AA = TÄYTTÄ SKEIDAA ja aivopesu-uskonlahko!!

Filosofisten peruskysymysten kohdalla ei kenelläkään sataprosenttisen varmaa tietoa ole, vaikka useat ääriliikkeet julistavatkin sellaisen omistavansa. Niinpä kysymys “korkeamman voiman” olemassaolosta on toistaiseksi kovin ratkaisematon yhtälö.

Aika arveluttavaa siis minusta on kytkeä esimerkiksi raitistumisen tukemiseen ehdotuksia että jompaankumpaan suuntaan nyt olisi tunnustuksia tehtävä.
Onneksi käytäntö on selvästi osoittanut että alkoholinkäyttö ei ole sidoksissa noihin uskonkappaleisiin -suuntaan eikä toiseen. Sekä metafysiikan tunnustajat että tiukat materialistit -fundamentalistisimpia mekaanisen materialismin kannattajia myöten- näkyvät haksahtavan alkoholismiin , ja molempien edustajia myös siitä paranee. Puhumattakaan kaikista sillä välillä olevista maltillisemmin ajattelevista - niin laskee viina kurkusta alas, ja niin voi se lotraaminen loppuakin, kun sille päälle sattuvat.

Enimmin kansalaistoiminnallisten yhteisöjen ja joukkoliikkeiden kohdalla on fundamentalismista vahinkoa ihan käytännöllisiisä asioissa. Tiukan itseriittoisten, “ainoan oikean totuuden ja ainoan oikean tehtävän” liikkeet kun usein varjelevat pyhyyttään myös kieltäytymällä vuorovaikutuksesta ja yhteistyöstä muiden samankaltaisia asioita ajavien kanssa.

Nimenomaan kansalaisjärjestöjen toimesta on vaikutettu erittäin positiivisesti ns. hyvinvointiyhteikunnan muodostumiseen. Se on myös työtä jota on jatkuvasti tehtävä. Muuten olosuhteistamme päättävät melkeinpä pelkästään taloudellista valtaa ja siihen ikävä kyllä monin kytköksin liittyvää virkamiesvaltaa käyttävät tahot. Edustuksellinen demokratia toki toimii, mutta se ei riitä edes pitämään asioita näinkään mukavassa mallissa, puhumattakaan siitä että parempaan päästäisiin. Kansalaistoimintaa ja vapaaehtoistyötä tarvitaan, niin päihdekysymyksissä kuin niihin kovin kylki kyljessä liittyvien sosiaalipoliittisten ja taloudellisten ongelmien suhteen.

Siksi on erittäin ikävää, jos jotkin periaatteessa ja omasta mielestään varmasti hyvää tarkoittavat järjestöt kieltäytyvät ja kieltävät jäsenyhdistyksiäänkin tekemästä yhteistyötä paikallistasolla muiden toimijoiden kanssa. Tuo on asia, johon useimmin olen kansalaistoiminnassa AA-yhteisöjen suhteen törmännyt. Ja se on todella ikävää.

Hiukan arveluttavaa on tietysti sekin, jos toiminnassa ei johtolankana ole suomen ehkäpä maailman demokraattisin yhdistyslaki vaan mieluummin jotain salakähmäisempää “villiä” touhua.

Ihan siis käytännön tason asioissa ne vastakkainasettelut tulevat näkyviin, kovin vähän sillä on merkitystä mihin filosofiseen kuppikuntaan yksittäiset jäsenet missäkin järjestöissä kuuluvat-ellei nimenomaan yritetä juuri niitä saarnata ainoina vaihtoehtoina.

No joo, minä itse koen asian niin että aivan samoin kuin ihmisenä kasvamisessa noin yleensä, niin myös raittiudessa on mahdollisuus muuttaa ja muuttua kokoajan. Olen varmasti itsekin ollut monessa kohtaa tuollainen kiihkoilija, mutta sittemmin rauhoittunut ainakin hieman. Silti olen sitä mieltä että meillä Suomessa on niin paljon ryhmiä et mikäli jossain ryhmässä kokee olonsa epämiellyttäväksi, niin aivan hyvin on mahdollista käydä jossain toisessa. Tai sitten opetella sietämään myös hetkittäin epämukavaa oloa. Kuka se on sanonut et raittius olisi pelkkää ruusuilla tanssimista. Lisäksi on olemassa myös se vaihtoehto että pärjää aivan hyvin yksin. Siinä vieläpä se pikantti lisä, että voi huudella ihmisille joita ei voi ymmärtää kun kulkevat ryhmissä.

