Mökki on kiva.
Rajoitetusti on käyttömahdollisuuksia muillakin kuin jäsenillä.
Rekisteröimättömät yhdistykset toimivat yleensä aikalailla perinteisten yhdistys- ja kokouskäytäntöjen mukaisesti.
Ei niissä käytännöissä sellaisia peikkoja ole kuin edellisestä kirjoituksesta voisi päätellä. Itse asiassa suomen yhdistyslaki on maailman parhaita. Jos joku haluaa lakia kiertää jossain asiassa, niin onnistuuhan sekin.
Laki on kuitenkin laadittu juuri osallistuvien ihmisten oikeuksien turvaksi ja siksi ettei yhdistyksiä käytettäisi keppihevosina liiketoimintaan tai muuhun bisnekseen. Vuosikymmenet mukana erilaisissa kansalistoiminnoissa olleena ole tulut siihen tulokseen että enpä olisi itse tainnut tuota lakia osata paremmaksi laatia.
Todellakin, suomessa voi yhdistys toimia rekisteröitymättä, jos se niin haluaa. Sekin on hyvä. vaikka rekisteröityminen on pikkujuttu, se ehkä ihan pienten, kovin tilapäisten ja vain hyvin satunnaisesti toimivien yhteenliittymien kohdalla olisi turhaa, sekin. Jos sitten taas toimitaan säännöllisemin, ja hankitaan vaikka oma kokoontumistila , ostetaan kahvinkeitin tai tuolit ja pöytä, on ihan asiallista tehdä se vallitsevien normien mukaisesti. Onhan se mahdollista, että hommia hoidetaan vaikka metsänreunan miehen kalustolla ja metsänreunan miehen rahapussin kautta niin menot kuin tulotkin, mutta se on sitten jotain muuta kuin yhteistä hommaa.
Rekisteröimätöntä yhdistystä, eli yhdessä toimivaa porukkaa, joka ei ole oikeushenkilö eikä siis voi edes kahvikassaa käsitellä omana yhteisenä rahaliikenteenään, kohdellaan mahdollisten oikeustoimien osalta avoimena yhtiönä, eli kukin on vastuussa ja vallankahvassa tasan tarkkaan sijoittamansa rahallisen osuuden mukaisesti.
Sekin homma toimii bisnesmaailmassa, josks ihan hyvinkin.
Uskonnollisia yhteisöjä varten sitten laissa on omat erityissääntönsä. Niillä on kolhtioikeutensa ja vähän muitakin erityisjuttuja, yleensä vähän laajempia oikeuksia bisnekseen kuin muilla.
Ongelmana ei useinaan ole se, että toimittaisiin eri tavoin rekisteröitymättömissä ja rekisteröidyissä yhdistyksissä, useimmiten samoilla pelisäänöillä menään ja demokratia toimii. Useimmin erimielisyyttä syntyy silloin kun sekoitetaan keskenään osakeyhtiölainsäädäntö ja yhdistyslaki. Osakeyhtiössä kun äänivalta määräytyy sijoitetun rahan perustella ja päätöksenteossa on hiukan eri kuvioita kuin yhdistyksissä. Ja kun samat henkilöt usein toimivat esimerkiksi asunto-osakeyhtiöissään joissa noudatetaan sitä koskevaa lainsäädäntöä ja myös yhdistyksissä, niin joskus ei aina muisteta etä toimintatavat ovat erilaiset ja säännöstö -vallan erilaisesta jakautumisesta johtuen- myös erilainen.
Miksi siitten yhteisöjen pitäisi siirtyä kokonaan lain ja yleisesti käytössä olevien yhdistyskäytäntöjen ulkopuolelle?
Syyn tietänevät vain ne jotka sellaista haluavat tehdä. Minusta on selkeintä toimia näiden normaalikäytäntöjen mukaan, kai niissäkin viilattavaa olisi, mutta aika hyvin kehiteltyinä niitä pidän.
Ja erityistapauksetkin on otettu huomioon, onhan täällä yhdistysten luvatussa maassa nekin asiat puitu suurella joukolla ja oikeusasteissa niin moneen kertaan.
Esimerkiksi joillekin harvoille lakisääteisille yhdistyksille joilla on oma tarkkaan määrätty tehtävänsä, on sitten taas omat pelisääntönsä, ja kangertelematta toimii.
On kyllä niinkin, että kansalaistoiminta on muuttamassa muotoaan, ja uudistuspaineita tulee varmasti. Netiosallistuminen on yksi asia, ja sen huomioonotaen yhdistyslakiakin viimeksi muutettiin. Toinen asia on se, että ihmisten osallistumiskulttuuri on muutunut ja muttumassa. Enää ei niinkään sitouduta johonkin yhdistykseen pysyvästi, kymmeniksi vuosiksi kuten vielä jokin vuosikymmen sitten oli yleisenä käytäntönä.
Nykyään varsinkin nuoremmat ikäluokat osallistuvat ja haluavat tehdä asioita yhtessä, tukea toisiaan ja olla mukana jossain yhteisöissä -kuten ennenkin- ja haluavat kuulua joukkoon. Mutta, toimintaan lähdetään enemmän projektiluonteisesti, yhdistyksistä tulee entisä useammin tilapäisiä yhden asian yhdistyksiä jotka eivät yritäkään ajatella asioita laajempna kokonaisuuksina. Tällaiseen lähdetään mukaan, toimitaan kun asia on ajankohtainen, lähdetään pois, samat ihmiset saattavat hyvinkin tavata toisensa yhä uudestaan eri kokoonpanoilla uusien asioiden ja tehtävien yhteydessä.
Eikä se ole sen väärempää tai huonompaa yhdessätoimimista kuin ne perinteisetkään yhteisöt.
Maailma muuttuu, ja yhteisöjen, yhdistysten ja järjestöjen on muututtava mukana.
Mutta, ei se asia parane siirtymällä harkituista kokous- ja yhdistyskäytännöistä, pelisäännöistä ja jäsenistön oikeuksia turvaavista menettelytavoista kokonaan villin viidakon voimakkaamman oikeuksien piiriin -eikä sillä että yksi ja toinen yhteisö yrittäisi siirtyä muun yhteiskunnan ulkopuolelle, omia lakejaan laatimaan.
Meillä kaikilla on varmasti sanamme sanottavana , ja parasta että myös sanomme erilaisissa yhteisöissä toimiessamme. Muuten käy niin että ne voimakkaimmat, omia tarkoitusperiään ajavat, sanelevat sääntöjä ja menettelytapoja.
Kuten aikaisemmin sanonutkin, niin ei ole yhtä ja ainoaa tapaa raitistua. 
Hyvä, että nämä hahmot ovat kannustaneet asiaan. 
Minä en tiedä alkoholismia sivuavia leffoja edes montaa, enkä jotain Leaving Las Vegasiakaan ole edes nähnyt.