Useammanlaisissa keskustelu -ym ryhmissä olen ollut, ja mielestäni parhaiten asioiden pohdinta ja vertaistuki toteutuu silloin kun vuorovaikutus toimii hyvin. Sehän ei toimi, ellei palautetta ja kommentointia ole… silloin on kai kysymys luentosarjasta, joka sekin jossain asiasisältöisissä , puhtaasti koulutuksellisissa ryhmissä voi olla ihan hyvä ratkaisu (säästää toki aikaa, mutta on kovin yksisuuntaista)
Keskustelevissa ryhmissä on mahdollista tietysti käyttää asiantuntija-alustajia, joko omasta porukasta tai ulkopuolelta, ja yksi uusimpia mahdollisuuksia on se, että käytetään hyväksi myös virtuaalisia vuorovaikutuskeinoja. Ryhmä voi keskustella asiasta sekä netikeskusteluryhmänä että fyysisesti kokoontuvana, joko jompikumpi ensin ja sitten toinen tai vaikkapa vuorotellen, jos ryhmä on tarpeeksi kiinteä niin ettei katkoksia tule.
Aikoinaan osallistuin ryhmätyö ry:n toimintaan, ja sen pyörittämä ryhmätyösysteemi oli ainakin silloin hyvin toimiva …ja vaikka pääpaino oli ihmissuhdeasioissa, ryhmädynamiikassa ja tunteiden, kasvun, muoihin ihmisiin suhtautumisen asioissa niin ratkottiin siinä sivussa päihde- ja mielenterveysongelmiakin. En ole niissä mukana ollut kymmeniin vuosiin joten en tämän hetken työkaluista siellä tiedä mitään.
No, yhtenä perusjuttuna noissa ryhmissä varmasti on se, että toimitaan kohtaamispaikkana, jossa saa ihminen tuntea olevansa osallisena ja tulevansa huomatuksi, voi toimia joko keskustelijana tai sitten jollain muulla tavoin. Kaikillehan ei puhuminen suinkaan ole se luontevin sosiaalisen vuorovaikutuksen muoto, monelle sopii paremmin joku muu yhdessä tekemisen, toimimisen, yhteiseen päämäärään pyrkimisen muoto.
No joo, omalta kohdaltani pidän tärkeänä noita kaikkia, ja sitä ettei ryhmän toimintaa ole etukäteen sidottu jonkun ideologian levittämiseen (esim just nuo jutut korkeammasta voimasta, nöyrtymisestä jne) vaan on mahdollisuus kasvaa omaa tahtiinsa, suuntaan joka itselle on se luonnollinen. Asia erikseen on sitten yhteisön toimiminen jonkun poliittisen tai uskonnollisen tavoitteen puolesta (vaikka sitten uskonnon levittäminen, rauhanaate, rasismi tai sen vastaisuus, molempia noitakin suomesta löytyy, etujärjestönä toimiminen jne) , niissä tarkoitus on hiukan eri mutta siinä samalla tulee sitä vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä joka usein on avuksi oman elämänhallinnan koukeroissa.
Päihdeasiat kytkeytyvät niin monimuotoisesti muuhun elämänhallintaan, yhteiskuntaan, tunne-elämään, vuorovaikutuskykyihin, taloudelliseen ja sosiaaliseen turvallisuuteen tai sen puutteeseen että ryhmän pitäisi omata valmiuksia tukea jäseniään aika laajalla sektorilla. Ei ihan helppo juttu.
Käytännössä joku noista nousee aina päällimmäiseksi, harvalla yhteisöllä, ainakaan pienellä, on omasta takaa tietotaitoa koko repertuaalin hoitamiseen (no, siinä se ulkopuolinen apu vois auttaa…)
Kaikesta on varmasti hyötynsä, paikassaan. Ja suurin hyöty mielestäni savutetaan kun edes yritetään ymmärtää asian laajuus eikä sidota sitä esimerkiksi johonkin korkeampaan voimaan uskomiseen… ne uskonasiat saisivat sitten olla jokaisen henkilökohtaisia asioita, aivan kuten puolueiden jäsenkirjatkin. Keskustelua asioista toki pitää olla ja sallia, mutta sen ei pidä muodostua tunnustukselliseksi vaan noissa asioissa tosiaan pitäisi keskustelijoiden kyetä asettumaan henkilökohtaisten juttujensa yläpuolelle, mahdollisimman objektiiviseksi asioiden erittelijäksi ja argumenttien vaihtajaksi. Siinä saataa vaikka jokainen jotain oppia.
No joo… en tiedä vastasinko hiukkaakaan Daven kysymykseen, mutta tuossa nyt alkuun hajanaisia ajatelmiani ryhmätoiminnasta ja sen muodoista. Aihe on mitä mielenkiintoisin, ja sen käsittelyn soisi täällä jatkuvankin -mieluuummin asiallisena, ilman sitä tunnustuksellisuutta uskoon tai toiseen… kaikkeen myös kriittisesti (hyvät ja edelleen kehityskelpoiset puoletkin huomioiden)suhtautuen.