Mietin vain sitä, että kun on eronnut juovasta puolisosta, niin mikä pitää vielä vuosia kiinni al-anonissa. Jos asian on pystynyt käsittelemään ja uusi elämäntilanne on alkanut, niin miksi haluaa vielä “profiloitua” alkoholistin läheiseksi? Jääkö siihen rooliin jotenkin kiinni vai eikö itse halua irrottautua lopullisesti? Peilaako kaikkia uusiakin ongelmia menneisyyteen? Vai tuleeko al-anonista jonkin sortin harrastus tai elämäntapa?
Olen eronnut raitistuneesta alkoholistista, mutta silti käyn edelleen Al-Anonissa. Tärkein syy lienee, että Al-Anonista on tullut minulle eräänlainen suurperhe, jolla yhteinen tavoite - halu auttaa muita alkoholistien läheisiä.
Al-Anonissa voin käyttää kykyjäni. Siellä voin toimia erilaisissa tehtävissä, esim. kokouksen puheenjohtajana, ryhmän rahastonhoitajana ja ryhmän edustajana paikallisen ja valtakunnallisen tason kokouksissa tai Suomen edustajana kansainvälisissä kokouksissa. Voin myös opetella kääntämään suomeksi eglanninkielisiä Al-Anon-kirjoja ja huolehtia kirjan stilisoinnista, voin kirjoittaa meidän omaan lehteemme tai ottaa tehtäväkseni sen toimittamisen. Tehtäviä on monenlaisia. Kaikki tapahtuu vapaaehtoistyönä ilman palkkaa. Tehtävistä seuraa monia iloisia asioita, kun saa uusia ystäviä ja uusia kokemuksia. Niissä tutustuu muihin jäseniin ympäri Suomea ja ulkomailla. Elämästä tulee täysipainoista, kun voi harjoittaa kykyjään ja osaamistaan.
Tänään työpäivä ja silti mies tyhjäsi eilen illalla puoli votkapulloa. Pienessä ja vähemmän pienessä kännissä perjantai-illasta asti. Valehtelua kun ei krapulassa jaksanut lähetä mihinkään. Viime yö meni tapellessa ja itkiessä. Oksettaa tuo touhu.
Taitaa olla aika lähetä Al-Anoniin. Jännittää. Ajattelin sanoa miehelle suoraan mihin olen lähdössä. Minun on vaikea löytää tällä hetkeä lähipiiristä tukea. En ole ihan varma johtuuko se minun asenteesta vai heidän…
Eli Al-Anoniin lähedetään mukaan noin vaan? Ei ilmoittautumisia tai mitään? Kuinka ensikertalainen otetaan vastaan? Olen niin kova jännittäjä että osais vähän varautua…
Al-Anon-ryhmään ei tarvitse ilmoittautua. Siitä vaan ovesta sisään. Kerro, että olet ensi kertalainen ja mieluusti sekin, että puolisosi juo liikaa.
Muut kertovat kokemuksia omasta elämästään. Siellä istutaan pöydän ääressä ja puheenvuorot kiertävät. Niitä ei keskeytetä.
Onnea päätöksellesi
Hei!
Al-Anoniin voi tosiaan mennä ilmoittautumatta ennakkoon. Siellä ei edes tarvitse sanoa omaa nimeään, sillä ryhmissä toimitaan nimettömyysperiaatteen mukaan. Useimmat sanovat etunimensä. Jos puhuminen tuntuu aluksi vaikealta, voi vain kuunnella. Monelta pääsee ensimmäisillä kerroilla itku, níin suuri on helpotus, kun pääsee paikkaan, jossa toiset ymmärtävät täysin, mitä olet kokenut. Usein lähipiirin ihmiset eivät voi ymmärtää alkoholistin läheistä, jos eivät ole itse kokeneet samaa.
