En minäkään oloani mitenkään vaivautuneeksi tuntenut. Lyhyehkö vierailu selvän porukan seurassa oli ihan OK.
Jossain mainitsin, että olisin valmis kurkkaamaan ei-alkoholistien ja alkoholistien ryhmään jos eteeni sattuu. Vielä mielenkiintoisempaa olisi päästä samaan pöytään eri raittiusliikkeeen edustajien kanssa samanaikaisesti. Yritäpäs saada tällainen sympoosiumi kasaan! Taitaa jäädä näkemättä.
Kirjainkerhon sanoma on tietääkseni raitistuminen ja raitis elämäntapa, jota kuka tahansa saa kyllä kritisoida. Eihän mikään mahti maailmassa voi estää kritisoimasta raittiutta, mein gott!! 
Onko raitis elämäntapa sitten namusetätoimintaa, en ole huomannut.
Kyllä namusetiä tapaa yleensä muualla kuin raitistujapiireissä, makeine karkkiviinoineen ja nami nami siidereineen.
Mutta: kenties mä vain olen laittanut selkärankani ja vakaumukseni naulakkoon ja laulan muille sopivaa säveltä.
Mä olen vähän tämmönen puutteessa oleva hiljainen ja myöntyvä nynneröinen. : )
PS. Andante, nyt on pakko varmuuden vuoksi kysyä: mitä tällä kertaa tarkoitat “puutteessa olevalla”? 
En ihan mahdottomana Andanten kyselemää yhteistyötä enää pitäisi.
Yhteisiä esiintymisiä on alkanut olemaan, ja keskusteluvälit ovat ainakin muutaman vuosikymmenen takaisesta parantuneet aikalailla.
Jos nyt ihan esimerkkinä ottaisin, niin jokunen vuosi sitten kun työväenliikkeen raittiusperinnettä jatkava Kansan Raittiusliitto piti vuosijuhliaan, niin paikalla oli juhlapuhujana myös 160-vuotiaan raittiuden ystävät- yhdistyksen toiminnanjohtaja Tom Anthoni.
Nythän on suuri joukko raittiustyötä tekeviä järjestöjä yhdistynyt EHYT ry:n alle, siellä niitä on tosiaan kymmeniä… mahtoiko mennä jo yli sadan se yhdistysjäsenten määrä?
Ja kyllä ne pian kaikki alkavat huomaamaan että yhteistyötä tarvitaan.
A-kiltojen liitto ja yksittäiset A-killat ovat aika usein mukana yhteisissä asioissa, omissa yhteyksissäni olen myös kirkon diakoniatyön edustajien kanssa istunut saman pöydän ääressä, päihdeasioissa olen samoissa julkisissa keskusteluissa jutellut myös pelastusarmeijan ja sininauhaliiton valtuuttamien ihmisten kanssa.
Eiköhän se kyräily ja puskista hävyttömyyksien huutelu ala taakse jäämään.
Monissa asioissa muuten paikallistasolla yhteistyö sujuu asiallisesti myös yli puolue- ja etupiirirajojen. Jos nyt itse tunnustaudunkin jonkilaiseksi epämääräiseksi vasemmistolaiseksi, niin ihan hyvin olen pystynyt hommia vääntämään myös esimerkiksi kokoomuslaisten poliitikkojen kanssa.
Kyllä minulla jonkinlaista uskoa parempaan tulevaisuuteen on.
No joo, on myös niitä jotka ovat yhteistyötä ehdotellessani kehottaneet haistamaan… ja odotukset ihmismoisesta kommunikaatiosta tulevaisuudessakin ovat heidän suhteensa aikalailla nollilla. Mutta, toivottavasti siinä asiassa olen väärässä ja huominen on parempi.
Ensimmäiseen: RUHAHAAAAAA!!
Toiseen. Keto-Darling: Pidetään huolta siitä, että joskus treffaamme livenä. Valaisen sinulle sitten salaisuuteni. :mrgreen: 
Valitettavasti meni kesäkuussa tapaaminen stadissa ohi. Jostain syystä en kait saanut mailiani läpi plinkissä julkaisemaasi osoitteeseesi.
^ Sinulta Andante en tosiaankaan muista saaneeni sähköpostia. Useilta muilta Plinkkiläisiltä olen, mutta sinulta en. 
