Mahtava juttu, että tulit takas…ja vielä mahtavampaa ettet alkanu sekotteleen päätös aineilla…kyllä suuttuminenkin elämään välillä kuuluu…puhdistaa päätä ja ilmaa…
Hyvä kun palasit.
Olisko niin ettei sinun tarvii ko nimimerkille vähään aikaan ainakaan suuttua jos on saanut bänniä kun ei ole kirjoituksia näkynyt. Olisi muuten mielenkiintoista tietää kenen kirjoituksia on eniten moderoitu.
.
Juuri näin ALLU… .eiku ak…elämä on kokonaisvaltainen oppimisprosessi ja jos ei ole halua oppia ei ole myöskään mahdollisuutta kehittyä…näinhän se kai menee…
Itsellä ollu kanssa hermot aivan riekaleina viime päivät…työpaineet aivan älyttömät ja mieletön kiire välillä…sit sitä tulee tiuskittua vaimolle ja koiralle aivan tyhmistä asioista…just palo hihat yhen "työmaan"suhteen ku kaikki tuntuu taas menevän väärin…ennen oli niin helppoa näissä tilanteissa vaan avata pullo ja ottaa stressinlievitystä vastaan…nykyään on opittava uusia keinoja…teinkin n.kk.sitten n.100metrin päähän talosta mettääni stressinuotiopaikan…aivan huippu hyvin toimii…paikalla on ämpäri jossa aina pepsimaxia ja nuotionsytysvehkeet…ku hermot palaa (kuten nyt) tulen tänne istumaan,laitan nuotioon valkean ja rauhoitun ja hörppään limun…
Omia paineen hallinta ja stressin/vihanpurku keinoja kannattaa kehitellä…niin ei ulkopuoliset joudu liiaksi kärsimään…
Mut kiva tosiaan ku tulit takas kirjoitteleen.
ALLU…eiku ak47 ihana, kun tulit takaisin. Nyt on sinullakin nimimerkissä numerot 
…aivan mahtavaa!
Kuule oikein kurja mieli tosiaan tuli siitä, että eihän täällä ole tosiaan tarkoitus toisille kettuilla vaan tukea ja kannustaa ja kulkea yhdessä läpi tätä taivalta.
Tää viikko taitaa olla meillä itse kullakin erikoinen, haastava ja paineinen, niinkuin mm totesi myös. Minullakin se herkkänä ihmisenä ilmenee siten, että jo aamulla pienet draama queen itkut tihrautan, mutta päivän mittaan jo helpottaa.
Numero 47 tuo mieleen monenmoista- Pidin sitä omalla tavalla “juhalavuotena”, kun sen täytin ja herra 47 on ollut aina mukavaa viihdettä seurata tv:stä.
No, nyt ei muuta jatketaanhan kirjoittelua!
Ajatteles, kuinka moni sinua kaipaili ja mm oli oikein uniakin nähnyt yhteisestä laavureissusta.
.
Aforismini päivän teemaan;
" voi paska sano pappa, ku peräsuoli puhkes!"
Tallennettu muute kaitafilmille herra nr ak47 sun viime vuorokauden seikkailut kun olit muilla maisemilla täältä…eihän haittaa kun laitoin nettiin?
.
Hääh, turha siel on tyrskiä, sillä tää parvovirus vielä iskee teidänkin perciiceen.
Ei iske muhun tollaset…kun… hakkaan itseni joka ilta uneen männynhavuilla ja aamuisin herätän itseni pieksemällä nokkosilla…sitten juoksen munat ja persaus vilkkuen lähisuolle peseen itseni turpeella ja rämepaskalla…sit syön kesäytyneitä särkiä ja juon ison tonkan piimää…ja Kaskas olen taas elämäni kunnossa…enkä ikinä sairastu…
…paitsi nyt oon taas hirveässä räkätaudissa…
.
.
K I I T O S ak47!
Hyvähän tätä matkaa on yhdessä kulkea. Olette kaikki olleet kannustavia ja jaatte hyviä kirjoituksianne ja ajatuksianne.
Raitista ja kaunista syyskuun viikonloppua kaikille.
p.s kivutontahan tämä ei ole niinkuin tiedetään…eikä siitä tällä kertaa enempää…
.
Noin se menee,Allu.
Ei se vanha parannuskonsti huono ole. Että viihdytetään potilasta sen aikaa kun tauti paranee. Elimistö ja aivot osana sitä osaa aika paljon korjata itseään. Ei nyt ihan kasva jalkaa amputoidun tilalle mutta monta muuta vaivaa kyllä.
Juopottelu paranee usein ihan sillä ettei juo.
Ainakin se on hyvä ensiapu siihen.
Toinen vaihe voi olla se ettei ajattelekaan juomista.
Ja sitten vaan jonain päivänä huomaa että ai niin, olihan joskus semmoinenkin vaiva mutta eipä ole aikoihin vaivannut.
Onko se vieroitushoidon ja vierihoidon ero?
.
Hienoa ja tervettä itsetutkistelua Allu!..eiku ak47!
Se, että pystyy tunnistamaan itsestään omaa tasapainoaan häiritseviä luonteenpiirteitä…ja/tai toimintamalleja,sekä yrittää kehittää itseään ja omaa toimintaansa, kertoo mielestäni terveellä pohjalla olevasta mielenmaisemasta ja itsetunnosta…elämähän on kokoaikaista oppimista ja kehittymistä…ja omaa mieltään ja toimintaansa voi kehittää loppupeleissä vain itse!
Myös hermostuminen kuuluu elämään, mutta turhista asioista koko ajan suuttuminen vie kauheasti voimavaroja ihan siitä perus elämän tasapainossa pitämisestä…ja siksi on varmasti ihan fiksua välttää “turhia” tilanteita mistä tietää hermostuvansa ja mitkä jää mieltä kalvamaan…ja siten horjuttavat mielen tasapainoa!
Tsemppiä sinulle!
Joskus (tai usein, miten vaan) on tuloksellista suhtautua ongelmaan ongelmana, eikä henkilökohtaisena ongelmana.
Kun jotain ongelmaa alkaakin miettimään ikäänkuin se olisi vaikkapa “Herra X:n” ongelma eikä just minun, saattaa hyvinkin löytää ehdotuksen ongelman poistamiseksi päiväjärjestyksestä.
Kun ongelmaa katsellaan ikäänkuin “osana minua”, käykin helposti niin että aletaan miettimään enemmänkin sitä miten voisin tulla paremmin ongelmani kanssa toimeen kuin sitä miten pääsisin ongelmasta kertakaikkiaan eroon.
Ongelmalliset toimintatavat ja reagointitavat ovat nekin ongelmia, ratkaistaviakin, eivät mitään henkilökohtaisia luonnonlakeja joiden ehdoilla pitäisi muuta elämää rajoittaa.
Ongelman tunnistaminen on tosiaan tärkeä juttu.
Voi olla etten ihan ymmärtänyt kysymystä, mutta itsensä vieroittaminen juopottelusta on kyllä monissa tapauksissa osoittautunut elämänhallintaa parantavaksi ratkaisuksi.