.
Heijja, häär däär ääär riksdahuset. Själv drodningen från Sverige har skickat häär däär nya statyy när finskalandet har det 100-ärig dag och Sale ska ha lilla söta ungen.
.
En ymmärrä miksi joidenkin jälkeläisistä kohistaan. Sama ihmehän on nähtävillä yhtä arvokkaana kilpa-autoilijan palatsissa, kansanjohtajan hovissa ja lähiön vuokrakaksiossa.
No jos olisi siniverisiä eli syntymästään alkaen muita parempia (?) niin sitten olisi jotain mistä kohista, muuten ei.
Jeesuksen jälkeläisistäkin on puhuttu aina joskus, se olisikin sitten jo jotain se, kaipa jälkeläisetkin pystyvät veren perintönä ihmeitä tekemään, ainakin pienimuotoisia ihmeitä.
.
Ellei puolueita ja niiden tavoitteita saisi arvostella niin eläisimme kaiketi diktatuurissa?
Politiikka on työkalu, ennen muuta. Väline arvojen saavuttamiseen, väline etujen hankkimiiseen jollekin, ja joidenkin asioiden torjumiseen.
Mutta, on se enemmänkin kuin väline. politiikka on sidoksissa arvoihin, ja päinvastoin, ei niitä voi erottaa.
Se taas, että joissakin asioissa puolueet ovat alkaneet muistuttamaan toisiaan, voi olla oikein hyväkin asia.
Todistaahan se sen, että on löytynyt -joissakin asioissa- yhteisiä arvoja. Eivät ne ole itsestään löytyneet, kyllä siinä on pitänyt yhteiskunnan käydä joltinenkin kehitysprosessi läpi.
Pohjoismaissa on esimerkiksi hyvin laajalti hyväksytty demokratia ja ihmisten samanarvoisuus hyväksi ja kannatettavaksi arvoksi. Siitäkin huolimatta että taas on noussut eriarvoisuutta, “me ensin” -ajattelua ajavia ihmisiä toisiaan vastaan yllyttäviä liikkeitä ja ne ovat -erilaisuuteensa vedoten- saaneet jopa laajaa kannatusta. En silti usko että takapakki olisi pysyvää.
Uskon että arvokeskustelu väistämättä johtaa pitkällä tähtäimellä inhimillisempään suuntaan. Siitäkin huolimatta, että taloudellinen eriarvoisuus saattaa lisääntyä, köyhien ja rikkaiden välinen kuilu kasvaa. Se luo politiikan ja yhteiskunnan perusjännitteen, eikä yhteentörmäyksiltä vältytä. Asia ei ole yksinkertainen, eikä sitä yksinkertaiseksi saa millään fraaseilla, mustavalkoisilla osatotuuksilla, ei myöskään kieltämällä ristiriitaisuuksien olemassaoloa.
Kehitykseen uskoni ja ihmisten ajattelukykyyn. Ja politiikkaan, ei mitään saada paremmaksi kieltämällä yhdessä toimiminen ja kriittinen keskustelu.
.
Valmistelevat virkamiehet pystyvät vaikuttamaan liikaa kansan valitsemiin edustajiin. Ministerit kääntävät takkia aika nopeasti.
Lobbaavat bisnesmiehet tuntevat systeemin, virkamiehet pidetään koukussa, heihin vaikutetaan.
Virkamiehet käyttävät ns asiantuntijavaltaa, ministerit nöyrtyvät näköjään aika nopeasti.
Vaihtoehtoista politiikkaa ei siltä taholta juuri esitetä, virkamieskunta koostuu hyväpalkkaisesta eliitistä, heille nykyisen jaon pysyvyys on hyvä ja kannatettava asia.
Eikä virkamiehiä vaihdeta juuri millään. Poliitikot sentään ovat hiukan maksajien armoilla, paikka voi mennä paremmalle seuraavissa vaaleissa.
Helpot asiat hoituvat kyllä itsestään, vaikeisiin asioihin tarvitaan politiikkaa. Näin sanoi kuulemma Mauno Koivisto joskus.
Keskeinen päätöksenteon keskittymähän on oikeastaan Eduskunta. Ministerikunnan eli hallituksen on nautittava sen luottamusta saadakseen jatkaa toimintaansa. Kuten tiedämme, sekä hallituksen että eduskunnan kokoonpanoa voimme vaihtaa neljän vuoden välein.
Alkoholilain höllennykset ovat olleet vastatuulessa Eduskunnassa, huolimatta siitä että panimoteollisuus ja ravintola-ala eivät ole ihan pikkutekijöitä, ja omaavat varmasti eteviä lobbareita.
Alkoholilaki on muuten taas niitä monia asioita, jotka voivat jakaa näkemyksiä puolueiden sisälläkin. Asia, jossa satunnainen vihreä tai vasuri saattaa huomata olevansa samaa mieltä satunnaisen persun tai kd:n kanssa.
Mutta jos politiikka etääntyy kansasta liikaa, se antaa lisätilaa oikeistopopulismin kaltaiselle ilmiölle. Oikeistopopulismi (äärimmäisessä muodossaan fasismi) käyttää kernaasti hyväkseen ihmisten tyytymättömyyttä politiikkaan ja vieraantuneisuutta demokratiasta. Oikeistopopulisti julistaa mielellään olevansa kansan syvien rivien asialla. ja asettuu demokraattisesti valittujen poliitikkojen yläpuolelle. “Kyllä kansa tietää!”, sanoo hän.
Vielä kun kansa ottaisi opikseen, mihin pahimmillaan moinen voi johtaa.
.
.
Laitan tänne ketjuun ak sulle “piristykseksi”, kun niin synkän runon pistit, että -80 luvun loppupuolella kävin tuolla jenkkilässä kuuntelemassa Stevie Ray Vaughanin klubikeikan…olihan se suomalaistytölle ihmeellistä. Kaljaakin taisin oppia juomaan, kun sitä kannukaupalla pöytiin kannettiin…
Hyvää viikonloppua kaikille…
P.s hyvää myöhästynyttä syntymäpäivää…itsekin olen myöhäis syksyn lapsi
Myöhässä minäkin täältä Ak;lle toivotukseni heitän!..olen ollut paossa mediaalista maailmaa metsässä pari päivää…
…kaunis ja hieno runo jälleen!..
Mahtavan synkee syysilma ollut…viime yön tarkkailin laavunuotiolla taivasta…kun oli tähdenlentojen yö…upea luonnonnäytelmä…taas tuntee elämän arvokkuuden!
…lähdenpä saunanlämmitykseen…
Tsemppistä!
.
.
.
.
,
Mikä oikeus kellään on pitää muita varpaillaan ja varuillaan vain siksi, että itsellä on mennyt hyonosti?
Onko väkivalta, fyysinen tai sanallinen, joskus oikeutettua jos ei muuten saa pahaa oloa purettua?
Mikä helvetin oikeus on olla jatkuvasti kuin joku kävelevä aikapommi, jota jokainen syytönkin joutuu varomaan?
MIKÄ OIKEUS SIIHEN ON? Käytös, jossa ympäristö saa maksaa siitä että itsellä on mennyt huonosti, on itsekeskeistä, piittaamatonta, egoistista. Maailma on potkinut päähän, joten maailma saa nyt pyöriä oman navan ympärillä.
Ei tarvitse piitata jos johonkuhun vähän koskee, joku vähän pelkää… kun tilejä tasataan maailman kanssa. Parempiosaisiin ei koske, onhan niillä duuni, niistä ei tartte piitata.
Vai… pitäisikö sittenkin piitata kaikista? Jokaisen?