http://juhakemppinen.fi/index.php?id=dcetcmxcoc8hk2
Postataas tänne myös tämä mainio kirjoitus.
[size=85]
]Kiitos kun esit mietteesi, ne on äärimmäisen tärkeitä ja olisin varmasti joskus esittänyt samat kysymykset ainakin mielessäni, ainakin silloin kun reilu parikymppisenä yritin AA:sta saada raittiutta huonolla menestyksellä: sinä näit sen vaivan että teit sen tässä ja se on hieno asia, itse harvoin tulee näitä näin syvällisesti ajateltua, toivon ettei kommenttini vaikuta provolta, (meni noi värit ja fontin asetukset niin päin persettä etten osaa edes niitä korjata), niin vain nämä asiat ymmärrän. Itse käyn ryhmissä koska olen päässyt niiden avulla siitä helvetistä pois ja saanut mielekkään raittiin elämän. Toivon sulle ja kaikille muillekin jotka näitä miettivät, tien löytämistä mikä se ikinä onkaan ja iloa ja onnea elämään 
[/size][/size]
Aika hurlumheitä se sitten on AA:n konsteilla eläminenkin.
Minulle kuitenkin tuo olisi liian sekavaa ja aikaavievää ryntäilyä, turhan ongelmakeskeistäkin elämää. Ja kovin monimutkaista ajattelua, näin yksinkertaiseen elämään tottuneen näkökulmasta.
Näköjään elän täsmälleen päinvastaisin arvoin ja ajatuksin kuin AA:n koulukuntaan kuuluvat ihmiset.
No, pääasia lienee tietysti että kummallakin ihmisryhmällä on mukava olo.
Elellään vaan itsekukin sellaista elämää joka itsestä mielekkäältä ja hyvältä tuntuu.
No nimenomaan ongelmakeskeistä on näitten AA:laisten elämä. Jopa vuodesta toiseen hypätään viikottain ellei jopa päivittäin näissä ryhmissä ja kiitellään koo veetä raittiista päivästä. Minusta on kyllä hiukan omituista jos se oma raittius on vuodesta toiseen jonkun ryhmän ansiota…
Se minkä olen myös näistä toveriseuran jäsenistä huomannut, niin äärimmäisen herkkänahkaisia ovat sen ryhmänsä suhteen. Auta armias jos vähänkään heidän askeleitaan uskallat arvostella, niin ei kyllä hyvä heilu sen jälkeen. En jaksa ymmärtää miksei vain voida tukea toinen toistamme, ilman tän kirjainyhdistelmän jumaloimista ?
Eletään ja annetaan muidenkin elää, jokainen tavallaan.
http://webalcoholic.com/selvaratkaisu/pdf/vain_hulluimmat_selviytyvat.pdf
Kirjoitus käsittelee sitä, miten tämän näkemyksen mukaan AA:n toiminta on Suomessa vinoutunut pois alkuperäisestä tarkoituksestaan. Sodat ja niiden käsittelemättömät kokemukset heijastuvat koko yhteiskuntaan ja suomalaisten kollektiivisiin asenteisiin. Eli “älä ole erilainen”, “älä tunne tai ole oma itsesi, vaan samasta puusta pitää kaikkien olevan”. Sellaisia on kunnon kansalaiset… Sen havainnon olen itsekin siellä tehnyt, että valitettavan paljon siellä on sitä väkeä, jotka ovat omaksuneet alkoholismin olevan muka sairaus josta ei voi toipua ja tätä kerrotaan tulokkaille. Siellä ei toivuta, vaan sairastetaan, koska ei haluta ymmärtää sitä että toinenkin vaihtoehto voisi olla olemassa. Siinä olisi se toipumisohjelmakin, mutta valtaosa siitä oikein erikseen ilmoittaa että ei ole niihin paneutunut minkään vertaa. Mutta ryhmässä pitää istua vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Kai se on sitten niin pelottavaa? Luopua siitä rakkaasta alkoholismistaan… Loppuelämäsi jatkuu se taistelu.
Ei pidä paikkaansa.
Vissiin AA ei kaikille sovi. Minä en ole havainnut mitään rypemistä, muotteihin asettamista tai muuta tässä ketjussa mainittua omassa AA-ryhmässäni. Olen sitä mieltä, että osa raitistuu AA:n avulla, osa muilla keinoin. Minä en toivu ilman AA:ta enkä edes halua elää enää ilman palavereja. En pidä itseäni fundamentalistisena AA-palvojana, vaikka minulle AA pelastus onkin.