Minä olen pysynyt mukana Al-Anonin toiminnassa, vaikka erosimme ex-mieheni kanssa vuosia sitten. Al-Anon on tarjonnut minulle sellaista ystävyyttä ja välittämistä, jota en ole kokenut missään muualla. Minulla ei ole ollut elämässä sellaista ongelmaa, josta en olisi voinut Al-Anon-ystävieni kanssa puhua. Olen saanut tukea lapsenkasvatukseen ja murheisiini aikuistuvien nuorten kanssa. Jäinhän lasten kanssa yksin, kun mies ei enää alkoholisoiduttuaan pystynyt mitenkään heitä tukemaan.
Al-Anonin toimintaperiaatteena on, että kauemmin mukana olleet ja ryhmästä apua saaneet, auttavat uudempia tulokkaita saamaan apua. Olen toiminut tukihenkilönä uusille ryhmäläisille ja vastaan auttavaan puhelimeen. Se on vähän samanlaista kuin jos olisin sairastanut syövän ja toimisin syöpäjärjestössä toisten sairastuneiden tukena. Minulla on ainutlaatuista tietoa ja kokemusta selviämisestä alkoholismin vaikutuspiiristä. Nyt voin jakaa toisille sitä kokemusta, lämpöä ja välittämistä, jota itse olen saanut kokea.
Kiitos. Ystävyyttä ja välittämistä välittyy jo täällä foorumilla 
Minulta on näitä juttuja lueskellassa jo päässyt monesti itku. Eilen viikonlopun helvetin jälkeen oltiin taas niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olo on niin hyvä, että al-anoniin meno saattaisi jopa jäädä väliin. Jospas olisin tässä kuitenkin sen verran viisastunut, että ajattelisin asioita pidemmälle eteenpäin. Ja koska olo on suht. hyvä, saisin siellä ehkä jopa jotain sanottua…
Kyllä siellä al anonissa kannattaa käydä, häpeä ei saa olla este.
Minulla tosin on ryhmä hakusessa koska se ryhmä, johon menin ei sovi minulle. Kaikilla on siellä juova mies tai poika, minä olen taas raitiin juopon tyttöystävä.
Eli haeskelen ryhmää, jossa olisi kohtalotovereita, raittius ei nimittäin muuta alkoholistia takaisin normaaliksi, vain alkoholi puuttuu.
Suosittelen kuiten kokeilemista, jos paatos häiritsee, antakaa sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja sisäistäkää vain itseänne hyödyttävät asiat. Lisäksi siellä tiedostaa, ettei todellakaan ole yksin.
Ilmoitin viime viikolla avomiehelleni että nyt lähden juttelemaan ihmisten kanssa, joitka myös murehtivat jonkun läheisen juomisen vuoksi. Se oli kamala paikka, ihme että sain tuollaisen asian kakistettua ulos. Hän suuttui aivan silmittömästi ja alkoi taas pakata tavaroitaan. Livahdin äkkiä ulos ja suuntasin tapaamispaikalle. Kaikenlaisten sattumusten vuoksi en sitten päässytkään tapaamiseen tällä kertaa. Mies oli kotiin tullessani aivan masentunut. Hän ei tiedä että en ollutkaan missään muualla kuin kävelemässä. Tilanne rauhoittui ja taas eletään niinkuin mitään ongelmaa ei olisikaan. Siellä ne ongelmat pullistelevat maton alla. Nyt pitäisi sanoa miehelle että tapaaminen on joka viikko… Kiitos kaikille rohkaisuista. Ei ole niin toivoton olo enää.
Onnittelen sinua siitä, että otit ensimmäisen askeleen. Kerroit, että haet apua. Tietenkin alkoholisti raivostui, koska alkoholismi elää parhaiten muuttumattomissa olosuhteissa (ajatus lainattu eräästä Al-Anon-kirjasta). Jos kukaan ei puutu asiaan, alkoholisti voi jatkaa teeskentelyään, että kaikki on hyvin. Se mitä teit, on hyväksi sinulle ja läheisellesi. Jatka siitä pienin askelin eteenpäin. Seuraavalla kerralla pääset jo ryhmään ja saat sieltä ystäviä ja lohtua.
