AA on täynnä ihmisiä jotka näyttelevät ystäviäsi! Olen erittäin haka puristamaan esiin se KUSIPÄÄ luonteen mikä todella piilee niiden aivopestyjen reppanoiden sisällä! lukemalla päivästä,vuodesta,vuosikymmenestä toiseen samaa soobaa samasta kirjasta ja kuuntelemalla samat paskanjauhamiset ja todistelut ja vakuuttelut alkat uskoa siihen mitä aivpesijät sinulle syöttää!! sinulle ollaan tasan tarkkaan niin kauan ystävä’llisiä ,un uskot sanasta sanaan sen paskan mitä sun mieleen ne aivopestyt reppanat sulle syöttää! Mutta jos et usko ja puhut jotain muuta sinulla ei ole todellisia ystäviä siinä lahkossa… AA = 100% USKONLAHKO!!! rakkauspommitus,jne kaikki on sama kuten muissa kulteissa! kun huomataan sinun uskoneen ja tulleen psyykkisesti riippuvaiseksi lahkosta…sinulle uskalletaan näyttää lopulta se todellinen paskamainen luonne mitä kukin lahkolainen TODELLA kantaa sisällään!! kun tarpeeksi kauan kuuntelet vakuuttelua…“MEILLÄ ON SE TOTUUS” AA-on TOTUUS…alat lopulta uskoa sen!!! HERÄÄ valheestasi ja karista kannoiltasi laumasieluisuus!!!
Retkahditko juomaan?
Siinä taas yksi joka uskoo lahkosontaa!!! Juomaanhan sitä jokainen heti lähtee jos eroaa siitä lahkosta! SITÄ SE LAHKO JUURI ON!!! VAIN MEILLÄ ON PELASTUS!!! meidän ulkopuolella on kuolema,juominen ja helvetti vielä kaupan päälle!! jos mä vittuunnun johonkin AA-kusipäähän ja mulle selviää sen lahkon TODELLINEN luonne, se ei tarkoita sitä että heti juomassa!! VOI TEITÄ AIVOPESTYJÄ REPPANOITA!!! istukaa vaan kuuntelemaan lisää niitä auvopesijöitä, ja sitä aivopesu ohjelmaa!!! suosittelen varsinkin erästä vanhassa puutalossa kokoontuvaa ryhmää!!
Ajattelin vain, kun peilaan valitettavasti omaa itseäni muihin.
Olen itse sellainen, että kännissä alan aggressiivisesti etsiä vikoja ulkopuoleltani ja ilmaista itseäni vihamielisesti. (Toki osaan tehdä tämän myös selvin päin.)
Olen AA:n jäsen, enkä näe hommelia samoin kuin sinä. Mutta peace! Voi sitä muutoinkin raitistua kuin AA:ssa. Muistaakseni muutamien lähteiden mukaan suurin osa raitistuneista on raitistunut ihan omin avuin. Ja AA:ssakaan pysyvää raittiutta ei meistä moni saavuta.
Mulle on tärkeintä olla päihtymättä. AA on väline, ei viesti.
Jos olet ollut esim 3kk juomatta AA:ssa…ole nyt kokeeksi juomatta seuraavat 3kk AA-ulkopuolella
Entä jos ollaan vaan tämä päivä juomatta? Riittänee pitkälle.
Avauksen kellonajan ja päivämäärän katsomalla voikin arvata jo pääpiirteet tapahtumista. Ajatella, että olisin voinut itsekin aloittaa jotain tällaista vuonna nakki ja sinappi, tai ehkä jopa vuonna miekka kivessä.
No, nykyisin en käy AA:ssa vaikka joskus ennen muinoin olen käynyt, mutta empä pidä sitä skeidanakaan,. vaan on varmasti hyvä apu niille joille… se on hyvä apu. 
