minnille.
kertoisitko vielä käsityksiäsi uskonnon osuudesta ryhmän toiminnassa. uskotko itse siihen, että vain jättämällä kaiken “herran haltuun” voi pelastua?
Hei!
Nyt kuusi vuotta myöhemmin en mieti eroa.
Elämämme on hyvin rauhallista verrattuna aikaisempaan. Ennen mieheni joi joka viikonloppu, kaikki lomat ja joskus viikollakin.
Täysraittiutta hän ei ole saavuttanut, mutta AA:n avulla juomapäiviä on vähän. Kun irrotin otteeni hänen huolehtimisestaan ja aloin elää omaa elämääni Al-Anonin avulla, hän joi rajummin. Melkein työpaikka meni.
Poikamme asuu vielä kanssamme. Hän täyttää kohta 12v., on murrosiän kynnyksellä, itsepäinen ja kova-ääninen. Isä on pojallemme tärkeä ja kun ajattelen, että olisin pojan kanssa kahden niin uskon etten pärjäisi hänen kanssaan kahden. Heillä on yhteisiä harrastuksia ja isä huolehtii osan läksykuulusteluista, tälläistä normaalia arkea meillä on.
Kaikkien niiden kauheiden vuosien jälkeen en muuta kaipaakaan.
Hei!
Al-Anon ei ole uskonnollinen ohjelma, vaan hengellinen.
Puhumme Korkeammasta voimasta (käytän lyhennettä KV), joka on eri jäsenille eri.
Jollekin KV voi olla ryhmä, toiselle uskonnon jumala tai mikä vain. Joukossamme on ateisteja, kristittyjä, jehovan todistajia, vaikka mitä. Uskonto ei ole ohjelmassa.
Al-Anon on maailmanlaajuinen, uskontoon sitoutumaton.
Joissakin askeleissa puhutaan jumalasta, mutta aina sanotaan “sellaisena kuin hänet käsitämme”. Useimmin kuitenkin on maininta KV, joka auttaa meitä. Sitä ei kannata ryhtyä sen kummallisemmin pohtimaan.
Kun uskoo, että joku Korkeampi Voima voi palauttaa terveen elämän, se auttaa. Yksin olemme voimattomia alkoholismi nimistä sairautta vastaan.
Ryhmässä emme puhu uskonnosta. Itse en ole ollut uskovainen.
Minua on auttanut KV. Joissain ryhmissä saattaa olla hyvinkin uskovaisia jäseniä, jotka saattavat pelästyttää omissa puheenvuoroissaan tulokkaan, joka on pettynyt rukoiltuaan turhaan omaiselleen tai itselleen apua.
Joskus olen omassa puheenvuorossani maininnut jollekin omaa uskoaan saarnaavalle, että Al-Anonin perinteiden (vapaasti sanottuna ryhmän ohjeiden) mukaan näin ei saa tehdä.
Kannattaa kokeilla eri ryhmiä ja lukea Al-Anon-kirjallisuutta.
Silloin tietää milloin on löytänyt hyvän ryhmän. Alkoholistien läheiset ovat usein kasvaneet vahvoiksi ja itseriittoisiksi.
On vaikea päästää irti. Kun sen tekee on ihana huomata ettei tarvitsekaan hallita kaikkea.
Ole avoimella mielellä. sanomme: " Ota mitä haluat ja jätä loput".
Kun tätä noudattaa niin ei tarvitse niin takertua sellaisiin puheenvuoroihin joista ei välitä.
Kysyit Eksyksissä: …jättämällä kaiken “herran haltuun” voi pelastua?
Tarkoittaako pelastuminen uskonnollista vai terveydellistä pelastumista?
En jätä asioitani Herran haltuun. Irrotan näppini asioista, jotka eivät minulle kuulu. Toimin rauhallisesti, hoidan omat asiani. En voi muuttua hetkessä, sillä menihän alkoholistin kanssa vuosia. Noudatan iskulausettamme “Hiljaa hyvä tulee”.
Olisin utelias tietämään kuinka kauan esim. raitistuneen läheiset käyvät Al-anon ryhmissä.
