Tällaisilla “kaikkeentyymisen” kehotuksilla ei tietenkään edes tarkoiteta vaikkapa pakkaseen tai ihmisen ikääntymiseen tms rinnastettavia luonnonlakien mukaisia asioita.
Tuskin itsestäänselvyyksiä kannattaa alkaa julistamaan?
Asiasisältöhän on nimenomaan se, että asennetta pyritään muokkaamaan sellaiseksi että esimerkiksi yhteiskunnallisiin epäkohtiin ei pidä kantaa ottaa ja perusteluna esitetään että emmehän me mitään kuitenkaan niille voi, ja annetaan ymmärtää että kyllä se korkeampi voima huolehtii siitä että maailmassa kaiki tapahtuu oikeudenmukaisesti ja parhaalla tavalla - me vain emme sitä ymmärrä.
Ja niinpä sitten opastetaan, että itse asiassa ei kannata sellaisia miettiäkään, vaan on nimenomaan tyydyttävä osaansa ja ajateltava vain omia asioitaan.
Asioiden hyväksyminen siksi ettei niille itse mitään voi - se on niin epäinhimillinen ajattelutapa, etten missään nimessä halua niin ajattelevaksi tulla.
En minä Ranskan terroriteoille mitään mahda.
’
Mutta en todellakaan aio alkaa rukoilemaan että minä ja muut sitten sen hyväksyisimme.
Mutta, tiedän on ihmisiä joiden ajattelutapa on juuri tuollainen. Heillä on moraalista , hyvän ja pahan erosta päinvastainen käsitys kuin minulla.‘’ Ja kun se käsitys sotketaan jopa ihmisen raittiinaolemiseen, niin tuollaista uskonnollisuuteen verhottua yhteiskunnallisen asennoitumisen sekamelskaahan siitä syntyy.
Valtio-miehen mainitsema toiminta , niitä asioita vastaan, joita ei hyväksy, se on sitten jo toinen juttu.
Kovin harvoin jaksan mitenkään toimia. Varsinkin kun tiedän, että kovin vähän saan aikaan. Useimmiten tosiaan minullekin riittää -jopa suurienkin yhteiskunallisten epäkohtien suhteen- se, että huomaan asian olevan sellaisella kantilla, etten voi sitä oikeudenmukaisuuskäsityksieni valossa hyväksyä. Ja sitten jätän asian siihen. Nukun yöni rauhassa enkä juttua sen kummemmin mieti. Mutta, jos tosiaan tietoisesti hyväksyisin asian, joka on moraalikäsitysteni mukaan ilmeisen väärin, niin jotakin harmia siitä itselleni koituisi. Tuskin juuri öitäni valvoisin, enkä itseäni viinalla tai muillakaan kemikaaleilla lääkitsemään alkaisin, mutta jäisihän se jotenkin , jhonkin aivojen soppeen, kaihertamaan, että olen päättänyt olla selvässä ristiriidassa omantuntoni kanssa.
Miksi siis semmoista menisin tekemään.
Kun kerran minun ei ole pakko hyväksyä mitään mikä väärin on.
Mutta, kun täällä on parikymmentä kirjoittajaa, joiden tarkoituksena on juntata viikosta ja kuukaudesta toiseen AA:n katsomuksia, toistella tuotakin iskulausetta vallitsevan jä’rjestyksen hyväksymisestä kunnes se kertakaikkiaan alkaa näyttävän jotenkin kuuluvan osana alkoholiongelmankin torjuntaan, niin kovin vähän pystyntähänkään mielipidemuokkaukseen vaikuttamaan.
Enkä menetä senkään takia yöuniani. Mutta, ellei ylläpito päätä että vain yhdensuuntaiset mielipiteet täällä ovat sallittuja ja kehota minua väärinajattelevana poistumaan, niin saatanpa laittaa hanttiin edelleenkin.
Sen jokainen kyllä oppii tajuamaan itse.
Se oli vääränlaista tyyneyttä. Paskahousutyyneyttä, jos groteski ilmaus sallitaan.
