Ahdistuksesta ja sen vaikeudesta

Me Vähentäjät
1

Tervehdys viisaat!

Olen ihka uusi minäkin, tosin en juomisen vähentämisen suhteen. Olen kolkyt-ja-risat- nainen ja pohdin täällä ahdistuksen problematiikkaa. Onko se vieroitusoire vai merkki henkisistä ongelmista, vai molempia?

Juomisen aloitin hyvin nuorella iällä. Olin kai ns. “hyvästä perheestä” noin ulkoisesti, mutta vanhempani joivat ajoittain rankasti ja minua laiminlyötiin. Ajauduin teininä moniin suhteisiin etsimään turvaa ja virikettä. Minua ahdisti jo silloin. Ironista kyllä ajauduin hakemaan turvaa hyvinkin vaarallisista ihmissuhdekuvioista. Harrastin juhlimista koko nuoren aikuisuuteni, siinä sivussa jäivät yliopistot ja työtilaisuudet. Kolmekymppisenä elämä oli jo muuttunut melkoiseksi selviytymiseksi. Kaikkea leimasi suuri turhautuneisuus ja elämän pelko. Olisin halunut opiskella mutta en pystynyt edes tulemaan paikalle sosiaalisen ahdistuksen vuoksi. Sain monta hienoa opiskelupaikkaa, yhtäkään en pystynyt todella käyttämään.

Olisin varmasti juonut itseni hengiltä ellei eräs mies olisi minua pelastanut. Pääsin hyviin naimisiin, sain itseni kokoon, serotoniinilääkityksen turvin olen päässyt jo Gradun kynnykselle. Itseluottamukseni on parantunut aika lailla opiskelun myötä, ja se on tuonut valtavaa tyydytystä elämääni. Edelleen juon railakkaasti jos olen yöriennoissa, mielestäni se on hauskaa - kunnes seuraavana päivänä olen äärimmäisen tuskainen ja ahdistuksissani.

Arjessa juon jonkin verran. Aluksi uudessa arjessani join todella vähän, mutta nyt huomaan tahdin kiihtyneen. Jossain vaiheessa kaivelin baarikaappia harva se ilta, vaikka määrät eivät olleet huikentelevia. Juon myös aviomieheltäni salaa, mitä pidän itsekin erittäin ärsyttävänä. Mieheni löysi kerran piilottamani pullot, ja hän oli todella pettynyt. Kun hän uteli ahdistukseni syitä, sanoin että minua ahdistaa monen asian lisäksi se, etten tule varmaan koskaan saamaan lasta. Minusta ei oikein ole äidiksi koska olen näin epävakaa.

Nyt ajattelin pitää pidempää juomataukoa, jospa se hillitsisi ahdistustani. Minun tulisi myös ehkä aloittaa uudestaan serotoniinilääkitys, josta luovuin jokunen kk sitten. Pysyin paremmin koossa lääkkeitä ottaessani.

Terapiaan en halua: kokeilin kerran mutta koin sen inhottavaksi ja rasittavaksi, sekä koin ettei terapeutti ymmärtänyt sanomaani kuten sen tarkoitin.

Pääseekö ahdistuksesta koskaan eroon?

2

Ei.

3

Pääsee.

4

Eihän pääse.

5

Mä olen päässyt.

6

Vaikka sinä et koskaan tule ahdistuksesta pääsemään eroon, niin se ei todellakaan tarkoita sitä etteikö joku muu siitä pääsis. Sama pätee myös alkoholin käyttöön.

7

Joo totta. Tuol oli minulta ahditusksissani vähän typerästi sanottu. Joskus tulee viljeltyä omaa epätoivoa ympäristöönkin. :unamused: Sorry aloittajalle. Ja tervetuoa joukkoihin. Ei kannata pelästyä plinkin omituisia ihmisiä jos et ole taustalukijana päässyt jo jyvälle siitä millainen foorumi tämä on. :laughing:

