Ahdistus ja erityisesti siihen käytetty lääkitys

Moro (pitkästä aikaa)

Olen kirjoitellut tälle foorumille pitkän aikaa eri nimimerkillä toisesta riippuvuudesta. Please älkää jäljittäkö sitä nimimerkkiä, sit mä häivyn. Eikä sitä alko-ongelmaakaan enää ole.

Mä join pitkään ja oikeasti luulin olevani juoppo. Sit osu kohdalle oikea lääkäri, joka alkoi tätä vyyhtiä purkaa. Nyt on sitten lääkitystä haettu ja v*ttu se on ollu painajaista (yli vuoden) . Mulla kun on myös krooninen unettomuus.

  • Seronil + Imovane. Aivan paska kombo
  • Anksilon 5 mg*2 + Imovane. Aika ok, mutta ei oikeen tehonnut
  • Anksilon 10 mg*2 + Imovane. Huimauskohtauksia ja Anksilon takas 5 mg * 2
  • Anksilon veks
  • Ketipinor 25 mg nukkumiseen ja muutama Diapam jos paha ahdistus iskeee. Ei toimi, Ketipinorista ihme unia, Diapamista huno olo
  • Voxra, ei leikitä muilla lääkkeillä (joku pois sulkeva kuvio). Ketipinoria saan ottaa 25 mg jos tarve

En taida sittenkään olla juoppo, mutta oonko kohta pilleristi? Mutta kyllä se viina ahdistukseen toimii (hetken).

^ Niin vähän on tuo ahdistuskin, ahdistushäiriö, tai mikä koskaan diagnoosisi onkaan semmoinen asia, että kannattaisi panostaa asian ruohonjuuritasolle sekä alkulähteille ja koittaa hoitaa itselleen keskusteluapua, mikä toki saattaa olla hankalaa. Jollei sitten juurikin tuo ihan oikea lääkäri jo semmoista tarjoakkin :slight_smile:

Sitähän se on, kun mielialalääkettä etsitään, jatkuvaa ensioiretta sekä loputonta oireilua mitä ihmeellisemmin tavoin, tietenkin kun se mielialalääke mulkkaa aivoradat täysin uusiin kuoseihin, ja liekö normalisoituvatkaan enää koskaan. Tämä tietenkin on vaan minun mielipidelääkemielipide :imp: Vaan saattaapa nuo mielialalääkkeet joitakin auttaakkin, joten en aloitakkaan kamalaa mielialalääkkeen mustamaalausta.

Ilkeää tuo krooninen unettomuus. Menempä mielipidelääkkeen mollauksessa vähän takaisinpäin, koska itsekkin otan ennen oletettua nukkumaanmenoa Mirtazapiinia 7.5mg eli unettavan annoksen. Käsittääkseni noin alhainen määrä ei ronki vielä kasettia tuusanpaskaksi, enkä ole alkanut vaikkapa turpoamaan, jota usein mielipidelääkkeet aiheuttaa. Puhumattakaan muista oireista :open_mouth:

Eipä tuolla menolla vielä pilleristiksi suinkaan äidy, lääkityshän on sangen maltillinen. Benzoja välttelisin ihan niiden suuren riippuvuusriskin takia. Toki jos ottaa vaan nervimömmön tarvittaessa, niin eipä ne ole millään tapaa vaaraksi, vaikka lääkärit saattavatkin ihan hassuja nykään puhua niistä :mrgreen: Imovanekin saattaa ajan kanssa pikkusta koukkua teroittaa, jollei sitä niin makunystyröitä se muistaa peltisellä maulla, eli jää aika vitun kamala jälkimaku siitä lääkkeestä. Ei toki kaikille jää sitä kauheaa raudanmakua suuhun.

Vähän kun housuun pissisi hetken lämmittää sitten kylmää. Niin käy helposti alkon kanssa, kun sillä itseään ahdistukseen lääkitsee. Samoin kyllä käy benzojekin kanssa, ja oman kokemukseni mukaan kaikkien päihdykkeiden kanssa.

Joo, noi lääkekuviot aina huolestuttaa. Mikä vaikutus on tilapäistä ja jääkö pysyviä vaikutuksia tai jopa vaurioita. Kirjoitin tänne Saunaan Lataamon sijaan just sen takia että täällä on aktiivista porukkas ja paljon tietoja lääkkeistä.

Unettomuuteen Mirta on pois laskuista, lihottaa myös pienillä annoksilla. Ketipinor taisi myös jäädä pois. Jatkuva lievä huono olo, joka on jatkunut n. 3 kuukautta. Paluu Imovaneen lienee taas edessä. Vai onko jolla kulla ehdottaa jotain muuta?

Voxra vaikuttaa aika hyvältä. Jatkan sitä nyt ainakin 3x30 kuurin.

Ahdistus on tosiaan ikävä vaiva. Ei edes ole luokiteltu mielenterveysongelmaksi ja hoidot on aika paljon kokeiluja.

Ahdistuksen syyt on tiedossa. Että siltä osin homma etenee.

^Se onkin pääasia. Tätä maailmaakin kun katsoo, voi ymmärtää että elämme haasteellisia aikoja. Oireiden saaminen keinotekoisesti piiloon ei ole pääasia. Tuosta unettomuudesta sanoisin. Tarvitsemme lepoa, emme niinkään unta. Saamme helpoiten levon hukkaamalla tai unohtamalla itsemme uniin. Se on kuitenkin vain tuurissa kiinni elämistä.

^^ Morjens Kaksi puolta.!
Ja tervetuloa tänne lauteille “kuumottelemaan” :slight_smile:

Mulla ei ns. ahdistusta ole ittellä ollu eikä onneks vielä (koputan päätäni) univaikeuksia tms.
Masiksen takia menee venlaa 2x75mg/vrk, ja on menny jo kohta puoltoista vuotta.
Mut toi mikä pisti sun tekstissä silmään oli, et sä tiedät sen ahdistuksen aiheuttajan ja syyn sille, niin se on ainaki näin maallikon järjellä ajateltuna tosi hyvä lähtökohta, lähtee ongelmaa selvittelee ja purkamaan.!?
Tai ainaki voisin itte kuvitella et se vois auttaa…

No mut Joo, en jatka enää tätä “mutuilua ja diipadaapaa” ku ei ole omakohtaista tietoa/kokemusta asiasta, mut toivon sulle tsemppiä ja kaikkea hyvää, ja ennenkaikkea et saat ongelmat ratkottua ja asiat takas hyvin niinku pitääkin. :slight_smile:

Ps. Ja varmasti täältä saat kyllä tietoutta niin lääkkeistä ku muutenkin asiasta, ku meillä on kummiski aika iso ja aktiivinen porukka tääl lauteilla, et eiku mukaan vaan.! :wink:

Unihäiriöitä mulla on ollu ainakin teini-iästä asti. Niiden kanssa voi elää, kunhan joskus hakee helpotusta. Nyt on vaan paska vaihe työelämässä. Vähän jo jaksamisen rajoilla.

Joo, oma maailma on sellainen, millaiseksi sen itse rakentaa. Ei ole pakko itseään töissä uuvuksiin asti stressata, oma valinta, perkele :smiling_imp:

Moro Zeus

Siinäpä se, ahdistuksen aiheuttajan (tai aiheuttajat) tiedän, mutta kaikkiin ei voi kovin helposti vaikuttaa. Oma suhtautuminen olisi varmaan se avain, mutku ei osaa.

Mä en oikeen tosta masennuksesta tiedä, että onko mulla sitä vai ei? Välillä ei vaan jaksa mitään, makaan sohvalla ja työt ei luista ja sit taas kohts olo on hyvä. Kaksisuuntaista mulla ei ole, se on varma.

^ Todellakin jos ahdistuksen aiheuttajan tiedostaa onhan se tavallaan jo puoli voittoa. Pystyy siis luovimaan ahdistuksen ytimeen. Useinhan ei ole niin käsitystä mikä sen ahdistuksen aiheuttaa, ja sehän se juuri hankalaa asiasta tekeekin.

Ja kyllä kroonisen unettomuudenkin kanssa voi elää, niin miekin teen. Itsellään ihan hyvin auttaa mirtazapiini 7.5mg unettomuuteen. Toisaalta, kun puskee kunnon unettomuuskauden, niin eipä se uni vaan tule, ja sen seikan kanssa pitää vaan jotenkin tulla toimeen, jollei sitten jostakin saisi vaikkapa ihan vanhanliiton unilääkettä, joihin itse en olekaan törmännyt aikoihin, enkä niitä käyttäisikään, koska riippuvuusriski on suuri.

Jos siulla se Imovane oli ja auttoi saamaan unta silloin kun sitä tuntuisi tarviavan, niin surutta vaan jyvää nieluun. Toki en tähän kannusta, mutta eipä tuohon Imovaneen tilapäiskäytöllä ihan jumiin jää, toki benzonjohdannainen, ja aiheuttaa sekin pidemmällä käytöllä riippuvuutta.

Eihän sitä heti tarvitse osata :slight_smile: ja jos osaisi, niin mitäpä ongelmaakaan silloin olisi. Voivat olla hyvinkin pitkiä ja kivikkoisia polkuja nämä psyykenkasaamiset ja turhautumisia ja takapakkeja todennäköisesti tulee. Toivottavasti toki mahdollisimman vähän. Pääasia on kuitenkin se, että sulla on jokin langanpää, josta lähteä kerimään sitä vyyhtiä auki(Voi vittu, mä vihaan noita vertauskuvia psyykeongelmista puhuttaessa, mutta enpä parempaakaan keksinyt :mrgreen: ), etkä vain täysin määrittämättömässä pahassa olossa vello ja yritä taikoa sitä kadoksiin viinalla, lääkkeillä, huumeilla tai millä oheistoiminnalla nyt vain.

Sinuna en toistaiseksi olisi hirveän huolissaan mistään pahasta masennuksesta. Huonoja päiviä on kaikilla ja toki niillä enemmän, joilla ahdistusta ymv. häikkää on. Saattaa hyvinkin olla niin, että nuo mikään ei kiinnosta, mistään ei tule mitään ja makaan vain sohvalla -päivät ovat pelastuksesi. Jos sulla on kovin stressaavaa töissä ja muutenkin murheita, niin psyyke tekee hetkeksi stopin, jotta saat vähän levähtää ja se on paljon parempi vaihtoehto, kuin se, että täysillä painaisit vain menemään niin pitkälle, ettet enää todellakaan jaksa ja iskee totaalinen romahdus, josta toipuminen onkin sitten paaaaljon isompi ja pahempi homma. Armeliaisuutta siis kehiin ja myös niiden ongelmiensa analysoimisessa ja hoitamisessa kannattaa pitää välillä pientä breikkiä, ettei siitäkään hommasta tule hirmuinen pakkosuoritus :wink: .

Tsemppiä :slight_smile: .

Edit: Ymmärrän minäkin tuon huolen lääkkeistä. Vaikkei sulla mitään armotonta arsenaalia olekaan, eikä kait pahempaa historiaa lääkkeiden kanssa(?), niin onhan noissa kaikissa roippeissa aina riskinsä ja haittavaikutuksensa, joista läheskään kaikista ei vielä edes tiedetä mitään, ainakaan pidemmällä tähtäimellä. Ja vaikkei nyt mitään riippuvuushelvettejä ja/tai totaalisia aivotuhoja tässä vaiheessa tarvitse kuumotella, niin saattavat nuo vaikuttaa kuitenkin negatiivisesti siihen, miten psykoterapia sun muu pään/elämän kasaaminen lähtee rullaamaan. TIETENKIN tuossa on se kääntöpuoli, että monesti, mikäli ahdistus/unettomuus/whatever on kovin invalidisoivaa, niin eipä sitä ilman jotakin alustavaa tukilääkitystä ylipäätään pysty ryhtymään tekemään ongelmilleen jotakin. Siksipä ei kannata ihan liikoja stressata lääkityksistä ihan periaatteen vuoksi, vaan ihan sillä mutulla ja maalaisjärjellä olla liikenteessä, että mikäli jokin lääke oikeasti tuntuu auttavan ja hyödyt peittoavat mahdolliset haitat, niin kyllä sitä silloin kannattaa popsia ainakin jonkin aikaa. Pysyvään käyttöön en mitään mieliala-/rauhoitus-/uni-/tasariönnönnöötroppeja suosittele, koska silloin lähinnä kroonistavat alkuperäisen ongelman(Toki niitäkin tapauksia on, jotka loppuelämänsä lääkitystä tarvitsevat, mutta tuon ei pitäisi olla mikään lähtökohta jokaisen vähänkin MT-vaivaisen kanssa, kuten se nykyään valitettavan usein lekureiden mielestä on :imp: ), mutta ei esim. vuoden kuurista masennuslääkettä mitään pysyvää damagea vielä pitäisi tulla, jos se suinkin tarkoitustaan palvelee, eikä vain huononna oloa.

:smiley:

No joo, unettomuuden kanssa on oppinut elämään. Varmaan paluu Imovaneen.

Ahdistus on vähän eri juttu, siellä on vastassa isot tekijät. Ei mitään mahiksia vaikuttaa siihen, mitä ne päättää ja tekee. Jää vaan katottavaks mitä tapahtuu.

Joo, pirun hyviä kommentteja. Toi mieliala ja sen heilahtelut tässä eniten huolestuttaa. Oon kumminkin vastuullisessa tehtävässä ja ei oikein voi montaa “ei nyt jaksa” päivää tulla.

Xanoria tarjottiin tueksi, mitä mieltä Winston?

^ Xanor kannattaa unohtaa heti alkuunsa. Mielestäni se on ehkä pahin myrkky mihin mie olen törmännyt. Toisaalta söinkin sitä varmaan jonkin 15vuotta, ja hulluimmillaan sitä menikin jo 12-16mg päivässä. Maalaisjärki jo kertoo, että tuommoinen annos on mielipuolinen :frowning: Toisaalta jos sitä osaisit käyttää siten, että ottaisit vaan tarvittaessa se on hyvä lääke, mutta joo onkin vaikeaa ottaa se lääke vain tarvittaessa. Siihen pyrin nykyään itse, että otan vain tarvittaessa lääkkeen, eli benzon. Kanuunoissaan tarvitsen benzoa, sekä äärimmäisen harvoin johonkin helvetin ahdistavaan tilaisuuteen, joskin nyt opettelen olemaan täysin ilman benzoja. Paitsi kankkusiani en kärsi ilman benzoja. Kuitenkin jos onnistuu jäämään noihin benzoihin nalkkiin, niin se vieroitus niistä on jotakin silmitöntä helvettiä, mitä en nyt jaksa erikseen alkaa kirjoittelemaan, mistä kuitenkin hyvin löytyy tietoa näiltä sivuilta. Toivotaan ettei asiat mene missään vaiheessa benzon alasajoon :slight_smile: Vaikeita asioita ahdistukset, mistä itsekkin kärsin paniikkihäiriön ohessa, ja uniongelmia on riittämiin. Koitan kuitenkin mahdollisimman luomuna mennä joka päivä, enkä turruta itseäni, niin kuin ennen. Eipä se vaiva, ja oire koskaan selviä, ellei asioihin paneudu ihan ruohonjuuri tasolla. Toki asiat joskus saattaa olla siinä jamassa, että pakko nokkia jyviä. Kannattaa siis olla armollinenkin itselleen, eikä vaan ruoskia itseänsä selkään :slight_smile:

Mitä benzoa käytät? Mä voin ehdottaa lääkärille muitakin.

^ Miulla on Diapam (Diazepam) sekä Rivatril (Clonazepam) reseptillä. Uskallan sanoa, että turvallisempi benzo on käyttää tuo Rivatril, koska se ei tavallaan jumahda päähän samalla tavoin, kun Diapam ja on semmoin muutenkin lempeämpi benzo johon mielestäni toleranssikaan ei kasva samalla tavoin, kun taas Diapamiin. Xanoriinhan se toleranssi kasvaa todella äkkiä, ja lääke kääntyy itseään vastaan todella nopeaan. Loppujenlopuksi Xanoria syödessä on kokoajan ihan saatanan paha olla, kun ne viekkarit alkaa ilmetä niin pian. Todellakin vaan äärihätään tarvittaessa Xanor. Itse sitä söin 1mg männä viikolla, kun oli semmonen ääriahistava asia edessä, sehän semmoin teki melko turran olon, ja jotenkin sammaloitunut olokin tuli. No tietenkin, kun toleranssit ovat alaalla. Ja se on siunaus, ettei enää tarvia pitää benzoja syömällä ainoastaan kamalia refloja loitolla :frowning: Diapam myös on melko turvallinen benzo, jos verrataan Xanoriin mutta joo pitemmittä turinoitta siuna valitsisin Rivatrilin ihan ehottomasti, jos nyt päädyt siihen tulokseen, että benzoa haluaisitkin käyttää tarvittaessa. Uskoisin, että moni muukin alleviivaa tuon miun mielipiteen, jos vähänkin omaa benzotaustaa. Toki käyttäjiä ja mielipiteitä mahtuu maailmaan, ja hyvä että onkin mielipiteitä :slight_smile:

Rivatrilia suosittelen minäkin, jos benzolääkitykselle on vähänkään säännöllisempää tarvetta. Eihän sekään tietenkään kaikille sovi, mutta kokeilemalla sen vain tietää, mitä se itselle sanoo.

Xanor on ihan hyvä lääke, jos tarvitsee vain joskus ja satunnaisesti lääkitystä johonkin tilanteeseen, joka jännittää aivan ylipaljon, sen tilanteen ulkopuolella ei ole mitään tarvetta olla benzon vaikutuksen alaisena, ei ole riippuvainen kyseisestä lääkeryhmästä ja noita kuumostuslääkitystarvetilanteita tulee enintään kerran viikossa. Mutta, kuten jo sanottu, vähänkään säännöllisempään käyttöön ja yleistyneen ahdistuksen lääkitsemiseen Xanoria ei voi pahalla tahdollakaan suositella :imp: . Siinä on tosiaan äkkiä elämä entistä pahempaa ahdistushelvettiä, kun pitoisuus sahaa vuoristorataa, reboundia puskee monta kertaa päivässä, annokset kasvavat kohisten, kun yrittää epätoivoisesti saada olojaan tasaantumaan, lopulta mikään ei riitä ja aina vain on paha olo.

Mietin vielä, että jos unettomuudesta kärsit, niin Voxra voi olla siinä mielessä huono lääke, että se tuppaa piristämään ja pistämään kierroksia koneeseen. Olletikin sen kuitenkin aamusta otat ja jos koet, että siitä on sulle oikeasti hyötyä, niin anna mennä vain. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon tuo, jos univaikeudet tuntuvat pahenevan.

^^ Mielestäni tosiaan kannattaa valita benzo, jonka puoliintumisaika on pitkä elimistössä, eli suomennettuna Puoliintumisaika : Aika, joka kuluu yksittäisen annoksen jälkeen siihen, että veressä oleva lääkkeen pitoisuus laskee puoleen huippuarvosta, kun tosiaan Xanor (alprazolaami), Oxepam (oksatsepaami), Temesta (lorazepaami) kuuluvat niihin benzoihin, joitten puoliintumisaika on lyhyt Xanor 6-12 tuntia, Oxepam 4-15 tuntia Temesta 10-20 tuntia. Benzoja joiden puoliintumisaika on pitkä on taas juurikin suosittelemani Rivatril (clonazepam) 18-50 tuntia Diapam (Diazepam) 20-100 tuntia. Äkkiseltään saataisi luulla, että tuo Diapam on paras vaihtoehto pitkän puoliintumisaikansa tähden, mutta tosiaan tuo Diapami ainankin minulla joskus satavuotta sitten jollakin tapaa jyrähti päähän, ja siksi se lienee olikin kovin potentti kasvattamaan riippuvuutta. Mielestäni Rivatril ei samoin kipua päähän, ja siten se ei ole niin potentti kasvattamaan riippuvuusriskiä. Kuten jo mainittu mielestäni Rivaan ei tuo tolekaan kasva samaa tahtia, kun taas Diapamiin, ja mielestäni siun ei kannata valita benejä, jotka kuuluvat tuolla ylhäällä mainitsemiini beneihin, joiden puoliintumisaika elimistössä on lyhyt.

Tuosta ryhmästä se lekuri jonkin benin siulle tulee todennäköisemmin kirjoittamaan, jos siis aiot valita benzon elämääsi. En nyt jaksa muistaa millään oletko koskaan kokeillut Lyricaa ? Sehän on melkoisen tehokas poistamaan ahdistusta, eikä olisi benzodiatsepiinikaan, nojaa Lyricakin on vähän niin ja näin. Toleranssit kasvaa kovaa kyytiä, ja saattaapa se turvottaa, lihottaa, sekä jos joskus sen lääkkeen syönnin lopettaa saattaa viekkarit olla kovia, ainankin joillain ihmisillä. Loppuun voisi vielä mainita. Benzo, kun Benzo. samaa kamaa ne loppujen lopuksi on, ja riippuvuuspotentti on äärimmäisen suuri. Joskin hengenpelastajina korvaamattomia elämän traagisissa tilanteissa.

Kiitos taas Winstonille ja Lavuskalle avusta ja ohjeista :smiley:

Lyrica on 100% out. Samoin valitettavasti Diapam, saan siitä aina huonon olon. Kysyn tota Rivaa.

@Winston. Joo, Voxra menee heti aamusta. Vielä en varmuudella tiedä toimiiko, mutta vaikuttaa olevan ihan ok. Ja sen pamin tartten just niihin ahdistushetkiin, ei mua onneksi koko ajan ahdista.

Nyt on kyllä niin paska olo ton Voxran ottamisen jälkeen, että oksat pois. Ihan kuin olisi jättidarra ja ruokahalut kokonaan pois. Tänään syöny mitään. No, tällästä se on ollut kaikkien kokeiltujen ahdistuslääkkeiden kanssa, ohi se menee. Alkas nyt vaan pikkuhiljaa löytyä toimiva lääke :neutral_face:

Raskasta työtä koittaa etsiä itselleen sopiva mielialalääke. Miun käsityksen mukaan joka ainoassa napissa on aloitus, sekä lopetusoireet, ja sitä samaahan se oli koko lääkkeen käytön ajan :confused: Niin ja ei se välttämättä kaikkia koske, etten jotenkin tule täysin väärinymmärretyksi, ja joku loukkaannu asiasta.

Itse aikanaan kahlasin aika repertuaatin läpi mieli-psykoosi-neurolepti-lääkityksiä, ja yhdestäkään lääkkeestä ei merkittäviä apuja löytynyt, ainoastaan vuoronperään sai osakseen mitä kummempaa oiretta, lekurin toki lohdutellessa, että ne oireet menevät ohi. Ja kyllä mie sain ihan reflojakin, kun aina päädyin siihen tulokseen, etten kyseistä lääkettä enää ota ja lopetin sen käytön. Milloin mitäkin kummaa huimausta, sähköiskuja, levottomuutta, unettomuutta, ruokahaluttomuutta, lihomista, niin ja listahan on kovinkin pitkä. Korostan, että minä oireilin noista lääkkeistä, ei varmaan kaikki oireile, ja saavatkin lääkkeistä apua :slight_smile: Tosiaan itsellään on illassa Mirtazapin 3.75mg-7.5mg, jota käytän unettomuuteen, ja tuo marginaalimäärä ei vielä oireilua tms aiheuta. Tuli vaan semmonenkin mieleen, jos Mirtaa ottaa 3.75mg, niin tehoavus unettomuuteen on silloin paras, mitä suurempia määriä käyttää niin ne sitten hoitavat depiksiä yms. Miun mielipiteenä se sääntö, että kaikki yli 7.5mg määrän otettua mirtaa ei unettomuuteen niin auta enää.

Toivotaan, että tuo alkuoireilu vaikka häviäisi, ja alkaisi saamaan ihan hoitovastiketta lääkkeelle. :slight_smile:

Itse asiassa hoitovastetta alkaa jo ehkä vähän olla. Aamupäivällä jaksoin touhuta 2 tuntia pihalla ja oli ihan tarmokas olo, vaikka huonovointisuus taustalla tuntui ja nytkin tuntuu. Aattelin perjantaina pyytää lääkäriä nostamaan annoksen 300 mg:aan. Josko pääsis yksillä aloitusoireilla. Ainakin nyt tuntuu, että tää Voxra voisi olla toimiva lääke. Netistä kun juttuja lukee, niin monella on auttanu. Tietty sitä negatiivista juttuakin on, mutta enempi positiivista :smiley: