.
Jess! sydänhymiö
Oli surullinen joulu 2002, kun Joe lähti pois vain 50-vuotiaana. Päihteillähän ei tiemmä ollut osuutta asiaan, vaan hänellä oli piilevä sydänvika.
Minäkin olen noista soololevyistään tykännyt (tai siis Mescaleros -yhtyeen kanssa), ja monella biisillä on ikuinen paikka sydämessäni.
Oman yhtyeen kanssa rämpsyteltiin joskus Clashin “Career opportunities”, “I’m so bored with USA” ja “Should I stay or should I go”. Tarpeeksi helpot soinnut niissä.
Ei kyllä ihan näin isoilla areenoilla, kuin Shea stadion: youtube.com/watch?v=MsE5NAAU39k 
.
Ak47 en halua missään nimessä unohtaa onnitella sinua 9 kk raittiudesta, joten onnea! (runoja ja ajatelmia odotellessa)
.
.
.
Hehe…
Harhaanjohtajat, harvanvallan pitäjät
Harmaat miehet, ikävät kiipijät
Muurien takana ne pitojaan pitävät,
meistä vähät välittävät, välistä vaan vetävät…
youtube.com/watch?v=llK0_rc5SOQ
Muuri mainittu, joten voisi kuvitella että tämä Paarman laulu on erään läntisen, oranssin presidentin inspiroima, mutta tokkopa, kun biisi on vuodelta 2006. Tai sitten Paarma vaan on profeetta, jah rastafari!
Minusta puolueita saa arvostella ihan vapaasti, ja niiden arvostelu on jopa suotavaa.
Itse en tosin ajattele poliittisia puolueita täysin yksivärisinä, tai että jokin olisi vain hyvä puolue ja joku toinen paha puolue. Kyse on kuitenkin ihmisistä, jotka ovat yksilöitä myös poliitikkona. Moni asia jakaa mielipiteitä myös puolueiden sisällä; oli kyseessä sitten alkoholilaki, Guggenheim, Nato, tai Länsimetro.
No, eräs puolue on kyllä halkeamisensa jälkeen suuntaamassa alati arveluttavampaan suuntaan fuhrerinsa ja Raamattuun luottavan presidenttiehdokkaansa luotsaamana, mutta yhden asian liikkeillä ei yleensä ole pitkää ikää valtavirta-politiikassa.
Vihreätkään ei olisi pitkään porskuttanut pelkkänä Koijärvi-liikkeen jatko-osana tai edes luonnonsuojelupuolueena, ellei mukaan olisi otettu muita yhteiskunnallisia teemoja: koulutusta, opiskelijoiden asiaa, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa.
Anteeks kun mä kirjotan näin pitkästi ja lipeän aina paskapolitiikkaan, vaikka viestiä alottaessa meinaan aina jotain muuta. 
Toivotan kuitenkin kaikille ja etenkin ketjun aloittajalle mahdollisimman hyvää syyspäivää, ja ettei masentaisi paljon.
Politiikan varassa me elämme, kuitenkin, nimitettiin sitä sitten paskapolitikaksi tai joksikin muuksi.
Yksin kun ei oikein pärjää, muiden kanssa on oltava tekemisissä, joltain osin noudatettava lakeja ja sopimuksia, ja silloin ollaan jo politiikassa eli yhteisissä asioissa.
Omaisuuden antama vaölta on tietysti politiikan ulkopuolella -melkein. Hiukan on jotenkin otettava muita huomioon vaikka omaisuus turvapuskurin muodostaakin, ihan miten vaan ei voi elää sekään yksi prosentti maailman väestöstä joka omistaa yli puolet maapallon kaikesta omistettavissa olevasta.
Kepuakin moitittiin.