Vääri arvattu… Meni ehrmot aivopestyyn aivopesijäreppanaan joka oli niin viinantuskissaan siellä, että ei ollut muuta tekemistä kuin alkaa aukoa päätänsä!!! “joo…ei tee viinaa mieli”…vakuuttelee aivopesty reppana itselleen… vaika tasan tarkkaan oli niin viinantuskissaan kun ei voinut juoda…kun muut pitää hauskaa… AA.ssa ei kukaan koskaan vapaudu viinasta!! sitä himoaan ne sielä itkee päivästä toiseen naamioiden sen “tunne ja sielunelämän sairaudeksi” ja vakuuttelevat sitä siellä itselleen ja kaikille m,uille!! he eivät ole koskaan tulleet TOTISESTI vapaiksi!!
En minäkään tuskin pelkällä AA-ohjelmalla saati ryhmissä käymällä voisi tänään todeta eläväni vapaana päihteiden hirmuvallasta. Mutta oma järjenkäyttö, yhdistettynä erinäisiin toimenpiteisiin sekä valmiuteen mihin tahansa apukeinon käyttämiseen tekivät sen mihin itse en kyennyt vaikka valehtelematta kaikin voimin yritin.
Ryhmiä on joka lähtöön, kuten meitä ihmisiäkin. Ei niissä edes pakko ole käydä jos siltä tuntuu. Itse kohdallani koin tarpeelliseksi käydä ja vieläpä haastaa itseni tutustumaan itseeni varsinkin niissä tilanteissa joissa jokin alkoi nyppimään. Tästä lopputuloksena ajanmyötä kasvoi kokonaisuus jota kohdallani kutsun raittiinakin elämäntavaksi. Vapautta siinä on se ettei mitään ole enää pakko tehdä. Saa käyttää, jos haluaa, mutta ei ole pakko. Kuten eräs hahmo humoristisesti tv:ssä totesi.
Sorry, mutta mulla ei oikein mene jakeluun väite minkään itseapuryhmän pakkoluonteesta. Tapaamisista pääsee yhtä hyvin ulos kuin sisäänkin. Sama pätee seurakuntiin ja periaatteessa kaikkeen muuhunkin joihin omin jaloin ja oma-aloitteisesti pääsee. Järki käteen ja käyttöön. Jos jokin ei tunnu omalta, kiitos molemminpuolisesta mielenkiinnosta ja näkemiin. Turha ajatella toisten puolesta. 
Yhtä oikeaa vastausta ei taida olla.
Kun kysymys on koko elämän hanskassapitämisestä niin muuttujia on liian monta jotta joku yksinkertainen vastaus sopisi kaikkiin kysymykjsiin.
Juopottelun lopettaminen -sinänäsä vallan mainio työkalu asioidensa kuntoon laittamisessa- on joskus myös ongelmallista.
Ellei ole ollut muuta elämää kuin alkoholin ympärillä pyörivä -poikkeuksena ehkä työympäristö tai vaikka kuntosali, elokuvissa käynti tms joissa ihmisten kohtaaminen on kuitenkin aika ohutta -senhetkiseen hommaan keskittyvää.
Ja kun sitten saattaa olla vielä ongelmana se, ettei ole missään elämän vaiheessa tullut opeteltua itsensä kanssa toimeen tulemista, voihan siinä paniikki iskeä kun yhtäkkiä tarttiskin osata!
Silloin on varmasti apua melkeinpä mistä tahansa yhteisöstä, jossa voi toimia ihmisten kanssa selvin päin, ja aina parempi jos muilta löytyy ymmärrystä siihen hapuilevaan olotilaan.
Aina parempi, jos malttaa siinäkin tilanteessa pitää jalat maassa, katsella kaikessa rauhassa erilaisia mahdollisuuksia ja funtsia sitäkin, millaisia verkostoja pitemmällä tähtäimellä tulee kaipaamaan. Pelkästään päihdeasioihin keskittyvät ryhmät -niitähän on muitakin kuin hengellisiin ohjelmiin ohjaavia ja ideologisia- ovat kai verrattavissa kainalosauvoihin, jotka tukevat oikeinkin hyvin just silloin kun tilanne on aivan akuutti.
Ihan paikallaan -paikassaan.
Mutta, elämään, omille jaloille, monipuolisempiin ihmissuhdeverkostoihin , niihin yllyttäisin.
Joskus joku esitteli minulle yhtä päihteetöntä yhdessätoimimismuotoa vertaamalla sitä elämän lentokenttään -sinne voi laskeutua kun siivet eivät kanna, ja kun voimat ovat palautuneet, lähdetään taas. Ja toivottavasti selvemmille lentoreiteille.