Alkoholistin on ehkä helpompi hyväksyä tekosi, jos kerrot, että käyt siellä itsesi takia, koska et enää kestä kotitilannetta. Turha alkoholistia on syyllistää, sillä hän tuntee varmasti syvällä sisimmässään kauheaa syyllisyyttä joka tapauksessa.
Kaikki alkoholistien läheiset, rohkaistukaa etsimään apua!
Olin kuullut kuivista huikista. En ymmärtänyt niitä, ennenkuin toissa kesänä, kesälomani alussa.
Ensimmäisen lomaviikonlopun jälkeen menin omaan ryhmääni, viikon muina iltoina vierailin kaupungin muissa ryhmissä.
Onneksi pääsin ryhmiin.
Olin tulla hulluksi. Mieheni oli ollut n 5kk raittiina ja yleensä lomien alut menivät aina ryypätessä.
Hän oli hyvin levoton ja kiukkuinen, haastoi riitaa koko ajan.
Tälläistä olotilaa kutsutaan kuiviksi huikiksi.
Tilanne on vakava, koska alkoholisti saattaa ratketa juomaan tälläisestä tilasta.
Onneksi sain apua tilanteeseeni Al-Anon-ryhmistä ja osasin olla menettämättä hermojani ja saatoin nauttia lomasta, jonka aikana ei juotu.
Joo, olenpa käynyt kerran kokouksessa, mutta olen kai jo niin paatunut mieheni juomisen perheelle aiheuttamiin ongelmiin, etten oikein ymmärrä, miksi minun täytyisi siellä juosta ja hakea tyyneyttä, kun miehellähän se ongelma on!!!
Tuntui kyllä jännältä, kun muillakin oli samanlaista elämää ja älysin etten suinkaan ole yksin!
Mutta se on tämän pienen paikkakunnan kirous, en viitsi minäkään siellä käydä, kun ihmiset muutenkin jo soittelee kotiin mieheni toilailuista!!
Hei,
Jos et voi käydä ryhmässä, voit tilata Al-Anon-toimistosta meidän kirjallisuutta. Sopivia kirjoja ovat esim. Rohkeutta muuttua ja Al-Anon toimii - työkaluja alkoholistien läheisille .
Ryhmässä käynti kuitenkin helpottaa läheisen elämää, ja saapahan alkoholistikin siitä ajattelemisen aihetta. Nykyään minun "alkoholistini" on AA:n jäsen. Minulta hän sai tietää, että sellainenkin järjestö on olemassa. Muuta kunniaa en hänen raittiudestaan voi ottaa. Liittyminen AA:han tapahtui vasta sitten, kun hän oli juonut tarpeekseen.
Vaikka läheinen ei sitä hevin huomaa, ikävintä hänen kannaltaan juomisessa on se, että hänen oma mielenterveytensä on vaarassa. Hänen itsetuntonsa laskee ja ihmissuhteensa rakoilevat. Pian hän ei uskalla luottaa kehenkään ihmiseen ja jää ongelmineen yksin. Tämän estämiseksi Al-Anon on olemassa.
Minulla olisi kysymys Minnille ja kaikille muillekin, jotka ovat saaneet Al-Anonista apua JA pysyneet liitossa alkoholistin kanssa. Tai en oikeastaan edes osaa muotoilla kysymystä, minua vain todella paljon kiinnostaa se, että tuokin voi olla vaihtoehto (minun lapsillani on hyvin läheinen suhde isäänsä, ja isä myös hoitaa todella paljon kotiasioita - mutta myös juo). Olen nyt siinä tilanteessa, että mietin, miten pystyisin jatkamaan yhdessäelämistä ainakin siihen asti, että kuopus olis vähän vanhempi (on nyt 8, juuri hyvin herkässä iässä) - mutta vaikealta tuntuu. Mutta kauhean vaikealta tuntuu myös ajatus erosta, siksi Minnin ja kaltaisten kokemukset kiinnostavat todella paljon (minusta voi luke lisää ketjussa “Kun “kunnon mies” juo”)
terveisin
Ani H.