Mutta ihan tosisaan, asiahan on vakava. Kerroit namusedistä ensin Espanjan AA:n yhteydessä, ja nyt kerrot namusedistä myös Suomen AA:n yhteydessä, ja samalla mainitset parinkymmenentuhannen neliön järvenrantatontit mökkeineen ja raittiusmafian (sic).
Sanot myös ettet ole “niin puutteessa” että…
Ota nyt tästä sitten selvä, mutta onko minulla ihan poikkeuksellisen likainen mielikuvitus jos mielestäni vihjaat johonkin peräti perverssiin toimintaan? 
Olen tulkinnut sinut kristilliseksi ihmiseksi, ja kenties 10 käskyä näin ollen saattaa olla sinulle kovempi juttu kuin vaikkapa 12 askelta.
Iltalukemiseksi suosittelen tänään lämpimästi 8. käskyn selityksineen. : )
Guten Nacht, Gott mitt uns!
Andante taisi käydä täällä kerhoilemassa…
Selvennän. Yritin laittaa sinulle mailin Suomessa ollessani, muttei näköjään tullut perille. Muistaakseni olisi vaatinut IE:tä johon en ole rekisteröitynyt.
Jätetäänpä namusedät pois sanastosta ettei tule enempiä väärinkäsityksiä. Tarkoitan näillä mökeillä, purjehdusreissuilla ja muilla palkintoluontoisilla asioilla houkuttimia joilla uusia potentiaalisia jäseniä saadaan kiinnostumaan toiminnasta. Jääkööt jokaisen oman tulkinnan varaan miten näihin suhtautuu. Itseäni ne eivät kiinnosta.
Kirkkouskovainen en ole. Joskus yritän toimia kenttähenkilönä noudattaen aivan yleisiä sivistyneen ja rauhanomaisen yhdessäelon mahdollistavia normeja ja käyttäytymismalleja.
Käskyt ja asetukset? Tuskin edes saisin tältä istumalta 10 käskyäkään kasaan. Joten en tiedä, mitä kahdeksas pitää sisällään. Ehkä vilkaisen jossain vaiheessa.
Mutta tuo kiinnostuksen herättäminen jollain näennäsikonsteilla on ainakin minun kokemukseni mukaan vierasta AA-toiminnalle.
Ei AA:n tavoite ole hankkia uusia jäseniä tai pyrkiä kasvattamaan jäsenmäärää. Tavoite on saattaa sanoma vielä juomisen kanssa kovissa vaikeuksissa olevalla alkoholistille (“Die Hauptaufgabe jeder Gruppe ist, unsere AA-Botschaft zu Alkoholikern zu bringen, die noch leiden”). Eli tärkein tavoite on se että tuollainen juomisensa kanssa kamppaileva henkilö saa oikean kuvan AA:sta ja tiedon että ainakin joillekuille AA on auttanut selviytymiseen. Ja ainoa järkevä tapa tuon sanoman välittämiseen on kertoa oma kokemus. Kerron siis pääpiirteittäin millainen olin, miten join, mitä menetin juomisen vuoksi, kuinka yritin raitistua ja kuinka sitten lopulta raitistuin. Yritän olla siis avoin, rehellinen ja läsnä tuon toisen henkilön kanssa. Sitten on henkilön oma asia kuinka hän suhtautuu saamaansa viestiin. Ottaa tai jättää.
AA:han ei ole itse asiassa aivan helppo saada kontaktiakaan. Ei sitä tyrkytetä missään. Ei radiossa,televisiossa eikä lehdistössäkään. Ei sinua pysäytettä kadulla eikä toreilla. Juoppo joutuu itse asiassa näkemään hieman vaivaa saadakseen selville mistä on kysymys.
Katsos kun ei ole mitään mieltä haalia keskeneräisiä (sellaisia joilla ei ole aitoa halua juomisen lopettamiseen) juoppoja riveihin. Sama asia kuin työpaikallesi tulisi patalaiska henkilö jolla ei ole motivaatiota työntekoon ainaostaan palkan kuittaamiseen.Koko työryhmän tehohan siitä laskee No mitä sakuja tunnen niin siellä ei työpaikoilla olekaan tuommoisia patalaiskoja.