Olen kuitenkin sitä mieltä että ahdistus kuuluu ihmisen elämään, eikä siltä voi mitenkään välttyä joi sitä alkoholia sitten tai ei. Sen vuoksi olen edelleen sitä mieltä, että on väärin luvata, että ahdistuksesta voi “päästä eroon”. Raittiit, jotka lupailevat että alkoholinkäytön lopettamisella on ihmiseen ihmeenomainen vaikutus, että raittiuden myötä ihmiselle siunaantuu ikuinen onni, mielenrauha, plus yliluonnolliset kyvyt, yksinkertaisesti lupailevat liikoja. Ahdistusta aiheuttavia asioita tulee ja menee ihmisen elämässä siitä yksinkertaisesta tosiasiasta johtuen, että elämä ei ole oikeudenmukaista, maailma on paskoja ihmisiä täynnä, ja ihmiset kohtelevat toisiaan törkeän huonosti. Joillekin siunaantuu enemmän ahdistusta, joillekin vähemmän. Joillekin ahdistusta vain tulee, mutta se ei koskaan varsinaisesti mene pois.

Oleellisinta kait on se miten ahdistuksen kanssa kykenee elämään. Että miten siihen suhtautuu ja mitä sille asialle tekee kun se tulee. Itse en ole keksinyt minkäänlaista muuta keinoa tappoahdistusten hyökätessä, kuin alkoholin. Olen siis viimeinen henkilö tässä maailmankaikkeudessa jolla on varaa mennä ehdottamaan toiselle “kannattaisi vähentää tuota alkoholinkulutusta, alkoholi lisää masennusta ja ahdistusta”. :slight_smile: Kaikki tietävät tällaiset tosiasiat alkoholinkäytöstä. Kaikki ahdistuneet tietävät että alkoholinkäyttöä kannattaisi vähentää tai lopettaa kokonaan, jos vain mahdollista.

Noctiluca, sun tarinassasi on jokunen tuttu asia minullekin. Olemme samaa ikäluokkaa, ja tässä kolmenkympin iässä elämä - totisesti totisesti - on muuttunut melkoiseksi selviytymiseksi. Oikeastaan se on tietyllä tavalla aina ollut sitä. Mutta tässä iässä tämä selviytyminen alkaa ahdistaa entistä enemmän siitä yksinkertaisesta syystä, että tästä tilanteesta pois pääseminen alkaa vaikuttaa täysin epärealistiselta valheelta, joka ei omassa elämässä tule koskaan toteutumaan. Lisäksi samuutta on kokemuksessasi terapeuteista. Myös minä kävin muutaman kerran mt- toimiston psykologeilla keskustelemassa, ja niistä on samanlaiset kokemukset kuin sinulla. Selektiivisen serotoniinin takaisinoton estäjiä olen myös minä kokeillut ilman minkäänlaista vaikutusta. Ainakaan positiivista vaikutusta niillä ei ollut. Ja tulen varmasti myös minä kuolemaan aikanaan lapsettomana. En halua tehdä lapsia elämään, jossa heille ei ole mitään annettavaa. Itsen kasassa pitämisessäkin on ihan tarpeeksi työnsarkaa.

Enivei, tsemejä kaikkeen mitä sitten päätätkin omassa tilanteessasi tehdä. :slight_smile:

8

Alkoholin käytön lopettaminen kokonaan antaisi melkoisen voimavaran käsitellä näitä kaikkia ongelmia. Äidiksi eivät halua kaikki, mutta ilman riippuvuuksia asian pohtiminen on helpompaa. Mitä tulee lääkkeisiin, käytin itse masennuslääkkeitä kun join, koska alkoholin käyttö aiheutti masennusta. Kun lopetin alkoholin käytön, en enää tarvinnut lääkkeitä. Se ei tietenkään merkitse, että kaikille kävisi näin, mutta hyvin monelle kylläkin. Normaali alakulo ja lievä masennus ovat tietenkin lähes kaikkien ajoittainen ongelma.

Ahdistuksesta on mahdollista päästä eroon, mutta ei ilman juomisen lopettamista.

9

Minä ajattelen, että ahdistus syntyy omista tunteista, joihin ei ole yhteyttä. Kuten Novamob sanoo, alkoholinkäytön lopettaminen slkeyttää omaa tunne-elämää. Itseltä haudattujen ja kätkettyjen tunteiden etsiminen on kovaa työtä, mutta onnistuu kyllä, jos motivaatiota riittää. Joskus omat lapsuudenkokemukset ovat sen veran hankalia, että nuo tunteet ovat oikein kunnolla vakan alle painettuja.

