Filosofisten peruskysymysten kohdalla ei kenelläkään sataprosenttisen varmaa tietoa ole, vaikka useat ääriliikkeet julistavatkin sellaisen omistavansa. Niinpä kysymys “korkeamman voiman” olemassaolosta on toistaiseksi kovin ratkaisematon yhtälö.
Aika arveluttavaa siis minusta on kytkeä esimerkiksi raitistumisen tukemiseen ehdotuksia että jompaankumpaan suuntaan nyt olisi tunnustuksia tehtävä.
Onneksi käytäntö on selvästi osoittanut että alkoholinkäyttö ei ole sidoksissa noihin uskonkappaleisiin -suuntaan eikä toiseen. Sekä metafysiikan tunnustajat että tiukat materialistit -fundamentalistisimpia mekaanisen materialismin kannattajia myöten- näkyvät haksahtavan alkoholismiin , ja molempien edustajia myös siitä paranee. Puhumattakaan kaikista sillä välillä olevista maltillisemmin ajattelevista - niin laskee viina kurkusta alas, ja niin voi se lotraaminen loppuakin, kun sille päälle sattuvat.
Enimmin kansalaistoiminnallisten yhteisöjen ja joukkoliikkeiden kohdalla on fundamentalismista vahinkoa ihan käytännöllisiisä asioissa. Tiukan itseriittoisten, “ainoan oikean totuuden ja ainoan oikean tehtävän” liikkeet kun usein varjelevat pyhyyttään myös kieltäytymällä vuorovaikutuksesta ja yhteistyöstä muiden samankaltaisia asioita ajavien kanssa.
Nimenomaan kansalaisjärjestöjen toimesta on vaikutettu erittäin positiivisesti ns. hyvinvointiyhteikunnan muodostumiseen. Se on myös työtä jota on jatkuvasti tehtävä. Muuten olosuhteistamme päättävät melkeinpä pelkästään taloudellista valtaa ja siihen ikävä kyllä monin kytköksin liittyvää virkamiesvaltaa käyttävät tahot. Edustuksellinen demokratia toki toimii, mutta se ei riitä edes pitämään asioita näinkään mukavassa mallissa, puhumattakaan siitä että parempaan päästäisiin. Kansalaistoimintaa ja vapaaehtoistyötä tarvitaan, niin päihdekysymyksissä kuin niihin kovin kylki kyljessä liittyvien sosiaalipoliittisten ja taloudellisten ongelmien suhteen.
Siksi on erittäin ikävää, jos jotkin periaatteessa ja omasta mielestään varmasti hyvää tarkoittavat järjestöt kieltäytyvät ja kieltävät jäsenyhdistyksiäänkin tekemästä yhteistyötä paikallistasolla muiden toimijoiden kanssa. Tuo on asia, johon useimmin olen kansalaistoiminnassa AA-yhteisöjen suhteen törmännyt. Ja se on todella ikävää.
Hiukan arveluttavaa on tietysti sekin, jos toiminnassa ei johtolankana ole suomen ehkäpä maailman demokraattisin yhdistyslaki vaan mieluummin jotain salakähmäisempää “villiä” touhua.
Ihan siis käytännön tason asioissa ne vastakkainasettelut tulevat näkyviin, kovin vähän sillä on merkitystä mihin filosofiseen kuppikuntaan yksittäiset jäsenet missäkin järjestöissä kuuluvat-ellei nimenomaan yritetä juuri niitä saarnata ainoina vaihtoehtoina.