MM: kaikilla perusjuopoilla ei ole ehkä samanlaiset shakkiaivot kuin sulla. Perusdilemma on viinan suhteen, juodako vai ei? Kovin syvällisiä ajatuksia ei siinä vaiheessa ehkä kannata pohtia vaan etsiä keinoja joilla se korkki todellakin pysyy kiinni -ennakkoluulottomasti. Suoraviivaisena ihmisenä teen ratkaisuja ja pohdin niitä sitten myöhemmin, kun sen aika on.

Voihan sitä tarvittaessa AA:n askeliin lisätä 13.pykälän: irti AA:sta. Itse tosin taisin hypätä siihen suoraan tuosta ensimmäisestä askeleesta…mutta ensimmäinen askel oli jo niin iso, että se muutti ainakin minun elämäni. Mua ei kiinnosta, mitä joku pyhästi AA:hin vihkiytynyt asiasta ajattelee, olen kiitollinen siitä avusta mitä sain ja jos se ei ole vice versa niin ei voi mitään.

Noinhan se tahtoo olla, Kaaleppinen, että jonkinlainen kiihkomielisyys ja luja usko just oman porukan oikeamielisyyteen kuuluu nuoruuden kuvioihin.

Aika änkyrä ja varauksellinen olen minäkin ollut. (enkä sitä osaa edes katua, kun nyt jo yhdessä naureskellaan ja kaiholla muistellaan entisten “vihollisten” kanssa niitä neljän-viidenkymmenen vuoden takaisia juttuja. Näin jälkikäteen muistellessa tulee kummasti esiin asioita joissa jo silloin oli ihan yhteisiä tavoitteita vaikkei niiden yhteisyyttä ainakaan tunnustaa voinut :laughing: :laughing: :laughing:

Kovasti on muuttunut… joo… nyt viime vuosina olen rakennellut kaikenlaista toimintaa yhdessä ihan eri äärilaitojen kanssa, samaan tapahtumaankin ovat sopineet niin uskonnolliset kuin vapaa-ajattelijoiden yhdistykset, porvarilliset ja vasemmistolaiset, kunhan on hyväksytty se, että asioita lähestytään eri etupiirien näkökohdista ja etsitään ne asiat jotka kaikkien moraalikäsitysten mukaan ovat hyväksyttäviä.

Jäähän siitä sitten aina joku ääriliike pois, helposti nuo tiukimmin “ainoaa oikeaa totuutta” julistavat joilla lienee pelättävää sen puolesta etteivät jäsenet huomaisi myös sitä Kaaleppisenkin esiintuomaa totuutta että vaihtoehtoja on todellakin paljon… ja monista hommista rajautuvat kuin itsestään sitten ne joilla on vihollisiksi katsottuna kaikkikin erilaiset, niin erirotuiset kuin muutenkin valtavirrasta poikkeavat … eihän kukaan nyt ihan omia tarkoituksiaan vastaan lähde mitään tekemään.

Ihan hienoa tämä näin on, jotenkin monipuolisempaa ja rikkaampaa on, kun ei niin sulje silmiään muunlaisilta ryhmiltä. Yllättävän usein jo nykyään ovat hyvin erilaiset ryhmät myös valmiita auttamaan toisiaan ja tekemään vastavuoroisesti toistensa hyväksi kaikenlaista pientä. Paljon olen kiikuttanut kopioitavaksi ilmoituksia semmoiseen yhdistykseen jolla siihen kunnon vehkeet on, ja paljon olen kantanut kauppojen ylijäämäruokien kanssa toimivasta uskonnoliisuuteen perustuvasta yhdistyksestä ihan maallisille kapinaporukoille -ja ihan rehellisesti kertoen kuka milloinkin on kyseessä.

Ja näin tämä tuntuu toimivan, joissakin asioissa olen ollut helppaamassa kovin useanlaisa ryhmiä, sellaisiakin joiden maailmankatsomus on ihan erilaine kuin omani, mutta jossain käytännön teoissa taas kun pidän hommaa oikeana niin mikäpä ettei.

Ne nuoruuden pahimmat yksisilmäisyydet ovat jotenkin matkalla tippuneet.

