AA:n ohjelma ja ateismi

Me Lopettajat
1

Olen ateisti, tai vähintäänkin agnostikko. Määritelmällä ei niin väliä, mutta en usko henkimaailman olentoihin.

Mun oli/on pakko löytää pysyvä ratkaisu raittiudelleni, ja AA oli viimeinen yritys kun mikään muu ei ollut toiminut. Takana on nyt 3 viikkoa AA-palavereita joka päivä (joskus 2xpv) - ja ihme kyllä olen pysynyt raittiina eikä ole edes tehnyt huikkaa mieli kertaakaan. 20+ vuoden juomishistoriani aikana en ole koskaan pysynyt raittiina näin pitkään. Mulle on nyt riittänyt kunhan vaan olen mennyt joka päivä palaveriin, kiertänyt eri ryhmissä ja kuunnellut puheenvuoroja. Tavannut useita hyviä tyyppejä ja saanut kokea hyväksyvän yhteisöllisyyden ja sen mukana turvan tunteen. Sen turvan joka katosi joskus lapsena rikkinäisen kiihkouskovaisen perheen myötä.

Ohjelmassa korostetaan korkeampaa voimaa ja jumalaa (kirjoitan tässä tahallani pienellä). Itse en kerta kaikkiaan osaa/pysty/kykene/halua/tms. uskoa & luottaa mihinkään “Jumalaan” tai “Korkeampaan Voimaan” joka jollakin kikkakolmosella “poistaisi vajavuuteni” ja “parantaisi” minut yms. Olen kuitenkin kuullut ja lukenut että myös ateisti voi raitistua AA:n ohjelman avulla. Miten tämä oikein onnistuu? Yhden ateistin tapasin ryhmässä, mutta emme ehtineet jutella asiasta vielä sen enempää. Hän vaan sanoi mulle että kyllä tää toimii, mutta se vaatii vähän luovuutta ja luovimista…

Onkohan täällä ketään jolla olisi vastaavanlaisia kokemuksia? Jotkut AA:laiset sanovat että heille riittää ajatella että se korkeampi voima on heille sama kuin ryhmän antama yhteisöllisyys ja sen mukana tuleva turvan tunne. Jos näin on, mitäs sitten esim. tyyneysrukouksessa oikein voi rukoilla? Voi vi**u mä olen niin sekaisin tän kanssa, muttakun mikään muu apu ei ole mua auttanut pysymään raittiina. Kai tässä on sitten vaan roikuttava AA:ssa vaikka pää menee vähän väliä sekaisin niitä saarnoja kuunnellessa (ryhmistähän löytyy aina myös niitä hurmahenkisiä AA-Jumala-uskovaisia).

Tämä ei ole provo enkä toivo että tämä nostattaa mitään taistelumielialaa.

2

Mä meen mieluummin fanittaan blackmetallia livenä ja palvoon lucifeeria vesilinjalla, kuin oon piirissa kuuntelemassa puuduttavaa jorinaa. Ihan samahan se on vaikka muut kiskoo kolpakkoa kaksin käsin, ittellä vaan sattuu olemaan sitten vähemmän infernaalinen olo aamulla, ja edellinen eilinen päivä hyvässä muistissa.

3

Itsekin olin joskus kauan sitten pari kertaa aa:ssa, ihan ok, mutta se jumalalässytys… On niitä muitakin porukoita, A-klinikoilla on usein aamuryhmiä ja teemaryhmiä. Sellaisissa olen ollut ja tykkäsin. Kai A-kiltakin jotain järjestää? Varmaan löytyy kaivelemalla jotain.