Hei Ani Harva!
Olen ollut aiemmin aviossa alkoholistin kanssa ja
siitä liitosta meillä on yhteinen tytär (erotessa 2v, nyt 22v, muuttanut pois kotoa 3v sitten).
Tapaamisoikeus oli kamalaa. Pelkäsin juoko mies, tuleeko hakemaan sovittuna aikana jne.
Nykyinen puolisoni alkoi juoda säännöllisesti 14v sitten
joka viikonloppu. Juomismäärät kasvoivat ja yksi ilta ei riittänyt.
Poikamme on nyt pian 12v, kun liityin Al-Anoniin hän oli 5v.
Jouduin matkustamaan ulkomailla joka viikko, toin tyhmyyksissäni aina viinaa. Mies joi silloin viikollakin ja usein
sisko vei veljensä päiväkotiin. Elämäni oli raskasta.
Kävin A-klinikalla keskustelemassa miehestäni ja pääsin Kalliolan läheiskurssille. Siellä minua neuvottiin ehdottomasti eroamaan.
Vein eropaperit.
Kurssin jälkeen menin Al-Anoniin, koska Al-Anon-ryhmät olivat “jatkohoitopaikka”.
Otin ryhmästä “luottohenkilön”=kummin, jolle soitin aina kun
oli vaikeaa. En soittanut enää äidille tai siskolle, hekin olivat
ahdistuneita ainaisista huolistani.
Ostin Al-Anon kirjallisuutta ja luin ahkerasti.
Irrottauduin=en puuttunut miehen juomiseen,
korjannut jälkiä, etsinyt pulloja, nukuin toisessa huoneessa juoma-aikaan, vaadin omat rahat, jolloin minun rahoja ei juotu,
maksoin laskuista vain oman osani ym.
Kun mies joi kesälomalla viikon putken, menin ystäväni
mökille ja kävin sieltä töissä.
Olin pari kertaa turvakodissa pojan kanssa, jotta saisin nukuttua
ja käytyä töissä.
Mies joi silloin rajusti. En pitänyt puhelinta koko aikaa päällä,
jotta mies ei kokoajan soittaisi. Kävin säännöllisesti ryhmässä ja turvauduin al-anoneihin. Olen itsenäistynyt, menen omille viikonloppumatkoille, en roiku vahtaamassa miestäni.
Ajatusmaailmani selkeytyi, en eronnut.
Mies myönsi liiallisen alkoholinkäyttönsä ja hakeutui AA:han. En suostunut hänen terapeutikseen, sanoin, että itselläni on vaikeaa ja en ymmärrä hänen sairauttaan. Vain toiset saman kokeneet ymmärtävät toisiaan.
Pojalle olemme molemmat tärkeitä. Olen seurannut poikamme lähipiirin kavereita, joiden vanhemmat ovat eronneet. Kaverit ovat paljon meillä.
Erot ovat hankalia. Entisestä puolisosta ei pääse eroon kun on yhteisiä lapsia.
Al-Anon-ohjelmassa sanotaan, että jos et ole asiasta varma niin älä tee hätiköityjä päätöksiä. Pistin erojahkailun syrjään muutamaksi kuukaudeksi ja opin muuttamaan suhtautumistapaani ja en eronnut.
Suosittelen Live-ryhmää, jos vain olet sellaisella paikkakunnalla, missä kokoontuu Al-Anon-ryhmä.
Kaikkea hyvää
Kiitos Minni kokemustesi jakamisesta!