Kai tämä ikä sitten jotain tekee. Ja ehkä se, että kuitenkin, jo silloin pahimpina kiivasmielisyyden aikoinani, jotenkin tiesin että ei tämä maailma nyt ihan noin mustavalkoinen ole kuin tämä “oma” porukkani antaa ymmärtää…

p.s. Totyuus ja Tequilalle voin kertoa, ettei se yhteensopimattomuus AA-ryhmien kanssa ole ihan niin minusta itsestänikään kiinni ollut… kyllä minä olisin monessa hommassa ollut valmis heidänkin kansaan yhteistyötä tekemään (minullehan raja taitaa mennä vasta siinä rasististen ja nationalististen porukoiden kohdalla).
Totuus kuitenkin on ollut semmoinen, että heillä on se vastenmielisyys ja itseriittoisuus ollut sen verran kovaa että eipä ole onnistunut.

Paljon olisi kansalasitoiminnalla sellaista tekemistä jossa toinen toistemme hyväksymistä ja yhteistyötä, yhetisymmrrystä (edes yritystä) tarvittaisiin, mutta joskus ne pelot näyttävät olevan liian suuria. Ei se ihan minunkaan vikani ole.

Mä taas pidän askelia niin väljinä, että niitä voi ja saa tulkita jokainen haluamallaan tavalla. Ainakin omassa ryhmässäni on myös sellaisia, jotka eivät edes askelista niin piittaa. Sitten on kiihkeämpiä 12 askeleen noudattajia ja ylistäjiä. Taitaa olla kiinni melko paljon siitä, millaisissa ryhmissä käy. Mä olen vahingossa löytänyt hyvin maltillisen ryhmän, jossa meitä riittää joka junaan.

Mua on myös helpottanut se tieto, että suuressa maailmassa on olemassa ateistien ja agnostikkojen AA-liikehdintää. Kyllä sen liikkeen sisälle mahtuu jos jonkinnäköistä alkoholistia, eikä se oppi kaikille ole syy olla ryhmän jäsen.

Tuo, ettei AA tee yhteistyötä muiden tahojen kaa, on kai sen takia, että pysytään itsenäisinä, irti sidonnaisuuksista, joiden takia pääpaino siirtyisi muualle ytimestä. Vähän kuin Google, jonka kannattaa tehdä sitä ydinosaamisjuttuaan ja jättää sosiaaliset verkostot Zuckerbergille.

Mutta joo, ymmärrän AA-kritiikin. Eihän siitä kaikki tykkää. Ilmeisesti osa porukasta karsastaa sitäkin, ettei palavereiden alettua ohjelmassa ole ns. vapaata keskustelua vaan jokainen puhuu vuorollaan.

Voi olla, että AA on hyvä meille, jotka tarttee elämänhallinnassaan muutakin muutosta kuin korkin kiinniruuvaamista. Ainakaan mulle ei riittänyt se, että sain päihteiden käytön poikki. On pitänyt alkaa opetella elämään ihmisiksi, kohtaamaan hyviä ja huonoja hetkiä ilman kilahtamista.

^ Tuo viimeinen kappale osui ja upposi. Voi luoja että minä todellakin tarvin kaiken muun pelkän korkin kiinni pistämisen lisäksi. No sain mitä tarvitsin, kun ei ollut vara nirsoilla apukeinojen kanssa. Otin vastaan kaiken mahdollisen ja kummasti sitä vaan matkanvarrella on hioutunut sellainen kompakti kokonaisuus, jossa esimerkiksi tänään ei juurikaan ole tarvinnut hötkyillä. Ei kyllä kiihkoillakkaan minkään asian tai aatteen puolesta. Itseasiassa jos joku tänään torppaa minun tapani elää raitista päivää, niin olkoon hyvä vaan. Se ei nimittäin ole minulta millään tavalla pois. Saati että alkaisin enää epäillä tätä elämäntapaa. Onhan se kuitenkin kohdalleni suonut varsin nautinnollisen elämän.

Yhteistyöhaluttomuus on aina kaksiteräinen miekka.
Sillä saadaan toki oma jäsenistö tiiviimmäksi “ulkomaailmaa vastaan” ja opillinen puhtauskin tiukkalinjaiseksi.
Toinen puoli on sitten se, että maailmankuva kaventuu, asiat näyttävät kovin mustavalkoisilta -ja ehkä se tärkein:
On kuitenkin mahdollista, että aina ja kaikissa olosuhteissa eivät kenenkään yksittäisen ihmisen tai minkään yksittäisen yhdistyksen voimat riitäkään, ja tukea tarvittaisiin - sellaisissa tilanteissa olisi kovin hyvä jos verkostoja olisi olemassa.

