Paikkakunnittain vertaistukiryhmät ovat varmasti erilaisia niin tyyliltään kuin porukaltaan. Omakohtaista kokemusta ei ole kuin tästä oman paikkakunnan A-klinikan vertaistukiryhmästä. Jos lähdetään vertaamaan tätä kyseistä vertaistukiryhmää AA-ryhmään, niin seuraavia eroavaisuuksia löytyy.
Vertaistukiryhmässä jutellaan enemmänkin porukan kesken, vaikka sielläkin on kiertävä puheenvuoronsa kuten AA:ssa, niin vertaistukiryhmässä saa heittää kommentteja toisenkin puheenvuoron aikana ja täten se poikii keskustelua yhdessä muittenkin paikallaolijoiden osalta. AA-ryhmässä toisen puheenvuoroa ei saa keskeyttää, eikä huudella mitään välikommentteja.
AA-ryhmässä kannustetaan täysraittiuteen “ei pisaraakaan”- periaatteella ja noudatetaan 12 askeleen ohjelmaa. Vertaistukiryhmässäkin kannustetaan myös täysraittiuteen, mutta “hyväksytään” myös jos on aikomus vähentääkin juomista tai kokeilla kohtuukäyttöä.
AA-ryhmän palaverit etenee usein kaavamaisessa järjestyksessä tai teemoittain. Esimerkiksi jos tänään on ollut aiheena Kolmas askel, niin ensi kerralla on Neljäs askel. Sama pätee myös perinteisiin, joita on kanssa 12 kuten askeleitakin. Täälläpäin tapana on kuukauden ekassa palaverissa lukea aina joku perinne. Poikkeuksena on se, että jos tulee uusi tulokas, niin silloin käydään läpi aina Ensimmäinen askel. Vertaistukiryhmässä ei ole tiettyä kaavaa mitä noudatetaan. Aika pitkälti se on juuri porukassa keskustelua paitsi sitten, jos ryhmän vetäjällä on joku oma aihe mielessä, jota käydään läpi. Esimerkiksi heitetään ilmaan kysymys “Millaisena toivoisit näkeväsi itsesi kahden vuoden päästä?”.
Tässä olen pyrkinyt antamaan puolueettoman näkemykseni miten itse koen eroavaisuudet. Mielipiteet ovat sitten asia erikseen, jotka ovat jokaisen henkilökohtaisia. Ei raittiudessa ole yhtä ainoaa oikeaa ja ehdotonta ratkaisua, vaan se on ihan freestyle-meininkiä ja jotkut kokee jonkun toisen asian paremmaksi itselleen raittiuden kannalta. Ainoa yhdistävä tekijä näissä on alkoholismi. Eli samassa veneessä kaikki ollaan käytännössä.
Minun juttuni ovat AA-ryhmät ja on se sanomattakin selvää, koska en niissä muuten joka päivä kävisi. Syynä on se, koska siellä saa rauhassa puhua ilman, että joku murjaisee jonkun vitsin väliin ja itsellä silloin helposti katkeaa ajatus, että mitä sitä oli oikein puhumassa. Huumoria toki pitää olla ja monella se auttaa omaan raittiuteen myös itselläni, mutta omakohtaisesti huumorin viljely tapahtuu sitten omalla puheevuorolla. Itse puhun aika vakavissani omasta tilanteestani alkoholin suhteen ja siitä mikä mieltä milloinkin painaa. Mikäli tulee vanhojen kokemusten pohjalta joku hauska juttu mieleen, niin sitten sanon sen, mutta ei mulla ole mikään tavoite, että pääsen kertomaan päivän parhaimman vitsin jolle kaikki nauraa, koska kuitenkin vakavasta sairaudesta on kyse. Vertaistukiryhmä on täällä päin kerran viikossa ja minun mielestä se on ihan piristävää vaihtelua, koska on se kiva olla välillä rennollakin mielellä liikenteessä ja jutella ohessa niitä näitäkin. Tämän paikkakunnan porukat mitä käy tuossa vertaistuessa ja AA-ryhmissä, niin AA-ryhmissä on enemmän sitä porukkaa joka ottaa asian tosissaan ja valitettavasti vertaistukiryhmässä on sitä sakkia, joka ei ota raittiutta tosissaan, mutta se on heidän valintansa, enkä lähde tuomitsemaan sillä perusteella. Lainaus Raamatusta “Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?” Tahdon sanoa tuolla lainauksella sitä, ettei pelkkä ryhmissä käyminen tee ketään autuaaksi, vaan kyse on vain ja ainoastaan omasta asenteesta. Päivä kerrallaan on paras tapa mielestäni ottaa asia ja olla onnellinen, että on tänään ollut selvinpäin. Koskaan ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Minäkin voin olla huomenna kanttuvei jossain baarissa, vaikka käyn AA:ssa, mutta se ei tietenkään ole pyrkimykseni, vaan avoimin mielin ja rauhaksin katsotaan tulevaisuutta eteenpäin.