Tietysti voi ajatella, että antaa kaikkien kukkien kukkia ja ottaa aa-ryhmistä itselleen se olennaisin, eli apu ja vertaistuki juomattomuuteen. Ja sulkea korvansa korkeammilta voimilta :wink:

4

“AA-kehon vetäjille on aivan vitun sama uskotko Jumalaan. Korkein voima voi olla vaikka kattolamppu…” ;“Olen ollut nyt 4 tai 5 vuotta kuivilla, en pidä enää lukua. Ei tämä ole mikään vitun kilpailu. Nousen aamulla ylös sängystä ja päätän etten dokaa tai käytä huumeita tänään.”. -Ozzy Osbourne - kirjasta: Minä, Ozzy

Ozzy ei raitistunut AA:n avulla vaan painotti, että se on monia auttanut. Totesi, että se on hänen mielestään toisen riippuvuuden korvaaminen toisella. Hän ei luota ihmisiin myöskään…

Keinoja on miljoonia millä voi raitistua AA on yksi niistä. On kirjoja, a-klinikka yms… Se on vaan löydettävä oma keino millä raitistuu… AA on vain yksi niistä ja on auttanut hyvin monia

Eikä Ozzy ole uskonveljiä…

ps. kirja kannattaa lukea… :wink:

5

Itsekkin olen ateisti, tai vähintään agnostikko. “korkeamman voiman” kuittaan ryhmän voimalla, eli sen avulla olen raitistunut joten se toimikoot minun korkeampana voimana. En anna asian sen enempää häiritä ja hyväksyn sen että se saattaa olla jollekkin kovinkin tärkeä asia ja sitten taas jokin asia joka minulle on tärkeä saattaa jollekkin olla ihan vitun hailee. Mikään asia maailmassa ei ole käsikirjoittettu vain minua tai sinua varten joten soveltaa pitää osata, avian kuten ateistin tässä asiassa. AA:ssa käynti ei todellakaan edellytä jumalan/korkeamman voiman uskoa perinteisessä mielessä.

T. Proosus

6

Omalta osaltani näen raitistumisprosessissa kaksi osa-aluetta. Rationaalisen, johon kuuluu projektimainen eteneminen suunnitelmineen ja tavoitteineen. Ja sitten sen puolen jota en pelkällä järjellä pystynyt ratkaisemaan. Liittyy enemmän yleiseen elämänhallintaan kuin pelkkään korkin sulkemiseen.
Tähän ei-rationaaliseen osaan voi tulla “korkeampi voima” mukaan. Ei todellakaan välttämättä Jumala (isolla tai pienellä) vaan yksinkertaisesti taho tai vaikuttaja johon voi nojautua kun oma tietäminen ja osaaminen loppuu. Näinollen selitettävissä oleva ja usvaisempi alue täydentyvät kokonaisuudeksi.
Jokaisen oma asia minkä kokee avuliaaksi. Yllä mainittiinkin ryhmän positiivinen vaikutus. Samoin tyyneysrukous. Itse käytän mieluummin termiä tyyneyslause - tällähän on perunsa antiikin filosofiasta eikä suinkaan AA:sta. Tyynäri sinänsä on ollut minulle useassa tilanteessa suureksi avuksi. Ihan ilman ryhmässä hokemistakin! :smiley:
Tulipas aika abstraktia juttua. Noh - tästä huolimatta tsemppiä kaikille uskovaisille ja ateisteille ja muillekin. Hyvät viikonloput.

7

No nuo Ozzyn sanat vie mut varmaan AA:han tai sitten ei… Mutta Agnostikoksi itseni minäkin myönnän. Aika hauskasti Ozzy sanoi ja kanssa muitakin vertauksia korkeammasta voimasta. Itteenikin se AA:n “hengellisyys” on vähän vieroksuttanut, mutta nyt tuon Ozzy-kirjan kahlaamisen jälkeen vähemmän… Kirjat on kanssa hyviä ja vertaistukikin on hyvää… Ujouteni on sellanen este ja masennus mikä ei saa mua oikeen liikkeelle… Täällä plinkissä oleminen on vähän samaa kuin AA:ssa mutta kirjoittamalla… Niin minä oon aatellu… Vertaistukea kummatkin antaa…

8

Olen myös ateisti tai agnostikko. En ole AA:ssa käynyt kuin kerran, mutta se ei johtunut tästä asiasta vaan pärjäsin lopulta ilmankin. Olen kuullut monesti sen lausahduksen, että “korkeampi voima” voi olla vaikka lämpöpatteri, se ajatus ei koskaan oikein avautunut. Sen sijaan sellainen ajatus kyllä avautui, että korkeampi voima on minulle voima minussa itsessäni. Se on sellainen voima, mitä en usko itselläni olevan jos repsahdan uudelleen ja uudelleen, tai kun jalat vievät alkoholiostoksille vaikka pää huutaa “Ei ei, en halua!”. Kun se voima löytyy sieltä sisältä, siitä kannattaa pitää kiinni. Eihän sen tarvitse mitenkään liittyä mihinkään jumalaan, vaan sinuun itseesi ja omiin voimavaroihisi. Tämän voiman minä olen löytänyt ja sisäistänyt, enkä usko jumalaan yhtään sen enempää kuin ennenkään (oikeastaan päinvastoin, juovana aikana rukoilin -jotain-, uskomatta mihinkään, epätoivon tunteina, nykyään en sellaistakaan enää tee.).

Ja tyyneysrukous, piti oikein käydä katsomassa että miten se muka liittyy jumalaan mitenkään, sitten vasta minulle selvisi sen alkuperäinen muoto. Mä olen oppinut sen näin: “Anna minulle voimaa hyväksyä asiat joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.” En ole koskaan edes ajatellut että puhuttelisin tässä mitään jumalaa, vaan puhun itselleni ja omalle sisimmälleni. Puhun sille usein “sinä”-muodossa, esim. näin: “Tänään kyllä lähdet sinne lenkille vaikka väsyttäisikin töiden jälkeen.”

Jokainen näkee ja käsittää maailman omalla tavallaan. Vaikka joskus tuntuu että “kaikki” uskovaiset ovat tuollaisia, sehän on sama kuin sanoisi että kaikki suomalaiset ovat ujoja. Noh, minä en ole ja pystynyt silti tuntemaan itseni suomalaiseksi ja toimimaan heidän kanssaan ja kuuntelemaan heidän juttujaan. Ehkä voit löytää saman AA:laisten joukosta: AA auttaa teitä pysymään raittiina, vaikka sinä et olekaan uskovainen kuten suuri osa AA:laisista.

9

Moi. Itsekin olin alun perin ateisti, jolle Jumala sananakin oli lähes
myrkkyä, mutta minullekin painotettiin sitä, että on oma asiani
mitä pidän KVna. Ainut asia mitä kehotettiin, oli olla itselleenkin rehellinen.

Aluksi se rehellisyys oli koetuksella jo siinä, kun piti myöntää mihin kaikkiin
asioihin alkoholismini ja juominen oli vaikuttanut. Oli se hankalaa, kun itsekkyyteni
ei sallinut minun pyytää edes kummia itselleni, siis ihmistä jolle olisin voinut
avautua aikuisten oikeasti. Pelkäsin ihan järjettömästi sitä, että joku saisi tietää
miten asiani oikeasti on. Pelkäsin, että menetän kasvoni muiden silmissä.

Kaikenlaista sitä pelkäsikin, kuten Jumalaakin. Pidin itseäni sellaisessa harhaluulossa, etten tarvitse kenenkään apua, eikä kehenkään voi luottaa ja ihmisenä, joka selättää ongelmansa ja muidenkin siinä sivussa.
Omin voimin ja kyvyin olin edennyt kuitenkin siihen pisteeseen, jossa oli koettu kaikki pettymykset, karikot ja ongelmat.

Se mitä eniten kaipasin oli muiden apu, mutta senkään myöntäminen oli kiven alla.

Jumalani uskalsin myöntää vasta sitten, kun olin päässyt pahimmista peloistani ja niistä omista harhaluuloistani.

Ensi kertaa eläessäni koin senkin, että ihmiset ovat vilpittömästi minun tukena ja ne omat
ongelmat ei olleet mitään ja suurimmalla osalla oli ihan samat jutut käyty läpi.

Tärkeintä minulle oli se, että aloin opiskelemaan rehellisyyttä ja kuuntelemaan. Aina se ei ollut helppoa, kun oli viisasteltava ja järkeiltävä asiat parhain päin.

Missä minun Jumalani on ja miten tuo on minua auttanut?

Jokin varjellus minua on aina suojellut, kun en ole sen pahemmin satuttanut itseäni ja muita.
Tilanteita on kyllä ollut, mutta kuin ihmeen kaupalla…

Aluksi AAhan mennessä KV oli ja puhui niiden ihmisten kautta, jotka antoivat minulle sen tuen ja avun jota tarvitsin. Auttaisiko joku missään muualla samoin, kuin ne ihmiset jotka ovat kokeneet saman hädän, samat tuskat, tarpeet ja pelot. Minusta siinä oli jotain ihmeellistä, kun ihmiset luotti minuun, vaikken edes itse luottanut itseeni. Taisivat tietää sen, että ulkokuorestani huolimatta olin ihan rikki ja apua vain tarvitsen, jos sitä tarjotaan.

Uskon vielä näin, että rukous on yksi tapa hiljentyä kuuntelemaan itseään ja löytämään sen oikean ratkaisun. Puhuuko siinä Jumala, kun tyyneysrukouksen avulla ja tuella uskaltaa tehdä miten parasta on.

Harvempi ihminen yksin pystyy tekemään, kuten parasta on, kun lähes jokainen meistäkin on kokenut sen hetken useinkin, ettei tänään juo, mutta löytää itsensä juomasta.

Mikä voima sen saa aikaan, on kai sekin jotain selittämätöntä.

Jumala on, mutta sitä ei tarvitse pelätä, tuskin juomistakaan, jos siitä ei ole haittaa itsellekään.

10

Kiitos kaikista kommenteista! Ette kuulkaas uskokaan miten tämä huojensi mieltäni. Sain tässä heti nähdä miten muutkin ovat asiaa miettineet. Olin (taas) vaipumassa omavoimaiseen “jumala”-mietiskelyyn jossa logiikka katoaa sitä mukaa kun ajatukset menee aivan solmuun. Vastauksia satelikin juuri sopivalla hetkellä, menen nimittäin illalla seuraavaan AA-paltsuun. Hyvin on aikaa lukea vastauksianne vielä huolella ja muodostaa itselle sopiva suodatin jonka avulla palaverissa lausutut Jumalat ei muhun pure :slight_smile: Ja tuo tyyneysLAUSE oli osuva, mulle juurikin käsitteet jumala, rukous, elämäni luovuttaminen kv:n käsiin yms. ovat just olleet niitä punaisia vaatteita…

Ei silti, elä ja anna elää, sehän on totta joten kukin saa paasata mitä haluaa. Mulle olennaista tässä on vaan se että olisin omien jumala/kv -ajatusteni kanssa niin sinut ettei mua muiden jutut häiritsisi.

11

Kun omat parhaimmatkin suunnitelmani, järkeilyni ja kuvitelmani siitä, mikä on parasta minulle aina ovat osoittautuneet tuloksettomiksi, sitä myötä minussa on kehittynyt toisenlaista ymmärrystä. Kun lopettaa juoksemisen tajuaa olevansa perillä. Tai olisi itse asiassa aina voinut olla, jos ei vain ennen olisi pitänyt juosta sen jonkun kangastuksen perässä, jota onnellisuudeksi on kuvitellut. Onnellisuus kun voi sijaita vain ja ainoastaan tässä vallitsevassa nykyhetkessä.

Joku usko, ymmärrys ja johdatus on itselläni ollut kai vähän tietämättänikin matkassa mukana. Enkä sille mitään nimeä osaa antaa. Se vain on.

12

Olen agnostikko ja mielestäni kaikkivaltiaan armollisen Jumalan olemassaolo on hyvin epätodennäköistä. Ja ainakin Jumalaan uskoviksi itseään kutsuvien henkilöiden käytös on hyvin ristiriitaista. Hehän tekevät pahaa, hehän petaavat itselleen tietä oman uskontonsa helvettiin.

Nyt kun olen myös pyrkinyt käyttämään AA:ta apuna raittiina pysymiseen olen joutunut painiskelemaan paljon tuon Jumala-probleeman kanssa.

