Tappakaamme se Viinapiru! Paukahti tai kitisi.
Muistinpas, kun aamulla ikkunasta katsoin. Taloyhtiön lippu liehui. Aleksis Kivihän se. Mutta muuten olen nyt alkaneesta syksyn liputuspäivien tihentymästä aina ollut ihan ulalla (sukupolveni ilmaisu). Ennen huoltomiehet ja talkkarit saivat juhannuksen jälkeen viettää näissä asioissa pitkää siestaa. Nyt on niitä liputuspäiviä sinne väliinkin jo tungettu ja lisäksi uusia tasaisesti pitkin vuotta. Paljon naisten kunniaksi, hyvä niin. Äitini kuolemasta tulee muuten huomenna kuluneeksi tasan kymmenen vuotta. Halusi, peijakas, mahdollisesti oman liputuspäivän noin viivytellessään. Tai, no, syntymäpäiviähän sitä tavallisesti liputetaan ja kuolinpäiviä vain puolessa tangossa. 11.11. hän oli syntynyt, joten uupui tasan kuukautta ennen uutta, kunnioitettavaa rajapyykkiä.
Tuo kirjoitukseni ensirivin paukahtaminen ja kitiseminen on muunnelma T. S. Eliotin runon lopusta, jossa maailma loppuu kitisten eikä paukahtaen. Olen ymmärtänyt, että sellainen loppuminen on piinallisen hidasta. Omalla kohdallani viinan juonnin lopettamisaikeiden ja lopettamisen kitinää kesti vuosikymmeniä. Siis sellaista aikaa, jolloin juominen ei todellakaan ollut missään suhteessa enää hauskaa vaan pakonomaista ja suorastaan hengenvaarallista.
Tässä Päihdelinkissä on paljon raitistumisen alkuvaiheessa kamppailevien ihmisten kirjoituksia, joihin pystyn täysin ja jäännöksettömästi samaistumaan. Ehkä nykyjuomarit ovat kuitenkin sillä tavalla viisastuneet, että sellaisia käsittämättömyyksiä, joita minä aikanani päässäni pyörittelin, ei ole tullut yhtäkään vastaan. Alkoholisoiduttuani pahasti jo opiskeluaikoina, pyrin esimerkiksi peruskoulun opettajan viransijaiseksi umpi-Lappiin, koska kuvitettelin, että viinanhimo kaikkoaa siellä. En edes opiskellut alaa. Lapin lasten onneksi Rovaniemen lääninhallituksesta ei koskaan vastattu.
Heittelen noita kirjallisuussitaatteja mielelläni, koska niistä saan jatkokehitelmiä ajatuksiini. Saattavathan ne olla jonkun mielestä sietämätöntä ratsastelua, mutta otan riskin. Vanhan kiinalaisen sodankäyntioppaan kuuluisa kirjoittaja pohtii jotenkin siihen suuntaan, että jos tuntee tarpeeksi hyvin itsensä ja vihollisensa, niin sitten ei tarvitse taistella ollenkaan Mikä oppi! Tähän pyrkikäämme suhteessa viinaan. Juomisen mahdollisuus sulkeutuu pois kuin itsestään, ja pysyvä rauha on maassa.
Lomapuisto, vannoutunut AA-lainen, toteutti jalosti näilla palstoilla taustaryhmänsä lähetyskäskyä. Hänestä ei ole vähään aikaan kuulunut, mutta toivottavasti hänellä menee hyvin. Lomapuistolta opin termin automaattinen ajatustorjunta. Se on toiminut viinan suhteen minulla hyvin, mutta olen huomannut, että liian pitkälle sitäkään ei kannata kehittellä - vastavalkeiksi ja vastaräjäytyksiksi, kuin panssarivaunun aktiivipanssariksi. Matala profiili on paras, ja monesti kannattanee äänestää tyhjää.
Eino Gröniä ihailen, koska hän ymmärsi lopettaa alkoholinkäytön iässä kolmekymmentä ja risat. Siinä vaiheessa minä olin vasta pääsemässä oikein kunnolla vauhtiin. Vaikea sanoa, mitä minusta olisi tullut tehtyäni grönit. En lopultakaan ole sama ihminen kuin esimerkiksi eilen, saati sitten vuosikymmeniä sitten. Itseään ei todellakaan kannata verrata kehenkään, ei itseensäkään.
Aivoni seikkailevat nyt 99 prosenttia ajastani muissa kuin alkoholiasioissa. Siis suunnilleen käänteisesti puhtaaseen pirtuun verrattuna. Se pikku etyylimäärä ei ajatuksistani koskaan poistu, sen tiedän. Jotkut kirjoittavat raitistumisestaan kirjoja, ja satuin lukemaan yhden sellaisen kirjan esittelyn netistä. Tekijä oli nainen ja kirja tuore. Tämä viininlipittäjä (kaikella kunnioituksella) uskoi vakaasti, että alkoholin käyttö tulee ajan oloon vähenemään ihmiskunnassa ja alkoholi jää vihdoin kokonaan pois, menee “muodista”. Ehkä hän tarkoitti ns. sivistysmaita. Ajatushan on hirmuinen, ja jokaisella on varmasti tähän oma kannanottonsa. Mitä tilalle jne? Vertaisin ajatusta Kari Enqkvistin tuumailuihin siitä, että uskonnot tekevät ennen pitkää itsensä tarpeettomiksi ainakin länsimaissa, riutuvat kannatuksen puutteessa pois. Kirkot voi vissiin muuttaa jälleen planetaarioiksi tai hevostalleiksi, kuten neuvostoaikaan.
Viinan ja muiden päihteiden suhteen pitää ottaa huomioon automatiikan ja robotiikan voitokulku ja se, että suurelle osalle ihmisiä ei jää muuta tekemistä kuin pelkkä oleminen ja ajan tappaminen, jota myös viihteen suurkulutukseksi sanotaan. Revi siitä! Jo Rehnqvist sanoi Viinan Kauhistuksessaan 1800-luvulla, että juoppous sikiää joutilaisuudesta. Entinen renki taas sanoi, ettei työtä pelkää, kun uskaltaa käydä sen viereen nukkumaankin.
Pitkä jorina tästä tuli. Lopuksi: Hauskinta on suunnittelu. Olen suunnitellut, että käyn uimassa Suomen sadassa suurimmassa järvessä. Hanke on hyvällä alulla. Enkä uimisella tarkoita pelkkää kastautumista. Märkäpukuja silmäilen netistä.