Ja kait sekin on huomioitava, että samoihin tavoitteisiin pyrkivien pikkuisen eri tavalla ajattelevien vierastaminen voi muista tuntua tarpeettomalta raja-aitojen ja rintamalinjojen pystytämiseltä.

No, eipä tuo juuri ole tällä paikkakunnalla muiden ryhmien keskinäistä yhteistyötä häirinnyt, enkä ainakaan minä enää viitsi AA-laisia edes kysellä mihinkään mukaviin yhdessätehtäviin juttuihin -mitäpä minä omaakaan mieltäni pahoittamaan kun tarpeeksi monta kertaa olen ylimielisen ja itseriittoisen “touhutkaa vaan keskenänne” vastauksen saanut.

Eikä varmasti minunkaan panostani missään AA-ryhmissä tarvita, joten olkoon sitten piikkilankaa välissä .

Yhteistyöhaluisiakin ihmisiä riittää - ja tukiverkostoja voi rakennella niin yksilö-kuin ryhmätasollakin, moneen malliin.

Tulihan siinä kyllä joskus kyllä mieleen, kun se itseriittoisuus niin kovin ylvästä oli, ja ne yhteistyöehdotukset torjuneet kaverit eivät kuitenkinkaan kaikki niin kovassa asemassa tai voimissa olleet, että olikohan se ihan kans loppuun asti ajateltua… kun kuitenkin ihan semmoinen pienenpieni mahdollisuus on olemassa että joskus voi heillekin apu jollekin tarpeen olla. En sitten tiedä saisinko sanottua että voishan tässä kaveria helpatakin, mutta kun se nyt tavaksi sovittiin ettei mitään yhteisiä asioitaa ole niin annetaan nyt mennä vanhaan malliin vaan edelleenkin… Kait se niin on että pari kertaa nieleskelisin ja sitten kumminkin helppaisin ihan niinkuin muitakin ihmisiä.

AA on yhden asian jääräpäinen ja fundamentalistinen, kompromissiton liike ja ehkä se semmosena pitää ottaakin, raakana.

Eipä sille mitään voi. Ja hyvin tässä toimeen tullen ilman niitä AA-laisiakin. Useimpien kohdalla kyllä maailma opettaa että vuorovaikutustakin tarvitaan, ja yhteistyö on voimavara eikä mikään peikko.

Mutta menköön se asia minun puolestani näin, enemmänhän se käytännön asioisssa huvittaa, sanovat että itselleen sika kiusaa tekee kun purtilonsa kaataa.

Se nyt siitä asiasta.

mies metsänreunasta kirjoitti

AA oli toiminut jo kymmenen vuotta ennen kuin se kokemustensa perusteella päätyi perinteeseensä säilyä irti taloudellista ja virkamiesvaltaa käyttävistä ja muistakin tahoista.
AA:n jäsenet, muulla tavoin raitistuneiden ja myös juovien ihmisten kanssa, ovat omalta osaltaan vaikuttaneet hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen omien taipumustensa, uskonnollisten ja filosofisten käsitystensä ja ammattitaitojensa mukaan. Suomalaisia AA:n jäseniä toimii nytkin yksityishenkilöinä aktiivisesti lukuisissa kansalaisjärjestöissä, mutta nimenomaan sitomatta AA:ta niihin.
Yleensä alkoholistin raitistuminen sinällään jo säästää merkittäväti yhteiskunnan voimavaroja.
AA on yhden asian liike, ja kuka tahansa alkoholisti voi omalla päätöksellään liittyä ryhmän jäseneksi.

Ryhmissä jaamme kokomuksemme, voimamme ja toivomme

Kuten on taidettu sanoakin, kukaanhan ei kai AA:ssa pakota uskomaan korkeampaan voimaan, joten siinä mielessä AA:n yhteydessä ei voi ihan puhua “fundamenteista”, koska ryhmissä saa käydä ja niihin liittyä kaikenlaisia elämänkatsomuksia ja mielipiteitä omaavat. Eri asia tietysti, miten hyvin tuntee joukkoon kuuluvansa, mutta kovin helposti ketään ei ryhmästä pois häädettäne.
AA:han kuulunee niin porvareita, vasemmistolaisia, evankelisluterilaisia, jehovia, persuja, kuin jokunen ateistikin. Ainoastaan meiltä kohtuukäytön ihannoijilta on ovet suljettu (ehkä avoryhmiä lukuunottamatta), mutta olkoon niin. :slight_smile:

