Tänään oli (ja vähän vieläkin on) todella paska olo. Luulin jo jossain vaiheessa, että laatta lentä. Perjantaina lääkäri, saa nähdä, mitä tuumii tosta Voxrasta. 2 viikkoa sitä vasta menny. Toivoisin, että annos nostetaan 300mg. Ollu viime aikoina myös masennusoireita.
^ Jos sua pahasti ahdistaa, niin Voxran nosto ei välttämättä kovin hyvä ajatus ole 
. Nuo mielipidelääkkeet kun usein vain pahentavat ahdistusoireita, vaikka lekurit niitä nimenomaan ahdistukseen mielellään nykyään määräävätkin niiden “helvetin kammottavan vaarallisten” benzoperkeleiden sijasta 
. Toki se ihan mahdollista on, että sulla saattaa Voxran nosto ahdistusta helpottaakin. Yksilöllisiä vaikutuksia taas nämäKIN ja kokeilemalla sitten tiedät, auttaako vai pahentaako tuo oloasi. Jos masennus on ensisijainen vaiva, eikä varsinaista ahdistusta niinkään ole, masennuslääkkeet taas saattavat olla ahdistuslääkkeitä paljon parempi vaihtoehto, siis niillä, joille tyypilliset masennuslääkkeet ylipäätään toivotulla tavalla toimivat.
No hommahan eteni nyt niin, että tehtiin masennustesti. Tulos on lievä tai keskivaikea masennus. Ahdistus on nyt kumminkin se isoin ongelma unettomuuden ohella. Lääkäri kirjoitti lähetteen psykiatrille ja pääsen vastaanotolle viikon päästä. Lääkkeisiin ei yleislääkäri tehnyt enää muutoksia. Varmaan parempi näin.
ite kykenen nykyisin jotenkuten hoitaa olosuhteiden pakottamana arkiset velvoitteet mitkä ennen ois jääny hoitamatta, ahdistus onneks lievittyny mut ei poistunu ja toisinaan on todellatuskallista pyöriä oravanpyörässä. rauhottavia ku saa respan nii ei paljon välipäiviä ole kun yrittää palautua henkisestä kuormittumisesta. joo mut pointti on et suhtautuminen helpottaa asioiden hoitamista mutta olosuhteet pakottaa hoitamaan asiat. aina sanotaan että lääkkeet luo ahdistusta mut vittu kyllä ahistaa olla ilman lääkkeitäkin.
Joo, pakko on joku lääkitys olla, muuten olisin sairaslomalla. Nyt on Xanorilla menty pahimpien hetkien yli, mutta toi Voxra taitaa myös hieman auttaa. No, katotaan mitä psykiatri sanoo.
Ahdistus on kyllä paskamainen vaiva. Välillä ahdistus vie toimintakyvyn ja sit kun ei jaksa mitään, niin se ahdistaa lisää. Siinä sitä sitten pyörii oravanpyörässä. Aiemmin vedin pään täyteen, mutta se on paljolti jäänyt pois. Kaksi repsua tänä vuonna.
Ja sitten vielä nupiksi kroonistunut unettomuus niin riittää aikaa noita ahdistuksen aiheita vatvoa.
Edit: Välillä ahdistust on sellaista, että ei pysty tekee mitään, oottaa vaan että tulis yö. Ei nukuta mutta saa sentään hyvällä syyllä vaan maata.
Se siitä psykiatriajasta sitten. Psykiatri oli sairastunut, mutta lääkätikeskus unohti ilmoittaa asiakkaille. Ite odotin 25 minuuttia vastaanotolla kunnes hoitaja tuli kysymään, ketä odotan. Kävi kurkkaamassa psykiatrin huoneessa ja näin itekin, että siellä oli valot pimeenä. Vasta sitten tajus, että ei ole vastaanottoa. Seuraava aika samalle psykiatrille olisi tammikuussa, joten piti vaihtaa psykiatria ja sain ajan ensi perjantaille.
Mutta siis, onhan se nyt vittu kumma, että peruuntuneen ajan potilas siirretään jonon hännille sen sijaan, että koitetaan hoitaa asia kuntoon mahdollisimman pian 
. Jos olisin halunnut pitää saman psykiatrin, niin olisin joutunut odottamaan kuukauden. Tossa ajassahan joku vakavampi masennuspotilas ehtii junan alle .
Tänään pääsin psykiatrille. Voxra on tuntunut toimivan ainakin vähän, niin nostettiin 300 mg:aan vuorokausiannos. Katellaan nyt taas muutama viikko, onko vastetta vai meneekö taas vaihtoon. Toivon todella, että tämä toimisi, raskasta näiden lääkkeiden vaihtaminen.
Unettomuuteen sitten taas Imovane, se vaan toimii mulla. Kokeiluun tuli myös pitkävaikutteinen melatoniini, mutta ei ole tähän asti mikään melatoniinivalmiste toiminut millään annoksella. Tästä unettomuudesta mä en enää ikinä eroon pääse. Sama vaiva vuosikymmeniä, niin se on pysyvä.
Masennuksesta ei psykiatrin mukaan ole kyse, joten se ei vaadi nyt sen kummempaa hoitoa. Mulle hyvä tieto. Eli edelleen vaivaa yleinen ahdistuneisuushäiriö.
Voxra 300 mg out! Tuli aivan hirveitä sydämentykytyksiä. Älykellolla seurasin rajana 115 b/min ja hälyytteli vähän väliä korkeasta sykkeestä. Palasin hetkeksi 150 mg ja kokeilin taas 300 mg. Syke nousi taas. Ja ton sydämen “hakkaamisen” tuntee 
.
Paluu 150 mg pari päivää ja sitten lopetus. Pelottavia oli noi pulssin nousut kun mikään ei auttanut.
Lomaa vielä reilu viikko jäljellä ja se menee nyt lääkkeettä, Voxran lopetuksesta ei mitään ongelmaa. Jos saisi jotain tuntumaa oloon ilman nappeja. Ainakin syke tasaantui heti ja olo ihan ok.
^ Se on monesti noiden kupoliin vaikuttavien troppien kanssa niin, että vähemmän on enemmän, vaikka lääkärit mielellään nostavat annoksia heti, jos vastetta ei hetipaikalla tule pienemmästä annoksesta siten, kuin heidän mielestään pitäisi. Lisäksi, kuten tässä ketjussa on jo todettu, nuo kierroksia koneeseen lisäävät masennuslääkkeet usein vain pahentavat oloa, mikäli kärsii ensisijaisesti ahdistuksesta, eikä masennuksesta. Paljonhan noita tykätään määrätä nimenomaan ahdistuneisuuteenkin, koska benzoja ei haluta määrätä, koska riippuvuus. No, tiedä sitten, mitä hyötyä siitä on, jos ihminen on täysin toimintakyvytön ahdistuksensa vuoksi ja toisekseen; ihan kaikki lääkkeet Buranasta verenpainelääkkeisiin aiheuttavat ainakin jonkinasteisen fysiologisen riippuvuuden, jos niitä käyttää pidempäänkin yhtäjaksoisesti. Tietenkään harvempi niin pöhkö on, että käyttäisi väärin jotakin perusmasaria, eivätkä ne sinänsä psyykkistä riippuvuutta aiheuta, mutta omasta kokemuksestani(En muuten todellakaan ole ainut) voin kertoa, että esim. SSRI-lääkkeen lopetus voi olla täyttä helvettiä sähköiskuineen kaikkineen ja pesee kyllä mennentullen monet ns. oikeat reflat 
. Että se niistä “riippuvuutta aiheuttamattomista” lääkkeistä 
.
^ Kyllä vähemmän on enemmän miunkin mielestä mielenrikkoja lääkkeillä. Ihmettelen muuten miekin suuresti miksi lequri on kovinkin nopeasti nostamassa kupolilääkeannosta suuremmaksi jos sitä hoitovastetta ei ala heti ilmaantumaan. Komppaan edelleen eli en edes tiedä onko miulla mitään lisättävää tai edes sanottavaa kunnolla 
mutta niin se menee ei ahdistukseen pidä syödä missään nimessä lääkkeitä jotka lisäävät jengaa pääkopassa. Omasta kokemuksestani olo menee takuuvarmasti hullumpaan suuntaan. En muuten ole ainoa ihminen kokemuksineen. Ihmeellistä ettei lääkäriksi lukenut ihminen muka sitä ymmärrä ja kynähän savuaa sitten ihan iloisesti piristäjämielenrikkoja lääkkeiden puolesta
Jos tosiaan ahdistus on eeppistä niin ei siihen oikeen muu lääke auta kun benzodiatsepiini. Tämä on miun kokemus asiasta ja näin uskallan sanoa. Mielialalääkkeessä sitä hoitovastetta saa odotella viikkotolkulla ja mitäpä se auttaa senhetkiseen ahdistukseen, jos vastetta alkaakin tulla vasta kuuden viikon kuluttua Ja todennäköisesti se mielarilääke ei sopinutkaan koekaniinille eli ihmiselle ja eikun uusi rasittava ralli aluille jollain toisella mielarilla ja siinä välissä aivoradat onkin ronkittu täysin omille uomilleen
Ja joo sanompa minäkin, että kyllä aiheuttaa mielarilääkeiden lopetus kamalia refloja. Päähän ja koko kroppaan kohdistuvat eeppiset sähköiskut, vaikeus hahmottaa kävelessä korkeuksia, eli missä menee katto missä taasen lattia. Koordinaatiokyvyn totaaliheikkeminen, kun rapuille astuessa astuukin vaan tyhjää ja huomaakin olevansa turvallaan. Sitten vielä ilkeävät uudensukupolven lääkärit sanoa, että benzot on se perkele joka aiheuttaa kaikki kaatumiset ja muistinmenetykset ja niihinhän suorastaan kuolee viimeistään viikossa jos niitä syö Onneksi oma yksityisen puolen lääkäri on todella viisas nainen ja määrääkin miulle krapulabenzot ilman mitään mukinoita. Tietty en huutele kovaan ääneen, jotta darraani tarvian benzot ja että niitähän menee aivan uskomattomat määrät jos on takana pidempikin juomaputki. Jahans johan pajahtaa pahoin offiksi taas. Sorryt siitä
Risperidone / Risperdal on ollut mulla hyva nappi. Pitaa turhat ahistukset ja vitutukset loitolla, ja illalla otettuna nukkuu mukavasti yli 8 tuntia. Eika uuvuta enaa aamulla.
1mg vaikutus vastaa noin paria lonkeroa, eli haihduttaa turhat kelaamiset hellavaroen. Toimii myos krapulaa vastaan jos illalla ryyppaa. Eika tartte aamuyosta satkia sangyssa unettomana.
Voipi ottaa tarvittaessa napin lisaa tai jattaa paivia valiin ilman sivuoireita. Silleen miellyttava tuttavuus tuo Risperdal ettei se pakota tanssimaan pillinsa mukaan.
Puoliintumisaika on noin 20 tuntia, eli kerran illassa otettuna vaikuttaa tasaisesti seuraavan paivan, hyvin nukutun yon jalkeen. Toisaalta isotkaan annokset eivat ikuisesti vaikuta, jos tulee joku spesiaalihetki (krapula esim) jolloin haluaa relata vahan enemman.
^ No hyi vittu, Narkkis. Risperdalihan on siis neurolepti tai psykoosilääke, eikä mikään krapula-/ahdistuslääke. Sitäpaitsi darrassa ei tasan tee sydämelle hyvää tuo risperidoni.
^ no ma kylla tykkaan Risperdalista. Makuja on monelaisia. Tuskin maltan odottaa seuraavaa maniaa jolloin tuolla saa vauhdin saadeltya just kohdilleen… Ja voi vaan chillailla hyvissa fiiliksissa… 
Tai sitten seuraavassa maniassa odottaa sellainen kiva chillailulääke kuin Leponex.
Risperdal chillailuun Tuota kammotuspsykoosilääkettä chillailuun Toisaalta makunsa kullakin joten yhtään en käy kenenkään mieltymyksiä ja mielipiteitä kyseenalaistamaan, mutta mielestäni Risperdal on kaukana chillailulääkkeestä. Tuohan teetti miulle ihan kaameat olot joskus varmaankin 2000-luvun alkupuolella. Mitään en jaksanut ja toisaalta tuo mömmö myöskin turvotti minua varmaankin +30 kiloa. Juuri lopettamani Mirtazapiinikin on tuon rinnalla kovin kesyä tavaraa, josko nyt Mirtazapin kovin voimakas lääke onkaan varsinkaan pienillä annoksilla. Itse en kenellekkään voi pienessä mielessänikään suositella Risperdalia. Itseasiassa en voi suositella yhtään mitään ssri-psykoosi-masis-lepti-lääkkeitä. Kova bisnes on aikanaan vaan kehitetty noilla myrkyillä. Jenkeissähän eläimetkin syö mielarimömmöjä 
Vaan en kiellä lainkaan asiaa, että joitakin ihmisiä oikeasti tuon ryhmän lääkkeet auttaa. Itselleen vaan nuo lääkkeet ei lainkaan sovi. Joten tämä on vaan minun mielipide
Arkkis rölöttää taas niin levottomia juttuja, että sulle lienee risperidonilääkitys ihan paikallaan :mrgreen: .
Aloittaja kyseli lääkitystä yleiseen ahdistuneisuuteen, jotta pystyisi käymään työssä ja muutenkin suoriutumaan elämästään siedettävästi ja psykoosilääkkeet eivät siinä mitään auttaisi, päinvastoin. Tykätä saa kukin vaikka jääpuikosta perseessä tai muurahaisista housuissa, mutta se ei poista mihinkään sitä faktaa, että Risperdal on neurolepti ja sillä on neuroleptien hyvinkin pahat sivuvaikutukset, joiden vuoksi sitä ei missään nimessä pidä mennä käyttämään ahdistushäiriöön tahi muihin vähäisempiin vaivoihin, joihin löytyy kyllä kosolti huomattavasti vähähaittaisempiakin lääkkeitä.
Omat kokemuksen risperidonin sivareista: Tietenkin yleinen väsymys, passivoituminen ja mielenkiinnon menetys kaikkea kohtaa, turvotus, armoton lihominen hyvin lyhyessä ajassa(No, totta helvetissä, kun ruokahalu kasvoi yliluonnollisiin mittoihin, eikä siinä ameebatilassa jaksanut aktivoitua, kuin juuri ja juuri liikkumaan sohvan ja jääkaapin väliä), virtsankarkailu, rintojen turpoaminen, arkuus ja maidoneritys(Tuo sivari voi tulla myös miehille aivan hyvin), hillitön kuolaaminen, nielemisvaikeudet(Risperdalin pakkausselosteessakin mainitaan tukehtumisvaara), sydän tykytti tuhatta ja sataa ja siihen ei voinut käyttää edes Propralia, koska verenpaineeni laskivat Risperdalin vuoksi vielä tavallistakin alemmas ja tuon tähden tulikin usein pyörtyiltyä. Pahimpana ehkä kaikista kuitenkin niin hirveä ummetus, että sellaista en ole onnistunut saamaan itselleni koskaan aikaan millään opparillakaan . En paskonut kolmeen viikkoon ja aloin olla jo varma, että joudun leikkauspöydälle sen tukoksen vuoksi. Sain sen lopulta kotikonstein auki, kun vedin Metalaxia(eräs hyvin tuju laksatiivi) molemmista päistä, eli tabletteina suun kautta ja suppona perseeseen. Mitkään vähemmän HC-laksatiivit eivät tuolloin saaneet aikaan edes märkää pierua, joistakin vettä, kuituja ja luumuja -hassutteluista puhumattakaan :mrgreen: .
Kyllä tuolla psykoosi toki rauhoittui ja sinänsä sitä ihan oikeaan vaivaan käytin, mutta mulle paremmin sopivia ts. vähemmän haittoja omaavia neuroleptejäkin on olemassa. Mm. tuossa ylempänä mainittu Leponex on sellainen, jonka valitsisin, jos olisi pakko neuroleptejä käyttää, eli psykoosi pärähtäisi päälle. Aivan kammottavaa myrkkyä sekin ja saa olla todella pätevä syy, jotta siihen koskisin kepilläkään, mutta on lepteillekin aikansa ja paikkansa. Ilman niitä tuskin tässä näpyttelisin.
No joo, mutta aloittaja ei ole psykoosilääkityksen tarpeessa ja myöskään krapulaan en suosittele leptejä napsimaan, ellei tahdo pahentaa ko. tilaa hengenvaaralliseksi .
Pahoittelut offista, mutta jatkan silti risperidonista avautumista, kun kerran vauhtiin pääsin . Ja saattaahan olla, että aloittajan lekuri keksii hänelle Risperdalia ehdottaa, joten tiedät sitten ainakin kieltäytyä siitä.
Aikoinaan valittelin silloiselle lekurilleni risperidonin sietämättömistä sivareista, josko lääkkeen voisi vaihtaa johonkin toiseen. Olin siis tuolloin ihan oikeasti psykoosilääkityksen tarpeessa ja sinänsä ainakin periaatteessa lääkitysmyönteinen, mutta risperidoni ei ollut todellakaan mun troppini. Valitin mm. juuri lihomisesta ja siihen lekuri totesi, että lääkkeet eivät lihota . No, sikälihän tuo oikeassa oli, ettei siinä yhdessä napissa varmaankaan kovin montaa kcal ole, mutta jos lääke vaikuttaa siten, että se pistää ihmisen totaalisena zombiena vain syömään ja mieluusti vielä kaikkea mahdollisimman epäterveellistä paskaa, niin kyllä siinä on lihominen lääkityksen piikkiin pistettävä. Ummetuksesta valittelin toki myös ja kerroin, että se on todella vaikealaatuista ja siihenkin sain vastaukseksi vain vähättelyä ja vittuilua mm. liikkumattomuudesta(Mihinkäs siinä vitun koomassa liikut ) ja neuvoja juuri veden juomisen ja kuitujen syömisen tärkeydestä. Kyllä se mulle jotakin Levolacia ym. siinä tilanteessa aivan turhaa nössölaksatiivia määräsi, mutta ne eivät tosiaan saaneet edes vatsaani murahtamaan. Yleensä liotetut luumut toimivat mulla erittäin tehokkaana laksatiivina, mutta tuolloin niistäkään ei ollut mitään apua ja tämän kyllä lääkärillekin kerroin. Kai se toivoi, että kuolisin suolitukokseen .
Lopetin sitten lopulta Risperdalin ominpäin ja seinään, kun kyllästyin siihen zombiena kuolaamiseen, ei-minkään-tekemiseen ja hengenvaaralliseen ummetteluun. Vieroitusoireet olivat aika helvetistä, mutta sisulla ja benzoilla(Eivät mitenkään hirveän hyvin auttaneet suurillakaan annoksilla, jos toki vähän oloa helpottivat) kärsin ja onneksi nuo eivät pitkään kestäneet. Siinä vaiheessa psykoottisuutenikin oli rauhoittunut jo niin hyvin, ettei mulla enää sillä kertaa ollut tarvetta muullekaan leptilääkitykselle.
Risperdalhan oli aikoinaan sellainen joka vaivan lääke. Nykyään ketiapiini on ottanut tuon paikan, mutta risperidonia on tosiaan käytetty laajasti off-labelina mm. bipon tasariksi, persoonallisuushäiriöihin(Eihän niitä nyt lääkityksellä voi hoitaa ensinkään, poislukien toki akuutit tuskatilat. Terapia niihin ainoastaan auttaa), muistisairaiden ja kehitysvammaisten rauhoittamiseen(Lisäsi monesti vain ei-toivottua käytöstä, kun noissa tapauksissa kytkennät ovat päässä vähän erilaiset, kuin ns. normaaleilla ihmisillä), ADHD-lasten rauhoittamiseen(Eiköhän sen vaivan rauhoittamiseksi toimi parhaiten aivan eri lääkeryhmän roippeet :mrgreen: ) jne.
Johnson&Johnson(Vai mikä lääkefirma se nyt oli?) taisi joutua maksamaan joitakin korvauksiakin risperidonin harhaanjohtavasta markkinoinnista, mutta olivat tehneet ko. lääkkeellä jo siinä vaiheessa sen verran isot voitot, että ne korvaussummat olivat vain murto-osa siitä, ts. eipä ihan liikaa kirpaissut :mrgreen: .
Tilanteet muuttuu nyt aika nopeasti, pitkälti omasta tahdosta. Kävin tänään lääkärillä ja sain vahvistuksen omalle tahdolleni. Kaikki mielipidelääkkeet pois. Loput Xanorit heitin myös helvettiin, niistä ei ollut isommin apua. Halusin tätä kun haluan ikäänkuin nollata tilanteen ja katsoa miltä lääkkeetön elo tuntuu. Jäljelle jäi vain Imovane unettomuuteen eikä siitä ole aikomusta luopua. Sikälikin oli otollinen hetki, että yksi suuri ahdistuksen aiheuttaja yllättäin lähti (tod.näk. lopullisesti) mun työkuvioista .
Nyt sitten kattelen ja kuuntelen mihin suuntaan tilanteet ja olo kehittyy. Psykiatrille pääsen nopeasti jos tulee akuutti tarve.
Juups, moikka kaikille pitkästä aikaa!
Mua pelottaa ihan helvetisti nyt.
Nyt näyttääpi siltä, että oon seonnut (tällä hetkellä vaan hope so) lopullisesti. Oon millin päässä osastolta.
Lääkäri mulla on ihan jees, joten asiat on siltä kannalta ihan kunnossa. Uskookin mun jumalattoman ahdistuksen vaikka vastaanotolla oon kuulemma pelottavan rauhallinen (näin lääkäri asian ilmaisi). No mutta, ahdistus on nyt niin paha, että oon tosissani suunnitellut etten kohta ole maisemissa enää. (Ei ole ollut edes vaihtoehto) Lekuri tietää tän.
Oon kärsinyt nyt niin mulle epätavallisista pelkotiloista kuin omituisista paniikkioireistakin. Sain paniikikohtauksen esim kaupassa kun sinne tuli poika moottoripyöräkypärä päässä… ei tasan ole ahdistanut ennen tämmönen.
Ahdistuksen syyt… no ainakin isän kooma → kuolema, kuten oon teille kertonut. Ja muitakin syitä on, joten sinänsä ihan terapeutillisesti ok tilanne. Mutta ei sille tälleen nopeella aikavälillä mitään saada tehtyä. En myöskään nuku kuin noin 6h viikossa, joten sille yritellään samalla tehdä taikoja…
Mutta oikeestaan, mun lääketilanne on aika jännittävä nyt… tiän että porukka inhoaa neuroleptejä, samoin mä, mutta en nyt tiedä muuta vaihtoehtoa kun mennä lampaana lääkärin ohjeistuksen mukaan…
1300mg ketipinor (sekoituksella 900 depottina ja 400 lyhyinä)
30mg abilify
150mg venla
2700mg gaba
400mg lami
45mg opamox
40mg tenox
15mg anksilon (uusimpana ystävänä)
+buranat, parasetamolit, kilpirauhaset yms…
Luultavasti tää on jo semmonen coktaili mille kukaan ei osaa tehdä mitään muuta kun nostaa kädet pystyyn ja määrätä jotain lisää.
Lyrica on pois laskuista, samoin risperidon, imovane, lisäbentsot, truxal… 
Mutta tää avautuminen koska… en mä tiä. ehkä helpottaa jo kun saa tän kirjoitettua. Ehkä ei.
^
Moi pitkästä aikaa Rikkonainen!!
Kurja kuulla, että sulla on noin raskasta… 
.
Olen pahoillani, omaisen kuolema on raskas.
Kun mun äiti kuoli, se oli hyvin pitkän sairauden jälkeen, joten suru ei ollut niin ahdistavaa.
Mää muistan, että sää kirjoitit runoja, niinku toi sun allekirjoituksessa oleva. Vieläkö se on sul tärkeää…?
Toi sun lääkelista näyttää juuri semmoiselta, joita psykiatrisessa hoidossa voi kasautua esim.osastohoidoissa. Myös päihdehoitolaitoksissa laitetaan auliisti ja runsaalla kädellä psykoosilääkkeitä lääkelistoihin. Ja sinne ne tuppaavat jäämään.
Onks kukaan kattonu tota sun lääkemäärää muulla silmällä, kuin sillä, että otetaas toi bentso sieltä pois…? Kirjoitit Bentsovieroitus- ketjuuun, että sun pitäis lopettaa Opamox. Onko se “määräys”? Onko vedottu “ylempään tahoon”, kerrottu, että bentsot eivät ole tarkoitettu vieroitusoireiden hoitoon .
Lamictal, Ketiapiini, Abilify -onko samaan asiaan määrättyjä lääkkeitä? Tiedän, että Lamictal on epilepsialääke, mut käytetään myös bipoon. Ketiapiini on alunperin psykoosilääke, myös bipoon käytetään. Abilify myös neuroletpi, eiks. Jos on sama käyttöaihe, miksi useita eri lääkkeitä…? Oli se sitten mania tai psykoosi…
Tosta lääkelistasta tulee vähän vihainen olo, ei sinulle, vaan lääkäreille. Ollaan tultu tietoiseksi, että “joillain” lääkkeillä on riippuvuus- ja väärinkäyttöpotentiaalia, joten otetaan net poies. Muiden lääkkeiden määräämiseen ei ole sitten minkäänsortin kynnystä. Miksi ei esim. bipolaarisen hoitoon riitä vaiks yksi lääke?
Ennen vallan käytettiin semmoista kuin Lito, eikä juur muuta välttämättä tarvittu. Jos ei välttämättä tarvita neuroleptiä tai ylipäänsä jotan lääkettä, miksi määrätä semmoista potilaalle. Ei semmoista lääkettä olekaan, jolla ei haittoja ole, joten mitä useampia lääkkeitä, sitä todennäköisempää on, että haittoja tulee. Ärsyttää se, että psykiatrisessa hoidosssa, ainakin ja etenkin, laitetaan useita eri lääkkeitä saman sairauden hoitoon, silloinkin kun se ei ole välttämätöntä.
Sori purkaus, mutta tulee vähän voimaton olo noitten kanssa . En tiijä, ovatko nuo kaikki sulle todella tarpeen…? Otatko sinä nuita kaikkia? Tuon lääkemäärän karsimisessa saattaisi olla ihan fiksua aloittaa jostain muusta kui Opamoxista (tai mil nimel oksatsepaami sulla olikaan). EDIT: tosiaan, purin tuossa omiani aika lailla, en voi tietää sun lääkityksen tarpeellisuudesta, Rikkonainen… Tiedän omasta kokemuksesta, että osasto-ja muussakin psykiatrisessa hoidossa määrätään m y ö s tarpeettomasti lääkkeitä. Kavereitten lääkelistatkin on kaameita. Se riippuu psykiatrinkin ajattelusta. On niitä tullut vastaan enämpi lääkekriittisiäkin -yleisesti kriittisisiä, eikä vain bentsokriittisiä- psykiatreja…
Jos sul o yks hoitava lääkäri ja se on sun mielestä hyvä ja JOS sul o joitain epäilyksiä sul laitetun lääkemäärän suhteen (kaiketi on, kun mielipidettä vissiin haluat tietää…?), voisko sen kaa puhua siitä, ett karsis samaan asiaan vaikuttavia lääkkeistä jotain poies? Minusta ei ole järkevää tuosta vain napsasta oksatsepaamia poies, vaan kattoa onko psykoosiin/bipoon (kenties?) määrätyis lääkkeis jotain turhaa, siis päällekkäisiä. Ilmeisesti Tenoxist ei ole mitään jurnutusta…? Mahtaisko se, bentso kun on, pitää kummiskin kouristusriskiä alhaalla, samaa kai Lamictal…? Äh, menee pää pyörälle… .
Ehkä mää ymmärsin aivan väärin, ehkä noi on vasta sulle määrätty noi lääkkeet? Mietiksää sitä, m i k s i lekuri o nuin paljon laittanut? Eiks potilailla ole oikeus tietää, mikä heitä vaivaa??? Eiks lääkärin pitäis kertoa, mihin vaivaan lääkkeitä määrätään??
(Oudot pelot voivat olla myös jonkin lääkkeen sivuvaikutus…)
Joo. On oikeus, pitäisi. Yksikään psykiatri ei mulle koskaan maininnut n.20 vuoden aikana yhtäkään diagnoosia. Siksi pyysin epikriisit, että jostain saisin tietää, mitä ne ovat päättäneet minun sairastavan.
Psykiatrit ja minä ei olla kavereita, ei facessa eikä in real life 
.
Osastol on turvas, mut tuppaa ne hoidot kaikemmoista ekstraakin aiheuttaan. Yks haitta o maksut: niitten kanssa jotkut, joskus joutuvat ongelmiin. Toinen on lääkelistat: niistä harvoin karsitaan päällekkäisyyksiä, jollei satu se Fiksu Lääkäri. Joskus tulee laitoskierre, laitostuu vähän.
Mutta: turvassahan siellä on, ja jos tilanne vaatii, voihan siellä vähän aikaa levätä…? Kuulemani mukaan osastohoitoja pyritään nykyään pitään suht lyhkäsinä, ainakin avo-osastoilla…
Tsemppiä hirmu paljon!!!
(mun plinkkipäivästä tuli turhan pitkä, joten teksti voi olla sitäsuntätä, tarkoitus ei ainaskaan ole paha…)
Toinen editti: sori, purin omia kaunoja tänne, minnekä net e i v ä t kuulu. Mun elämässä psykiatrinen hoito on aikapäiviä sitten päättynyt, joten mitä siitä enää kiukuttelemaan.