Joskus olisi hyvä luovuttaa, mutta nyt ei tunnu siltä.
Plinkissä on pitkään jatkunut AAn ja etenkin AAsta apua saaneiden demonisointi uskonnollisiksi jäseniä värvääväksi salaseuralaisiksi.
Koska mustamaalaaminen on järjestelmällistä ja toistuvaa, katson aiheelliseksi hiukan oikoa täysin väärään tietoon perustuvia väittämiä.
Ainoa asia, joka yhdistää AAn ovesta sisälle käveleviä ja sieltä myöskin ulos poistuvia ihmisiä on halu tehdä päihdeongelmalleen jotakin.
AAssa käy eri uskontokuntien edustajia ja ateisteja sekä kirjava joukko kaikenlaisia tarkemmin määrittelemättömiä maailmankatsomuksen omaavia ihmisiä.
AAsta avun hakeminen ei edellytä AAn ehdottaman ohjelman noudattamista ja omaksumista.
AAssa käyminen, ryhmiin osallistuminen ei edellytä uskoa yhtään minkäänlaiseen korkeampaan voimaan, jumalaan tai mihinkään muuhunkaan.
Jokainen AAssa käyvä itse valitsee mitä ottaa AAn ohjelmasta omaan elämäänsä vai ottaako mitään.
Vertaisuus voi olla se ainoa asia, jonka takia AAssa käy. Tai vain se, että silloin tulee oltua selvin päin.
AAssa käyminen on täysin ja ainoastaan vapaaehtoisuuteen perustuvaa.
AAssa käyminen ei edellytä uusien kävijöiden ”värväämistä” mukaan ryhmiin.
AAssa käyminen ei tarkoita oman ajattelun ja järjen juoksun hylkäämistä. Päinvastoin, useinhan tuo kirkastuu, jos päihteet jäävät.
Tunnen lukuisan joukon AAsta apua hakeneita. Heihin kuuluu eri kansalaisuuksia, kirjava joukko eri uskontokuntien edustajia, uskonnottomia jne. Eivät he ole arvojaan ja maailmankatsomustaan mihinkään heittäneet tai niistä AAn vuoksi luopuneet. On toki myös niitä, joille AAn ohjelma on tarjonnut tärkeän sisällön ja kasvun työkalun. Ja sitten on niitä, jotka soveltavat sujuvasti sikinsokin AAta ja kaikkea muuta. Kaikki tämä on täysin sallittua ja mahdollista AAssa.
Päihteistä luopuminen, raitistuminen on arvokas asia. Monelle se tarkoittaa konkreettisia lisävuosia ja vielä useammalle se tarkoittaa elämänlaadun paranemista. Mikään keino ei ole toistaan huonompi tai parempi. Keskustelu AAsta ei ole viime vuosina ollut keskustelua, vaan lyttäämistä, tietämättömyyteen perustuvaa leimaamista ja mustamaalaamista. Kokemuksen ääni jää helposti tuollaisen ryöpytyksen alle. AAsta apua hakeneilla on kuitenkin hyvin erilaisia kokemuksia asiasta ja hyvin monenlaisia polkuja, joiden soisi täällä näkyvän ja kuuluvan siinä missä muidenkin tarinoiden. Nythän tilanne on se, että AAta ei tarvitse edes mainita ja silti se toistuvasti nostetaan mustamaalauksen kohteeksi.
Olen itse sitä mieltä, että vastakkainasettelu eri tavoilla raitistuneiden kesken on täysin turha ja keinotekoinen. Jokainen tapa ja selviytyminen on kunnioitettava ja hieno. Mitä enemmän erilaisia kokemuksia neuvoa hakevat ihmiset saavat täältä lukea, sen parempi. Kokemuksellisuuden kaikinpuolinen kunnioittaminen ja tilan antaminen jokaiselle raitistumisen tavalle pitäisi olla plinkin arvo numero uno.