Kriittisten tulee myös tutkailla sitä omaa sisäistä fundamentalistiaan. Onhan mielenkiintoinen detalji sekin, että Suomen fundamentalistisimpiin lahkoihin kuuluu yhdistys nimeltä Vapaa-ajattelijat ry., jonka nimenkin voi nähdä ironisessa valossa. :slight_smile: Kyseisen yhdistyksen entinen puheenjohtaja on tästä kanssani samaa mieltä.

Jumalaan, tai korkeampaan voimaan ei tarvitse uskoa, mutta saako niihin uskoa jos haluaa :question:

Anteeksi, mutta suhtaudun tähän hieman skeptisesti, sillä kyllähän AA:laisia toimii kaikenlaisissa muissakin yhdistyksissä ja yhteisöissä. Heitä on mukana monenlaisessa yhdistystoiminnassa, kansalaistoiminnassa ja politiikassakin. :slight_smile: Pointti lienee vain siinä, että he eivät muissa yhteisöissä toimi AA:n edustajina, eivätkä AA:n nimissä.

Ei taida ihan suoraan sanottua uskomispakkoa olla kirjattuna, mutta aika pitkälle selittelyn ja silmiensulkemisen puolelle menee väite ettei AA:n ideologia nimenomaan rakentuisi siihen peruslähtökahtaan että tämän olevaisen maailman ja sen tapahtumisen yläpuolella on olemassa jokin “korkeampi voima”.

Jos AA.n ohjelmista ja askeleista otetaisiin pois kaikki viittaukset siihen suuntaan, niin kovin vähän jäisi jäljelle?

Toki, se jäljellejäävä osuus yhteisöllisyyksineen voisi olla kovinkin hyvää ja rakentavaa ainesta.

Mielenkiintoista olisi tietää, onko missään päin yhtään ainoaa AA.n piirissä toimivaa perustason yhdistystä jonka toimintasuunnitelmista ja jäsenistölle jaetuista ohjeista , “ehdotuksista”, olisi jätetty tuo jyrkästi maailmankatsomuksiin kantaaottava puoli pois?

Vai onko ylhäältätuleva kuri niin tiukka ettei tuollaisista mahdollisuuksista käytännössä edes voi keskustella?

Muistuttaa kovastoi entisen neuvostoliiton “demokraattista sentralismia” joka toimi ihan samoin… ohjelma annettiin valmiina ja sitä sitten painettiin , jaettiin, ja odotettiin alemmilta tasoilta hyväksyviä ja kehuvia kannanottoja, mieluummin pitkiä ylistyksiä ja selityksiä miksi tämä on maailman paras ja virheetön … ei siellä todellisuudessa tilaa keskustelulle ja ajattelulle ollut. Tänä päivänä, kumma kyllä, jopa monien uskontojen piirissä keskustelölaan vapaammin, monet tuntemistani teologeistakin ovat sitä mieltä ettei se kaikki mitä kirjoitettu on, ihan sataprosenttista totuutta olekaan -ja että vielä suurempi osa on epävarmaa.

Ja tosiaan, se muiden toimijoiden ylenkatsominen, se on ihan omia asioitaan.

Ei tupata kun ei tykätä… sanovat täälläpäin. Joka on itseään täynnä, olkoon. Ei sekään varmasti mitenkään väärin ole, jos sen asenteen joku ryhmä on vakaasti hyväksi harkinnut. Sama vapaushan on kaikilla yhdistyksillä. Yhteistyökumppaninsa saa valita aivan vapaasti, ja jos haluaa ettei ole missään yhteistyössä kenenkään kanssa, niin mikään ei estä noin toimimasta. Eikä minkään yhdistyksen ole pakko ottaa jäsenekseen ketään jota ei halua. Eikä tarvitse edes perustella miksei ota.

Eikä minun senpuoleen tekisi kovin mielikään liittyä yhdistykseen jonka arvot ovat suurimmassa osasa asioita päinvastaiset minun moraalikäsitysteni ja maailmankatsomukseni kanssa. Sitä yhteistä olisi niin kovin vähän… ei siinä oikein olisi edes järkeä tuppautua mukaan.

