AA:n jäsenen mietteitä hengellisyydestä

Me Lopettajat
1

Tapahtui jokin aika sitten…

Havahtuminen puhelimen pirinään ja sitä seurannut keskustelu sai taasen pohtimaan asioita hieman syvällisemmin
Kaveri soitti katkolta, takana 6 viikkoa viinattomuutta. Virtaa on ja tavoitteena täysraittius mikäs sen parempi hälle totesin, onhan takana kuitenkin lähes 15 vuoden juomaputki.
Kysyin että mitenkäs AA, jotta kiinnostaisiko tutustua, vastaus oli että ei se mulle sovi kun siellä on se hengellisyys, oli kuitenkin kuulemma käynyt pari kertaa tutustumassa, sanoin vain että hyvä niin tärkeintä on että voit hyvin.
Seuraavaa ajatustani en sanonut kaverilleni koska en ole aa:n vahtikoira saatikka tuomari ja AA-tietoisuus hänellä olikin kun oli pari kertaa ryhmässä käynyt, tämän kerron vain teille:
Kaikille AA ei sovi,ei sopinut mun mutsillekaan joka kuoli viinaan 8v. sitten eikä muutamalle jo kuolleelle entiselle ryhmäkaveriillekaan, eteen tuli nopea menestys, duunit ja morsiamet, autot ja muu yhteiskunnallisuus, ei enää ehtinyt ryhmiin ja “siellähän on se vitun hengellisyys” ja “ne rupiset juoopot valittamassa” ajatus kenties hiipi huppuun.
Mullakin oli joskus vaikeeta hyväksyä toi hengellisyys ja se että toipuminen ei ehkä tarkoitakaan paluuta yhteiskunnan muurahaiseksi, vaan jotain paljon enemmän.
Ehkä nyt alkaa vasta 7,5 vuotta AA:ssa raittiina istuneena edes vähän ymmärtää mitä tarkoittaa se että ylpeys ja omavoimaisuus juodaan viimeisenä. Mun tehtävä ei ole väkisin saattaa ketään AA:n piiriin, mutta mun tehtävänä on käydä ryhmissä saamassa-ja antamassa sanomaa ja olla valmis silloin jos joku vielä kärsivä/rimpuileva alholisti tarvitsee tiedon siitä missä on mahdollisuus selvitä.
Tähänastinen AA-taival on ollut etsimistä erilaisissa olosuhteissa.On ollut perhettä ja ja ihmissuhteita lisäksi on on ollut myös aineellista vaurautta, ne kaikki on otettu pois, mutta myöhemmin annettu takaisin vain siksi ja siihen asti että on taas saanut antaa ne pois, mutta raittius on säilynyt tyynessä ja myrskyssä, kiitos siitä AA:n ja Styrkan. Mulle on sanottu että sen saa pitää mistä on kiitollinen ja raittiudesta olen todella ollut kiitollinen, maallisista asioista en niinkään, ja siinäpä mulle kenties oppimista elämänajaksi.
Olen etsinyt vastauksia siihen mikä on jumala, mikä on osani tässä maailmassa ja miten voin tulla onnelliseksi. Se mitä olen löytänyt on vastaus vain itselleni, se on saappaat jotka luultavasti sopivat vain minulle, se on tunne siitä että minun ei tarvtse ostaa paikkaani ja hyväksyntää AA:ssa ja joskus voin vielä viedä sen myös maailman kaaokseen ja selvitä villien unessa ilman hermoluhistumaa se on tunne siitä että aina ei tarvitse olla edes onnellinen, voin silti kokea iloa elämästä ja raittiista päivästä. Ennen kaikkea se on usko siihen että yhtenä aamuna helpottaa!
Toivon voimattomuutta niille jotka käyvät AA:ssa ja uskoa siihen että kaikki menee kuten on tarkoitettu ja ennenkaikkea siihen että uuden elämän saamiseksi vaadittava tuska ajanmittaan vaimenee.
Toivon ja rukoilen rutkasti voimia niille alkoholisteille jotka yrittävät raitistella omavoimaisesti ilman yhteyttä muihin toipuviin ja pyydän Horukselta itselleni valmiutta olla vastaanottamassa heitä AA:ssa jos voimat kuitenkin loppuvat, mutta hitto soikoon sen itselleni olen luvannut että hautajaisiin en enää mene!
Mulle hengellisyys on omavoimaisuuden vastakohta ja aina kun käyn palaverissa luovuttamassa rukoukseni (koskematon jokaisen puheenvuoro jota ei tulisi mielestäni kommentoida) pöytään olen samalla mielestäni luopunut sillä hetkellä ylpeydestäni, mikäli olen rukouksessani rehellinen itselleni. Kokemukseni mukaan kaikki ongelmani ovat poistuneet kun olen tuonut ne esille ryhmässä, siksi usein ajattelenkin jonkun viisaan sanoja (oisko ollut Paavali) “tuo se valoon niin se muuttuu valoksi” Minulle AA:ssa pidetty puheenvuoro on rukous ja koska ryhmä ei ole keskustelutilaisuus en koskaan kommentoi suoraan toisen puhetta, vaan saatan sanoa että kuten ryhmätajunnasta annoin itseni kuulla…tämä siksi etten halua olla se kaikkitietävä ohjelmanero joka nostaa tai laskee muita omilla ohjelmaknopiellaan, siksi en myös neuvoa enkä edes yritä ymmärtää,vaan haluan olla vain yksi mikrofoni muiden joukossa jumalan suuntaan kun toinen toipuva huutaa rukoustaan mahdollisesti vittua ja saatanaa huutaen… Tämän hengellisyyden kuten monet muut minulle on aikanaan opettanut omalla esimerkillään yksi vanha AA- ruuna Tampereelta.
