No, tällä järjen määrällä minun nyt kumminkin on taaperrettava. Ja kun ei ole missään mainittu että osallistuakseen keskusteluun täällä tarttis joku tietty määrä järkeä omistaa niin olenpa sitten näillä eväillä -sen parhaan ymmärrykseni mukaan- funtsinut niin henkiolentoja kuin viinanjuonnin lopettamistakin. Asioita joilla ei minun mielestäni tarvitse olla mitään tekemistä toistensa kanssa suoranaisesti mutta molempiin asioihin me elämässämme törmäämme. Ja korkeampien voimien jne tuominen viinajuonnin lopettamiskeskusteluun ei oikeastaan ole sekään minun ideani, kiitos vaan epäilyistä… vois näistäkin minun puolestani jutella ihan tavallisen maanpäällisen elämän osana. Mutta vaikeaa on sekin, jos aletaan rajaamaan mitä asioita kukin saa ajatella ja keskustelussa esiintuoda.
Minusta tietysti mukavaa olisi jos pysyttäisiin asioiden käsittelyssä ja jätettäis ihmiset mollamatta. Kun kuitenkin, kuten mm. Ketostix on sanonut, me täällä näemme vain osan toisistamme, emme kokonaisuutta.
En tiedä mitään esim. ÄO:stasi ja se voi olla ihan korkeakin. Kommentoinkin vain tekstiesi “uhrijuhla henkiolento diibadaaba” sisältöä, joka oli järjetön ketjun aiheeseen liitettynä.
Mutta mistäs tiedät jos sinunkin poikasi olisi ollut onnellisempi jos olisit mennyt AA:han vaikkapa aikaisemmin ja raitistunut hieman aikaisemmin?
Mutta sinähän et ollut valmis mihin tahansa?
Minun isäni kävi kyllä AA:ssa aktiivisesti pari vuotta kun minä olin pieni, ja se oli lapsuuteni onnellisinta aikaa.
Kolme viikkoa sitten vietimme itsenäisyyspäivää ja silloin monet muistivat niitä, jotka olivat kymmeniä vuosia sitten valmiit tekemään mitä tahansa puolustaakseen kodin, uskonnon ja isänmaan koskemattomuutta.
Raittiuteni ei ole joutunut niin kovalle koetukselle, että tietäisin, olenko valmis tekemään mitä tahansa AA-ohjelman ehdottamaa toimenpidettä sen säilyttämiseksi. Sen olin valmis myöntämään, että olen voimaton alkoholiin nähden ja olin valmis turvautumaan itseäni suuremman voiman apuun. Avun löysin AA-toiminnasta, joku toinen alkoholisti on saanut avun muilla toimenpiteillä. Senkin tiedän, että osa meistä alkoholisteista ei löydä mistään apua, vaan edessä on inhimillisesti katsoen ennenaikainen hauta, usein vankilan tai hoitolaitoksen kautta.
Isäni oli yksi niistä joiden sitten jälkikäteen hehkutettiin riemurinnoin ja omasta tahdostaan lähteneen sotaan. Kranaatinsirpaleita kaivettiin kurkusta vielä 2000 -luvulla. Itse hän ei asiaa noin esittänyt, että olisi mihin vaan ollut valmiinakaan. Isoäitini pari veljeä lähti tappelemaan oikeudenmukaisemman maailman puolesta 1918, luulen etteivät hekään ajatelleet asiaa ihan noin että olisivat valmiita mihin tahansa. Toinen kuoli nälkään Lappeenrannan vankileirillä, toinen kotimatkalla, kun hevosella parin päivämatkan takaa hakemaan lähtenyt isä erehtyi antamaan nälkiintymneelle miehelle ruokaa -hiukan liikaa. Karmeisiin tuskiin oli kuulemma matkalla kuollut. Uskon että kumpikin, jos olisi tiennyt yrityksensä hinnan, olisivatkin sanoneet että ei, ei tässä olla halukkaita ihan mihin vaan.
Minä olen noihin verrattuna päässyt hyvin helpolla, mutta ei ole tullut eteen aatetta jonka puolesta innostuisin tekemään “mitä tahansa”
Hiukan pidän tuollaisia uhoavia ja ylipateettisia lausntoja asiattominakin… rauhallisemminkin vois asiat ottaa.
^ Harasoo! Itänaapurissahan, tuossa uskonnottomassa työläisten paratiisissa, Suuri Johtaja Toveri tiesi ettei munakasta voi tehdä tappamatta joitain miljoonia ihmisiä.
Sodissa tapetaan ja kuollaan, päihdeporukoissakin joskus tapetaan ja kuollaan. Etenkin kuollaan.
AA:ssa ja NA:ssa ei tapeta eikä niiden takia kuolla, vaan niiden avulla selvitään hengissä ja jopa tervehdytään.
Hei, mies metsänreunasta!
Hyvä että reagoit kirjoittamaani.
Se, että joku on valmis antamaan henkensä jonkin asian puolesta, on tietenkin äärimmäinen asenne, mutta kuitenkin totta mm. täällä NL:n luoteiskolkan rajavälikohtauksessa 1939-1940.
Kun AA:n tekstissä mainitaan alkoholistin olevan valmis tekemään mitä tahansa, silloin tavoitteena on raittius ja nimenomaan elävien kirjoissa pysyminen. Ensimmäiset AA:n vertaistuella raitistuneet totesivat, että kukaan heistä ei ole pystynyt läheskään täydellisesti noudattamaan 12 askeleen periaatteita. Näin on minunkin kohdallani. Askelten ehdottamat yksinkertaiset toimenpiteet kun kuitenkin ovat vaikeita ja ihmisluonnolle vastenmielisiä. Ja ymmärrän, että missään ihmisten yhteistoiminnassa ei täydellisyys pääse toteutumaan. Silti AA on osoittautunut pelastukseksi suurelle määrälle alkoholisteja kaikkialla maailmassamme.