Minä taas en haluaisi liittyä ryhmään, joka hyväksyisi minut jäsenekseen.

AA:n perustaso on ryhmä, ei yhdistys. Toimintasuunnitelmaksi riittää tieto kokoontumisajasta ja -paikasta. Useimmissa ryhmissä sovitaan myös vapaaehtoiset oven avaajat ja kahvinkeittovuorot. Kokemuksiin perustuvat 12 askelta ovat ehdotuksia, eikä kenenkään tarvitse niellä niitä, mutta halutessaan voi soveltaa elämäänsä, mikäli pyrkii raitistumaan ja pysymään raittiina niiden viitoittamalla tiellä. Tiedämme myös, että kukaan ei ole pystynyt noudattamaan näitä askeleita läheskään täydellisesti. Sellaista fundamentalistia ei ole vielä syntynyt tähän maailmaan.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Ihminen uskoo kaikki ne jutut jotka uskottavilta tuntuvat ja jätää loput uskomatta, ihan omine lupineen.

Asia erikseen on sitten se mitä ihminen ilmoittaa tai teatraalisesti tunnustaa uskovansa. Jos tahallaan tai vahingossa väittää uskovansa väärin niin joissakin tapauksissa tapetaan, joissakin kidutetaan, joissakin eristetään ja syrjitään ja joissakin kohdellaan tasavertaisesti.

Omien kokemusteni mukaan AA:ssa kohdellaan tasavertaisesti, mutta on kuitenkin kuunneltava jokaisella istuntokerralla luettavaa tekstiä: “…mutta on olemassa eräs jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, kumpa sinä löytäisit hänet nyt…”

Mutta AA on myös hyvin vahva lääke tarvittaessa. Jos muu ei auta niin AA tai uskoon tulo tai vankilaan joutuminen saattaa vielä auttaa… Minäkin olen käyttänyt AA:ta ja hyötynyt siitä.

AA, kuten muutkin järjestöt, on ennenkaikkea vahva mielipidevaikuttaja.

Se olisi sitä tuon tiiviin jäsenten integroimiskäytäntönsä ja tunneherkkiin alueisiin vetoavuutensa takia silloinkin, jos se ei sitä haluaisi.

Käytännössä kuitenkin liike on myös halunnut sitä olla, muutenhan ei olisi ollut ollenkaan tarpeellista kytkeä ns. ohjelmaksi ja perinteiksi nimettyjä ideologisia kannanottoja noin tiukkaan ja järjestelmällisesti yhtä näkemystä tukevaan muottiin.

Sinänsä harvinainen, mutta varmasti juuri tämänsuuntaisessa ideologiassa toimiva perusjippo on jäsenten hienovarainen pakottaminen ajattelemaan itseään osana yhteisöä eikä yksittäisenä vapaasti ajattelevana ja asioita vertailevana yksilönä. Kaiken mahdollisen valistuksen kohteille siirrettävän tiedon julkituominen me- alkuisillalauserakenteilla on kadehdittavan hienosti harkittua ajattelun kytkemistä valmiiksi suunniteltuun katsomukseen.

paljon tehottomampia ovat vaikka poliittisten puolueiden rehellisenneutraalit ohjelmat joissa kerrotaan että tämä on nyt yhteisön kanta, eikä se välttämättä ole jokaisen jäsenen vakaumus. Enpä muista nähneeni aikoihin edes sellaista mainintaa että "me kokoomuslaiset olemme… "

Myös minut AA pelasti varmalta kuolemalta. Opimpa vieläpä elämäntavan joka auttaa kokonaisvaltaisesti elämässä. Minä sain kasvaa vapaasti, omaan tahtiini. Oppia uskomaan johonkin. Uskon että aivan samoin kuin monet muutkin tuntemani AA-laiset, myös minut olisi hyväksytty myös ateistina, jollaisena ryhmiin ensi kertaa menin. Minä vain henkilökohtaisesti koin tarvitsevani tuon luottamuksen jonka usko johonkin on tuonut.

Mitä erimielisyyksiin ryhmien sisällä tulee, mistä kyseistä ryhmittymää hetkittäin jopa parjataan, niin omalla kohdallani otin itselleni haasteen tutkailla itsessäni eri tilanteet, joissa koin jotain kitkaa jonkin toisen ihmisen kanssa ja kuinka ollenkaan, tuosta kaikesta koen ehkä eniten saaneeni matkalleni eväitä. Enää en haistattelu läheskään jokaiselle jonka kanssa erimieltä joistain asioista olen. Koen saaneeni myös äärettömän paljon kärsivällisyyttä suhteessa itseeni sekä ympärillä eläviin ihmisiin.

