mua ahdistaa mun oma hulluus. mun aivojen tapa työstää asioita. mun aivokemiat. mua ahdistaa myös se, että en saa olla oma itseni aina vaan mun pitää heittää jotain roolia. ihan vitun urpoa sellainen rooleilu. mua ahdistaa myös se, että tiedän ahdistuksen aina tulevan takaisin enkä koskaan voi tietää milloin se lyö niin voimalla, että en vaan enää pärjää. mua vituttaa se, että olen niin kumiselkärankainen ja päihdehakuinen ja tyhmä.
Tuttua. Eihän nimeni turhaan ole Pöllöpää…ny. Toisaalta ihminen on erilainen eri ihmisten kans ja eri tilanteissa, kai. Mut mul ny on näit identiteettiongelmia… Mut ihminen on m o n t a asiaa…
Ja siit huolimati, että saan varmaan kaikennäköstä haukkumista tästä, monet seksuaalisuuteen liittyvät asiat ahdistaa. E N ole seksuaalikielteinen, mut raha ja seksi ei vaan musta natsaa, sori. 
Vaikeampi kysymys olisi ei-ahdistavat asiat. Ahdistun kaikesta mitä olen tehnyt, ajatellut, mitä en voisi koskaan tehdä, mitä en voisi koskaan kuvitella ajattelevani, kaikesta mitä toiset ovat tehneet tai saattaisivat tehdä. Ahdistun unistani, tästä viestistä, netin avaamisesta, ihmisille puhumisesta, joltakin näyttämisestä, koiran hoidosta, syömisestä, syömättömyydestä, valokuvista, musiikista, ikkunasta ulos katsomisesta, siitä että soiva kappale on väärä. En käytännössä kykene elämään ahdistukseltani, muutoin kuin pakolla, ja pakko ahdistaa minua suunnattomasti, joten olen jatkuvasti kireänä ahdistuksesta.
tää hetki on ahdistava, juuri nyt on sellainen 7 ahdistus asteikolla 4-10. Itku puskee läpi. Loppus nyt. Ikäväkin on. Tälaisina hetkinä tarvitsisi sitä toista, mutta minäpä en juuri tällaisina hetkinä soita sille toiselle, koska…niin…miksi? Sekin ahdistaa, että on näin jumissa. Mä en vaan osaa käsitellä näit oloja enkä halua niitä kaataa muidenkaan päälle. Yritän täs rauhoittua ja sitten soitan hänelle ja varmaan rauhoitun viimeistään ja voin mennä nukkumaan hyvillä mielin. Oon kyl tosi herkillä nyt. Ihan kauhistuttaa ajatuskin jostain huonosta uutisesta nyt tai jostain pettymyksestä. Mä hajoaisin atomeiksi. Pufff vaan kuuluis. Miten helvetissä mul on nyt tällainen olo…Onkohan nää jotain viekkareita. 7. päivä ilman alkoholia. Kohta 4 viikkoa ilman blosseja. Pirullinen olo.
^Yleensä helpottaa jos voit puhua jollekin luotettavalle/läheiselle henkilölle. Ei tietenkää jos
itkettää niin paljon et ei pysty puhuu ja vaikee käsitellä asioita, mut niinku taisit sanoa ni sitku olo
jollain tasolla helpottuu et vähän rauhotut ni suosittelen et soitat ja juttelet. No en tiä sun tilannetta,
mut koita jaksaa!
Joo kyllä mä soitan tolle kundille, jonka kanssa ollaan yhtä pidetty jo jonkin aikaa. En vaan luota siihen vielä niin 100% et viittisin itkee sille puhelimessa. Kyllä me joka ilta anyway puhutaan pitkään, jos ei nähdä, niin kohta soitan, mutta nyt yritän vaan saada tän vitun pään kasaan, koska tähän oloon ei oo mitään erityistä syytä. Tää on tätä mun pershäröilyä - mieliala saattaa muuttua ihan ykskaks ja ilman syytä ja sitten kun ei osaa käsitellä sitä pahaa oloa niin tulee ahdistus…On se juu jännä.
^Mut se pitää muistaa et itkeminen ihan oikeesti auttaa! OOn itekki itkeny ilman syytä monesti,
kehtaan myöntää sen vaikka olenki nuorimies 
Masennusta ku on ni noi on jokseekin tuttuja
tunteita. Se ei oo kivaa ku menee ostaa suklaapatukkaa kaupasta ja myyjä sanoo: 2,70e, ni ite
suurinpiirtein saattaa repee itkuu. siis just näitä et ei välttis mitään syytä edes. Mut se puhdistaa,
sen jälkeen on yleensä parempi olla… Ja päivä kerrallaan ottaa vaa, turha stressi pahentaa monesti
huonoja oloja.
sori tekstin sekavuus, en itsekkään ole selvä 
joo kyllä itku kuuluu elämään ja joskus niitä itkemättömiä asioita tulee silleen ryppäänä pintaan ja sit pitää vaan antaa tulla…mul on huomen aamulla psykolgin aika taas ja sekin monesti nostaa jo etukäteen pintaan joitain mörköjä…ja tää ihmissuhdepuoli on mulle aina ihan helvetin hankalaa. joko tekee mieli nosta kytkintä ilman miettimisiä tai sit pitäis koko ajan olla toisen hokemassa, että “tykkään, tykkään, tykkään”…no, kiva kun Palikka-poika vastailit. Jo alkaa vähän helpottaa ja taidanpa soittaa murulle… (Käsittämätöntä miten voi ihminen vajota alas nopsaa ja sitten sieltä taas nousta. Ja kaikki jossain tunnin parin sisällä.Pimeet touhuu…)
voi vitun vittu. Miks sen puhelin on kiinni. Just nyt. Apua. Voi eiii. Nyt iski takas tuplateholla.