Hyvä, kaikkia pitääkin voida kritisoida. Mutta, ehkei sekään ihan pahin mahdollinen porukka ole. Joskin se edelleen pitää huolen siitä että maanomistajat ja muuta (kenties maaomaisuudesta muun omaisuutensa kasvattaneet) saavat ainakin kohtuullisen osuuden kansantulosta , niin kokonaisuutena kuitenkin lienee heidänkin perusarvoissaan ihmisten hyvinvointi, kaikkienkin ihmisten.
Maalaisliitto, (pitikö sekin hyvä nimi muuttaa?) oli ensimmäisten joukossa tunnustamassa että yhteiskunnassa on eturistiriitoja, ja omalla tavallaan Alkiolaisuus pyrki jopa toimimaan jonkinlaisena välittäjänä, myös heikompien etu oli mielessä. En tiedä, ehkei niillä opeilla voinut saada sen kummempaa aikaan, mutta tarkoitus oli hyvä. Se on jo paljon.
Kommunistit ja Kokoomus, heidänkin tavoitteissaan on inhimillisyys, joskin he asettavat oman porukkansa etusijalle .
RKP? On siellä monelaista porukkaa, sotahulluista lähtien, mutta ihmisarvon tunnustavat hekin.
Vihreät, Linkolan lapset, monta hyvää asiaa, mutta tämänhetkinen kannatuksen mahtava nousu voi olla paljon myös sitä että ovat huomanneet asettaa kaiken tiedotuksensa kosiskelemaan juuri nuorempaa äänestäjäkuntaa -se on taktisesti varmasti ollut paras mahdollinen ratkaisu.
Vain kovin vähän suomen politiikassa on niitä joille ihmiset ovat joko tapettavaa syöpäläislaumaa tai toisennäköisinä ja syntyisinä maailmanvalloitukseen oikeutettua herrakansaa. Mutta , kannattajia on heilläkin, ja jos nyt yleensä jotain tässä maailmassa pelkään, niin siihen maailmankatsomukseen hurahtaneita ihmisiä. Siitä kun ei ole koskaan eikä missään ollut mitään takeita mitkä kaikki ryhmät milloinkin heidän tappolistalleen joutuvat, jos he valtaan pääsevät.
Ei politiikasta irti olevaa maailmaa ole olemassakaan, ei ainakaan ennenkuin jokainen ihminen saadaan jollain konstilla asumaan ja elämään omalla piikkilangoin ja miinakentin rajatussa tontissaaan ja jollain mielialalääkkeellä saatru kaikilta ihmisltä poistettua halu minkäänlaiseen kosketukseen muihin ihmisiin. Ja kun siihen ei päästä niin yhteisiä asioita, yhdessä hoidettavia ja sovittavia, on. Ja se on politiiikkaa, se.
^ Hyvin kirjoitettu jälleen, MM. Politiikassa päätettyä on kaikki tämäkin mitä pidämme itsestäänselvyytenä: se että talo jossa asun on rakennettu tähän missä se nyt on, että maantie menee tuossa missä se menee. Että voin nauttia sosiaaliturvaa, ja että on olemassa lakeja jotka turvaavat elämääni
Käytin sanaa “paskapolitiikka” hieman ironisessa tai sarkastisessa hengeessä, koska joskus ajatellaan että politiikka on vain jotain juonittelua ja kähmintää kabineteissa, oman edun tavoittelua ja kansan huijaamista.
Voihan se pahimmillaan olla sitäkin, mutta myös hyvin paljon muuta. Itse asiassa rakastan poltiikkaa. Sanotaan myös, että jos politiikka loppuu, alkaa sota tai diktatuuri.
Jo lapsena opetettiin, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Piti kasvaa tosi isoksi, ennenkuin tajusi että niinhän se on.
Mieleeni tuli mainio elokuva “Perikato”, eli “Die untergong”, joka kertoo Hitlerin ja natsi-Saksan viimeisistä päivistä. SIinähän jotkut natsiupseerit ehdottavat Aatulle neuvotelua länsiliittoutuneiden kanssa, Saksan rippeiden pelastamiseksi. “Pitäisiköhän meidän neuvotella, politikoida, mein fuhrer?”