Iltarukoukseni:
Alitajunnassani ja kaikkialla oleva parantava voima, jos se on sinun tahtosi, virtaa lävitseni ja tuo minulle tasapainoa, terveyttä, tyyneyttä ja mielenrauhaa, vaurautta ja yltäkyllläisyyttä, Sinä täydellinen viisaus, kuvaton kauneus ja ääretön voima, pidä huolta kaikista teoistani ja ajatuksistani päivin ja öin, ja suo minulle tyyneyttä ja voimia hyväksyä koettelemukset jotka opikseni laitat ja anna kykyä kokea kiitollisuutta antamiasi lahjoja kohtaan ja nöyryyttä antaa saamani hyvä kiertoon, jotta muillekin tulisi iloa ja onnea elämään Rakas Allahi anna mulle ymmärrys siitä että AA:ssa tämän päivän rumpalipoika voi olla huomispäivän kenraali ja tämän päivän päivän kenraali voi olla huomisen rumpalipoika, anna minulle viisautta antaa toisille toipumisrauha ja löytää omat kenkänsä ja rohkeutta kertoa omakohtainen kokemus kun sitä multa kysytään, amen.
Lopuksi:
Tästä kaikesta joku voisi ajatella että vittu mikä jätkä luulee olevansa pyhimys. Aika harvoin itselläni on kovin pyhä olo, Usein olen hyvin rauhaton, huolehdin ja murehdin asioita,valitankin jopa asioista ja syön läheisteni hermoja ja hyvinvointia, pahaakin ajattelen muista ihmisistä.
Joskus teen töitä liikaa, harrastan- ja haalin asioita överisti itselleni ja joskus hylkään itseni muuten vaan. Siksi on tärkeää että säännöllisesti menen häivyttämään villien tarjoaman unen AA- ryhmässä, etten siihen uneen itse nukahtaisi ja lopuksi siihen sameaan ja liejuiseen veteen hukkuisi, sillä tämän unen todellisuutta minulle on se että, yhteiskunta pitää lähes kaikkia muita addictioitani (esim työnarkomania) hyveenä paitsi siis tietysti sairaalloista juomistani ja kannustaa minua vaikka benzojen avulla hyppäämään illuusiojunaan joka vie matkalle kuvitellun sateenkaaaren päähän, jossa odottaa villien aarre, raha- omaisuus ja arvovalta, ja kelpaaminen yhteiskunnan “täysivaltaiseksi jäseneksi”, kunhan vain olen valmis hylkäämään itseni.
Ja loppujen lopuksi, siis aivan lopuksi: Elämän tehtäväni voisikin olla sarana:
Uskon että minulla on pieni mahdollisuus jos olen nöyrä ja muistan käydä palaverissa, päätyä tiedotusten takakanteen, niin että matkalla on ollut myös elämäniloa ja samalla on olemassa mahdollisuus että sukuni kirous katkeaa minuun on, ne suurimpia mahdollisia palkintoja joita voin saada ja siinä on minun sateenkaarenpään aarteeni, Nöyryyttä voisikin siis olla kohdallani se että jonain päivänä sisäistän sen että tärkein tehtäväni tässä maailmassa on olla “sarana”( ei kuullosta tittelinä kovin hienolta villien korvissa) sukuni vanhan kirouksen ja uljaamman, uuden tyyppisen elämän välissä jäkipolvilleni.
Koen että minulla on oikeus ja jopa velvollisuus kertoa ajatukseni foorumilla jota lukee ihmiset joilla on mahdollisesti samantyyppisiä ongelmia kuin itselläni vaikka se nyt ehkä juuri nyt itseäni jopa tekstin paatoksellisuuden, -pituuden ja kirjoitus ja yhdyssanavirheiden takia hieman hävettääkin.
Kuitenkin kirjoitin sillä kaverini yhteyden otto kirvoitti kirjoitamaan sekä kuukasi sitten olleet lapsenlapseni postissa tulleet ristiäis-kuvat, no ehkä joskus on hyvä myös vaan kirjoittaa.
Raittius on iloinen asia ja juuri siksi toivotan iloista kesää sinulle raitis ystäväni

2

Hieno kirjoitus. Auttaa itseäni tajuamaan tuosta AA:n hengellisyydestä. Itse oon agnostikko.
Riittää, että uskoo johonkin - vaikka siihen kattolamppuun - ei tarvii olla Jumala vaikka se voi olla olemassa tai sitten ei(AA:n korkeimman voiman probleema). Loogisesti ajatellen sitä Jumalaa ei ole. Tarviiko kaikessa sitä logiikkaa käyttää sitten? Voi ajatella, että olemassa on itseä suurempi voima mikä auttaa minua. Jumalakin voi olla olemassa. Mistä sitä tietää?