Tämä on vankka näkemykseni Suomen AA:n toiminnasta. En tiedä onko Saksassa asiat sitten niin toisin kun en tunne toimintaa.
Joten koen hieman loukkaavana ja mustamaalaavana nämä kommenttisi tältä osin vaikka muuten toki olet aivan mielenkiintoinen persoona.
Moi Vinetto. Sääli jos sait kirjoituksestani loukkaavan käsityksen. Kerroin omista kokemuksistani, sinä omistasi.
Sensijaan olen kyllä erittäin hämmästynyt siitä, ettei kerhollasi ole mielenkiintoa hakea “keskeneräisiä” juoppoja riveihinsä. Itse kyllä olin niin keskeneräinen ja suuntaa vailla, että otin avun mielelläni vastaan. Ryhmiäkin kokeilin. Mutta vasta sitten kun tilanteeni oli sellaiselle keskeneräiselle juopolle kuin minulle Caritaksen työntekijän avulla selvennyt. Eli täytyykö minun lukea rivien välistä jonkinlaista eliittiajattelua? Tämä lemusi huomattavasti selvemmin toisessa tuntemassani ryhmässä (ei Suomessa toimiva). Kummasakaan tapauksessa tälläinen ajattelu ei ole paikallaan. Kerholaiset löytäkööt paikkansa yhteiskunnassa- ei pelkästään omissa tiloissaan. Näen alkoholistit yleisesti halveksuttuna ääriryhmänä joiden on kamppailtava ennakkoluulojen ja stereotypioiden kanssa. Ei syytä närkästykseen- itsekin kuulun tähän ryhmään. Ja mulla on paljon valistustyötä takanani. Ihme kyllä, ryhmässä käydessäni tunsin ajautuvani todellisuudesta kauemmaksi. Oma subkulttuuri joka ei tahtonut sopia yhteen integroitumistarpeeni ja ympäristön kanssa. Konseptista riippumatta. Rammat palvelutaloon ja juopot itseapuryhmiin! Pääasia, että ovat poissa näköpiiristä.
Heitit muuten mielenkiintoisen pointin näkymättömyydestä sisään. Miksi kerhojen on oltava salakerhoja ja vaikeasti saavutettavissa? Laajempaan tietoisuuteen- oikealla asiallahan ne ovat. Ryhmien sisällä tapahtuva on tietysti luottamuksellista. Kuten muissakin luottamusta vaativissa tehtävissä.
Minä kun olen sellainen konseptien väsääjä, niin yritän saada toisenlaista systeemiä kasaan. Sovin lähiaikoina tapaamisen seurakuntamme pastorin kanssa. Hän oli aikanaan seutumme idean äitinä vammaisista ja ei-vammautuneista koostuvaan yhteistoimintaan. Samalla periaatteella voisi miettiä miten alkoholistien tilanteen ja ongelmat saisi paremmin laajempaan tietoisuuteen. Olen ollut pariin oikealta tuntuvaan henkilöön yhteydessä. Katsotaan miten homma kehittyy- jos kehittyy.
PS. Mielestäni työelämään vertaus ontuu. Siellähän on pääsääntöisesti toimintakykyisiä henkilöitä tuottamassa tulosta josta saavat palkkansa. Vapaaehtoista normaalin elämän sanelemaa pakkoa, ei elämän ja kuoleman kysymys.
Minustakin kuulostaa todella hassulta jopa fiktiona, että joku AA:n kaltainen yhteisö “kalastelisi jäseniä” jollain huvipursilla tai huviloilla.
Eihän koko seura edes ilmottele itsestään lehdissä tai missään medioissa. Jos jäsenmäärän kasvattaminen olisi joku päämäärä, kai nyt ekana kyseeseen tulisi mainonta ja näkyvyyden lisääminen.
Ja näkyvyyshän ei edes ole kovin suuri, kuten Vinettokin totesi. Juuri tästä näkymättömyydestä ja nimettömyydestä johtunee myös “salaseura” -leima, joka myös on aika lapsellinen yhteisöstä, jonka kokoontumisiin voi mennä kuka tahansa milloin tahansa.
Ainoa maallinen mammona ja glamour jota minulle on AA:ssa tarjottu, on kyyti palaveriin vanhan Ford Escortin takapenkillä.