Kun itse myönsin olevani alkoholistin puoliso, niin sehän sattui ja vei voimat. Päästyäni pahimmasta olosta ja haettuani apua, “innostuin” todella paljon hakemaan tietoa alkoholismista ja kaikesta siihen liittyvästä. Oli hienoa käsittää alkoholismia ja jättää itsesyytökset pois. Ja kaikenlaista kirjaa ja nettiartikkelia tuli tutkittua. Kerran sitten juttelutuokiossa a-klinikan sairaanhoitajan kanssa, hän kehoitti minua päästämään irti tästä asiasta. Olisi kuulema mukavampiakin tapoja viettää elämää kuin pohtia päihderiippuvuuksia eri kanteilta. Olin ehkä lipsahtanut lähimmäisriippuvuudesta “tiedonjanoriippuvuuteen” vähän liikaa. Nyt pystyn viimeinkin käsittelemään näitä asioita ihan asioina muiden joukossa.
Tarkoitukseni oli pohtia, että kuinka yleistä tällainen innostuminen alkoholiasioista sitten on ja missä vaiheessa muut ovat osanneet irrottaut ua koko jutusta…
Hei kaikki Al-Anonista kiinnostuneet.
Olen käynyt ryhmissä yli 10 vuotta, vaikka minun alkoholistini on raitistunut ja olen ehtinyt jo erotakin hänestä. En kuitenkaan käy siellä vatvomassa hänen tekojaan, vaan olen kiinnostunut Al-Anonin ohjelmassa, jonka avulla voin kehittyä ihmisenä yhä pitemmälle.
Jokainen voi itse päättää kuinka kauan haluaa käydä Al-Anonissa. Voi olla välillä poiskin ja tulla takaisin tai sitten ei koskaan tulla takaisin. Olemme niin erilaisia. Jokaisen tulee tehdä niin kuin itselle on parasta. Kuitenkin suosittelemme, että tulokas päättäisi vasta muutaman kerran jälkeen, onko Al-Anon itselle sopiva hoitomuoto. Suosittelemme myös, ettei tulokas tekisi puoleen vuoteen mitään radikaalia ratkaisua esim. eron suuntaan.
Al-Anonissa minulla on paljon ystäviä, joita on kiva tavata. Kerran viikossa (joskus useammin ja joskus harvemmin) menen kuin "klubille" tapaamaan heitä. Teemme yhdessä monenmoista. Järjestämme palaverit itse, tiedotamme ja käännämme kirjallisuutta, julkaisemme omaa lehteä ym. Nyt maaliskuussa Helsingin Al-Anonin jäsenet menevät yhdessä risteilylle Tallinnaan.
AA-laisten kanssa järjestämme yhteisiä viikonloppukokouksia eripuolelle Suomea, joulu-, uudenvuoden- ja vappujuhlia jne. Jokaiselle on jotain sopivaa tekemistä.
Kun matkustan ulkomaille, käyn sielläkin Al-Anonissa. Joka puolella maailmaa on Al-Anon-ryhmiä, joisssa voin käydä. Helsingissä on englanninkielinen ryhmä, johon täällä vierailevat ulkomaalaiset alkoholistien läheiset voivat tulla. Tietenkin he voivat tulla muihinkin ryhmiin, mutta suomenkielentaitoa he silloin tarvitsevat.
M.
Niinpä.
Al-anon ei tuntunut itselleni yhtään sopivalta. Tutustuin kirjallisuuteen yms. Tarinat tuntuvat jotenkin “amerikkalaisilta” ja hieman “martyyrimaisilta”. Minulle on sopinut paremmin yksityiset juttelutuokiot ja vaikkapa nämä Päihdelinkin palstat. Eli kukin tyylillään.
Toivon vain, että kaikki päihdeongelmaisten läheiset uskaltaisivat hakea apua. Varsinkin, jos perheessä on lapsia. Kaikenlaista apua on saatavissa.
Olen alkoholistin ex-vaimo. Sain tietää aikoinani Al-Anonista, kun mieheni joi ja lapsemme olivat vielä pieniä. Onneksi tuttavani oli sitkeä ja ehdotti minulle ryhmää useamman kerran, koska ensin en uskonut tarvitsevani sitä. Ajattelin, että kyllä tässä vielä pärjätään ja kuvittelin, että mieheni vähentäisi juomistaan, kuten hän aina lupaili.
Lopulta uuden katastrofin jälkeen lähdin ryhmään, enkä ole katunut. Löysin paikan, jossa voin turvallisin mielin käsitellä kaikkein vaikeimmat ja tuskallisimmat asiat elämässäni. Kaikkea ei tarvitse puhua ryhmässä, vaan ryhmästä voi pyytää ns. kummikseen eli tukihenkilökseen jäsenen, jonka kanssa ajatukset tuntuvat synkkaavan.