Tiede ei kaikkea todista oikeiksi. Tieteen mukaan asia on tosi jos jokin “ilmiö/asia” toistetaan useita kertoja ja tulos on aina sama - se on silloin totta.

Kahvinkeitin on totta kun sen näkee useasti ja muut näkee sen. Tai jos haluaa testata syökö lehmä lihapullia. Niin syöttää yrittää syöttää sille niitä ja katsoo miten se reagoi. Yrittää vaikka tuhat kertaa syöttää ja laittaa tulokset ylös. Lopputulos on varmaan, ettei lehmä syö lihapullia vaan on kasvissyöjä.(Helv’tin huono vertaus :smiley: )

Pointti edellisessä kappaleessa on, että kaikkien ilmiöiden/asioiden olemassaolon määrittämiseen tiede ei kykene antamaan vastauksia.

Jumalan olemassa oloa tiede ei kykene määrittämään. Menee filosofiseksi ajatteluksi kun alkaa miettimään mikä on totta ja miten se määritellään. Tiede pohjautuu filosofiaan.

Ei hengellisyyttä tarvitse kieltää tieteen faktojen perusteella. Se ei selitä kaikkea. Ihmiset saavat uskoa mihin ikinä haluaa. Ei se ole keneltäkään pois.

Hienon kirjoituksen teit.

3

Hieno ja koskettava kirjoitus, Sirkkeli. Omakohtaisesti näen kuitenkin hengellisyyden omavoimaisuutta ennemminkin täydentävänä osana kuin sen vastakohtana. Toki jos skaalaamaan ruvetaan, niin voidaan heittää yhteen päähän täydellinen rationalismi ja toiseen ei-rationaaliset elementit (ääritapauksessa myös fatalismi). Oman itseni koen yksikkönä jossa molempia tarvitaan. Tilanteesta ja ongelmasta riippuen jompaakumpaa suuremmalla painotuksella.
Vaikka en olekaan AA:n jäsen, olen tyyneyslauseen kannattaja. Huom. käytän termiä “lause”.

4

Kiitos täältäkin. Hienoa tarinaa. Mä uskon että hengellisyydessä (tunnusti sitä tai ei) puhutaan ihmisen kohdalla hyvin henkilökohtaisista asioista. Tärkeintä kuitenkin mielestäni se, että ollaan kaikki ihan täsmälleen samanarvoisia olentoja. Eli ei esimerkiksi sitä mitä kirkot opettavat. Totuudelle avointa mieltä, kuten AA:n ohjelmassakin taidetaan sanoa. Ja sellaista uskoa millaisena se ilmenee ihmisen henk.koht omassatunnossa.

Uskoakseni siinä sitä sitten riittääkin purtavaa loppuelämäksi. Se lause minulla on myös tarttunut mukaan, joka meni jotenkin näin: “elämä, jonka täydellisestä lopputuloksesta vain jumala on selvillä”. Eli minä ymmärrän sen niin että uskalla alkaa elämään tätä päivää, niin hirvittävästi stressaamatta lopputuloksesta. Kaikkea ei tarvitse saada heti, eikä onneen tarvitsekaan kaikkea sitä omistaa jota on kuvitellut tarpeelliseksi. Vähemmän voikin olla enemmän ja omassa koossaan eläen sujuu paremmin.

Eli jonkinlainen tarkoitus asioilla on. Miksi ne tapahtuu sillä tavalla kuin tapahtuu? Sitä ei pieni ihminen sillä hetkellä aina pysty ymmärtämään, mutta parhaansa kun tekee niin aina jälkeenpäin asiat selkiytyvät. Ja tarvitseeko sitä aina niin ähkiäkkään. Välillä riittää kun vain pysähtyy.

Minä esimerkiksi olen nyt vanhempien kanssa mökillä. Otan tämänkin reilun viikon siltä kannalta että ehkä mun on juuri nyt tärkeää saada viettää aikaa vanhempien kanssa. Jotain lapsuuden traumoja tässä saa samalla työstää, joista en ole ennen ollut tietoinen. Koen että tällä on tarkoituksensa.

5

Kaikkea täällä plinkissä tarjotaan onnellisen olotilan aineksiksi.