Josta en kyllähään muista oliko se Ford Escort, mutta joku vastaava.
Muut aineelliset antimet ovat jääneet kaffeen ja pullaan, eräässä törsäävämmässä ryhmässä suklaaseen.
Revi nyt siitä sitten huvilat ja huvipurret.
Jos rampa tarvitsee palvelutalon hoitoa, eikö ole hyvä että hän saa sitä. Köyhissä maissahan rammat ovat näköpiirissä makaamalla katujen varsilla ja kerjäämällä elantonsa.
Olisiko juopon parempi olla näköpiirissä humaltuneena puistossa tai kadulla, kuin itseapuryhmässä?
SIellä itseapuryhmässä käy kuitenkin juoppoja, jotka ovat erittäin näkyvissä yhteiskunnassa, vaikkapa työnsä tai asemansa takia.
Eivät nuo mainitut mitään säilytyspaikkoja ole. Ei niihin säilöön mennä, vaan saamaan apua tai tukea. Esim. itseapuryhmän palaveri kestää max. 2 tuntia. Vuorokauteen jää juopolle vielä 22 tuntia olla niin näköpiirissä kuin huvittaa.
Ehkä useampi menisikin jos vain tietäisi mihin ja milloin?
^ No ku ei saa kertoa liian paljon kun se olis tuputtamista ja hurmahenkisyyttä, ja sillon olis fanaatikko.
Keskeneräisyydellä tarkoitan sitä että henkilö ei vielä halukas lopettamaan juomista. Monikin on halukas pääsemään eroon juomisen aiheuttamista ongelmista (rasvamaksa, työnantajan varoitus,aviokriisi jne.) mutta suostuminen juomisen lopettamiseen tuntuu liian vaativalta. Juomisen vaihe on siis vielä kesken ja sellaista ihmistä en osaa auttaa juurikaan mutta onhan yhteiskunnassamme instituutioita useitakin tälläisiä varten.
Menee helposti tuputtamiseksi jos tarjolla on vain yksi vaihtoehto. Minun on nyt täysin turha ruveta mesoamaan siitä miten ihmeellisen hyvin asiat on täälläpäin. Mulla on aivan kävelymatkan päässä muutama kerho, bussilla puolen tunnin ajo useampiin. Vaikka viikon jokaiselle päivälle jotain. Teillä maantieteelliset mittakaavat ovat aivan toisenlaiset.
Jätetään huvipurret ja mökit sivuun, pls. Minun sydämelläni on ensiarvoisesti se, miten saada laajempaan tietoisuuteen apua tarjoavat organisaatiot. Joskus multakin kysytään, mihin kannattaisi ottaa yhteyttä. Voin tässä antaa omat kokemukseni eteenpäin ihan konkreettisesti puhelinnumeroiden ja yhdyshenkilöiden muodossa. Kynnys matalammaksi.
On täällä onneksi telkkarissa aika useinkin teemaan liittyviä dokumentteja (melkein tuli fiba ja meinasin kirjoittaa “dokuja” 
). Myös teikäläisissä medioissa on aika usein hyviäkin juttuja. Mutta kerhotoiminnasta ei ole juuri mitään. Paitsi kerhojen omissa julkaisuissa. Arkaluontoinen juttu tietenkin. Muistan vuosia sitten paikallisessa sanomalehdessä olleen artikkelin Kreuzbundin suurestakin tapahtumasta. Artikkelin koko: 5 x 3 cm. Pöh.
Vinetto, monessa suhteessa keskeneräisenä minäkin itseäni pidän. Ja ihan OK näin. Mutta asiaan. Mulla on mahdollisuus vihjaista tuollaiselle vielä empivälle henkilölle täkäläisessä päihdeneuvonnassa tarjotusta ryhmästä. Nimi on Aktionskreis Kontrolliertes Trinken. Tai jotain tonne päin. Perusideana saada porukat vähentämällä hallitsemaan käyttöään. Tai ihannetapauksessa lopettamaan kokonaan. En tiedä miten toimii käytännössä. En viitsi kysäkään päihdeneuvojaltani. Saisi takuulla hermoromahduksen ja sydänkohtauksen samanaikaisesti! :mrgreen:
No, ehkä tuossa on sitten yksi syy siihen ettei AA.n opeista ole löytynyt minulle mitään.