Nyt on paha paikka. Ketiapiinia naamaan saman tien, mut se vaikuttaa vasta aikaisintaan puolen tunnin päästä. Jos huomisaamuun mennessä ei kundin puhelin oo auennut, niin meitsihän siis hajoaa. Nyt pitää vaan yrittää muistella niitä hengitysharjoituksia. Jos olis jääpaloja niin laittaisin kulhoon ja työntäisin kädet sinne. Mitähän helvettiä nyt keksis tähän. Mä en halua saada paniikkikohtausta. Ei oo pameja yhtään. Mul oli jokin aavistus, että tänään tutisee. Ja just kun on heikoimmillaan, niin sit tapahtuu jotain tällaista. Syy puhelimen kiinni olemiseen on luultavimmin se, että se menee ajois nukkuu, kun pomo on taas suvainnut ottaa sen takas hommiin. Mutta mun mielikuvitus laukkaa nyt sitä tahtia, että järjen ääni on aika hiljainen. Katastrofi-ajattelu meinaa ottaa vallan kokoanaa. Se on retkahtanut ryyppäämään, se on sairaalassa, se on jonkun toisen kanssa jne jne jne Nyt on pakko vaan kirjoittaa, että pysyy kasassa. Ei kiinnosta lähtee mihinkään päivystykseen kyl. Nyt vaan pää kylmänä perkele. Pakko pysyä kasassa. En haluu hajota. Ei ei ei.
Mielivaltaisten ihmisten armoilla eläminen!!! 
Oma päättämättömyys ahdistaa. Ja rajattomuus suhteessa toisiin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan. No, onhan tähän lääkkeitä, juu.
mua helvetti soikoon ahdistaa vieläkin. nyt töissä joo, mutta kun meen himaan, niin tiedän, että alkaa karsee taisto. Soittivat tänään a-klinikalta. Siellä alkaa arviointijakso. Nyt tekis mieli vetää kaikkee ja paljon. Miks mä oon näin mielisairas…ja päihdesairas. ja mitä kaikkee.
…Jees!! OON MENOS NAIMISIIN JUHANNUS AATTONA!!! ahdistaa se että oon lopettanu kaikki bentsot ja uni/nukahduslääkkeet muijan pyynnöstä…ja nyt ku hermo on menny liian monta kertaa “liian lujaa” ni sanoo että hommaa niit nappei takas et pärjäät… ja voi vittu et ¨mä rakastan tätä eukkoo ja haluun naimisiin ny juhannuksena enkä pilata meijän häitä sekoilulla, mul on nyt 100mg metadonia…ja se jeesaa opiaatti viekat pois, mut ei muuta, ei se mulla auta ahdistukseen…eikä hermoihin…
Onnittelisin J.B, mutta tietää huonoa tuuria tehdä se etukäteen(vanhoja uskomuksia). Joten tsemiä ja sen sellaista! 
Ahdistaa:
Tuleva linnatuomio
Univaikeudet
Bentsojen riittämättömyys
Älytön kannabiksen mieliteko (en voi sattuneesta syytä käyttää)
Ja yleensä se, ettei ole mitään hajua mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Haluaisin suunnitella elämääni johonkin terveeseen suuntaan, mutta se on vielä mahdotonta tulevan tuomion takia (n. 1 vuosi).
…
Hellyys, läheisyys, lämpö ja lohtu… Silloin kun niitä ei saa vaikka tarviis, ja kun ei saa antaa vaikka haluasi.
^
No minäpä olinkin jokirannassa. Vähän aikaa se olikin ihan kivaa ja auttoi juu.
Mut alkoi sit sekin touhu ahdistaa, kun vieressä kaikki rakastavaiset läästri toisiinsa aurinkorasvaa ja jokelteli toisilleen… 
Mua ahdistaa se, että mun lääkkeenottopaikka siirretään ensi viikolla sinne missä nämä terminaali-tapaukset käyvät heilumassa ja pihalla käydään kauppaa. Sitten mua ahdistaa se, että bentsoja pitää saada, mutta mistä? Sitten vielä se, että ei ole hajuakaan, milloin lähden lusimaan, ja kuinka kauaksi aikaa. Jotakin 9kk-1,5 vuotta se on. Ja tänään illalla jossain vaiheessa ahdistaa ihan muuten vaan. Siihen säästän 3mg Rivatrilia. Muuta ei ole.