Joku mainostaa hashista, muutama hengellisyyteen kääntymistä ja osa AA-ta sinä oikeana hengellisen ideologian ilmentymänä.

Mikäpä ettei. Mistä kukin onnensa löytänee.

Minulle sopii oikein hyvin tämä maailma luomuna, tällaisena kuin se on, ilman henkiä ja myöskin ilman aivojen sorkkimista vauuhdikkaampiin suorituksiin kemiallisin konstein.

Ja voin ihan rehellisesti kertoa että tällä luonnonmenetelmällä on myös kiva elää. Ja on vähemmän murehtimista kun ei tarvitse tuollaisten kanssa jahkailla. Eikä ole tarvetta juosta minkään sanoman tai piristeen perässä, saa ihan rauhassa touhuta kaikkea mukavaa.

Äsken kävin putsaamassa kaivoani. Ihan vaan koska huvitti. Vesijohto minulle sentään tähän räjähtäneeseen mökkiini tulee, joten en ole sitä kaivoa käyttänyt mihinkään. Nyt vaan tuli mieleen että tyhjennänpä senkin, ja putsaan vähän -mistä senkään tietää jos vaikka joskus sitäkin tarttisin. Ja kun en ollut koskaan ennen sinne yli viiden metrin syvyyteen kavunnut, niin olihan sekin kokeiltava. Viileää siellä oli, ja kosteaa.

Mitähän sitten tekisi? Taidanpa kilauttaa kaverille jos tuo poikkeaisi kahvilla, ja vaikka veneen hankintaa taas suunniteltais… sellainenkin ajatus on, että kesästä voisi nauttia myös meren aalloilla, eikä kalastuskaan mitenkään vastenmieloinen harrastus olisi. Jonkinlaisen retken voisi ihan porukallakin vaikka vesille ja saaristoon tehdä.

Kavereissani on jokunen semmoinen, että taitavat oikein odottaa että jotain touhua taas koko porukalle järjestäisin, se vaan on jotenkin niin mennyt, että ovat ideoinnistani tykänneet ja mukaan kaikenlaiseen lähteneet.

Niin että, eipä tässä oikein ehtisikään niin hengellisyyteen, on näissä maallisissa asioissa minulle kylliksi. Joskus vähän ylikin.

6

Mä olen nyt tässä pohtinut oikein urakalla erästä asiaa liittyen AA-kerhoon. Mun tukihenkilö totesi mulle että olis hyvä käydä kerhossa kerran päivässä tai ainakin joka toinen päivä. Mä koen että mulle riittää se kerran viikossa tai max 2 kertaa.

En ymmärrä sitä minkä vuoksi AA:ssa ihmiset on aina maansa myyneitä ja jotenkin kovin negatiivisia ja muistelevat vuosia vanhoja mokailujaan ja asioitaan. Eikö asiat ole juuri nyt niin hyvin kun ne sillä hetkellä voi olla? Siis tavallaan ymmärrän tietty, onhan alkoholismi vakava asia eikä niitä mokailujaan tule kokonaan unohtaa. Lähinnä palauttaa mieleen sikäli mikäli alkaa suu napsaamaan. Mutta en näe syytä miksi niissä pitäisi piehtaroida. AA:ssa kehoitetaan elämään juuri tässä hetkessä. Se on hyvä kehoitus, mutta järjestäen ihmiset muistelevat niitä vanhoja asioita uudestaan ja uudestaan.

Alkoholismi on vakava sairaus mutta esim mä en kokoajan ajattele viinaa. Miksi mun pitäisi kokoajan ajatella alkoholismia? En mä usko että diabeetikko ajattelee kokoajan verensokeriaan vaan vasta silloin kun se on ajankohtaista eli ennen ateriaa tai välittömästi sen jälkeen. Näin jokseenkin karrikoiden. Miksi minä en voisi muistuttaa itseäni kaikesta siitä helvetistä mitä viina aiheutti vasta silloin jos huomaan ajatusten harhautuvan “väärille raiteille”? Nehän ovat vain ajatuksia ja ajatukset on aivojen tuotosta jotka ovat ohimeneviä —> viinanhimo myös kaiken logiikan mukaan. Minähän ne ajatukset toteutan loppukädessä, jolloin siitä tulee tietoinen valinta.

Miksei alkoholismia voisi lähestyä tietyllä “pilke silmäkulmassa” meiningillä vähättelemättä tai heittämällä lekkeriksi kuitenkaan sitä? :wink: Mulla on hyvin usein (no… aina jos ollaan totuudenmukaisia) tullut paha mieli AA-kerhon jälkeen kun siellä oikein hierotaan suolaa haavoihin miten voimaton, mitätön ja minimaalinen ihmismatonen olen. Eikö raittius ole juuri minun päätös ja sitä kautta minun saavutus? Eikö minun tulisi kiittää ja luottaa itseeni? Miten se korkeampi voima siihen liittyy? Miksi tarvitsee uskoa korkeampaan voimaan kun voi uskoa itseensä?