Ja tottakai löytyy myös yhteisöjä, verkostoja, toimintakenttiä, joissa voi jatkaa toimimistaan selvässä seurassa hyvinkin monipuolisten asioiden parissa myös sitten, kun ne päihdeongelmat on selvitetty ja mielenkiinto niihin on jo nollassa. Ei yhteisöllisyyden tarvitse olla kaavamaista eikä julistuksellista, ei yksisilmäistä eikä mihinkään ihmiselämän suppeaan osa-alueeseen sidottua.
Ei muuta kuin katselemaan -jokaiselle sopivaa varmasti löytyy.
Moro! Järkevää tekstiä mies!
Mietiskelin tässä, että AA:n ideologiassa (tai oppijärjestelmässä, jos sellaista sanaa saa käyttää) on hyvinkin saman tyylisiä piirteitä kuin uskonnossa, vaikkei niitä ihan yhteen voi niputtaakaan.
Sekä AA:n näkemys päihderiippuvuudesta kuin Jumalaan uskominenkin voivat olla näkökulmasta riippuen kokonaan totta, osittain totta tai ei juuri lainkaan totta.
Ja molemmista kiistatta voi olla paljon apua ihmiselle päihderiippuvuudesta toipuessa; sekä AA:n ajatusmaailmasta että uskonnostakin. On paljon Jeesuksen kelkkaan lähteneitä entisiä juoppoja ja narkomaaneja, vaikka ei ehkä ihan niin paljon kuin vertaisryhmissä kävijöitä.
Sekä AA:ssa että uskonnollisissa seurakunnissa tapaa myös paljon liberaaleja “rusinat pullasta” -osallistujia, joille yhteisö on eräänlainen hengellinen buffet, josta valita mieleisensä eväät tarvitsematta niellä kaikkea.
Kuten tosielämässä voi havaita, AA:n tulkinta päihderiippuvuudesta on totta joidenkin päihdeongelmaisten kohdalla, mutta ei kaikkien. Sen tarjoama toipumisohjelma toimii joillakin, jotkut puolestaan tarvitsevat toisenlaisen “ohjelman”.
Fundamentalismi on aina epätervettä, vaikka 12 askeleen ryhmissä esiintyvä “fundamentalismi” onkin onneksi harmittomampaa laatua kuin joidenkin uskonnollisten, poliittisten tai ideologisten porukoiden fundamentalismi.
Seuraavassa osassa kerron, mistä sana “fundamentalisti” juontaa juurensa.
Maailma ja maailmankaikkeus on sen verran monimutkainen että melkoisella varmuudella kaikki täydellisen totuuden ja tiedon omikseen väittävät ovat enemmän huuhaan kuin asiallisen tiedon asialla.
On aivan mahdollista tutkia asioita -myös näitä riippuvuuskysymyksiä sikäli tietellisellä ja asiallisella otteella, että myönnetään mahdollisuus uuden tiedon löytymiseen, myönnetään sekin mahdollisuus että tämänhetkiset arviot ovat monin osin epätäydellisiä ja jopa virheellisiä.
Vain siten oikeastaan voi kehitys mennä eteenpäin ja jotain voidaan saada asiassa aikaan.
Siksi kaikki “ehdottoman totuuden” -uskoon ja auktoriteettien julistukseen enemmän kuin tieteelliseen näyttöön perustuvat- ideologiat ovat pitkällä tähtäimellä enemmän haitaksi kuin hyödyksi.
On toisinaan kovin turhuttavaa jopa keskustella jonkun “korkeampaan voimaan” tai muulla nimellä kutsuttuun yliluonnolliseen hallitsijaan ajattelunsa perustavan kanssa, missään asiassa kun ei päästä edes keskustelun ja avoimen pohdinnan alkuun, sokean uskon kun ei tarvitse perustua mihinkään, se saa olla ristiriidassa niin todellisen maailman kuin loogisen ajattelunkin kanssa, eikä sen tarvityse ottaa huomioon yhtään mitään.
Moni raitistuu muualla kuin AA:ssa, ja kyllä minuakin joskus hermostuttavat jotkut jutut palavereissa, esim. jumalajutut.