Hitler raivostuu: “Kun minä olen kuollut, saatte politikoida niin paljon kuin huvittaa! Ei ennen sitä”,
PS. Linkolan ajatuksista en välttämättä pidä, vaikka hän oikeassa jossain asioissa olisikin. Totta tuo, että Vihreistä on tullut etenkin opiskelijoiden kannattama puolue. Näkyi mm. viherjytkynä yliopistokaupunki Jyväskylässä.
Lapsena luulin (?!) että politiikka on kähmintää ja vilunkipeliä eikä kukaan vapaaehtoisesti tunnusta olevansa poliitikko. Nykyinen käsitykseni on että politiikka on heidän temmellyskenttä joille päätäntävalta on niin tärkeää että he suostuvat olemaan julkisen tölvimisen kohteena sitä päätäntävaltaa saadakseen. Yllättävän hyvin kaikki silti länsimaissa toimii vaikka kansan tahdon mukaisesti johtajiksi valitaan paksunahkaiset valtaa janoavat tyypit, pikemmin kuin että valittaisiin fiksuimmat tai oikeudenmukaisimmat.
No, muutamat kärkipoliitikot ovat silti fiksujakin, vaikka tärkein kriteeri onkin paksunahkaisuus.
^ Paksunahkaisuus on kyllä tärkeä seikka, mutta näkisin että tarvitaan myös vilpitöntä halua vaikuttaa asioihin.
Valta ei ole demokratiassa kovin iso porkkana, koska politiikka on monipuoluejärjestelmässä niin paljon kompromissien tekoa. Yksinvaltaa meillä ei ole ollut sitten Kekkosen.
Kun ura alkaa kunnallispolitiikassa ihan ruohonjuuritasolla, niin ei siinä välttämättä kauheasti glamouria tai valtaa ole, ainakaan heti. Hitsin kovaa työtä, ja paneutumiskykyä tarvitaan.
Se on kyllä erikoinen juttu, että politiikastakin voi tulla addiktio. 
Se on jollain tavalla antoisaa ja hauskaa, vaikka ei voittaisikaan vaaleissa. Ehkä siksi Paavokin on aina ehdokkaana. Se on koukuttunut vain ehdokkaana olemiseen.
Politiikassa kuitenkin pyritään vaikuttamaan siihen millainen tämä maailma on tulevaisuudessa.
Valta on kuitenkin sidoksissa omistamiseen. Rahalla saa, edelleen.
Jos joku ylikansallinen yhtiö päättää irtisanoa kaikki työntekijänsä euroopassa, oli niitä sitten tyhat tai satatuhatta ja siirtyä teettämään hommat thaimaan lapsilla niin ei siitä pääse kansalaiset äänestämään.
Ei ole mitään muuta määrettä kuin omistajan valta.
Poliitikot voivat sitten taas väitellä siitä kuka saa mennä kenenkin kanssa naimisiin.
Rahalla on valtaa ja niin kuuluu ollakin, koska seteli on velkakirja. Sen omistaja on arvattavasti tehnyt jonkin palveluksen sen liikkeellelaskijalle, näin on tilanne tulkittava. Ja nyt siis liikkeellepanija on sen edellämainitun palveluksen velkaa setelin omistajalle.
Mutta poliittisilla päättäjillä on jotakin vielä järeämpää kuin velkakirjoja, heillä on lainsäädäntävalta, ja sen avulla voidaan tarvittaessa vaikkapa säädellä edellämainittujen velkakirjojen arvoa, ja vielä tiukemman paikan tullen voidaan ohjailla yhteiskunnan virallisia väkivaltakoneistojakin.
Miten suhtautua lapsityövoiman käyttöön? Pitäisikö mennä neuvomaan moiseen sortuvia, tai asettaa pakotteitakin? Entä voisivatko vaikkapa Tsingis Kaanin jälkeläiset tulla Mongoliasta neuvomaan meitä jossakin omasta mielestään erinomaisen tärkeässä asiassa?
Kyllä. Hyvä huomio tuossa, että valta säätää lakeja on kuitenkin aika iso vastuualue poliitikoille verrattuna liike-elänään. Ja sittenhän yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttaa paljon myös työmarkkinajärjestöt. Minulla on eräs kaveri, joka sanoo vihaavansa politiikkaa eikä kannata mitään puoluetta, mutta on kuitenkin aktiivisena toimijana ammattiliitossa, kokoustaa Ihalaisen ja millon kenenkin kanssa.
Hän on käsittänyt politiikan olevan vain puolueiden valtapeliä, eikä näe omassa ay-toiminnassaan yhteyttä politiikkaan.
No, mutta mikä on minusta mielenkiintoista, niin tuo kysymys lapsityövoimasta. Sehän ei ole oman etiikkamme mukaista, sillä ainakin minun käsitykseni mukaan lapset kuuluvat peruskouluun ja leikkikentille, eivätkä liukuhihnan ääreen.
Käsittääkseni meillä on kuitenkin jonkinlainen universaali etiikka, joka ei ole sidoksissa kulttuuriin tai uskontoon. Sen nojalla meillä on oikeus vastustaa vaikkapa tyttöjen silpomista Afrikassa, ja ihmisoikeusrikkomuksia missä tahansa. Näissä tapauksissa onkin yleensä huomattavaa, että vääryyksiä vastustetaan myös paikallisin voimin, ja kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt toimivat yhteistyössä paikallisten kanssa.
Ihmisoikeustyö ei siis ole vain hyvinvoivan yhteiskunnan pyrkimys sanella köyhemmille yhteiskunnille miten niiden pitää elää.
Omaisuuden synty tosiaan selitetään noin. Mutta, onko se yksi prosentti ihmisistä joka omistaa yli puolet ihmiskunnan ulottuvilla olevasta maailmankaikkeudesta, tosiaan tuollaisen kaupan muiden kanssa tehnyt?
Vai onko sittenkin otettu omaksi muilla keinoilla?
Aseilla, petkutuksella, käyttämällä perittyä valtaa, uskonnoilla, käyttämällä hyväksi muiden heikompaa asemaa…
Jos niin on päässyt tapahtumaan, niin eikö se ihan pikkuisen kyseenalaista vallan oikeutusta?
Raha on vain vaihdon väline, totta. Omistaminen ei ole sidoksissa seteleihin. Reaaliomaisuus on vankemmalla pohjalla.
On otettu epäoikeudenmukaisilla keinoilla, usein ja paljon, mutta oikeudenmukaisen uusjaon suorittaminen lienee mahdotonta, ja vaikka olisi mahdollistakin niin monet luonnollisesti vastustaisivat sitä.
Minulle jäi Natura-päätöksistä sellainen käsitys että siinä otettiin isomman oikeudella satunnaisilta huono-onnisilta.
Pettymyksekseni kansa näyttää hyväksyvän tapahtuneen koska kärsijöinä olivat vain satunnaiset metsänomistajat.
.
Onnea merkkipylyvään johdosta.
Kannattaa kyllä ne ämneet jättää ottamati. Tässä olen seuraillut yhtä henkilöä, joka oloaan helpottaa milloin milläkin saatavissa olevilla ämneillä. - Ehkä olo helpottuu hetkeksi, vaan kyllä niistä näyttää immeinen menevän aivan “kuralle”. Mutta mä tiedän ja tunnen sen tuskan, joka immeistä riivaa. Suunta on kyllä parempaan menossa. Vaan kun on asiat riittävän kurjasti elämässä, niin jatkuvien vastoinkäymisten sietokyky on jo varmaan miinuksen puolella. - Kaikilla ihmisillä kun ei ole elämässään niin hyvät munkit. Eikä se peiliinkään katsominen auta yhtään.