Tietysti jokainen ihminen ja perhe ja ongelmat ovat omanlaisiansa, mutta myös samankaltaisuuksia löytyy, ja siksi minulle on tärkeä kuulla muiden kokemuksista kun prosessoin omaa tilannettani. Minä en suunnittele eroa, varsinkaan hätiköidysti. Mutta on ollut tärkeä askel myöntää, että sekin voi olla vaihtoehto. Tällä hetkellä koen kuitenkin vahvasti, että yhdessä pysyminen on toistaiseksi ainakin parempi ratkaisu oikeastaan koko perheen kannalta. Toinen asia on se, että tunnen käynnistäneeni jonkinlaisen “vapautusliikkeen” itsessäni, olen ottamassa mahdollisimman suurta vastuuta itsestäni ja elämästäni. No, jatkan pohdintoja tuolla “omassa” ketjussani - mutta käyn myös tätä ketjua lukemassa.
terkuin Ani H.
Niinkauan kun teemme alkoholistin työt, maksamme hänen puolestaan laskut eli pelastamme hänet, meillä itsellä menee huonosti.
Joudumme itse kovemmalle.
Vihamme ja katkeruutemme toista kohtaan kasvaa.
Al-Anonissa sanomme, että pitää hypätä pois kieltämisen karusellista.
Tällöin annamme toiselle mahdollisuuden kohdata omat tekonsa. Niinkauan kuin teemme hänen puolestaan hänen osuutensa, hän saa meiltä luvan juoda.
Al-Anon-ryhmissä on myytävänä kirjallisuutta mm. Kieltämisen karuselli.
En ole pitkään aikaan käynyt täällä.
Niin Al-anonissa kuin muullakin saa todella hyviä neuvoja oman elämänsä järjestämiseen., kannatta käydä A-klinikalla, mt:ssä jne.
Hyviä neuvoja aion aina käyttää kun mies sortuu juomaan, mutta hyvin usein edelleenkin lamaannun kun tilanne tulee eteen. Kunpa tuon läheisriippuvuuden voisi riisua kuin nutun niskastaan. Vaatii todella taitoa elää omaa omaa elämäänsä ja antaa toisen elää omaa juomalla, kun yhteisessä huushollissa kuitenkin ollaan Meilläkin on hyviä kausia pitkään, mutta lopullista mielenrauhaa ei ole, miehellä kun edelleenkin sattuu. Siinä olen samaa mieltä, että omat avunpyyntötapaukset on juovalle puolisolle kerrottava, jos hän juo sen vuoksi, se on hänen asiansa.
ERITYISESTI VIERAS J, SINULLE SANOISIN, ÄLÄ ANNA PERIKSI, KUN OLET HYVÄÄN ALKUUN PÄÄSSYT!!!
Ei ole aikomusta antaa periksi. Nyt on menossa vain sellainen “tylsä jakso”, että avomies näyttää minulle olevansa kohtuukäyttäjä. Kaljaa kuluu tasaiseen tahtiin, mutta kännejä vältellään. (Patsi jos olen häipynyt aikaisemmin nukkumaan…) Sen on kai tarkoitus olla osoitus siitä että hän ei ole alkoholisti, ja että ei ole syytä jättää juomista kokonaan pois 
Olen kertonut että käyn Al-Anon kokouksissa joka viikko. (Viime kerta jäi väliin… voisin väittää syyksi silkkaa väsymystä, mutta ehkä se oli jotain muutakin.) Asiasta ei enää suututa, mutta hän vaikuttaa jotenkin loukkantuneelta ja surulliselta.
Nyt odotan jo seuraavaa Al-Anon kokousta. Vaikka minulla onkin pari ystävää joille voin näitä asioita purkaa, on kuitenkin eri asia tavata ihmisiä jotka tietävät tasan tarkkaan mistä puhun!
Aurora 2.
Luin tuolta alusta jonkun viestisi. Sanoit, ettet kehtaa mennä al-anoniin, koska a) siellä on ehkä tuttujab) tilanne kotona paljastuu. Kyllä se on miehesi, joka omalla käytöksellään paljastaa ongelmanne, et sinä. Toiseksi, ei siellä tarvi puhua, jos ei halua. Jo kuunteleminen tekee hyvää. Vaikutat tosi masentuneelta tilanteseesi. Ehdotan että haet apua itsellesi ja nopeasti, jo oman itsesi ja lapsen tähden