Nyt olen saavuttanut ainakin kohtalaisen hyvin toimivan ratkaisun. Minulle kv on ryhmän ja koko AA-yhteisön tuki. Se on sitä ihan konkreettisesti. Se pystyy sammuttamaan minun juomahimon tehokkaammin kuin minä pystyisin itse millään matroilla tai rituaaleilla. (itse asiassa on psykologiasta tuttu fakta että toisella ihmisellä ja etenkin ryhmällä on avoimempi pääsy ihmisen “sielun” tiettyihin alueisiin kuin ihmisellä itsellään)

Olen ajatellut ja ryhmässäkin sanonut että en tiedä miten kv:ni kanssa kommunikoisin.

Itse asiassa vasta nyt oivalsin että kun kerron omia tuntemuksiani AA:ssa niin sehän on minun kommunikointia minun kv:n kanssa.

13

Olen täysi pakana ja samoilla linjoilla Prossan ja Ension kanssa.
Minusta on aivan turha ottaa itselleen ongelmaa tuollaisesta asiasta. Otan sen mikä minulle sopii ja muu menee ohi korvien. Riittää kun homma toimii.

14

Kaikella konsteilla ihmisiä käännytetään pois “vahingollisista” maailmankatsomuksista.

Jopa raittiuskin on valjastettu korkeamman voiman evankelioimisen palvelukseen.

Kytkykauppaa, ja ihmisen hädänalaisen tilan hyväksikäyttöä, mitäpä tuo muutakaan olisi.

Jois haluat raitistua, sinun on uskottava jonkin korkeamman voiman olemassaoloon.

Voi paska.

Todellisuudessa ihmisen raitistuminen ei ja raittiina eläminen ei tietenkään ole kiinni minkään asketen tai muiden ideologioiden omaksumisesta.
Mutta, kun ihminen on heikoilla, niin hän on. Näennäisesti kaikkea suvaitseva ja myötäelävästi nyökyttelevä yhteisö antaa ainakin näennäistä turvaa (vaikka sitten taas käytäntö on osoittanut että yhtälailla ratkeavat uudestaan juomaan AA:han menneet kuin menemättömätkin :laughing: ) ja auttaahan se, ehkä juuri pahimpien hetkien yli, kun tuntee olevansa turvassa. Olipa se turva sitten todellinen tai ei.

Silti, itse en pystyisi käännyttämään ihmisiä tuollaisessa tilanteessa, noiden asioiden miettiminen ja niiden erittely sopii paremmin tilanteeseen jossa ihminen on terve, tasapainossa ja ahdistukset poissa vääristämästä ajattelua.

Mutta, monelle se käännytystyö on osa omaa vahvuudentuntoa, oikeassa oleminen vaatii joskus pönkitystä siitä että katsopas kun sain muutkin uskomaan…

15

Noniinno… tämä asia täällä nyt on sen tuhat ja yksi kertaa täällä väännetty ja käännetty. Suljettu ja taas möyhitty ja pöyhitty uudelleen ja uudelleen ja uudelleen…

Basi oli jossain ketjussa kirjoittanut, niin hyvin sen tiivistyksen muutamaan lauseeseen. Siitä kävi ilmi kaikki tarpeellinen.

Edit. Härskisti nyt lainaan tämän tähänkin:

Mulle riittää se oma ymmärrykseni asioista. Näin se vaan on.

16

Olen samaa mieltä edellisen kanssa.
Raitistua voi kaikkien mahdollisten maailman- ja elämänkatsomusten kanssa.

Eikä niitä tarvitse edes sekoittaa keskenään, raittiutta ja filosofisia kannaottojaan.

Olishan se hienoa, jos ne voitais pitää erillään… jättää maailmankatsomukset korkeine voimineen jne sivuun silloin kun puhutaan puhtaasti raitistumisesta ja aivan henkilökohtaisen tason elämäntapojen korjaamisesta.

Ja sitten taas, kun raitistuminen on tapahtunut tosdiasia, ongelma selvitetty tai kutistettu sen kokoiseksi että se on hallinnassa tuleehan siinä toki eteen asioita joissa omat elämäntavat, selviytymismahdollisuudet ja vaihtoehdot ovat sidoksissa ainakin muuhun yhteiskuntaan, ja väkisin siinä sitten keslustelukin lipsuu hiukan laajemmalle. Jopa joissakin asioissa maailmankatsomuksiin asti. Eikä sekään kai paha olla, jos asiallisesti keskustellaan ja asioita avataan.