Aika paljon AA:ta haukutaan eri foorumeilla, esim. täälläkin. En oikein ymmärrä, miksi.
Ehkä AA:n kytkykauppa, eli kokonaisen filosofisen ideologian tuputtaminen raitistumisen kylkiäisenä - opinkappaleissaan jopa edellytyksenä- on niin monen muunlaisen maailmankatsomuksen halveksumista ja mitätöintiä että väkisinkin aina joku paasaukseen kyllästynyt älähtää.
Aika fanaattiselta se tuntuu, jos alusta lähtien syötetään ajatusta että tämä on sinun loppuelämäsi sisältö, tämä alkoholismin kanssa nuhjaaminen.
Kun kuitenkin, jos vilpittömästä auttamisestan eikä oman liikkeen elinvoiman kasvattamisesta olisi kysymys, pyrittäisiin auttamaan ihmisiä eroon koko alkoholismista, itsekunkin kohdalla.
Eipä se AA.n suvaitsevaisuus muunlaisia maailmankatsomuksia kohtaan anna tuumaakaan periksi. Askelista puhutaan “vain esitettyinä vaihtoehtoina” … mutta en ole löytänyt AA.n opinkappaleista toisena vaihtoehtona esimerkiksi askelta “huomasimme, ettei tässä mitään korkeampia voimia ole, vaan itse on nyt laitettava korkki kiinni ja etsittävä muuta sisältöä elämään” … eikä kyllä minkään muunkaan asian kohdalla mitään vaihtoehtoja.
Todellisuudessa kuitenkin ihminen voi sekä raitistua että olla raitistumatta kytkemättä siihen asiaan noita poliittisia, uskonnollisia jne maailmankatsomuksen muutoksia.
Ja se tuomio loppuiän kestävästä sidonnaisuudesta … pelottelua, ei sen kummempaa.
Olisi ihan mukavaa, jos asioista voitaisiin keskustella ilman mitään evankeliointia minkään järjestön lähetyskäskyn mukaan.
Ihan ihmisinä, ajattelevina ja tuntevina ihmisinä, jotka voisivat tuoda esiin omia ajatuksiaan, avata asioita yhdessä ja ainakin tukea toistensa voimaantumista ja irtaantumista päihdeongelmasta. Tyrkyttämättä jäsenyyttä mihinkään järjestöön.
Pääasia on kuitenkin se, että ihminen raitistuu. Samapa kai tuo, miten/missä/milloin raitistuminen tapahtuu. Kunhan tapahtuu.
AA:ssa käyvät ne, jotka saavat raittiiseen elämäänsä tukea AA:sta. Ne, joita hommeli ärsyttää, eivät käy AA:ssa. Minusta se on aika simppeli homma. Osahan tosiaan raitistuu spontaanisti. Tulee hetki, jolloin korkki narautetaan kiinni ja that´s it. Minä en ole näitä yksin korkin kanssa rassaavia ihmisiä, joten mulle AA-ohjelma sopii.
Mitä tulee hengellisyyteen, en aio ottaa asiasta paineita. Käsittääkseni jos Jumala on, hän on riippumatta minusta. Jos häntä ei ole, minun uskoni ei häntä luo. Minusta AA eroaa huomattavasti uskonlahkoista. AA ei lupaa kenellekään ikuista taivasta tai ikuista kidutusta. AA:ssa painiskellaan tämän maailman ongelmien kanssa eikä odoteta kuoleman jälkeistä elämää.
Raittius on minusta pääasia, ei se, millä konsteilla se saavutetaan ja sitä ylläpidetään.
mies metsänreunasta kirjoitti:
Tietääkseni ei ole keksitty keinoa tai kehitetty menetelmää, jolla ihminen pääsisi eroon alkoholismista.
AA syntyi pian 80 vuotta sitten, kun kaksi toisilleen tuntematonta alkoholistia havaitsi pysyvänsä raittiina keskusteltuaan omasta alkoholismistaan ja pyrkimyksistään lopettaa juominen. Muutaman vuoden kuluttua sadan ensimmäisen jäsenen kokemuksista tehtiin muistiinpanot ja ne muodostivat rungon toimenpiteistä, joita ehdotetaan raittiin elämän pohjaksi, toipumiseksi alkoholismista. Jos havaitsee, että jokin ehdotuksista ei sovi, sen voi jättää sivuun. Nämä ehdotukset löytyvät kyllä useimmista filosofioista, uskonnoista ja muista elämäntapaohjeista. Eivät ne ole kenenkään tai minkään yhteisön yksinoikeutta.
Voimattomuutensa alkoholiin nähden voi myöntää vaikka ei tietäisi AA:sta mitään. Juoppous on niin suuri ongelma, että kyllä yksi vapaaehtoinen AA sen vähentämiseen aina mahtuu muiden tapojen sekaan.
"Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme"
Minun tietääkseni useat ihmiset ovat keksineet keinoja päästä eroon alkoholismista.
Minäkin, joten voin varmuudella sanoa että ainakin yksi ihminen maailmassa on parantunut.
Luulen että jossain on ainakin yksi lisää 
Vakavasti puhuen, parantuneita on ihan lähipiirissänikin, perhetasolla. Ei siis ole perusteita tuolle toivottomuuden lietsomiselle.
Ei ole myöskään tarvetta “suorittaa” raiuttiutta osallistumalla johonkin kokouksiin, hengennostatustilaisuuksiin tai rukoilla , manata, kirota, loihtia… millä nimellä sitä henkimaailmaan turvautumista sitten halutaan kutsua. Kun alkoholiongelma on voitettu (tai ratkaistu, tai selätetty, tai ohitettu tai miten sitäkin sitten kukin haluaa kutsua) se tosiaan on takana. Eikjä tarvitse uhrata aikaansa sen palvomiseen (ylläpitoon, hoitamiseen, kaivelemiseen, loitollapitämiseen…taas jokainen terminsä valitkoon)
Ei se tietenkään sitä asiaa poista etteikö ongelma voisi alkaa uudemman kerran, riippuvuuden voi kehittää toistamiseen -ja kolmannenkin kerran. Mitenkään täysin immuuniksi ei ihminen sille asialle useinkaan tule. Ja iliselvästi joillakin ihmisillä on taipumus addiktoitua helpommin kuin toiset.
Silti, kertaalleen riippuvuuden johonkin aineeseen kokeneena ja riippuvuudesta vapautuneena moni ihminen myös osaa sen suhteen sittemmin käyttää järkeään ja ehkäistä itselleen sopivin keinoin ongelmien uudelleensyntymistä. Ja moni taas ei opi, vaan kelaa samaa asiaa loppuikänsä. Ei sillekään mitään voi.
Metsänreunanmies pitää itseään maailman ainoana ihmisenä joka on kyennyt irrottautumaan kokonaan ja täysin alkoholismin pauloista. Sokea on hän, koska alkoholismi pyörittää edelleen mieltä siinä määrin, että plinkin vertais tuki näyttää olevan äärimmäisen tärkeä ellei jopa pakollinen.
kehtaatkin MM jauhaa jatkuvasti samaa skeidaa siitä, että olet muka vapaa kuin taivaan lintu alkoholismista kun taas kaikki me muut ollaan raitistuttu väärin ja meidän elämä on mukamas yhtä ja samaa jauhamista koko ajan.
itse en kadehdi sinun elämää pätkän vertaa vaikka yrität romantisoida sitä jostain kumman syystä jatkuvasti.
Jos joku hokee jatkuvasti samaa mantraa niin sinä MM.
Prossa, lienet lukenut kiukuissasi turhan nopeasti viestini. Yritin nimenomaan sanoa, että ihan ilman korkeampia voimia ja henkiä, kokoontumisia ja askelten suorittamisia on varmasti raitistunut muitakin kuin minä.
Noin luulen sitäkin suuremmalla syyllä, kun sekä tuttavapiirissäni että ihan lähiporukassakin on tällaisia ilman “ohjelmaa” parantuneita.
Ja monilla konsteilla, itsekukin ihan just omaan elämäänsä sopivilla.
Ja sen verran hyvin parantuneita ettei tarvitse suorittaa mitään rituaaleja, ei osallistua kokoontumisiin eikä tehdä edes kuperkeikkoja sen jälkeen kun homma on hoidettu alta pois.
Minusta se on tuohon asiaan aika hyvä lopputulos, kun voi todeta että ohi on.
Se on sitten taas ihan eri juttu, jos Prossa on tullut siihen tulokseen että ajatukseni ja tästä omasta mielestäni raittiista elämäntavastani, sen asioista höpisemiseni on pelkkää skeidaa - se on kans niin pitkälti makuasia.
Mielestäni sä et ole yhtään väärässa siinä mitä kerrot. Se on sinun mielipiteesi ja sinulla on oikeus siihen ja on upeaa jos olet löytänyt oman tapasi raitistua ja olet onnnellinen.
Semmoista vaan ajattelen että kun jossain on tälläkin hetkellä alkoholisti joka on täydellisessä paniikissa kun ei tiedä mitä hän tekisi kun ei enää uskalla juoda mutta ei myöskään voi olla juomatta, miten hän löytäisi sinun saamasi rauhan ja sen onnen jonka filosifiasi sinulle on tuottanut. Onko asia mielestäsi sen arvoinenen että sitä kannattaisi miettiä vai annemmeko hänen vain ottaaa itseään niskasta kiinni ja etsimään oman polkunsa? Onko mielestäsi epäkohta ettei ole olemassa sellaista “ryhmää” joka edustaa sinun tapaasi raitistua?
Käyn kahdessa ryhmässä, enkä kummassakaan ole havainnut liian jäykkiä asenteita tai Taivaan Isän tuputtamista. Tokihan Korkeammasta voimasta puhutaan, mutta sen saa käsittää kuten tahtoo. Paljon AA:n haukkumista saa täällä lukea, mutta minä olen sieltä avun löytänyt ja meinaan siellä jatkossakin käydä. Kerrankin tulen kuulluksi.
Tuolla toisaalla lueskelin erään AA:laisen mielipidettä siitä kuinka raitistua ei voi ilman ohjelmaa. Kuulema pitkistäkin raittiuksista retkahtaa juomaan jos ei noudata ohjelmaa 
Just tuommoiset julistukset vie ihan maun koko AA:sta. Niillä on paljon hyviä juttuja tossa ohjelmassaan. Mutta toi mustavalkoisuus on vastenmielistä. Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan… Vissiin minäkin olen heidän mielestään " väärin raitistunut". Ilman ohjelmaakin on elämäntapani ja ajattelutapani muuttunut. Ei ole viinanhimoa. Näitä AA:laisia kun olen seuraillut, niin vähän väliähän sieltä joku kirmaisee kentälle juomaan… Ei se ohjelma ole mikään tae raittiudesta. Pitää olla oma halu lopettaa juominen. Tämän halun olen onnekseni kohdannut.
Suvaitsevaisuutta voisi olla puolin ja toisin enemmän. Myöskin sitä mielenrauhaa ja - tyyneyttä soisi eräille hiukkasen enemmän 
Tämä on kyllä ihan täyttä hevonpaskaa. Sellaiset ihmiset, jotka ovat riippuvaisia AA:sta ja tuosta ohjelmasta, kyllä retkahtavat varmasti juomaan. Tuo pelottelu ja sellainen terveen itseluottamuksen kasvun mahdollistamisen estäminen ovat kyllä luontaantyöntävimpiä asioita, joita joidenkin AA:ssa käyvien ehdottomien totuudentorvien ahdistavista julistuksista huokuu. Just tämän takia se on vähän kinkkinen homma että lähteäkö jollekin itsestään hiton epävarmalle ihmiselle, joka vielä dokaa suosittelemaan AA:ta ja kuuntelemaan näitä juttuja. Itse koen, että ohjelma on mitä mainioin. Itse AA:ssa ei ole mitään vikaa. Se auttaa minua just silloin, kun suostun tekemään sitä. Mutta jos en sitä tee, niin silloin jutut olisi varmaan juuri tuota luokkaa. Ongelma onkin osassa niistä ihmisistä jotka vannoo tuon nimeen, että alkoholismi on joku loppuelämäsi kestävä kärsimysnäytelmä, jossa vain tarkoitus on selviytyä hengissä. Tätä asennetta ihan oikeasti AA:sta löytyy paljon, sanoi kuka ihan mitä tahansa, ettei muka sitä ole omalla kohdallaan nähnyt.
Ihminen varmastikin saa jopa raittiutensa riippuvaiseksi jonkun tietyn ohjelman ja askelien noudattamisesta -jos niin haluaa ja asian itselleen suggeroi totuudeksi.
Mutta, varmasti ihminen voi olla raitis ihan luonnollista ja mistään ideologiasta riippumatpontakin elämää viettäen.
Ajattelun suvaitsevaisuus… hmm… realismia ja eri vaihtoehtojen näkemistä ehkä toivoisin enemmän.
On tietysti totuus että esimerkiksi minä raitistuin eläen ja toimien kuten olen elänyt ja toiminut. Se ei kuitenkaan poista myös sitä totuutta että näin eläminen ja toimiminen ei takuulla ollut juuri ainoa vaihtoehto raitistumisen edellytyksenä. Minäkin olisin aivan hyvin voinut lopettaa juomisen vaikkapa AA.n hengelliseen maailmankatsomukseen siinä sivussa uskoen. Tai kuperkeikkoja tehden, tai pastasiivilää päässäni pitäen.
Ja aivan samoin moni ihminen on raitistunut ottamalla maailmankatsomuksensa AA:n opeista. Mutta silloin mennään fanaattisuuden puolelle jos väitetään että vain näin toimien oli raitistuminen mahdollista. Vaihtoehtoja on aina useita, myös päihderiippuvuudesta irtaantumiseen. Jokaisen kohdalla.
Ne uskonasiat, (älä pidä muita jumalia) ne ovat sitten noita “vain juuri näin uskomalla tullaan autuaaksi” ja siinä sitten onkin jo rintamalinja vedettynä -me vastaan muut.
AA:n jäsenistössä on aivan mukavia ja fiksuja ihmisiä, kuten kaikkialla muuallakin. Ja sittenkin, toimiessani monenlaisissa vapaaehtoishommissa, juuri siinä ruohonjuuritason kansalaistoiminnassa joka meille kaikille kuitenkin mahdollisinta osallistumista on, olen useaan otteeseen törmännyt juuri AA:n rajalinjanvetoihin. Monenlaisten poliittisten, uskonnollistenkin, harrastus- ja vertaistuellisten ryhmien kanssa yhteistyö onnistuu aina kun asia vilpitön on eikä kenelläkään ole ketunhäntää kainalossa vetääkseen pisteitä kotiin.
AA:n kanssa sitten törmätäänkin siihen ylimielisyyteen, koska vain he ovat oikeassa, ei muiden kanssa sitten mitään yhteityötä tehdäkään. Kovin monta kertaa minulle on hymyilty kuin vähäjärkiselle, kun olen yrittänyt jonkun asian yhteydessä yhteistyötä ja verkostoitumista esittää.
Ei ole tästä maailmasta se suhtautuminen, ja jotain siihen viittaavaa ovat esittäneetkin perusteluksi -että kyllä se jumala kaikenb parhain päin järjestää, ei meidän pidä ottaa kantaa eikä vaikuttaa mihinkään.
Perkeleellistä tekopyhyyttä, jos minun on se lyhyesti määriteltävä.
Irtaantunut päihderiippuvuudesta… Toi on osuvasti sanottu.
Tekopyhyyttä ja sellaista kummallista “makeilun” meininkiä on siinä jokapäiväisessä saman hokemisessa; päivä kerrallaan, luojan avulla, ryhmän tuella… Kullan kainalostakin on hyvä herätä useimpina aamuina. Pöh, liian siirappista. Jossakin netin syövereissä oli sellainenkin kerrottu, että 2-3% AA:laisista onnistuu oleman juomatta loppu elämän. Semmoinen luoja ja ryhmä ja raitistuminen. Mä en ainakaan omaa raittiuttani yhdenkään ryhmän varaan ripusta. Mä haluan elää raittiina ja se riittää.
Olen varmaankin nyt vähän liikaa lukenut näitä päihdepalstoja, kun tuppaa nää yhden totuuden julistajat niin tavattomasti ärsyttämään 
On tosiaan kumma, että viihdytte tällä palstalla vaikka täällä varmasti riidellään ja puhutaan paskaa enemmän kuin kaikissa maailman AA ryhmissä yhteensä 
Se on totta, että silloin kun alkaa syntyä tarvetta mussuttaa jostakin asiasta, niin aina kannattaisi peiliin katsoa ensimmäisenä. Lähes aina tarve mussuttamiselle loppuu, kun muistaa ensin sinne vilaista. Jos se oma balanssi on kiinni sitten AA:n kritisoinnista, tai siitä riippuvaisuudesta, niin molemmissa tapauksissa on omat asiat aika heikolla tolalla. Mutta silloin juuri, kun asiat korvien välissä kunnossa, kestää myös kritiikin. Jos ei sitä kestä, niin heikosti on asiat. Herkkähipiäisyys oli kauan aikaa minunkin ongelmani AA:n suhteen, silloin kun olin vielä totaalisen riippuvainen siitä. Ei kestänyt, ei vähimmissäkään määrin jos jollain oli pientäkään poikkipuolista sanottavaa siitä. Mutta minussa itsessänihän se ongelma vain oli. Omassa keskeneräisyydessäni. Ei mikään asia minun mielestäni ainakaan ole tässä elämässä sellaisen pyhän saarekkeen asemassa ettei niistä saisi esittää mitään kritiikkiä.
Paitsi ehkä Pohjois-Koreassa ja jossain Vatikaanissa ei vissiin oikein katota hyvällä, jos sitä pyhää miestä erehdyt arvostelemaan, mutta ne tuommoset järjestelmät perustuukin sairaaseen arvomaailmaan.