Kun en ole halunnut itseäni niin “valmiiksi” juoda
Onneksi olen kohdannut sekä ihmisiä että yhteisöjä joihin kelpaa ihminen vähän “vaiheessakin”… ja onneksi myös vertaistuen harjoittajissa on ihmisiä joiden mielestä raitistua voi missä vaiheessa haluaa.
Ja vähentää juomista, jos niin haluaa.
Se on just hyvä, että AAhan ei ole pakko tulla. Missään nimessä se ei kaikille sovi. Mutta on myös hyvä, että sinne saavat kaikki halukkaat mennä. Avoimet ovet molempiin suuntiin niin sanotusti ja pois voi lähteä justiinsa kun siltä tuntuu. Monen muun asian kohdalla kun vaaditaan rahaa ja sitoutumista ja asetetaan jopa kaikenlaisia ehtoja. Tämän voi ihan itse valita tai olla valitsematta tai vaihtaa valintaansa milloin vaan.
Kerronpa minäkin joitain asiallisia kokemuksiani.
Kun olin juonut itseni siihen pisteeseen, että halusin lopettaa, menin AA-ryhmän kokoukseen. Siellä joukko naisia ja miehiä kertoi juomisestaan ja raitistumisestaan. Niistä kertomisista sain toivon ja voiman olla raittiina päivän kerrallaan. Täytin AA:n perinteellisen vaatimuksen, eli jäseneksi pääsyyn on ainoana vaatimuksena halu lopettaa juominen.
AA:n auttavalla puhelimella on toisinaan ilmoitus paikallisissa lehdissä, esim pääkaupunkiseudulla Hesarissa.
Googlestakin ryhmien kokoontumisajat löytää hakusanalla Suomen AA. Pelkkä AA antaa tulokseksi pitkän listan Aale Tynnistä kertovaa tekstiä.
Ryhmien kokoontumispaikkojen ovella on AA:n kyltti, vuokraisännästä riippuen joko kiinteänä tai irtokylttinä. Ryhmän palvelija avaa ovet ja keittää kahvit, joku jäsenistä lukee pätkän jostain aa-teoksesta ja sitten yksi kerrallaan kertoo siitä kokemuksestaan tai on puhumatta, jos haluaa.
Joissain laitoksissa olen muiden mukana käynyt kertomassa asiatietoa AA:sta.
Kun olen aa-laisista saanut myös ystäviä, olen joskus ollut esim. pienessä porukassa sauna- tai kalastusreissuilla joko kutsuttuna tai itse kutsujana.
Viikonvaihteessa on Seinäjoella AA:n syyspäivät. Siellä näen varmaan yli tuhat aa-laista, osa puolisoineen, joukossa tuttuja eri osista Suomea. Minulle on ilo kuulua maailmanlaajuiseen yhteisöön.
Lomamuisto, muistatko miten sait tietoosi tällaisten ryhmien olemassaolon? Ja kuinka monta kertaa jouduit harkitsemaan sinne menoa?
Viestinnässä on selvästi jotain teknisiä ongelmia. Tämä osa viestiäsi ei näkynyt ekalla kerralla. Joten kommentoin vasta nyt. Tuo provoni heijastaa aika hyvin sitä ajattelutapaa joka laajalla yleisöllä on. Näköpiiristä poissapitäminen helpottaa omaa oloa kun ei tarvitse miettiä ääriryhmien ongelmia. Liikkumavammaisiin viitaten kysyn aivan sellaista yksinkertaista asiaa kuin: Kuinka moni osaa sompailla rullatuolipotilaan kanssa esim. julkisissa liikennevälineissä?
Juoppo joka juo on yhtä juoppo itseapuryhmästä ulostullessaan kuin sinne mennessäänkin. Jos edes pääsee sisään. Eli en tiedä kuinka moni todella vakavasti alkoholisoitunut on raitistunut pelkästään itseapuryhmän tukemana. Ja kuinka moni ei-alkoholisti tietää kerhoista ja osaa suositella niitä? Ja kuinka moni on sitä mieltä, että homma on tällä suosituksella kuitattu?