Silloinkin jättäisin ne henkimaailman hommat ja korkeampiin voimiin vetoamiset sivuun, niiden totuusarvoa kun ei suuntaan tai toiseen voida millään argumenteilla määritellä -olkoot itsekunkin omina ajatusleikkeinä, kaupittelematta muille.

17

AA!
Ateisti tai vähintäänkin agnostikko. Syntyjäni perheestä, jossa äiti körtti ja isä ateisti. Sitä ristiriitaa elin koko lapsuuteni. Elän vieläkin, vaikka isästä on jo aika jättänyt 20v sitten. Mikä on se korkeampi voima, johon tukeutua?
Äidillä se oli/on Jumala, ei salliva, vaan aika tiukka, ahdasmielinen Jumala. Tai yhteisönsä näki sen näin. Isäni taas oli ateisti henkeen ja vereen. Jokin veti näitä kahta erilaista nuorta puoleensa ja perhe perustettiin. Ateisti rakasti niin paljon morsiotaan, että kävi rippikoulun saadakseen tyttönsä, mutta erosi kirkosta heti häiden jälkeen. Antoi kuitenkin kastaa jälkeläisensä, rakkaudesta vaimoonsa ja kunnioituksesta vaimon sukua kohtaan. Kaksi jälkeläistä erosivat kirkosta heti, kun kirkollisen luvan saivat 15-vuotiaina.
Olen itse yrittänyt löytää Jumalan. Kerran luulin hänet nähneeni OldBakersin baaritiskin takana olleella viinahyllyllä. Tai ainakin enkeli siellä näyttäytyi. Oli alkuilta, en ollut edes ensimmäistä olutta juonut loppuun. Siellä se enkeli istui…lasisella hyllyllä viinapullojen keskellä. Käänsin katseeni ja seuraavassa hetkessä enkeli olikin kadonnut, paikallansa oli tuopillinen muovilusikoita/haarukoita, jotka olivat muodostaneet käsityksen enkelistä keskellämme.
Koko loppuilta meni silloin 17v sitten aivan Rai-rai-rai meiningillä…mutta joku outo fiilis jäi.
AA. Onko se uskonnollinen järjestö vaiko jotain muuta? En haluaisi antaa elämääni kenenkään käsiin, kun ja jos tästä siiderinpiruilaisesta pääsisin kuiville. Mites NOVAT-naiset? Sielläkin noudatetaan jenkkiläistä askeleitten kautta toipumista…ohjeet ovat vuosikymmenten takaa molemmissa. Toimiiko vielä tänä päivänä? Mietin.
En ole uskaltanut AA-kokouksiin…vaikka tapaamisaikataulut olen kalenteriini kirjoittanut.
t. groovis

18

Osa AA-laisista väittää ettei AA ole uskonnollinen tai hengellinen tai millä nimellä sitä henkimaailmaan tukeutuvaa filosofiaa kukin haluaa nimittää… toiset taas sanovat suoraan että kyllä on, ja AA:n omaa kirjallisuutta lukemalla törmää joka toisella rivillä ja rivien väliin piilotettuna aika selvään hengelliseen julistukseen. Musta tosin voidaan aina selittää valkoiseksi ja päinvastoin, kunhan tarpeeksi ympäripyöreitä veulataan ja lausekkeita hiotaan koristeellisiksi… huhheijaata vaan, niistäkin lopullista kantaa etsiville :laughing: :laughing: :laughing:

Mutta, jos ihminen on jo valmiiksi, ihan ilman tilanteen aiheuttamaa turvattomuutta ja täysissä fyysisissä ja psyykkisissä voimissaan oleessaan valinnut maailmankatsomuksensa pohjaksi tuonsuuntaisen ideologian, niin mikäpä ettei, sopiihan tuo tietysti sitten päihdekysymystenkin käsittelyyn.

Mutta, jos sattuu olemaan filosofian peruskysymyksestä eri kannalla, tai ei ole asiaa vielä edes viitsinyt alkaa omalta kohdaltaan pähkäilemään, niin silloin ei, muutenmkin ajatustensa ja psyykensä kanssa heikoilla ollessaan, kannata lähteä mihinkään noin julistukselliseen mukaan -niiden aika on paremminkin sitten kun oma pönttö on sen verran tasapainossa ettei ihan kuljeteta kuin kuoriämpäriä.

Ja tuolla edellämainitulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kumpi filosofian perussuunnista on oikeassa (jompikumpi varmasti on, mutta se siitä, asiaa en ainakaan minä pysty suuntaan tai toiseen aukottomasti todistamaan)

Kysymys on vain siitä, että ei ole moraalisesti oikeutettua käyttää ihmisen heikkoa tilannetta hyväksi kummankaansuuntaisen evankelioinnin, “sanomanlevityksen”, “valistuksen” tai miten sitten taas kukin sitä touhua nimittää, pelikenttänä.

Elämäntapojen muuttaminen ja päihdeongelmista irtipääseminen on mahdollista kovin monin tavoin, ja itse asiassa, niitäparhaita tavpoja taitaa olla tasan yhtä monta kuin ihmisiäkin. Kahta samanlaista eipä oo–kuten Veikko Lavi runoili…

19

Hei. Nyt voisin jo kirjoittaa että: Takana juomattomia päiviä sen ja sen verran.
Ne rimpsut kuuluvat kuitenkin toiseen rimpsuun :slight_smile:.
Kompaten mukana. Toiveikkaana, että kukin meistä löytäisi sen oman tapansa olla oma itsensä ilman päihteitä.
Hyvää yötä, t.groovis

20

Huomenta. Ajatukset selkisivät AA/jumala -ongelmani suhteen aika hyvin. Menin eilen palaveriin uusien ajatuksieni kanssa, joihin ei jumalajutut kuulu. Kuuntelin sujuvasti muiden puheenvuoroja ja skippasin kategorisesti kaikki uskohömpät ja keskityin juomiseen ja siitä irtipääsyyn liittyviin kertomuksiin. Hyvin toimi. Samoin avauspuheenvuoroja kuunnellessa skippasin jumala-asiat mielessäni. Päädyin siihen että kun vaan käyn ahkerasti ryhmissä enkä piittaa jumalasta enkä askelista sen enempää, pysyn helposti raittiina päivä kerrallaan. Itsetutkiskelu on hyvä juttu, siihenkään ei tarvita jumalaa vaan keskustelukumppani tai useita omien ajatuksien peilaamiseksi. Hengellinen (henkinen?) kasvu ei sekään liity erityisesti jumalaan ja uskoon vaan oman sisimmän tutkimiseen ja ymmärtämiseen. No, blaa blaa, jos/kun muutakaan parempaa kuin AA-ryhmät ei ole tarjolla niin niitä sitten. Menen tosin kesäkuussa kokeilemaan jotain A-klinikan (taitaa muuten nykyisin olla nimeltään päihdepoliklinikka tms?) ryhmäjuttua, saa nähdä olisko toisenlaista apua tarjolla. Joka tapauksessa sen tiedän itsestäni että yksin en kertakaikkiaan ja todellakaan pysty pitämään itseäni raittiina. Sen verran on sekavia ajatuksia, mustia pilviä ja muuta paskaa päässä että hulluksi tulen omavoimaisen raittiuden kanssa => baari on kutsunut 3-12 päivän päästä aina. Enkä mä siellä osaa vettä tai limua juoda kuin hetken verran, kun ei niistä juoppokavereista ole raittiuttani tukemaan.

AA-palaverit on muuten siinäkin tapauksessa mulle juuri nyt hyvä ajanviete kun olen työttömänä. Pari palaveria päivässä = tapaan muita ihmisiä kuin baarituttuja sekä voin selvitellä ajatuksiani raittiina pysymisen edistämiseksi.

Tsemppiä kaikille raittiuden tiellä! Edelleen toivoisin että joku perustaisi tänne Suomeen uskonnottomille oman “AA”-toiminnan.