10

Minusta taas ihmisen tunnemaailma on mystifioitu ihan samaan tapaan kuin alkoholismikin. Nämä teoriat “itseltä kätketyistä tunteista” joihin “ei ole yhteyttä” ja jotka pitää oikein kovalla työllä ja vaivalla etsimällä etsiä jostain sielunsa syövereistä, kuuluu samaa kategoriaan kaikkien muidenkin muotipsykoteorioiden kanssa. Nykyään on esimerkiksi muotia tulkita kaikki mahdollinen huonoksi itsetunnoksi. Ja ah, se häpeä se häpeä! Ei ole ihmisen sielunmaisemaa käsittelevää tilannetta, ei tv- ohjelmaa, ei luentoa jossa ei mässäiltäisi sillä mystisellä “suomalaisella häpeällä”. :laughing: Lisäksi nykyään on muotia laittaa kaikki mahdolliset ihmisen ongelmat vain yksilöiden omalle kontolle. Ympäristön vaikutus yksilöön sivuutetaan täysin. Kaikki mahdollinen johtuu “vain itsestä” ja kertoo “vain itsestä”. Asiat jotka ovat hyvin yksinkertaisia, ihan maalaisjärjellä ymmärrettäviä, monimutkaistetaan ja mystifioidaan kertakaikkisen älykkäänkuuloisilla teorioilla. Näitä teorioita puolestaan ylläpidetään fraaseilla joita hoetaan terpeeksi kauan jolloin niistä tulee yleisiä totuuksia. Pahinta on, kun sitten kaikki tavalliset tallaajat jotka tahtovat korostaa omaa älykkyyttään, omivat nämä teoriat itselleen ja alkavat preparoida kanssaihmistensä tunnemaailmaa. :unamused:

Itseasiassa omalla kohdallani nuo huonot kokemukset psykologilla käymisestä liittyivät juuri tähän ilmiöön. Siksi minua kiinnostaisikin aloittajan mainitsemat kokemukset terapiakäynneistä. Varsinkin se, kun Noctiluca kerroit ettei terapeutti ymmärtänyt asioita kuten ne tarkoitit. Minun kohdallani häiritsi nimenomaan se, että psykologit edustivat niin läpinäkyvästi jotain tiettyä teoriamallia. Omien teorioidensa sokaisemana he tulkitsivat väärin kaiken mahdollisen mitä minä sanoin. Jos kerroin olevani huolissani jostakin lapsesta, psykologi “tiesi” että ei sillä lapsella mitään hätää oikeasti ole, koska kaikki kertoo “vain minusta itsestäni” kun yritän “elää omaa lapsuuttani tämän lapsen kautta”. Minua ihmetytti myös se, että keskustelukäynneillä ei olisi saanut puhua ulkopuolisista ihmisistä. “Täällä on tapana keskittyä vain itsestä puhumiseen.” Mitä hittoa? Eihän ihminen koskaan elä tässä maailmassa täysin irrallaan muista. Miten ihmeessä ihminen voisi käsitellä omia ongelmiaan puhumatta lainkaan niistä muista ihmisistä, jotka ovat vaikuttaneet hänen elämäänsä?

Oli myös surkuhupaisaa miten ensin psykologi rohkaisi minua “luottamaan omiin tuntemuksiini”, ja kuitenkin itse mitätöi järjestelmällisesti kaikki minun tuntemukseni omilla teorioillaan.

11

Fernetin sanoissa on vinha perä ja perusasiat tuppaavat olemaan yksinkertaisia. Itse lähtisin liikkeelle aloittajan kohdalla viinasta ja katsoisin mitä sen lopettaminen tarkoittaa masennuksen osalta. Siinä samallahan yleensä joutuu tuulettamaan vinoutuneita käsityksiään ja elämänajatteluaan kunnolla, joten tuokin puoli tulee samalla hoidettua. Tai siis onhan se hoidettava, sillä jos ajatteluaan ei pysty muuttamaan, raitis aika varmaankin loppuu ennemmin tai myöhemmin.

Ajattelutavan muuttaminen ei ole kummoinen juttu myöskään, vaan ainakin minulla perustui oman käyttäytymiseni ihmettelyyn ja analysointiin kussakin tilanteessa; erityisesti alkoholiin liittyvissä.

12

Ai sinä lähtisit aloittajan kohdalla siitä… :laughing: no katsotaan nyt mistä tuo aloittaja itse haluaisi lähteä omassa tilanteessaan. Mihinköhän Noctiluca muuten katos? Minua kiinnostaisi jakaa ajatuksia ahdistuksen problematiikasta myöskin, koska se liittyy omaankin alkoholinkäyttökuviooni aika perustavanlaatuisella tavalla. :unamused:

Sinä siis uskot, että jokaisella alkoholiriippuvaisella on automaattisesti vinoutuneita käsityksiä ja elämänajattelua alkoholinkäytön taustalla? Että ajattelua ja käsitystä elämästä pitää muuttaa ennenkuin vaikkapa kokonaan alkoholinkäytön lopettaminen on mahdollista? Millä tavalla sinun mielestäsi ajattelua elämästä pitäisi muuttaa jotta alkoholiongelmasta pääsee eroon?’

Entäs jos alkoholiriippuvuuden taustalla onkin täysin realistista näkemystä elämästä ja elämän realiteeteista, ja alkoholiongelma on vain seurausta ikäänkuin sivujuonteena siitä?

13

No kylläpäs täällä taas tulee tiukkaa vastausta ystävällismielisiin viesteihin :slight_smile: Ei siinä mitään, selvitän parhaani mukaan.

Palasin nimenomaan aloittajan tilanteeseen, koska näillä ketjuilla keskustelulla on tapana livetä siitä. Hänhän toteaa haluavansa pitää juomataukoa ja tutkia sen vaikutusta. Eli sitä oletan hänen haluavan omassa tilanteessaan, koska hän niin toteaa.

Toisen kysymyksen osalta ymmärsit väärin. En tarkoittanut, että alkoholinkäytön taustalla on välttämättä vinoutuneita käsityksiä, vaan että puhjennut alkoholismi aiheuttaa niitä. Alkoholismi on alkuperäinen sairaus ja se synnyttää muita ongelmia. Kun ryyppää 20 vuotta säännöllisesti kuten minä (ja lopettaa), on selvää että monessa suhteessa käsitykset elämästä ovat vinoutuneita. Niitä olen pikku hiljaa korjaillut. Ajattelutapaa voi tietenkin muuttaa vasta kun on juomisen lopettanut, koska sitä ennen ainakin minä olin henkisesti täysin kyvytön ratkaisemaan mitään pääkoppani ongelmia.

Toivottavasti nämä selvensivät asiaa :slight_smile:

14

Ei tuossa mikään ollut tarkoitettu tiukaksi vastaukseksi, novamob. :slight_smile: Kunhan herätti kysymyksiä nuo ajatuksesi. Kaikella ei aina tarkoiteta jotain pahaa. :slight_smile:

15

Eikö tämä juuri ole sitä vinoutunutta ajattelua? Pitää koko maailman murheita harteilla kykenemättä ratkaisemaan niistä ensimmäistäkään.
Ja olo pahenee kun juo, ahdistus suurenee ja tuntuu paisuvan sisältäpäin räjähdyspisteeseen.
Muistan vieläkin elävästi kun terapeutti sanoi, " Elämä on epäreilua" ja pysäytti lauseeni.
Elämä on epäreilua vieläkin, minulla on silti hyvä olo vaikka sydäntä raastaa lukea addiktivauvojen vieroitusta morfiinilla, raastaa koskei he valinneet tietään, mikä taas ajatuksena johtaa minuun.

16

Tarkoitin yksittäisen henkilön näkemystä omasta henkilökohtaisesta elämästään ja sen realiteeteista, enkä sitä että pitää koko maailman murheita herteillaan. Jokaisella on omat uniikit tilanteensa ja omat uniikit elämänsä. Mielestäni ulkopuolinen ihminen ei näin ollen voi mennä sanomaan toiselle, että hänellä on vinoutuneet käsitykset omasta henkilökohtaisesta elämästään vain siksi että hän juo. :unamused:

Novamobin kirjoituksesta sain käsityksen, että hän tarkoitti alkoholiriippuvuuden olevan automaattisesti merkki vinoutuneesta elämänajattelusta kaikkien kohdalla. Minä en siis usko että asia on niin.

Minusta me emme esimerkiksi voi mennä ilmoittamaan aloittajalle, että hänellä on vinoutuneet käsitykset omasta elämästään ja elämän realiteeteista koska hän juo. Tai minä en voi sanoa sinulle, että sinulla on ollut vinoutunut käsitys elämästäsi ja sen realiteeteista silloin kun joit. Jos sinä itse toteat, että juodessasi sinulla oli vinoutunut käsitys elämästäsi, uskon sen. Jos toteat, että käsityksesi omasta elämästäsi oli myös juodessasi realistinen, uskon senkin. Sinä itse tiedät oman elämäsi parhaiten joit sinä tai et.

Päihdeongelmaisia kohdellaan yleensä siten, että mikään heidän kokemuksensa, ja näkemyksensä ei ole aito.

Nimenomaan. Se on epäreilua, että joku päätyy vaikkapa katulapseksi johonkin kehitysmaahan. Jos katulapseksi syntynyt ihminen, joka käyttää päihteitä, sanoo omasta elämästään että se on syvältä perseestä, en usko, että tämä toteamus on päihdeidenkäytöstä johtuva vinoutunut käsitys hänen elämästään. :slight_smile:

(minä en muuten vieläkään usko, että vaikkapa tuollaisella katulapsella on primääri sairaus nimeltä päihderiippuvuus, jossa geenit pakottaa käyttään päihteitä. Minä uskon että ympäristötekijöillä on siinäkin pääasiallinen ja vieläpä täysin ymmärrettävä syy siihen miksi vaikkapa nyt sitten tuollainen katulapsi alkaa käyttää päihteitä. Tää ihan vain sivuhuomiota tähän:)

(Olisikin kiva, jos sairaususkovaiset eivät lähtisi aina liikkeelle keskusteluissa siltä pohjalta, että kaikkien keskustelijoiden pitää hyväksyä se faktaksi, että päihderiippuvuus on alkupeäinen sairaus) :slight_smile:

17

Eli minä siis uskon, että jokainen tietää itse mistä omat ahdistukset johtuvat omalla kohdalla. Omalla kohdallani ahdistukset on kumpaakin. Osaan jopa erottaa sen mikä on alkoholista johtuvaa ahdistusta, ja mikä ei. :sunglasses:

18

Korjaan tämän vielä toisen kerran :slight_smile: Eli siis vinoutunut elämänajattelu on seuraus alkoholiriippuvuudesta, ei päinvastoin. Ennen alkoholismia ei ole välttämättä mitään tunne-elämän häiriöitä. Kun sairaus sitten puhkeaa geenien ja alkoholin käyttämisen yhteisvaikutuksesta, seuraavat muutkin ongelmat tunne-elämässä.

Niin kauan kuin juominen jatkuu, noiden ongelmien korjaaminen ei ole käytännössä mahdollista.

Alkoholismia ei synnytä välttämättä mikään tunne-elämän häiriö, mutta se johtaa niihin aivan varmasti.

19

Tässä se taas nähdään miten vaikeaksi keskustelu menee kun keskustelijat puhuvat täysin eri lähtökohdista käsin. :laughing: Sama juttu kun Jumalaan uskova ja ateisti keskustelee keskenään: “Jumala sanoo näin” “Mutta kun Jumala ei ole olemassa” “Jumala sanoo näin” “Mutta kun Jumalaa ei ole olemassa.” :laughing:

Minä muuten puhun ahdistuksesta ja vinoutuneesta elämänajattelusta eri asioina.

Ymmärrän kyllä mitä novamob tarkoitat, ja varmasti se pitää paikkaansa joidenkin kohdalla. En kuitenkaan menisi sanomaan katuojasburgullekaan, että hänen käsityksensä hänen omasta elämästään, yhteiskunnasta ja maailmasta on vinoutunut päihdeongelman takia. Jopa katuojaspurgun näkemys hänen omasta elämästään voi olla ihan realistinen. Spuge katsoo elämää ja yhteiskuntaa omasta vinkkelistään käsin. Yhteiskunta, maailma ja elämä yleensäkin näyttäytyy varmasti erilaisena hänelle kuin vaikkapa minulle. Jos minä näen elämän, ja ulkoisen maailman eri tavalla kuin spurgu, ei se tarkoita sitä että spurgun näkemys maailmasta ja elämästä on vinoutunut. Se tarkoittaa vain sitä, että hänen perspektiivinsä on erilainen kuin minulla.

Eli minun näkemys: Päihderiippuvuus pahaksi äityessään aiheuttaa lähes varmasti ahdistusta. Mutta vinoutunutta elämänajattelua päihderiippuvuus ei välttämättä aiheuta.

20

Oli, kai…