Miksi joku haluaisi käydä semmoisissa kerhoissa joista tulee paha mieli? :open_mouth:

Tällaisia mietteitä tänään. Ja kaikki edellämainittu vilpittömällä kunnioituksella AA:laisia kohtaan! Nämä asiat vaan ihmetyttää mua. Mukavaa raitista ja aurinkoista päivää kaikille! :sunglasses:

7

^ Siinäpä tosiaan paikkansapitävä kirjoitus. Kammoksun kovasti sitä, että lähtisin AA:ta kritisoimaan tällä tavalla julkisesti, kun siitä voi monelle tosiaankin olla jopa hengenpelastava vaikutus.

Olen kuitenkin tullut siihen lopputulokseen, että AA:ssa ja askelissa itsessään ole mitään vikaa. AA itsessään edustaa sellaisia ja niin suunnattoman hienoja arvoja, etten ole missään muualla vastaavaan törmännyt. Maailma todellakin olisi paljon kauniimpi paikka elää, jos vaikkapa se 11. askeleessa oleva Franciscus Assasialaisen rukous vallitsisi ihmisten kesken.

Se on vain osassa siellä olevissa ihmisissä se “ongelma”, jos vähän rumasti sanotaan. Juurikin nämä “alkoholismi on ikuisesti sinut tuomitseva hirvittävä sairaus, josta lopunelämääsi tulet kärsimään. Mitään mahdollisuutta ei ole elämässä selviytyä jos et 3 kertaa viikossa käy”. Juurikin minulla kalskahtaa tuo, että elämästä tulee jotenkin selviytymistä ikuista viinapirua vastaan. Eiks sitä muka saisi ihan elääkin? Onnekseni jossakin kohtaa ymmärsin tehdä pesäeron tuonne, koska tuollaiset ajatukset jos oikeasti päästää elämään päähänsä ja ne omaksuu osaksi itseään, niin en vain voi liikaa korostaa sitä miten sairaan myrkyllisiä ja masentavia nuo ajatukset ovat. Juuri sitähän se tervehtyminen on, että tuosta oppii pois.

Haen takkini…

8

Minä taas en kammoksu tippaakaan kritisoida jotain jossa on kritisoitavaa - siis minun mielestäni. Mulla oli Patchoulin kanssa samanlaisia kokemuksia eri kerhoista joihin kävin tutustumassa. Ikuista murehtimista ja hampaiden kiristelyä. Luuseriklubeja kaikki! Tavalla tai toisella. Toki ymmärrän kerhojen tarkoituksen ja ne jotka kokevat ne hyödyllisiksi, käykää ihmeessä. Mutta todellakin: Mitä järkeä mennä mihinkään joka tuo pahaa oloa? Ei mitään. Nopeasti etäisyyttä - ulko-ovi aukeaa molempiin suuntiin.

9

On muuten hyvä muistaa sekin, että moni ihminen on onnistuynut ratkaisemaan alkoholiongelmansa nimenomaan sitten, kun on uskaltanut voimaantua, ottaa vastuun elämästään, lakannut luovuttamasta ja alkanut uskomaan mahdollisuuteensa parantua. Eli hylännyt AA:n ideologian.

Ja ihan varmasti, moni on selvinnyt juuri siihen uskoen.

Mutta tuo, että jokin oppirakennelma julistettaisiin niin pyhäksi ettei siitä voi keskustella, ei kritisoida mitään kohtia tai perusolettamuksia - se pistää kyllä kovasti hanttiin.

Lähellä henkistä väkivaltaa ja heikoilla olevan ihmisen tilanteen hyväksikäyttöä jonkin ideologian levittämiseksi mennään.

On aivan varmasti monessa asiassa minullakin “oppi-isiä”, niin filosofian, taloustieteen, yhteiskuntahistorian ja kehityksen alueilla kuin monessa muussakin, mutta enpä suostu julistamaan ketään heistäkään “ikuisesti erehtymättömäksi” johon pitäisi sokeasti uskoa ilman edes kritiikin ja vuorovaikutuksellisen keskustelun mahdollisuutta.

Siksi hiukan purauttaa tämä ikuinen AA:n junttaaminen kaikkien ihmisten ainoaksi oikeaksi ideologiaksi. Ehkäpä heilläkään ei sitä jumalallista oikeutta ainoaan totuuteen sentään ole.

10

Kirjoitukseni ei ollut missään nimessä kritisoinniksi tarkoitettu, enkä itse löydä sieltä sellaista lausetta josta sellaisen kuvan voisi saada. Tietty jokainen kokee tekstin aina omakohtaisesti, mutta kritisointi ei missään tapauksessa ollut tarkoitukseni. On isossa kirjassa hyviä ajatuksia ja ohjeita en kiellä sitä missään tapauksessa!