Kysymys kai on enimmin siitä, milloin mielipidevaikuttaminen on “pelkkää” mainosta ja propagandaa jonkun ajattelutavan puolesta ja milloin se on aivopesua. Ero on veteen piirretty viiva . Aivopesu- sanalla on huono kaiku -epäilemättä syystä.

Sensijaan asioiden ja kannanottojen, “oikeansuuntaista” asennoitumista tukevien lausekkeiden jatkuva toisto ja vastakkaisensuuntaisen informaation kokonaan huomiotta jättäminen omassa julkaisu- ja propagandatoiminnassa ei välttämättä, ainakaan oman porukan mielestä, ole aivopesua vielä silloinkaan kun se asioita kauempaa katsovan mielestä on jo ilmiselvästi sille puolelle luiskahtanut.

En tiedä, onko edes merkityksellistä etsiä niin tarkkaan missä se raja menee.

Ehkä ajattelun vapautta, asioiden tutkimisen tärkeyttä, ennakkoluulotonta ja avointa vuorovaikutusta ajatellen voisi olla hyödyksi huomata tuonsuuntaiset vaikuttamisen ja piilovaikuttamisen komponentit jo silloin kun ne on naamioitu joksikin muuksi.

Eikä tämä muutu miksikään edes sen tosiasian johdosta, että kaikki propaganda, piilovaikuttaminen -aivopesukaan- ei ole sinänsä pahaa tai hyvää. Ne ovat vain työkaluja.

Kysymys on aina siitä mihin pyritään.
Kysyä voidaan kuitenkin, onko demokraattinen ajatttelu ja tavoitteenasettelu, avoin ja avoimuuteen kannustava vuorovaikutus ja tasapuolisesti eri näkemyksiä analysoiva tiedonvälitys yhteisöissä tavoiteltava arvo vai jotain josta mieluummin vaietaan.

Miten ja millaisessa maailmassa me haluamme elää -siitä kuitenkin on pohjimmiltaan kysymys.

Mainonnassa on aina käytettävä ylisanoja, totttakai. Ja kuitenkin, myös realistisuus on paikallaan.
En hetkeäkään epäile, etteikö Kaaleppinen olisi rehelölinen sanoessaan että juuri AA-liike on hänen henkensä pelastanut.
Toisaalta, minäkin olen lukuisia kertoja pelastanut henkeni, eikä se sen kummempaa ole. Viimeksi tänään pelastin itseni varmalta kuolemalta kun jätin oikaisematta justjäätyneen joen poikki.

Niin no lienekkö tuo AA toiminta juurikaan sen erilaisempaa kuin joku hiihtoseuran toimintakaan. Erilaisia ihmisiä kokoontuu tavoitteenaan tietyt asiat. Välillä joku tykkää huonoa kun se oma mielipide ei tule kuulluksi tai muuten huomioiduksi ja saattaapa esimerkiksi hiihtoseuroja tarkemmin tarkastellessa löytyä ihmisiä jotka ovat syystä tai toisesta saaneet suksensa siinä määrin ristiin, että kylillä puhuvat pahaa kyseisestä suksiseurasta.

Mitä tuohon aivopesuun tulee, niin omalla kohdallani mennessäni epävarmana ensikertoja ryhmiin, koin asian juurikin noin. Nyt vuosia myöhemmin ymmärrän tarvinneeni totaalisen kovalevyn formatoinnin ja uuden käyttöjärjestelmän asennuksen. Sen verran törkyiseksi ja jatkuvasti jumiutuneeksi vanha käyttis oli jo käytössä rähjääntynyt.

Ennemmin vapaaehtoinen aivopesu kuin pakkopaita tai kuolema.

Yksi AA:n oppeja on se, että kannattaa välttää kaikenlaista kiistelyä. Kiistely, vänkääminen ja halu olla oikeassa saattavat olla alkoholistille tuhoisia, toisista ihmisistä edistäviä arvoja.

Sopuisuus pukee kaikkia raitistuvia ja raitistuneita alkoholisteja. Juovuspäissään moni on ehkä jo tehnyt oman osansa riidanhaluisen asenteen maailmanlaajuisessa levittämisessä.