Mutta en kyllä ole löytänyt mistään muualta paikkaa, jossa voi käsitellä omia tunteitaan ja vaikeuksiaan yhtä kiihkottomasti ilman, että kukaan alkaa tuputtaa ohjeita tai päsmäröidä.
Minulle päihteet ovat tulleet turvaksi silloin, kun en ole enää jaksanut omaa yliherkkää tunne-elämääni. AA tarjoaa paikan, jossa voin saada apua omien tunteideni käsittelyyn nyt, kun en voi/halua paeta niitä päihteisiin.
Raitistuminen on ainakin mulla raskasta ennen kaikkea siksi, etten osaa elää itseni, ajatusteni ja tunteitteni kanssa. Siihen raskauteen saan apua vertaisryhmästä.
Lisäksi uudet kaverit tekee hyvää sielulle. Vuosien epäsosiaalisen juoppoelämän jälkeen on kivaa viettää aikaa kahvia juoden huumorintajuisten tyyppien kanssa kellareissa. Minua eivät ole koskaan kiinnostaneet juoruilutuokiot tai lasten koulumenestyksen tai sisustusten vertailemiset. Tykkään kuunnella, kun ihmiset puhuvat itsestään ilman kilpailumentaliteettia, suht rehdisti. Lisäksi on rentouttavaa, kun jokainen puhuu tai on puhumatta vuorotellen ja puheiden jälkeen lähdetään himaan.
Mutta tää ei sovi kaikille. eikä kaikkien tartte AA:ssa olla.
Mua häiritsee joskus, jos joudun perustelemaan omaa käymistäni AA:ssa. Jokainen tarttee jonkin paradigman raitistumisen tueksi ehkä. Mulle 12 askelta tarjoaa hyvät raamit, joiden sisällä voi opetella elämään ilman päihteitä.
^ Totta puhut, Alkohollari. Kerkesin kirjoittaa kommentin myös Metsänreunan kommenttiin, joten laitan sen nyt vielä tähän, vaikka tuleekin vähän off topicia taas.
Juu, jokseenkin noin. 
Fundamentalistin kanssa ei voi keskustella, oli hänen edustamansa aate mikä tahansa. Myös ateismia on fundamentalistista laatua, kuten ns. “tiedeuskovaisuuttakin”. Ja poliittinen fundamentalismi vasta kökköä onkin. Siihen on perustunut mm. kylmä sota, ja jokunen kuumempikin sota.
Sana fundamentalisti juontaa kuitenkin juurensa 1800 -luvun amerikkalaisiin vanhoilliskristittyihin, jotka määrittelivät viisi tärkeää “totuutta” eli fundamenttia. Niihin oli uskottava mukisematta, muuten ei ollut tosi kristitty eikä Herran oma. Fundamentit sanoivat että Raamattu on sanasta sanaan Jumalan sanelema ja kirjaimellisesti totta, ja että Jeesuksen neitseellinen syntymä, ihmeteot ja kuolleista nouseminen ovat historiallisia totuuksia.
Erikoista kyllä, näissä fundamenteissa ei mainittu edes Jumalaan uskomista, puhumattakaan lähimmäisenrakkaudesta, anteeksiannosta ja armosta. Ilmankos nuo viimeksi mainitut tuntuvatkin olevan toisarvoisia kaikkien alojen fundamentalisteille. 
Noinhan se on, kuten Valtio-mies totesi. Fundamentalismia löytyy kaikista äärisuuntauksista. Olennainen tuntomerkki on nimenomaan tuo fundamenttien olemassaolo.
Kun oppiin isäsältyy asioita jotka ovat arvostelun , arvioinnin, tutkimuksen ja keskustelun ulkopuolella, ja ainoastaan niitä tukevat ja kannattavat puheenvuorot ovat vallitsevan hegemonian mukaan hyväksyttäviä -silloin ollaan fundamentalismin poluilla, ja ne ovat aina sekä inhimillisyyden että sivistyksen kannalta kielteisiä ilmiöitä.