Ja siis jos joku löytää itsensä AA:sta ja saa sen kautta sisäisen rauhan ja pysyy raittiina niin sehän on aivan loistavaa! Jotkut saavat henkireiän jostain muusta ja sellaisen löytyminen on alkoholin jättämän tyhjiön täyttämiseksi ensiarvoisen tärkeää. Retkahtaminen on 100% varma jos ei mitään siihen tilalle hanki. Henkistä kasvua ei voi tapahtua jos ei ikinä mene mukavuusalueen ulkopuolelle, sieltä voi tulla hetken päästä takaisin kokemusta rikkaampana.

Olen monta kertaa kuullut verrattavan AA:ta lääkkeeksi alkoholismiin. Enhän mä nyt kritisoi vahvoja kipulääkkeitä tai antibioottejakaan joilla saattaa olla monelle jopa hengenpelastava vaikutus. Mutta käytän niitä tarpeen tullen, en päivittäin tai joka toinen päivä vain sen takia “koska näin parannut” :slight_smile: Tietenkin mä AA-kerhoon meen jos siltä tuntuu.

Esimerkiksi mun mielestä täällä plinkissä on aivan toisenlainen sävy kun AA-kerhoissa. En tiedä sitten mistä johtuu. Samaa sävyä toivoisin ihan niihin IRL-kerhoihin.

11

Patchouli, viimeiseen lauseeseesi ehkä tiedän vastauksen. Plinkki ei ole mihinkään koulukuntaan sidottu etkä näinollen ole velvoitettu hyväksymään minkään yhdistyksen ideologiaa tai sääntöjä. Ja tämä on erittäin hyvä!
Elävässä elämässä et tule luultavasti koskaan löytämään suvaitsevuutta erilaisista jollekin aatteelle vannoutuneesta ryhmittymästä. Aika selvä kuvio: Jos menen jonkun hiekkalaatikkoon leikkimään, leikin heidän säännöillään jos haluan leikkiä jatkossakin. Sama onko kyse AA:sta, BB:stä tai vaikka seurakunnastakin!

12

Olen huomannut sellaisen, että moni siellä AA:ssa ei ole sille omalle tunne-elämälleen tehnyt yhtään mitään. Eli sille itse ongelmalle. Eli ei toisin sanoen keskitytä sen ongelman ratkaisemiseen (vaan pelkästään sen kanssa pärjäämiseen), joka siis edellyttäisi juuri sitä oman tunne-elämän tuskaisuuden, sekä menneisyyden läpikäyntiä (jota muuten minunkin mielestäni paljon terveemmällä tavalla tulee täällä plinkissä ilmi). Ärsytti aina ihan helvetisti ne, jotka hokevat sitä samaa, että “en minä noista askelista mitään ymmärrä, tai niitä ole tehnyt”. Ja sitten ollaan sitä mieltä, että on tämä vaan kammottava tauti.

En tiedä. Voi olla että olen väärässäkin. Ehkä se tapa tekeekin juuri heidät onnelliseksi.

Mutta sen tiedän, että tämä paasaaminen ei minua tee yhtään onnellisemmaksi, joten nyt lopetan tämän avautumisen tähän.

13

Ylläolevasta saan aasinsillan siihen, mikä ärsytti itseäni eniten. Keskustelut pyörivät viime tapaamisesen jälkeisissä banaaleissa arkipäiväisyyksissä. Ei minkäänlaista syväluotausta. Miten voisikaan olla? Maallikot “neuvomassa” toisia maallikkoja. OK, mulla on korkea vaatimustaso. :mrgreen:

14

Mä olin ihan varma että saan huimasti skeidaa niskaan kun sanon rehellisen mielipiteeni AA:sta ja miltä se on tuntunut, mutta päätin sanoa kuitenkin. Olen ällikällä lyöty ettei mua “mestattutkaan”. :slight_smile:

Nyt vaan pitäisi saada tämä jotenkin tehtyä selväksi tälle mun tukihenkilölle, että ilmestyn AA:han sitten kun musta tuntuu siltä että se vie mua eteenpäin. En vaan haluaisi loukata tätä henkilöä ja olen vilpittömän kiitollinen avusta jonka olen häneltä saanut. En halua missään nimessä olla kiittämätön. Hän totesi että kysymykset ja vastustus on aivan luonnollisia asioita kun aloittaa AA:n. Tuntuu vähän ahdistavalta kun mun pitäisi olla aina ready ryhmään :neutral_face:

15

Meillä on kokemuksia monenlaisia. Itse näen, että AA:lla on ollut oma merkittävä osa minun polullani. Se oli alussa sellainen turvasatama. Ainut paikka, jossa sai olla jotenkin rauhassa.

Tällä haavaa kuitenkin tuntuu, että se on sen palasen minulle antanut mitä sillä on annettavaa. Mulle tuli juurikin tuo tunne, että se ei enää vienyt mua eteenpäin. Missään nimessä en kuitenkaan ole katkera AA:lle. Vaan päinvastoin ehkä vielä joskus myöhemmin voi oppia arvostamaan vielä enemmänkin sen merkitystä siinä alun taistelussa.

16

Minäkään en yhtään kammoksu kritisoida jeesus kristus tyyppisiä kristinuskoja jotka ovat ihan täyttä hevonpaskaa ja ihmisille valehtelua. Niissä jos jossakin valehdellaan ja pelotellaan ihmisiä kadotuksilla sun muilla paskoilla jotta saataas pidettyä pelokkaat ja aivopestyt ihmisparat aisoissa. Minulle tuon tyyppiset hevonpaska yhteisöt tuottaa todella vastenmielisen olon ja siksi olenkin aikaa sitten eronnut kirkosta. Kerhossakin olen nähnut muutaman kristityn alkoholistin ja juuri he ovat eniten hukassa itsensä kanssa ja jojoilevat kentän, kirkon ja AA:n välillä löytämättä yhtään mitään. Uskonnot pitäisi lailla kieltää ja varsinkin kouluista joissa lapsia on, niin joka ikinen uskon valheisiin liittyvä juttu pitäisi ehdottomasti poistaa lauluista lähtien.

T. Proosus

17

Saattaa se semmoista olla tukihenkilöiden kanssa. Jos “auttaja” tietää niin kovin paljon paremmin kuin “autettava” miten “autettavan” tulisi menetellä.

Lienee vähän sama juttu kuin näissäminun leipähommissani, rakennustöissä.
Vähän jokainen, joka on tehnyt itselleen mökin tai korjannut vanhan, on mielestään kovastio asiantuntija.
Ja niinpä niitä sitten ilmestyy työmaalle, hyväätarkoittavia neuvojia jotka ihan selvästi tietävät miten minun piotäisi just se uudisrakennus tai korjauskohde valmistaa. Ja unohtavat ihan ohimennen sen, että minulla kuitenkin on siitä hommasta vastuu, ja jonkinlaiset piirustukset joiden mukaan etenen.

Noissa tukihenkilöhommissa on hiukan sama juttu; jokainen kun kuitenkin itse kärsii nahoissaan omat korjausliikkeensä, ja joutuu elämään sen oman elämäntapansa kanssa. Neuvoja ei hänkään lopulta ole vastuussa kuin ihan omista asioistaan. Jotka mitä suurimmalla todennäköisyydellä eivät ole yksi yhteen samanlaisia kuin sen neuvonnan kohteeksi otetun ihmisen asiat.

Olen ainakin yrittänyt itse ottaa sen käytännön, että toki helppaan ihmistä kun sellainen tilanne tulee. Mutta ensin yritän kuunnella millaista apua hän tarvitsee. Se ei välttämättä ole sitä mitä minä mieluummin antaisin, omien vanhojen tarpeideni muisteluksissa. Enkä perhana soikoon kuvittele itseäni jonakin erinomaisena hyvän lähettiläänä että minulla olisi resursseja lähteä etsimään ihmisiä joille omien mittojeni mukaista “apua” sitten tyrkyttäisin.

Ainoa poikkeus taitaa olla tajuttomalle annettava ensiapu, siinä ei nää kysellä vaan yritetään elvyttää ja verenvuotoa tyrehdyttää just sen minkä osataan, mutta se onkin sitten jo eri juttu kuin nämä elämäntapakysymykset. Enkä kyllä kuljeskele etsimässä elvytettäviäkään. Pikemmin toivon ettei niitä ensiapukurssien oppeja tarttis ikinä käytännössä kokeilla.

Auttamishaluiselle ihmiselle voi aina kertoa (jos kantti kestää) mitä apua todellisuudessa just tarvitsee. Onko se sitten satasen vippi, avustaminen työpaikan hankinnassa, tilapäisyösijan antaminen, polkupyörän lainaaminen tai neuvonta sekoitettujen asioiden selvittämisessä… jos auttajalle ei se sovi, vaan hän edelleen tyrkyttää niitä apuja joita hänestä on kivaa antaa, voi olla parempi jättää koko keskinäinen yhteistyö- ja avunantosopimus sikseen.

18

Kiitos Mies Metsänreunasta hyvästä vastauksesta!! Mulla on oikeus kuitenkin ottaa vastaan tai olla ottamatta vastaan sellaista mikä ei tunnu mun mielestä hyvälle. Tarvittaessa tietty voi sinne mennä jos siltä tuntuu. Mua rupesi ahdistamaan vaan se jatkuva Jumalan viljeleminen joka asiaan kun en itse ole uskonnollinen ja se negatiivinen sävy. Se asia vähän niinkun delegoitiin. Musta tuntui siis siltä. Että kun se vastuu delegoidaan korkeammalle voimalle niin siitä ei tarvitse sitten itse ottaa vastuuta.

Mutta loppukaneettina kehoitan kokeilemaan ainakin niitä jotka ryhmiä eivät vielä ole sitä tehneet. Kokeilemalla selviää mikä on se oma juttu! :slight_smile:

19

Tuosta saa aika tuoretta objektiivista tietoa AA:sta Suomessa. Itä-Suomen Yliopistossa Joensuussa vuodenvaihteessa tarkastettu väitöskirja: “Henki vastaan alkoholi” Toki tuossa käsitellään tietyn maantieteellisen alueen tiettyinä vuosina tapahtunutta toimintaa mutta kysehän onkin tieteestä.

Suomenkielinen ja melko yleistajuinen. Naisystäväni sanoi että “oiva lääke myös nukahtamisvaikeuksiin ja uniapneaan”. En vahvista hänen näkemystä.

Tutustukaa nyt ihmeessä vaikka ette koko 260 s. jaksaisikaan lukea.:slight_smile:

epublications.uef.fi/pub/urn_isb … 1337-1.pdf

20

Olin ajatellut juhannuksen kunniaksi vaipua pikkuiseen itsesääliin ajattelemmalla että olen yksinäinen. No olenhan minä sinkku tällä hetkellä ja siitä se ajatus lähti…vaan eipä lähtenytkään, sillä muistin että perkutti Flemarillahan kokoontuu AA-ryhmä klo 12 joka päivä ja sinne menin perjantaipäivää viettämään, ryhmän jälkeen himaan ja sitten menin facebookkiin, josssa huomasin erään AA-toverin seinällä ilmoituksen että Soldiksessa on raitishenkiset makkaranpaistobileet, no minä sinne sitten paikalle. Menin paikalle, satoi ja kun olen sosiaalisesti rajoittunut koin hetkellisen ahdistusen kun uskaltanut juuri kellekkään edes päivää sanoa, sielläpä oli kuitenkin avo palavri, jonne menin, no tarkoituksena aluksi mennä lämmittelemään kun ulkona oli ihan hiton kolea keli…sisällä oli kuitenkin tuttua porukkaa Tampereelta ja päätin jäädä, päivän toinen paltsu, jonka jälkeen oli hiton kova aa-humala päällä, teki mieleni laulaa. Laulamisen sijaan ehdotin porukalle siirtymistä jatkoille, sillä tiesin että Tikkurilassa olisi huikkaa tarjolla…me alkoholistithan tarvitaan huikkaa…no sinne sitten kolmella autolla ja 3,5 tuntia antiikinjumala Horuksen tarjoamaa huikkaa tuonpuoleista ja sitten neljäksi kotiin, taivas miten tuli uni hyvin.

Seuraavana “aamuna” heräsin klo 13.30, en edes muista milloin olisin nukkunut niin pitkään…menin faceen ja eräs henkilö kertoi retkahtaneensa ottamaan pullon alkoholia…kolmos keppanaa, voi tsiisus…tarjosin avuksi että vois ryhmään lähteä tai voisin vaihtoehtoisesti tuoda sen verran viinaa että varmasti riittää, mutta kohtuukäyttäjällä ei kuulemmaole ongemaa, no herran haltuun, mikäs minä olen ketään raitistamaan ja vilpittömästi olen onnellinen jos jollain kohtuukäyttö onnistuu.

Seuraavaksi aattelin että mitä alkais kun on lauantai ja tekis mieli vieläkin bilettää ja saada AA-humalat päälle. Selasin ryhmäluetteloa ja lähdin ajelemaan kohti soldista. Matkalla tuli aivan satumainen kusihätä ja menin metsään tarpeelleni. Kun saavuin pihaan oli kello jo 7 yli ja ajattelin että hittolainen, nyt pitää ottaa varasuunnitelma käyttöön( en olisi myöhästynyt, sillä en ollut juomassa mutta sain tekosyyn) muistin näet että Flemarilla alkaa klo 20 yöryhmä, sinne siis. Ryhmässä 2 tuntia mahtavia fiiliksiä, samaistumista ja sen semmoista…siinä ryhmän jälkeen ehdotin porukalle jatkoja Tikkurilassa kun paltsu alkaisi klo 23, pari alkoholistia halusikin lähteä jesh eli kohti Vantaata. 4 tuntia paltsua, olin niin AA-kännissä että olisin jälleen kerran laulaa, mutta sen sijaan vein siskot kotiin, ja kun lopulta pääsin pehkuihin vetäsin pienet rukoukset että +kiitti styrkka raittiista ja elämäni mukavimmasta juhannuksesta+. Tänään kavin sitten ryhmässä kun halusin vielä hieman bilettää ja huikkaa ja samalla reissulla pistin nimen kirjaan kun sain vihdoin valittua kotiryhmän…AA ei mielestäni ole niille jotka sitä tarvitsee vaan niille jotka sitä haluaa ja mä haluan raittiutta ja haluan käydä paljon paltsuissa :smiley: