Ahdistuneen opiskelijan juomapäiväkirja

Me Vähentäjät
1

Hei kaikille!

Olen “reilu” kaksvitonen opiskelija Etelä-Suomesta. Elämässäni on pintapuolisesti kaikki hyvin, on opiskelupaikka, on työpaikka, on oma kämppä, talous on ihan ok kunnossa, vaikka olenkin kaikilla mittareilla köyhä, velkaa ei ole kertynyt paljoa, on muutamia ystäviä, hieno perhe. Kaikki on siis päällisin puolin ok. MUTTA sisäinen maailmani on monella tapaa ihan sekaisin. Kärsin peloista, ahdistuksesta ja ajoittaisesta masennuksesta. Tässä ei myöskään tavallaan ole mitään ihmeellistä, kärsiihän mielenterveysongelmista niin moni muukin. Ongelmanani on kuitenkin elämänhallinnan puute, mikä näkyy mm. päihteidenkäytössä ja riippuvaisuutena moniin asioihin.

Nostetaanpa kissa pöydälle. Juon mielestäni liikaa. Moni varmasti nyt sanoo, että ei mulla ole mitään ongelmaa, kun en juo yli riskirajojen. Mutta jos asioita tarkastellaan sen perusteella, miksi ja milloin juon, niin silloin moni on varmasti kanssani samaa mieltä : minulla on onlgelma.

Aloitan nyt tänne kirjoittamisen, koska haluan jakaa kokemuksiani muille. Eli tosiaan keskimäärin juon kahtena kolmena päivänä viikossa jotain, usein neljänäkin päivänä. Keskimäärin otan sen kaksi tuoppia, harvoin menee neljä. Viikottaiset annosmäärät heittelee 12-18 annoksen välillä, mikä on siis selkeästi alle riskirajojen. Mutta se, miksi juon on pääosin ahdistus. Kun töissä stressaa tai ihmisten kanssa ahdistaa - niin kuin usein on - haen lohtua alkoholista. Ahdistavan työpäivän päätteeksi menen aika usein parille kaljalle baariin - yksin. Tai sitten käyn kaupassa ja ostan kolme-neljä tölkkiä olutta. Ne sitten juon kotona koneen ääressä. Niin ja juon lähes aina yksin.

Onko tämä teidän mielestänne ongelma? Minun mielestäni on. Ahdistukseen juominen on ongelma ja voisin väittää, että tässä on orastavan alkoholismin siemen kylvetty. En ole alkoholisti, mutta minulla on alkoholiongelma. En koe itseäni juopoksi, mutta juon liikaa. Toinen ongelma on se, että pelaan rahapelejä, joten olisin voinut yhtä hyvin kirjoittaa tuonne toiselle palstalle. Usein kun otan niin laitan 10-20 euroa pelikoneisiin, usein pokeriautomaattiin tai muihin raha-automaatteihin. Eli kerralla menee se 20-30 euroa rahaa. Näitä päiviä kun sattuu viikkoon pari kolme, niin vähintään se 60 euroa on tullut juotua ja pelattua kankkulan kaivoon. Se tekee kuussa sen 250 euroa vähintään.

Koen itseni heikoksi, kun “joudun” turvautumaan alkoholiin ahdistuksen ja pahan olon turruttamiseksi. Lisäksi kaljan tuomat lisäkilot harmittavat, sillä olen perusluonteeltani urheilullinen ja haluaisin olla hyvässä kunnossa ja normaalipainoinen.

Olen tosiaan kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta ja ahdistuneisuudesta yli kymmenen vuotta. Olen syönyt mielialalääkkeitä myös saman ajan. Käyn tällä hetkellä Kelan kuntoutuksessa eli terapiaa on se kaksi kertaa viikossa. Toivon tästä olevan apua, jotta jaksan paremmin tulevaisuudessa. Olen joka tapauksessa huolissani alkoholinkäytöstä ja haluaisin vähentää reippaasti. Koen kuitenkin sen olevan vaikeaa näistä pahoista oloista johtuen. En aio alkoholisoitua tai ainakaan en aio alkoholisoitua enempää. Haluaisin olla tasapainoinen ja hyvinvoiva, en pahoinvoiva ja holtiton, kuin minulta tällä hetkellä tuntuu.

Kirjoitan tänne palstalle nyt tästä päivästä lähtien ja kerron tuntemuksistani. Kiitos kaikille jo etukäteen, jos ja kun luettu kirjoituksiani, saa kommentoida ja antaa vinkkejä ahdistuksenhallintaan ja tasapainoisempaan elämään. Kiitos! :slight_smile:

Ps. tänään en juo enkä pelaa!

2

Moi
Noi määrät on jossain määrin kohtuutasolla, mutta paistaa läpi että olet riippuvaiseen sortuva. En tiedä mitä mielialalääkettä syöt, mutta ahdistukseen ne on parempia kuin alkoholi koska ne nykyään aika harmittomia jos on SSRI-lääke ja ei ole tarkoitus saada päätä sekaisin :wink:
T.T

3

Tekisi mieli mennä kapakkaan töiden jälkeen, mutta jätän väliin. En toisaalta tiedä, mitä ihmettä tekisin taas kotona, kun ei siellä mitään tekemistä ole. Tätä tämä elämä juuri on. Ensin olet töissä ja sitten menet kotiin. Yhtälö olisi varmaan toimiva, jos siellä kotona olisi mielekästä tekemistä tai että olisi sellainen perusolotila, ettei ahdistaisi ihmisten olemassaolo niin paljoa, että haluaa vaan jättää kaiken sosiaalisen sivuun ja keskittyä yksin nyhjäämiseen. Tänäänkin töissä koneen ääressä ja sitten menee kotiin koneen ääreen, öö? ;/

Niin, voisin mennä kuntosalille tai siivota kämpän tai sitten lenkille, mutta kaikki vaihtoehdot tuntuvat enemmän tai vähemmän vastenmielisiltä, haluaisin vaan nukkua ja olla ilman, että ihmiset pörrää ympärillä. Viinaan en tänään kuitenkaan koske, sillä siitä ei mitään hyötyä ole kuitenkaan. Enkä myöskään pelaa, saa ne pelit jäädä nyt. Katsotaan nyt mielenkiinnolla miten pitkälle viikkoa pääsen, ennen kuin retkahdan jompaan kumpaan.

Mä en tiedä, miten yleistä on komorbiditeetti ahdistuneisuushäiriöiden ja alkoholismin välillä, mutta voisin väittää, että aika moni pullon orjaksi joutunut on ollut ollut sosiaalisesti arka, ahdistunut ja masentunut. Ei siinä pullossa muuten ole mitään hienoa, lievittää vaan ahdistunutta olotilaa. Ja tietenkin saa maailman niin hemmetin mielenkiintoiseksi ja suorastaan romanttiseksi.

Miten moni teistä juo pelkoihin tai ahdistukseen? Onko tullut ongelmaa juuri tämän takia? Vai miksi olette alkaneet alun perinkään juomaan?

Nyt on sellainen semipaska olotila, kun eilisen sixpack painaa vielä päässä ja jaloissa, väsyttää ja haluaisi vaan levätä. Eikä täällä töissä oikein mikään tahdo onnistua, puren vaan kynsiä - tai siis sitä mitä niistä on jäljellä - eikä siis työt etene juuri. Pitäisi kirjoittaa, mutta ei jaksa eikä osaa. Työkaverit ahdistaa. Ahdistaa kun ne tulee puhumaan, yrittää sitten olla niin lungisti niiden kanssa kuin pystyy, mutta oireet pukkaa päälle. Ei nyt mitään näkyviä oireita, vaan enemmänkin kuuluvia, kun ei tahdo aina oikein saada sanaa suustaan. Ja sitten se mitä sanoo, kuullostaa hölmöltä ja epävarmalta.

Sitä ei oikein tiedä, miten jaksaa opintojen päätyttyä oikeassa työelämässä, kun kilpailu on armotonta ja itsellä on dingdongdingelidoo pää pipi ja kaikenmaailman neuroosit sun muut. Mitä sitten, kun turvallinen opiskelijaelämä loppuu reilun vuoden päästä, mitä sitten? Mistä saan töitä, kun ihmisten kanssa ahdistuu enemmän tai vähemmän? Mitä tulevaisuutta sillä on? Näitä mietin usein, olen aika pessimisti tulevaisuuden suhteen, vaikka en ole luopunut haaveistani enkä aiokaan. Sitten kun vielä lukee sellaista alaa, jossa joka päivä kohtaa sanat työttömyys, syrjäytyminen ja köyhyys, niin rupee siinä pikkusen jo miettimään sitä, milloin teoria muuttuu käytännöksi eli joutuuko itse kohtaamaan nuo näiden ongelmien takia, joita ei tahdo onnistua voittamaan?

No joo, tää menee vähän ohi aiheesta, pitihän mun puhua juomisesta. Pointti on nyt kuitenkin se, ettei ahdistukseen saisi juoda, mutta ahdistus kuitenkin saa minut juomaan. Ja koska ahdistus ei mitenkään tahdo lievittyä ja sosiaaliset tilanteet aiheuttavat pelkoa (joskus kauhua, vaikka ulkoinen olemus olisi viilipyttymäinen), sitä tarttuu sitten pulloon ennemmin tai myöhemmin.

Haluan muistuttaa kaikkia siitä, että alkoholin käyttö itsessään on harvoin ongelma, vaan ongelma on se, mikä saa juomaan. Mikä saa sinut tarttumaan pulloon? Sanoisin, että suurimmalla osalla porukasta kyse on sosiaalisesta ja psyykkisestä riippuvuudesta, ei fyysisestä. Fyysinen riippuvuus tulee vasta, kun ainetta kitataan päivittäin litratolkulla. Ehkä tässä tapauksessa pitäisi pohtia sitä, miksi ihminen tissuttelee? Ei siksi, koska hän on riippuvainen, vaan usein vastaukseksi kuulee, että tylsyyteen, pahaan oloon, ahdistukseen, jännitykseen, muuten vaan, koska on kesä ja muita selityksiä. Minäkin tissuttelen, en siksi, että olisin fyysisesti riippuvainen vaan sen takia, koska en halua kohdata arkea sellaisena kuin se on. Pullon avulla pääsee hetkeksi pois ahdistavaa elämää, murheet katoavat, ja velat muuttuvat saataviksi. Näin yksinkertaista se on. Mikä siinä sitten on niin paha asia? Eikö ole ihan luonnollista ja inhimillistä, että ihminen koittaa kaikin puolin parantamaan omaa olotilaansa ja lisätä hyvinvointiaan? Kai tähän on monia vastauksia, terveydellisiä, sosiaalisia ja moraalisia. Juominen ei pieninä määrinä ole kovinkaan epäterveellistä, mutta pidempiaikainen juominen aiheuttaa terveyshaittoja mm. ylipainoa. Tissuttelulla on tapana myös nostaa toleranssia, mikä kasvattaa edelleen terveyshaittoja ja nostaa riskiä tulla fyysisesti riippuvaiseksi. Juominen saattaa myös aiheuttaa ongelmia myös esim. parisuhteelle ja perhe-elämälle. Mielestäni kaikkein merkittävin on kuitenkin tuo moraalinen aspekti. Juominen osoittaa jollain tavalla ihmisen heikkoutta ja on tässä mielessä paheksuttavaa. Ihminen tietää myös juodessaan tekevänsä väärin, etenkin jos hän juo yksin tai ns. väärin perustein. Itse ainakin huomaan, että moraalinen krapula on usein paljon pahempi kuin fyysinen. Sitä kokee olevansa surkea ja heikko, kun piti taas tarttua pulloon. Itsellä henkilökohtaisesti tuo moraalinen kysymys on kaikkein suurin. Siis vaikka olon parantaminen juomalla on inhimillisesti katsoen ihan ok ja luonnollista, se on kuitenkin väärin, koska juominen aiheuttaa joka tapauksessa ongelmia. Tämä on vähän tällaista liirum laarumia taas, mutta tykkään jaaritella! :slight_smile:

4

Tupille vastauksena vielä, että olet ihan oikeassa, että olen riippuvaisuuteen sortuva! Kiva, että se paistaa oikein läpi… :slight_smile: Syön SSRI-lääkettä, mutta sitä on vähennetty jopa. Bentsoja en saa juuri tuon riippuvaisuuden takia. Nice.

5

Moi
Älä silti lannistu, sinulla oli tekstiä mitä olisin voinut noukkia. Mutta se on hyvä purkautua jonnekkin ja tää on hyvä paikka siihen :slight_smile:
“Tissuttelulla on tapana myös nostaa toleranssi”

Juuri näin ja se on myös minun ongelma. Yritä pyristellä ettei karkaa käsistä :slight_smile: Tsemppiä :slight_smile:

6

Nonni, se olisi sitten keskiviikko takana. En sortunut juomaan, ei tehnyt yksinkertaisesti mieli. Sorruin kuitenkin pelaamaan, 7 euroa meni kankkulan kaivoon. Huomenna en juo enkä pelaa!

7

:slight_smile: Hyvä juttu että edistystä on :slight_smile: . Nooh… olishan se silti mennyt kankkulaan se 7 euroa jos olisit alannut tissutteleen :frowning:

8

Huomenta kaikillle!

Täällä taas kirjoittelen hieman kuulumisiani ennen kuin aloitan varsinaisesti työpäivän. Tulin juuri töihin ja olo on ihan ok. Tänään on rennompaa, kun saa olla toimistolla lähes yksin, vaikka onhan tässä tätä porukkaa toki. Mutta oma työporukka huitelee muualla työasioissa, mikä on kerrankin ihan jees. Eilen taas muistutin itseäni siitä, että olen edelleen opiskelija ja ne opiskelutkin pitäisi hoitaa. Onhan ne loppusuoralla, mutta se maankuulu gradu seminaareineen on aloittamatta. Kai se on hyvä saada vähän oman alan kokemusta, vaikka useamman kuukauden työrupeama hieman syökin motivaatiota ja vie voimia muutenkin. Kaipaan oikeesti lomaa! En ole pitänyt yli vuoteen kunnon lomaa, että saisin vain olla tekemättä mitään. Aina on ollut joko töitä, tenttiin lukemista tai muuta hässäkkää. Onneksi heinäkuussa alkaa kahden kuukauden loma, joista toinen on palkallinen, sitten voi latailla akkuja syksyyn.

Ei ole helppoa varmaan kellään, mutta välillä tuntuu, että näiden pelkojen kanssa menee kaikki tavallaan hukkaan. Eilenkin oli muuten ihan ok päivä, mutta esimerkiksi kerran vastatessani puhelimeen, menin totaalisesti jäihin ja lukkoon. Miksi sitä ei voi olla rento? Miksi pitää paniikinomaisesti jännittää ja kontrolloida itseä? ?Tänään kun tulin töihin niin olin taas tosi akward kun tapasin työkaveria, josta en pidä… sitä jotenkin ahdistuu aina kun joutuu tältä kysymään neuvoa, ihan yksinkertaistakin. Kertakaikkiaan se ahdistaa.

Puhun tässä vähän nyt muistakin asioista kuin juomisesta, koska ne kaikki liittyvät kuitenkin toisiinsa. Kukapa väittäisi, että juominen olisi ainoa ongelma? Olisi suorastaan typerää väittää, että “minulla menee kaikki muuten hyvin, mutta juon”. Ei kukaan juo ilman syytä, kyllä siinä aina on joku epätasapaino tai murhe elämässä kun siihen pulloon tarttuu. Siksi näenkin tärkeäksi puhua sekä juomisesta että huomisesta.

Tänään en aio juoda, koska minun ei tee mieli alkoholin makua enkä halua humaltua. Tänään alkaa kolmas selvä päivä.

9

Moi!

Nyt on taas sellainen tunne, että tekisi mieli ottaa olutta. Töissä tuntuu siltä, että kaikki sosiaaliset kontaktit tuntuu vaikeilta, ahdistaa niin perkeleesti. Työkaveri tulee huoneeseen puhumaan mulle, niin tuntuu siltä, ettei pysty yhtään keskitttymään siihen mitä se sanoo ja sitten itse ei pysty sanomaan mitään tai vähän ja sillai tosi vaikeesti. Menee oikeesti usko tähän hommaan. Miksei mulla ole rauhoittavia töissä? Miksen saa käyttää niitä? Miten voin saada ikinä mitään ammatillista itsevarmuutta omalla alallani, jos kerran ihmisille puhuminen ahdistaa mua ja olen kauhusta kankeana sisäisesti?

Täytyy varmaan sitten alistua siihen kohtaloon, ettei musta voi tulla mitään, vaikken haluaisi niin ajatella. Mitä se terapeutti mua voi auttaa, kun on ongelmat niin syvällä päässä? Minkä takia oikein olen kuntoutuksessa, jos en pääse eroon näistä oireista? Ikinä en ole itselleni halunnut tehdä pahaa tai satuttaa, rakastan kuitenkin elämää ja monia asioita, mutta välillä kun on oikein synkkää, niin tekisi mieli vaan piiloutua ja olla yksin. Mutta sitten täällä töissäkin joutuu olemaan, suurin osa energiasta menee siihen pelkoon alitajuisesti, että mitä jos toi puhelin soi ja mun pitää siihen vastata niin ei perkele, se ahdistaa. Tai mennä pomolle puhumaan jostain työasiasta. Hyvä kun saa sanottua asiaansa ja tulla ymmärretyksi. Miten sellainen ihminen, joka tarkkailee itseään näin paljon kuin minä, voisi menestyä työssään?

Jos joudun soittamaan työpuhelun, niin en puhu tälle toiselle ihmiselle, en viesti ja kommunikoi spontaanisti, vaan puhun vaikeasti ja tukahdutetuin sanoin, vähän niinkuin vääntäisin suurempaakin settiä pöntöllä. En vaan uskalla. Tähän tarkoitukseen olisi hyvä olla joku bentso, ihan oikeesti. Mutta ei, lääkäri ei sellaista anna, kun kerran olen riippuvaisuuksiin kallistuva. No kai sitä nyt yrittää kaikin keinoin pärjätä eteenpäin elämässään, ottaa kaiken lääkkeen ja avun vastaan, jotta olo olisi edes jossain määrin hyvä. En usko, että näillä avuin pötkin pitkälle työelämässä. Päädyn varmaan jonnekin yksinäiseen työhön, siivoamaan metroasemia, kaupan hyllyjä täyttämään tai hei vielä parempaa: johonkin työllistämiskurssille tai vajaakuntoisten tukitoimintaan kokoamaan pahvilaatikoita jonkun vanhan naisen alaisuuteen 9 euron päiväpalkalla. Ei tule meikäläisestä näillä avuin arvojeni, koulutukseni ja potentiaalini mukaista työntekijää haaveideni järjestöön, firmaan tai valtion virastoon.

En haluaisi itseäni yhtään kehua, mutta koen olevani älykäs, huumorintajuinen, mukava ja omaavani monia todella positiivisia ominaisuuksia, joilla varmasti pärjäisi työelämässä ja muuallakin elämässä. Silloin kun olen vapautunut, olen todella iloista ja mukavaa seuraa, vitsi lentää ja työ sujuu. Näinä hetkinä, kun persoonani on päässyt rajoittavista kahleista niin silloin taivas on vain rajana. Lisäksi olen ihan hyvännäköinen ja tyytyväinen elämäni ulkoisiin puitteisiin. Mutta ei, kun katsokaas on tällaisia pelkotiloja ja ahdistuneisuutta niin kaikki tuo hyvä haihtuu ilmaan. Eikö olekin ihanaa! En ole katkera, vaan olen surullinen ja väsynyt. Kyllä te varmaan tiedätte.

Esitin kysymyksen jo aikaisemmin: juotteko pelkohinne tai siihen jotta teidän olisi helpompaa olla sosiaalisissa tilanteissa? Juotteko tällaisen sosiaalisen ahdistuksen tuottamaan häpeää, masennukseen ja tyhjyyteen? Minä juon.

No jokatapauksessa en ajatellut tänään juoda. Ei, en juo tänään. Ei se mitään auta. Mitä se oikeasti auttaisi? Parista kaljasta saa vaan hövelin olon, ei mitään muuta. Ei se ole mikään sellainen hyvä olo, ei se itsevarmuutta tuo. Pitäisi vetää kunnon lärvit, mutta en pidä siitä tunteesta, kun ei pysty hallitsemaan itseään. Haluan pysyä skarppina.

No taidanpa sitten mennä kotiin töistä koneen ääreen vietettyäni päivän koneen ja sähköpostin äärellä. Onneksi huomenna on terapia taas, pääsee avautumaan lisää!

10

Nonni, heikoksi havaittu ja todettu… ultimate vitutus töiden jälkeen niin mukavahan siinä on ottaa kaksi tuoppia. Juoppo mikä juoppo. Se siitä, kaksi päivää kuitenkin kuivin suin. Tämän viikon saldo 9 annosta. Jääkö siihen?

11

Kerron nyt kaikille tosiaan sen, että sorruin juomaan tänään. Join yhteensä 6,5 annosta - yksin. Minua harmittaa todella paljon. Ja vielä pahempi, pelasin 100 euroa pelikoneita. Tunnustan tämän. Mun pitää oikeesti lopettaa, mulla on selkeästi peliongelma ja jonkinasteinen alkoholiongelma. Avaudun tänne, en hae neuvoja tai mitään, tiedän ajatuksen tasolla miten pitäisi toimia, mutta käytäntö onkin sitten hankalampi.

Jätän huomenna lompakon kotiin. Sillä vältän riskin käyttää rahaa. Otan töihin mukaan lounassetelin, en muuta. Huomenna en käytä rahaa. Lauantaina menee rahaa, kun näen ystävää, sitä en voi estää.

En voi enää sille mitään että kusin tämän päivän. Tällä viikolla olen siis juonut jo 12,5 annosta. Viikonloppuna en juo, koska on muuta tekemistä.

Tämä voisi hyvinkin mennä tuonne Valtin puolelle, mutta pelasin monta tuntia tänään. Tuli taas se välinpitämätön tunne: “mitä väliä millään on, rahaa löytyy tililtä”. Mutta tekemällä niin syön itseäni ja talouttani, nakerran pikku hiljaa. Olen oikeesti ongelmainen.

Olen ilmeisesti siis heikko kun en pystynyt ahdistukseni takia vastustamaan turvasatamiani alkoholia ja pelaamista. Olen heikko. Huomenna näen terapeuttiani taas, kerron taas mitä tuli tehtyä ja koitan päästä selvyyteen siitä mitä täytyy tehdä. En mä tiedä.

12

Se olisi sitten uusi päivä taas. Karmea morkkis eilisestä, miten sitä ihminen osaa olla niin tyhmä? Rahaa paloi eilen 140 euroa joista 100 e peleihin. Ei voi taaskaan lakaista asioita vain maton alle, alan olla aika huolissani itsestäni. Tili näyttää edelleen hyvältä mutta tämmöinen lyhyen tähtäimen perseily tuhoaa kyllä monta asiaa, ei vähiten talouden.

Olen oikeesti hermoraunio. Elämänhallinta on hukassa. Onneksi nyt terapiaan jossa kerron taas asiat niinkuin ne on.

13

Sovin terapeutin kanssa, etten pelaa viikkoon. Tai oikeastaan lupasin hänelle, se on mulle tärkeetä .

Tänään näen mun veljeä iltapäivällä töiden jälkeen. Hänelläkin on vähän alkoholiongelmaa ja takana selätetty pelinongelma. Ehkä mäkin voin sen selättää! Alkoholiin suhtautuminen on meillä molemmilla hieman ongelmallinen. Kumpikin tykkää juoda olutta ja melkein aina kun nähdään niin otetaan tuoppi jos toinenkin. En tiedä, jos vaikka tänään ottaisi vaan limpparia. Eilisen jäljiltä on kuitenkin sellainen paska fiilis vielä.

Tällä viikolla olen juonut nyt perjantaihin mennessä 13,5 annosta eli 10 annosta olisi riskirajoihin. Mun mielestä tässä ollaan jo riskirajoilla. Suhtaudun noihin ns. riskirajoihin tosi vastenmielisesti. En tiedä, miltä tuntuisi juoda tuon 24 annosta joka viikko säännöllisesti. Sehän on hirmuisen paljon! Joka viikko lava kaljaa! Tai neljä sixpackia. Tai kaksi mäyräkoiraa. Tai vajaa kaksi pulloa kossua.

Tulee mielenkiintoinen viikko. Tuo peliongelma mun on selätettävä. En saa ajatella pelejä, en saa pelata. Täytyy vaan miettiä sitä, mitä kaikkea muuta voisinkaan tehdä. Se on tässä pointtina. Terapeutti sanoi, että pitäisi keksiä jotain muuta noiden pelien ja alkon tilalle ennen kuin voi muuttua. Muuten ei jää käteen muuta kuin tyhjiö. Eli se pitäisi täyttää. Veikkaan, että viikonlopusta tulee nyt eilisen toilailujen jälkeen rauhallinen ja kulutus jää vähäiseksi - siis rahan kulutus. Alkoa en ajatellut käyttää varmaankaan, jos veljen kanssa sen tuopin ottaisi tänään.

Mulla tuo juominen kulkee kyllä aika käsikädessä tuon pelaamisen kanssa. Ei varmaan tulisi otettua niin usein olutta jos ei tulisi pelattua. Eikä tulisi pelattua niin usein jos joisin vähemmän.

Tsemppiä kaikille muillekin juomisen ja muiden riippuvuuksien kanssa painiville! Muistakaa, ettette ole yksin. Ja apua on saatavilla, siihen pitää vaan uskaltaa tarttua.

14

Ahdistus on käsittelemättömiä pelkoja ja muita tunteita. Olet oppinut tavan paeta ahdistusta: juominen ja pelaaminen. Et voi oppia oikeita selviytymiskeinoja jos jatkat. Kysyit, miksi me muut olemme alkaneet juomaan. Minä aloitin juomalla iloon. Ei ollut mitään tarvetta olla rohkeampi. Muutaman vuoden juotuani minä tarvitsin viinaa sosiaalisiin tilanteisiin - minusta oli tullut ujo. Nyt 5,5 kk juomattomuuden jälkeen vanhat luonteenpiirteeni ovat tulleet takaisin, enkä enää häpeile itseäni seurassa.

15

Moron moro

Nuorempana voi olla että, on hiukan sosiaalisia vaikeuksia varsinkin jos töissä esimerkiksi ihmiset muodostuu
vanhemmista ihmisistä ympärillään. Sosiaalinen kanssakäyminen kyllä helpottuu iän karttuessa. Itse en tiedä miksi nuorempana join joka viikoloppu lauantaisin. Ehkä siksi että muutkin joi :imp: . Sitten tulikin 15 vuoden
kohtuukäyttö kun elämään tuli lapsia :slight_smile: . Masennus, levottomuus ja juuri tuo tyhjiö johon josta tuosta edellä mainitsittekin. Uskoisin, että kun siihen tyhjiöön saadaan täytettä, niin sitä kautta luultavasti noi muut ongelmatkin ainakin lievenee :slight_smile: .
Ja älä lannistu vaikka välillä vähän retkahtaa, se on aika tavanomaista juomattomuuden alkutaipaleilla. Muistaa vaan yrittää jatkaa juomattumuuden tiellä, jos se olisi helppoa niin miksi se olisi meille monelle ongelma :wink:

T.T

16

Haluan vain sanoa, että on hienoa että olet huolissasi käytöksestäsi ja huomaat sen olevan epätervettä (vaikka määrät ovatkin toistaiseksi lähes maltillisia). Minä join ennen oloani parantaakseni ja nimenomaan rohkaistuakseni. Menihän se vielä nuorena, mutta jo kolmekymppisenä alkoholi alkoi viedä voiton.

Nyt olen ollut kohta kaksi vuotta juomatta. Kun ajattelen juovaa aikaani, eniten kavahduttavat krapulat, joissa kuolemanpelko oli välillä melko aito :smiley: Ei sitä enää. Funtsi erilaisia hoitovaihtoehtoja, koska addiktiot muuttuvat kuitenkin sairaudeksi ennemmäin tai myöhemmin. Valitsisin normaalin elämän jo nuorempana, jos nyt saisin valita.

Paljon voimia sinulle ongelmiesi kanssa. Niiden tajuaminen on jo puoli voittoa.

17

Nonni, piti sitten mennä perjantai-iltana baariin… :frowning: kuusi annosta meni. Kaikkein typerintä oli mennä kasinolle, jossa tosin en itse pelannut, vaikka olisi mieli tehnt laittaa pelikoneisiin rahaa taas. Tosin edellispäivän vitutus kolisi niin kovaa takaraivossa etten laittanut. Osallistuin peliin kyllä, mutta katsoin pääosin vieressä. Harmittaa kyllä kun tuli mentyä.

No tämä viikonloppu muuten on kyllä sitten selvä. Ensi viikko on sitten mielenkiintoinen. Miten selviän viikon stressistä ilman kaljaa ja pelejä? Tämän viikonlopun saan viettää kotona, okei näen isääni - joka on raitis - ja menemme kaupungille, mutta muuten siis kotona. Pesen pyykkiä, siivoan ja tiskaan. Olen vaan.

Kyllä se alkoholi on aikamoinen peikko. Tämän viikon saldo on tässä, sillä nyt viikonloppuna en juo (en oikeasti juo, ei ole mitään tarvetta tai syytä juoda tänään tai huomenna).

Maanantai : 6 annosta
Tiistai : 0
Keskiviikko : 0
Torstai : 7 annosta
Perjantai : 6 annosta
Lauantai : 0
Sunnuntai : 0
Yhteensä : 19 annosta

Ensi viikolle olen asettanut tavoitteekseni seuraavat luvut :

Rahapelit : 0 euroa
Alkoholi : 6 annosta

Katsotaan miten miehen käy!

18

Lauantai meni siinä, ei tullut juotua mitään enkä edes miettinyt sitä. Hyvä minä! Sitten huomenna taas juomatta niin voi aloittaa maanantaina uuden viikon puhtaalta pöydältä.

Terapeuttini sanoi hyvin, että jotta voisi luopua riippuvuudesta tulisi keksiä jotain mukavaa tilalle. Niin kauan kuin elämässä on tyhjiö, riippuvuus piinaa taustalla. Tämä pitää paikkansa. Mun elämä on tosi tyhjää välillä, sitä sillä juomisella ja pelaamisella olen täyttänyt ja täytän. Toki juominen on myös ahdistuksenhallintaa, mutta paljon on kyseessä myös yleisesti elämänhallinnasta.

Mielenkiinnolla odotan sitä, milloin juon seuraavan kerran. Perinteisesti tuo päivä on ollut tiistai. Tosin tulevalla viikolla töissä ei ole ihmeellisempää kuin perusjuttuja. Ei pitäisi olla stressiä niin paljoa. Ehkä tämä tästä kääntyy taas parempaan. Tiistaina on terapiaa, voin sitten heijastella tuntemuksiani.

Sitten tuntemuksia:

Juomattomuuden vaikeus: helppo
Fyysinen olotila: väsynyt, vatsa sekaisin, pöhöttynyt olo
Psyykkinen olotila: rauhallinen, levollinen

Pelattomuuden vaikeus : helppo
Psyykkinen olotilta: hieman ahdistunut, harmistunu

Tsemppiä kaikille vähentäjille! Palaan asiaan huomenna!

19

Se olisi sitten sunnuntai kohta puolin pulkassa. Siivoskelen, tiskaan ja pesen pyykkiä. Kaikki valmiiksi huomiselle.
Eipä ole tullut mietittyä juomista tai pelaamista, kai se on tämä viikonlopun stressittömyys.

Huomenna sitten taas todellinen testi. Kuinka työstä tuleva stressi tulee käsiteltyä päivän päätteeksi?

Juomattomuuden vaikeus: helppo
Fyysinen olotila: väsymys, muuten hyvä
Psyykkinen olotila: rauhallinen, levollinen, odottavan jännittynyt

Pelattomuuden vaikeus: helppo

20

Terve taas!

Maanantai alkaa olla aika lailla pulkassa. Eipä tässä mitään ihmeempiä, tosin töissä taas riittää tekemistä. Kynnet sai kyytiä taas, hermoilin taas aika pahasti. Nikotinellitkin loppui viikonloppuna, jännä juttu ku tulee töihin niin heti rupee tekemään mieli myös tupakkaa! Sitten kun on kotona ei sitä teekään mieli. Eli en ilmeisesti ole riippuvainen nikotiinista niinkään. Katsotaan nyt jos vaikka jättäisi ne nikotinellit sinne kauppaan. Niiden avulla en ole käytännössä polttanut kahteen kuukauteen, muutamaa tupakkaa lukuunottamatta.

Elikä neljä päivää perjantaihin. Tavoitteeni on olla juomatta mitään nyt viikolla ja katsoa sitten viikonloppuna mitä teen. Hyvin alkoi kuitenkin viikko. Ei tehnyt mieli kaljaa juurikaan, tosin ehkä ihan pikkusen mutta se meni ohi.

Juomattomuuden vaikeus: helppo
Fyysinen olotila: väsynyt, orastava päänsärky
Psyykkinen olotila: hieman ahdistunut, rauhallinen, tyytyväinen
Juomattomia päiviä takana: 2 (3 menossa)

Jokainen juomaton päivä säästää minulle keskimäärin: 5-15 euroa.

Pelattomuuden vaikeus: helppo
Pelaamattomia päiviä takana: 3 (4 menossa)

Jokainen pelaamaton päivä säästää minulle 5-10 euroa keskimäärin.