Ne ovat usein pönkittämässä vallassaolevaa hegemoniaa, etuoikeutettujen etuoikeuksien säilymistä, jonkun ryhmän “kunniaa” ja auktoriteettia, mutta sekään ei ole välttämätöntä. Fundamentalismia voi yhtä hyvin esiintyä myös sellaisissa yhteisöissä jotka näennäisesti -ja usein aivan konkreettisestikin- ovat joillakin elämänalueilla ajamassa yleisesti hyväksyttyjä ja yleisen moraalikäsityksen mukaan hyviä tekoja.
Ja juu, en lainkaan kiellä ettenkö olisi joskus ja jossain haksahtanut uskomaankin joihinkin asioihin jotka nyt kauempaa katsottuna sisältävät melkoisen selviä fundamentalistisia piirteitä.
Itse etsin puoli vuotta sitten AA:sta tukea raittiudelle, en ystäviä. Osa puhui aikamoista paskaa, osa puhui asiaa. Baarissa kuulen vielä enemmän paskaa.
Se mihin pettyy riippuu siitä, mitä etsii.
Kuinka usein humalassa sitä juo “vielä” yhden vaikka tietää, ettei se totuus siitäkään pullosta löydy? Kuinka usein sitä löytää itsensä kaljahyllyltä, vaikka on vakuuttanut, ettei enää halua juoda? Kritiikki AA:ta kohtaan on joskus kohtuutonta, koska juopot kusettavat itseään juodessaan joka tapauksessa sata kertaa enemmän, kuin AA:ssa kuunnellessaan “soopaa”.
Raitistua saa niillä keinoilla jotka toimii.
Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, kannattaa tehdä sitä, mikä auttaa. Itselläni oli syvä epätoivon hetki, kun menin AA:han. Ja käyn siellä niin kauan, kun se tuntuu auttavan. Se on sitä yksilön vapautta!
AA:n toiminnassa on aivan varmasti monen ihmisen voimaantumista tukevia elementtejä. Usein ne ovat yhteisiä usean muun ryhmädynamiikkaan ja vuorovaikutukseen perustuvan toimintamuodon kanssa.
Ideologiset “fundamentit”, jo ennen keskustelun aloittamista totuuksiksi ja ohjeiksi asetetut, sitten taas ovatkin jo kyseenalaisia. Joskus ne voivat toki saada ihmisen omaksumaan joukon mukana käyttäytymis- ja toimintatapoja jotka muun ohella edellyttävät raittiutta. Silloin ne tietysti toimivat raittiuden edistäjinä.
Ongelmakohtana voi olla se, että raittius on kytketty näihin uskonkappaleisiin ja niiden jatkuvaan toistamiseen.
Ajattelun rajoittamisen lisäksi siis saattaa tulla kysymykseen samojen toimintojen rituaalinomainen pakkotoisto -kuten minkä tahansa fanaattisen liikkeen toiminnoissa.
Toiminnoista ja liikkeen rituaaleihin osallistumattomuudesta on usein opetettu seurauksena olevan jokin jumalallinen rangaistus, vaikkapa alkoholismin ryöhähtäminen uudelleen pilaamaan elämää. Pelko on mainio työkalu kaikissa funmentalistisissa yhteisöissä.
Onko se sitten paha asia? Sekin on hiukan tulkintakysymys, ja siihen voi suhtautua eri tarkoitusperistä hiukan eri tavalla. Joskus, ajatellen ainoastaan yhteisön ja yhteiskunnan järjestystä ja turvallisuuttakin, tiukka samaan henkiseen hegemoniaan sitominen voi olla , tai näyttää olevan, yhteisön kannalta edullista.
Jos ajatellaan ihmiskunnan kehittymisen mahdollisuuksia pidemmällä tähtäimellä, on tilanne jo erilainen.
Fundamentalismi rajoittaa aina ajattelua ja uuden tiedon löytymistä. Eikä se rajoitu milloinkaan ainoastaan filosofiaan, ne asetetut ajattelun rajoitukset heijastuvat aina myös käytännöllisten tieteiden ja jopa teknisen kehittymisen puolelle.
Ja aina voidaan kysyä sitäkin, onko ajattelun vapaus myös ihmisarvo, eli sellaisenaan itseisarvo johon tulisi pyrkiä?