Joku mainitsi, että kirjallisuus tuntuu amerikkalaiselta. Amerikastahan se on tullutkin, joten ei kai ihme. Minua ei amerikkalaisuus ole koskaan häirinnyt. Olin kai niin suuressa hädässä, että mikä tahansa apua kelpasi. Päin vastoin minusta tuntui usein tekstejä lukiessani, että ne on kuin kirjoitettu meidän elämästämme.
Ex-miehen kanssa tuli ero, mutta en jättänyt ryhmää. Eron jälkeen näin oikeastaan kaikki asiat paljon selvemmin ja silloin minulla oli todella hyvää aikaa toipua ja käsitellä menneisyyden asiat. Toisaalta se oli myös tarpeen tulevaisuutta varten. Kahden lapsen yksinhuoltajana olen joutunut käymään läpi lasten murrosiän, viina- ja huumekokeilut. Ilman Al-Anonia olisin ollut aivan sekopäinen äiti. Kun ex-mieheni alkoholisoitui entistä enemmän, lapsilla on ollut vain yksi vanhempi. Kaikki tasapaino ja tervejärkisyys, jonka olen Al-Anonissa saavuttanut, on tosi tarpeeseen.
Al-Anonista tunnen saaneeni takaisin elämäniloni.
Löysin myös Naiistekartano ry:n. Huomenna on info johon aion mennä. Tämän ei pitäisi olla mitenkään uskonnollis-sävytteinen. Valitettavasti heillä ei ryhmiä ole kovin paljoa. Odotan kuitenkin saavani sieltä paljon.
Käytkää sivuilla katsomassa josko tuntuisi teistäkin hyvältä.
Kävin tutustumassa Naistenkartanon nettisivuilla. Heidän palvelunsa näyttäisi olevan suunnattu enemmänkin naisille, joilla on itsellään alkoholiongelma, ei niinkään alkoholiongelmaisten läheisille. Saattaahan siitäkin olla apua, koska se tähtää riippuvuuksista vapautumiseen. Miksei siis myös läheisriippuvuudesta vapautumiseen.
Onko kukaan käynyt tällä välin tutustumassa Al-Anon-ryhmiin? Olisi kiva kuulla kokemuksia. Miltä vaikutti?
Uusi kirjoittelija liittyy joukkoonne. Olen alkoholistin tytär ja hiljattain minusta tuli alkoholistin avovaimo. Tutustuin mieheen viime kesänä. Tiesin miehen karusta menneisyydestä ja näin kuinka hyvin kalja maistuu, mutta silti. Tässä sitä ollaan. Asiasta on puhuttu ja mies tietää että en halua elämääni elää näin. Hän pinnistelee suhteen eteen vaihtelevalla menestyksellä. Minulla ei ole hyvä olla ja asialle täytyy tehdä jotain. Al-anon kiinnostaa. Al-anonin jäsenet: tietääkö juova läheisenne asiasta? Tietävätkö he missä käytte ja mistä on kysymys?
Juomari ei aina tiedä, että hänen läheisensä käy Al-Anonissa. Useat alkoholistit ovat niin väkivaltaisia, ettei heille uskalla sitä heti kertoa.
Minunkin ex-mieheni raivostui, mutta en antanut sen vaikuttaa. Kuukauden kuluttua hän oli saavuttanut oman pohjansa ja liittyi AA:han.
Tämäpä on todellista rakkautta! Joka puolella vain toitotetaan eroamisesta! 
Ja me, jotka haluamme auttaa ja tukea rakkaittamme saamme vain paheksuntaan tyyliin “eivätkö he tiedä paremmasta? kärsikööt idiootit, kerta eivät lähde!”.
Onko ainoa järki muka eroaminen??! 
Miksi ei kukaan auta tukemalla meitä, eikä heristelemällä etusormeaan ja kehottamalla lähteä lätkimään??!
Olen saanut sen käsityksen, että al-anonissa annetaan tukea kunkin valitsemalle tielle. Pitääkö paikkansa? Ettei eroaminen ole aina se ainut vaihtoehto? Minun suhteessani on niin paljon hyvää (ja selviä kausia), että koitan vielä etsiä jotain muuta ratkaisua kuin ero. En tiedä onko se mahdollista.
Satuin hiljattain vanhan koulutoverini kanssa illastamaan pitkästä aikaa. Hän oli arki-iltana humalassa jo kun tapasimme ja puolentoista tunnin päästä vielä enemmän. Keskutelimme alkoholistakin ja hän hoki olevansa “kohtuukäyttäjä”. Siltä ei vaikuttanut viinan ympärillä pyörivien juttujenkaan perusteella. Minua jäi mietityttämään se, kun hän kertoi syvästi ihmetellen vaimonsa muuttuneen noin puoli vuotta sitten. Heidän perhe-elämä jostain syystä yht’äkkiä rauhoittui ja vaimo huolehtii lapsista ja itsestää entistä tunnollisemmin. Molemmilla on nyt aivan omat kaverinsa ja menonsa, vain pienistä lapsista huolehditaan yhdessä. Vaimolla riittää jumppaa ja tapaamisia uuden laajan ystäväpiirin kanssa. Minua hämmästytti miehen sokeus ymmärtää asioita.
(Vai onko tuo juttu vain minun mielikuvituksen tuotosta, kun omat ajatukset pyörivät jatkuvasti alkoholismissa ja al-anonissa…)
Eiköhän kukin ratkaise itse, eroaako vai ei. Al-anon varmaan tukee tilanteessa kuin tilanteessa, luulisin.
Joidenkin parien ei onneksi tarvitse erota ja he löytävät yhteisen tien. Sitä tukea saa kukin sieltä mistä avun haluaa vastaan ottaa. Joidenkin on todellakin parempi erota, ainainen epävarmuus voi käydä muiden perheenjäsenten mielenterveyden päälle. Ei ole syytä sairastuttaa koko perhettä.
Jos jäät yhteen päihdeongelmaisen kanssa,on syytä miettiä omat jaksamisen avaimet. Silloin joutuu kärsimään, jos ei etsi ratkasuja vaan antaa tilanteen pyöriä samoilla käytöskaavoilla vuodesta toiseen. Ei ystävätkään jaksa koko ajan tukea sellaisessa tilanteessa ja ymmärrän kyllä hyvin.
Alkoholisti pyörittää ympärillään karuselliä. Niin kauan kuin karuselli pyörii, juomari voi rauhassa jatkaa juomistaan. Kun yksikin karusellin pyörittäjä jää roolistaan pois. Pyöriminen vaikeutuu.
Tämä kuvaa hyvin tilannetta meillä kotona muutama vuosi sitten.
Al-Anoniin menoni jälkeen aloin muuttaa omaa käytöstäni ja tekojani.
Annoin hänen kohdata todellisuuden ja kantaa juomisensa seuraukset. En pyrkinyt enää pelastamaan häntä tilanteista. Pidin näppini irti.
En pyrkinyt enää lopettamaan hänen juomistaan.
Juominen kiihtyi, mutta kuukausien kuluttua hän myönsi, että hänellä on alkoholiongelma ja hän meni AA:han.
Löytyykö AA:laisen läheiselle vertaistukiryhmää?Ymmärtääkseni
Al-anon on AA-järjestön kylkiäinen!
Täytyis olla jokin ryhmä AA:laisten omaisillekin,koska ihan karmeita kokemuksia perheessä tapahtuu kun “Korkein Voima” ja AA-kummit
alkavat ohjata entisen juopottelijan käyttäytymistä todella kovaan
menoon!
"Esim. puolisoni sanoi AA-kummilleen “E”:lle että kyllähän sitä omaakin
puolisoa täytyisi huomioida johon “E” vastasi että rakkaus pysyy aina
vaikka hylkäisitkin,tärkeintä on raittius!
Onko AA-liikkeellä yhteiskunnan tholta mitään valvontaa,tietääkö kukaan?
Alkoholistia voi auttaa ja tukea mutta yleensä homma kääntyy läheisriippuvuudeksi. Sinun pitää ymmärtää ettet voi miestäsi paapomalla pelastaa. Lähes kaikilla ainoa vaihtoehto on ero. Se nyt vaan on niin.
Hei Micco,
Kysyit: Löytyykö AA:laisen läheiselle vertaistukiryhmää?Ymmärtääkseni
Al-anon on AA-järjestön kylkiäinen!
Vastaus:
Al-Anon ei ole AA:n kylkiäinen, vaan siitä riippumaton yhteisö. Teemme kuitenkin yhteistyötä, kun järjestetään AA-päiviä tai muita tilaisuuksia. Me myös tutkimme samoja askeleita, perinteitä ja käsitteitä, mutta omasta näkökulmastamme.
On mahdollista, että puolisosi on valinnut kumminsa väärin tai sitten hän on ymmärtänyt kummin sanat väärin. Toki raittius on ensi sijalla, koska alkoholismi on tappava tauti. Puolisosi sairaus saattaa olla niin rankassa vaiheessa, että hänen on käytävä usein ryhmissä. Toiset käyvät jopa kaksi kertaa päivässä. Muutoin heidän raittiutensa ei kestä ja alamäki alkaa taas.
Kun puolisosi on käynyt pitempään ryhmissä ja tehnyt omaa itsetutkistelua askelten ohjaamana, hänellä alkaa olla enemmän aikaa myös sinulle.
Ehdotan, että tulet Al-Anoniin. Se toimii samalla periaatteella kuin AA. Saat sieltä apua ongelmiisi ja saat ystäviä, jotka ymmärtävät elämäntilanteesi.
Hei Micco!
Al-Anon-ryhmissä käy paljon raitistuneiden AA:n jäsenten puolisoita.
Elämä ei ole helppoa raitistuneen alkoholistin rinnalla, tiedän sen kokemuksesta.
Juomisaikana ongelmat ovat toisenlaisia, elämä on selviytymistä ongelmasta toiseen. Tietää tarkalleen mitä tapahtuu seuraavaksi. Asiat aavistaa vanhasta kokemuksesta.
Olin aivan hukassa muutama vuosi sitten kun mieheni raitistui. Hänen käytöksensä tuli arvaamattomaksi.
Tuli ns. “kuivia huikkia”, hän oli kireä, raivostui lapsille tai minulle, syytti turhasta. Nämä hetket menivät paremmin ohi kun en reagoinut niihin mitenkään. Tämän opin kun kävin vuorostani tiheään hoitamassa itseäni Al-Anon-ryhmissä. Sain vertaistukea tähänkin tilanteeseen.
Olen käynyt Al-Anonissa useita vuosia. Siksi haluaisin sanoa pari asiaa.
Al-Anon ei ole AA:n kylkiäinen, vaikka käyttääkin samaa kahdentoista askeleen toipumisohjelmaa ja samoja perinteitä toiminnan ohjaajina. Al-Anonissa alkoholistien läheiset keskittyvät oman itsensä kehittämiseen, eivät alkoholistin raitistamiseen. Perheelle on suureksi hyödyksi, jos alkoholisti käy AA:ssa ja läheiset Al-Anonissa, sillä siten ymmärrys toista kohtaan voi lisääntyä ja perhe toipua.
Al-Anonissa ei kehoteta ketään eroamaan eikä liioin pysymään liitossa. Periaatteena on, ettei toisille anneta neuvoja, vaan jokainen kypsyy tekemään omat ratkaisunsa ajan kanssa. Täytyy oppia ymmärtämään alkoholismisairautta ja sitä miten se vahingoittaa kaikkia sen vaikutuspiirissä olevia ihmisiä. Ja pitää oppia ymmärtämään, mitä itse haluaa elämältä. Minä päätin aikoinani Al-Anoniin mentyäni pysyä liitossa juovan mieheni kanssa, koska ajattelin lasten tarvitsevan isää. Mies kuitenkin päätti itse ottaa minusta eron. Al-Anon ei siis taannut minulle onnellista ja harmonista perhe-elämää. Sen sijaan se teki minusta onnellisen ja tasapainoisen ihmisen, joka pystyy suhtautumaan elämän tuomiin ongelmiin terveesti ja selviytymään niistä.
Useimmat minun tuntemani Al-Anonissa käyvät ovat kertoneet juoville läheisilleen käyvänsä ryhmässä. Niin itsekin aikoinaan tein. Se ei ollut miellyttävä uutinen juovalle miehelleni, mutta varmaankin yksi askel tosiasioihin havahtumisen tiellä. On tärkeää. että edes joku perheen jäsenistä havahtuu ja myöntää ongelman. Ilman sitä ei ole minkäänlaista toivoa.
Jokainen kuitenkin päättää Al-Anonissa täysin itse, mitä tekee ja miten toimii. Al-Anonin ohjelman tarkoitus on nimenomaan ohjata ihmisiä tekemään omia - viisaita - päätöksiä.
Kannattaa suhtautua Al-Anonin tarjomaan apuun ennakkoluulottomasti. Siellä jokaisella on suuri vapaus, joten ei siitä haittaakaan ole, jos kokeilee.
Minä sain sielä takaisin elämäniloni.