AA-kerho?

Voiko AA-kerhoon mennä mukaan koska tahansa, vai onko sinne jotkut hakuajat?

Hitto vaikken mihinkään jeesukseen usko, niin voisi olla ihan järkevää kehittää alkoholin sijaan riippuvuus tuollaiseen ryhmään. ilman riippuvuuksia en osaa elää.

Moi Syrensis.
AA:han ei ole hakuaikaa, joten ei muuta kuin ovesta sisään, kun ovet on auki.
Ryhmien aukioloajat löytyy käsittääkseni netistä.

Kyllä sinä ilman riippuvuuksia osaat elää. Alku saattaa olla hankalaa, mutta kyllä se siitä aikaa myöten alkaa sujumaan.

Onko sulla sattunut jotain erityistä, vai mistä moinen hieno päätös lopettaa alkoholin kanssa läträäminen?
Toivottavasti jaksat pysyä päätöksesi takana vielä silloinkin kun “kaljahammasta” alkaa kolottaa. Yksin on vaikea jaksaa, joten kun tiukka paikka tulee niin kirjoita siitä vaikka tänne.

Voimia sinulle Syrensis!

Jos minä olisin menossa ensimmäistä kertaa AA-kokoukseen eli olisin heidän slangillaan “tulokas” toimisin seuraavasti. Menisin 5-10 minuuttia ennen ilmoitettua alkamisaikaa sisään ja sanoisin ensimmäiselle vastaantulijalle: “Olen ensimmäistä kertaa, kukahan on vetäjä?”. Kun tämä ihminen toivon mukaan näyttäisi vetäjän, sanoisin hänelle: “Olen ensimmäistä kertaa ja en tiedä miten tämä kokous toimii.”

Huomasin että Vaeltaja suositteli omassa kirjoituksessaan että kannattaa mennä ensimmäisenä, minä menisin vasta vähän ennen kokouksen alkamista koska en tykkää istua vieraassa porukassa siten että kokouksen alkamista odotellaan ja toiset smalltalkkaavat keskenään mutta minä en tunne ketään enkä edes halua smalltalkata mitään.

Tulokas on yleensä merkkihenkilö, siitä erikoisasemasta kannattaa yrittää ottaa kaikki irti koska sen saa vain kerran elämässä.

Yleensä kokouksissa kaikki käyttävät puheenvuoron, tulokkaan tai kenenkään muun ei tietenkään ole pakko puhua jos ei halua. Muutamissa ryhmissä on niin paljon osanottajia että kaikki eivät voi puhua. Kun minä menin ensimmäistä kertaa ryhmään niin juuri sillä kerralla sattui siinä ryhmässä olemaan poikkeuksellinen juhlatilaisuus ja osallistujia oli moninkertainen määrä tavalliseen verrattuna. En silloin päässyt puhumaan osallistujien suuren määrän takia, muuten pidettiin kyllä merkkihenkilönä.

AA-liike on jotenkin jakaantunut, minä en tiedä siitä asiasta enempää, kokousaikoja ja muuta infoa on oheisten linkkien takana.

aa.fi/
aasuomi.fi/

Minä menisin reippaasti etuajassa, jotta ehtisin jutella niitä näitä ennen palaverin alkua jonkun toisen kanssa. Oikeastaan parasta ryhmissä on juuri aloitushetki kun porukkaa valuu ovista sisään, jokainen etsii istumapaikkaa, otetaan kahvia ja rupatellaan ja joidenkin kanssa käydään tupakalla.

Tietysti tämä on makuasia. Itse en pidä myöhästelijöistä, koska myöhässä tuleva saattaa aiheuttaa ajatuskatkon puhujavuorossa olevalle.

Jos ei tohdi/halua yksi mennä ekaan palaveriin, niin auttavista puhelimista saa aina kiinni jonkun jonka kanssa mennä yhdessä. Puhelimia on lukuisia eri puolilla maata. Joka tapauksessa AA:n sisäistämiseen menee monta kuukautta, mutta onhan ensimmäinen kokous hieman kuin ensi treffit - jää mieleen ensivaikutelma :slight_smile:

Itse ekassa palaverissa olin monttu auki, kun pullaa ja kahvia olivat tulleet hakemaan viereisen puiston tenuremmin miehet, mutta he eivät sanoneet olevansa alkoholisteja. Sen sijaan pari siistiä kolmikymppistä tyttöä ja yksi kuusikymppinen herrasmies sanoivat. Olin äimän käkenä. Eikä virsiäkään laulettu, vaikka olin pelännyt :smiley: En kyllä osannut sanoa mitään, mitä nyt hieman itkeskelin. Kukin tavallaan.

kahleeton

Kiitos voimatoivotuksista, niitä tässä tarvitaan.

On minulle sattunut jotain erityistä. Ensiksikin tässä on tämä masennus, joka on päässyt niin pitkälle, että mukaan on tullut itsetuhoisia ajatuksia. Ja toisekseen, olen saanut olla nyt muutaman päivän ihan yksin, muu perhe on mökillä. Olen saanut ajatella. Eilen illalla minulle kirkastui, että minulla on kaksi tietä.

Ensimmäinen tie on päihteiden tie. Nyt alkoholi, myöhemmin ehkä lääkkeitä tai ihan mitä vain, jolla pään saisi sekaisin. Se tie veisi johonkin pimeään, masennuksen syventymiseen ja sitten kaikki olisi loppu.

Toinen tie, se vaikeampi, olisi elämä ilman päihteitä. Siihen elämään toivoakseni kuuluisi masennuksesta pikkuhiljaa toipuminen, ilon löytyminen. Elämä.

Päätän valita tuon jälkimmäisen tien.

En nyt vielä tiedä uskallanko minä tosiaan sinne AA:han mennä. Maistelen tätä olotilaani. Nyt on vaan jotenkin hirmuisen helpottunut olo. Vielä tämän päivän voin kuulostella itseäni ja pohtia pääni sisällä ajatuksia. Huomenna tulee muu perhe kotiin. Jännittää vähän kertoa miehelleni, etten halua juoda. En uskalla sanoa, ettenkö koskaan enää joisi. Mutta ainakin nyt on olo, että nyt en juo. En halua juoda.

En usko minäkään mihinkään ja mulla nousee karvat pystyyn AA:n lahkomaisten piirteiden takia. Yksi uskonlahko ja sen kokoukset pilasivat 25 ensimmäistä vuotta elämästäni, joten ei oikein nappaa enää sellaiset yhteisöt. Mutta käy toki kokeilemassa. Minäkin kävin.

Itselleni homma ei oikein tuntunut sopivalta. Tuntuu, että olen saanut tarvitsemani määrän tukea keskustelemalla ongelmastani ystävieni ja tuttujeni kanssa. Sitä kun on tällainen hölösuu, eikä ujous vaivaa, niin sitä keskusteluapua tulee haettua vaikka kaupan kassaneidiltä jos siltä tuntuu :unamused:

Mutta kaikkea pitää kokeilla, jopa AA:ta. Monille se on erittäin hyvä ratkaisu.

Joo, mun täytyy kattoo nyt. Tää on mulla eka päivä pitkästä aikaa täysin tipattomana. Pitää kuulostella itteään, että pystynkö mä vaiko en. Onkohan noita mitään muita ryhmiä ku AA? Siis sellassii, missä ei puhuttaisi mistään itseään suuremmista voimista? Tosin voisin mä tietty alkaa uskomaan, että tornado on mua suurempi voima, kert onhan se. Mutta että mä alkasisin rukoilee siltä tornaadolta mulle voimia? Mitäs siitä seurais? Alkaisinko tornaadonlailla siivoamaan kämppää?

Minä voin hyvin käydä AA:ssa koska toisten uskonnot tai uskomiset tai uskomukset eivät haittaa minua mitenkään. Olen myös suorittanut 1. alkeleen mutta voisin käydä AA:ssa siinäkin tapauksessa että senkin suorittaminen olisi kesken. Korkeampaa voimaa minulla ei ole, ja 2. askeleen suorittaminen on kesken.

Olen filosofoinut itselleni niin että suoritan askelia ikäänkuin portaita. Minun ei tarvitse murehtia seuraavista askelista vielä, voihan olla että aina kun on suorittanut jonkin askeleen niin seuraava alkaakin tuntua mahdolliselta. Tai jos ei ala tuntua niin ei sitten.

Ei kannata enemmälti murehtia AA:n askelia kun raittiuttakaan en koskaan päätä ylläpitää sen pidempään kuin tänään (tai joissakin tapauksissa täydet 24 tuntia tästä hetkestä alkaen).

Kaikki askeleet paitsi 7. ja 12. alkavat verbillä (teonsanalla). Minä käsitän suorittaneeni (ottaneeni) askeleen silloin kun olen tehnyt sen mitä askeleessa ehdotetaan. Olen myöntänyt sen mitä 1. askeleessa sanotaan mutta en ole oppinut sitä mitä 2. askeleessa sanotaan. Jos joku alkaa patistella tai vihjailla että minun tulisi toimia toisin (vaikkapa antautua ohjelman vietäväksi, tms…) niin silloin toimin juuri päinvastoin eli otan lisää etäisyyttä koko juttuun.

On olemassa ainakin NOVAT- ryhmä. Tarkoitettu vain naisille ja se toimii eritavalla kuin aa. Se ei ole tarkoitettu pelkästään päihderiippuvaisille vaan kaikille naisille jotka haluavat parantaa elämänhallintaansa.

Vertailukohdaksi 12 askeleelle tässä novatin 13 teesiä. Teesit ja ohjelma perustuu ymmärtääkseni kirjaan nimeltä Täyskäännös (mikä muuten kannattaa lukea jos et ole lukenut):

13 NOVAT-ajatusta

 1. Minulla oli kerran elämääni uhkaava ongelma
2. Kielteiset ajatukset tuhoavat minut
3. Haluan omaksua onnellisuuden mielentilan
4. Voin ajattelullani vaikuttaa ongelmieni ahdistavuuteen
5. Olen sitä, mitä ajattelen
6. Elämä voi olla arkista ja se voi olla suurta
7. Itseni hyväksyminen voi muuttaa maailmani
8. Elämäni tärkein päämäärä on tunnetason kehitys ja henkinen kasvu
9. Mennyt ei koskaan palaa
10. Antamani hyvyys palaa moninkertaisena
11. Yritän opetella innostumista ja luovuutta joka päivä
12. Olen kyvykäs nainen ja minulla on paljon annettavaa
13. Olen vastuussa itsestäni ja teoistani

Itse kiinnostuin tuosta aluksi mutta sitten sain tietää että siihen liittyminen maksaa 70 euroa. Lisäksi se on kiinteä aika pieni ryhmä johon odotetaan sitoutumista. Täältä saa lisää tietoa:

naistenkartano.com/novat-ver … n_taustaa/

Tulokaan asemassahan on myös retkahduksen jälkeen, kun palaa AA:han. Mä esim. olen ollut tulokas kahdesti, silloin ekaa kertaa AA:han mennessäni ja sitten viime lokakuussa. Tämmönen pieni sivuhuomautus vain, enkä tiedä, onko näillä tulokkuuksilla jotain eroa.

Juu ja Täyskäännös oli ihan kiinnostava kirja.

Kuulostaa todella mielenkiintoiselta! Täytyy pistää ajatus muhimaan. Ja kiitos kirjavinkistä! :smiley:

Minä kyselin kolme ekaa vuotta. Sitten tajusin. Kysymällähän se lopulta selvisi, mutta kun ei ymmärrys tahtonut millään riittää. Karkeasti ottaen noin vuosi per askel alkoivat selvitä. Vain neljännen askeleen olen tehnyt paperilla, samalla siitä tuli tehtyä kahdeksas askel.

Joskus tulee liikaa tarkkuutta vaatimalla karteltua jonkin asian suorittamista. Kun pitäisi tietysti aina olla täydellinen. Mutta jos vaikkapa askeleessa todetaan, että suoritat tämän askeleen “hyvittämällä vahingoittamaasi” tai “kuuntelemalla omaatuntoasi”, niin pitäisi kai minun arkiminäni tietää mitä tehdä… Jos ei, niin siiten joudun alusta saakka pohtimaan mitä koko termit tarkoittavat.

kahleeton

Jos haluaa niin voi sen nähdä noinkin. Itse en näe. Ohjelmassa on pelkästään minulle (minä minä minä minä… :laughing: ) sentään 11 kpl askelia, ehkä yhdessä voisi olla jotakin mitä antaa pelkästään muillekin (9. askel). Tarkoitus on hyvittää tehty vahinko. Se on lyhyesti sanottu - ja paljon helpommin myös tehty kuin voi ensiksi kuvitellakaan.

(8. askel toki on tarkoitettukin ainoastaan minua varten, vasta 9. toisille…)

kahleeton

En kuittaa harhaoppiseksi (enkä epäharhaoppiseksikaan). Minulle tämän palstan parasta antia ovat kuvaukset kunkin omasta tilanteesta ja siitä mitkä valinnat on tehnyt ja mihin se on johtanut.

Onpa miljoona kertaa järkevämmän tuntuisia teesejä kuin AA:ssa. AA lyttää ihmisen maanrakoon ja siirtää vastuun elämästä vaikka pihakoivulle, tuo taas korostaa ihmisen omaa vastuuta ja kykyjä. Hienoa että tuollaisiakin on!

:bulb:

Hih, joo minä uskon nykyisin Pyhään Vaskitsaan. :laughing:

Mutta niinkuin JakkeH totesi, niin nuo Novat:in teesit sopii itselleni paremmin. Itseasiassa ne sopii tosi hyvin tälläisessä masennuksessa rypevälle, ihankuin joku olisi päässäni käynyt. :open_mouth:

Moi kaikille!

Olen uusi jäsen foorumilla ja tässä parilla virkkeellä minun ajatukseni tänään.

Olen juonut viinaa kohtalaisen nuoresta asti pelkoihini ja tunteisiini joita en ole voinut yksin kohdata.
Taakkani oli liian suuri, mutta olin rakastunut tuttuun ja turvalliseen kärsimykseeni. Vasta kun rajalla näin helvetin ja sain haluan raitistua. Tarvitsin sen rajakokemuksen, että syntyi halu elää ja siksi koen että alkoholi pelasti minut.
Käytin myös huumeita, koska viinanjuomiseni oli muodostunut sellaiseksi, etten enää voinut jatkaa sitä ilman huumausaineiden tuomaa piristävää vaikutusta. Sain juoda ja käyttää AA-tietoisena lähes kymmenen vuotta, välillä paljon, ja välillä todella paljon. Oli myös jaksoja, jolloin vaimoni, työni tai jonkin muun syyn takia sinnittelin jopa kuukausia kuivilla. Aina kuitenkin kuvassa oli jokin lääkitys, eli koskaan en kyennyt ottamaan elämää ja sen vaikeuksia raakana vastaan.

Tänään ymmärrän, että mitä tarkoittaa, se kun vanhemmat AA-ruunat sanovat, että kannattaa juoda ihan kaikki,niin että alkaa todella haluta raittiutta. Nyt ymmärrän myös, että omalla kohdallani kysymys ei ole enää siitä, että minun pitää käydä AA:ssa, vaan siitä että haluan osallistua AA-kokouksiin. Mielestäni minun ei pidä enää yhtään mitään, vaan olen luojani minulle antamalla jatkoajalla.

Onko sitten AA:han jäsen vaatimuksia tai hakuaikoja, kysyi joku.

Itse mietin tuollaisia kysymyksiä vuosia sitten, ennen varsinaista AA:tietoisuuttani todella paljon. Tietoni asioista olivat hyvin minimaaliset, olin kuullut vain 12 askeleesta, mutten todella ymmärtänyt mitä ne tarkoittaa, tai mikä AA yleensäkään on. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että uusi tulokas tai AA:sta kiinnostunut voisi tietää, tuollaisia konkeloita, kun me AA- tietoiset yleensä AA:n toimintaan liittyvissä kysymyksissä alamme kertoa kiinnostuneelle askelista, vaikkemme välttämättä itsekään ymmärtäisi niistä mitään.
Itse olen tehnyt tuota “valistustyötä” todella paljon varsinkin tämän raittiuteni alkuaikana. Minun kokemukseni on että, askelista kertominen yleensä vain vieroittaa uuden asiasta tietämättömän vaikeaselkoisuudellaan, toisaalta voihan se olla että vika on myös siinä etten osaa niistä oikein kertoa :slight_smile: .

Nykyään kysyttäessä kerron kokemukseni perinteistä ja jos sen perusteella syntyy tilanne, jossa voin kysyä ihmiseltä, että onko hänellä ongelmia viinan kanssa ja jos on kerron, missä tänään kokoontuu AA- ryhmä (ainakin Helsingissä ryhmiä on joka päivä). Ryhmässä sitten käsitellään ensimmäinen askel, jossa tulokas saa mahdollisesti kokea uskoa ja toivoa ryhmätajunnan kautta, sekä tarvitsemaansa tietoa siitä mitä alkoholismi voi olla. Itse koen niin, että 12. askeleen työ tapahtuu pääasiassa ryhmissä.

Itse elän vaikeaa, mutta värikästä henkisen ja hengellisen kasvun aikaa. Minut viina pelasti AA pöytiin ja yhteisön avulla olen saanut uuden vakaumuksen elämääni. Elän keskellä maailmankaaosta, joka koettaa jatkuvasti syöteillään houkutella minua takaisin juomahelvettiin. Keskittymällä ainoastaan raittiuteni säilyttämiseen päivä (välillä tunti) kerrallaan, olen saavuttanut myös ajoittain todella syvää mielenrauhaa ja tyyneyttä.

Olen myös saanut kuulla kokemusviisautta siitä, ettei ole väärää tapaa pysyä raittiina. Olen kuulemieni kokemusten perusteella tullut siihen tulokseen, että kun saa armon pysyä raittiina, asiat järjestyvät aina parhain päin. Olen myös kuullut, että jos valitsee hengellisen tien, tulee usein alussa suurta tuskaa ja luoja järjestää asioita alkoholistin parhaaksi, niin että ensin luoja ottaa hyvät asiat pois ja vasta sitten kun pöytä on siivottu tulee parasta tilalle.
Voi olla että esimerkiksi puoliso ei kestä toisen raitistumista. Olen antanut itseni kuulla myös, että tälle raittiuden lautalle, ei saa mukaan muita ihmisiä, ellei he itse sille halua ja silloin tällaiset väärät ihmissuhteet poistuvat ennemmin tai myöhemmin halusin tai en.
Omalla kohdalla “vaikeudet” alkoivat kun viina jäi pois. Olen ollut jatkuvalla törmäyskurssilla ympäristöni kanssa, koska olen väkisin halunnut pitää kiinni vääristä riippuvuuksistani. Olen yrittänyt hallita muita ihmisiä, järkeillyt sen miten elämäni tulisi mennä, yrittänyt leikkiä jonkinlaista Jumalan vapaapäivän tuuraajaa. Sisäinen sormenheiluttajani on ollut aina hyväntahtoisesti arvostelemassa muita ihmisiä, välillä itseänikin. Olen kertonut kokemuksistani mahdollisimman avoimesti suljetuissa AA-palavereissa. Olen huutanut tuskaani, kironnut vaimoani, haukkunut työnantajaani, syyllistänyt vuoroin itseäni ja vuoroin ympäristöäni. Olen antanut ympäristöni masentaa minut arvostelullaan siitä miten minun pitäisi toipua. Olen loukkaantunut puolisoni käytöksestä ja siitä ettei hän ole muka “arvostanut” raittiuttani ja kiukutellut kuin pahainen kakara kun en ole saanut tahtoani läpi asioissa kuin asioissa. Miksi ihmeessä vaimoni muka pitäisi arvostaa raittiuttani, miksi sen pitäisi olla hänelle joku itseisarvo, minähän vasta lähestyn sitä viivaa, jolla hän on ollut koko ikänsä. Olen kokenut koko elämäni jonkinlainen marttyyri, jota muut ihmiset ei ymmärrä ja jota muiden ihmisten pitäisi juhlia sankarina aina kun teen jonkin muille ihmisille tavanomaiseksi katsottavan suoritteen, esimerkiksi yhteisen kotimme imuroimisen, jossa itse elän ja sotken kuin porsas. Olen myös kuvitellut oikeudekseni elää vapaasti kuin poikamies, mutta kuitenkin niin että minulla pitäisi olla ukkomiehen edut.

Olen kertonut nämä tunteeni, kokemukseni ja luonteenvirheellisyyteni ryhmissä. Koska olen saanut kuulla, että tämä tuska, joka johtuu uudesta tietoisuudesta, on uuden elämän hintana olen saanut lisää uskoa siihen, että minäkin voin selvitä, jos pysyn nöyränä.
AA:ssa olen saanut kokea vilpitöntä lähimmäisen rakkautta ja tuntenut voimakkaan Jumalan läsnäolon ryhmätajunnan kautta. Ennen AA:ta kirosin Jumalan, koska koin niin usein pettyneeni, kun välittömän tarpeentyydytyksen täyttötoteuksiin ei mielestäni Jumalalla ollut aikaa eikä halua. Uskon polvirukouksen voimaan, näkymättömän Jumalan palvelemiseen ja siihen että rukoukseni toimivat, kun puhun ne ääneen ryhmässä. Parasta on ryhmässä se, että kun perinteet suojaavat, ei kukaan “valtiomies” ala lukemaan minulle lakia siitä, että miten minun pitäisi toipua. Perinneryhmässä saan toipua omaa tietäni, ilman että kukaan edes yrittää ymmärtää minua, ilman minkäänlaisia auktoriteetteja tai pelkoa siitä että puhun hyvin tai huonosti. Perinne palaverissa kukaan ei kommentoi puheitani, ei juoruile tovereista jotka eivät ole paikalla, ei tuputa mitään uskoa tai uskontoa, vaan luotetaan ryhmätajunnan tuomaan kokemusviisauteen ja siihen että perinteiden alla yksilön on mahdollista toipua, tekemällä tai tekemättä askelia, omaan tahtiin tai omaa tahdittomuuttaan. Olen saanut kuulla myös että askelet tulevat eteen kun on niiden aika ja perinteiden antaman suojaavan vaipan alla on mahdollisuus säilyttää raittius kun askelet alkavat viipaloimaan ihmistä auki, silloin kun väärät riippuvaisuudet revitään juurineen puuduttamatta. Silloin on tärkeää, että saa turvallisessa ympäristössä huutaa kuin rotta, että on edes yksi paikka maailmassa jossa voi olla oma itsensä.
Silloin ei mikään voi satuttaa enempää kuin askeltyöskentelyyn orientoineen ryhmän vakavasti ja ryhdikkäästi palvelutehtävänsä ottava vetäjä joka, tarkasti munakelloaan vahdittuaan keskeyttää sinut kesken puheenvuoron, kun ymmärrettävästi aikaa on rajoitetusti. Tässäkin on eteen tulee perinne joka antaa jokaiselle ryhmälle mahdollisuuden olla itsenäinen. Mikään muu ryhmä ei ota kantaa toisen ryhmän toimintaan ja jos haluan vaikuttaa, minun osallistuttava kyseisen ryhmän asiapalaveriin jossa voin omalta osaltani vaikuttaa. Lisäksi on sanottava vielä se että munakelloryhmät on yhtä hyviä ja kunnioitettavia ryhmiä kuin mitkä tahansa muutkin, kyse on vain minun vajavaisuudesta ja alhaisesta toipumistasosta.

Olen oppinut uskomaan, että kyseessä on kuoleman vakava sairaus, joka tappaa ennemmin tai myöhemmin. Sairaus jota ei voi parantaa, mutta jonka voi koteloida. Kotelon voi avata yhdellä huikalla ja tie helvettiin on auki kokoajan ja vain yhden valinnan päässä. Tieto siitä, että noin 1% sanoman saaneista pääsee raittiina hautaan, tekee minut tietoiseksi, että minulle jokainen raitis päivä on armon päivä. Enää en kysy tarvitseeko minun mennä tänään AA-ryhmään, tänään kysyn haluanko tänään raittiin päivän. Enää en arvo sen kanssa tulisiko mennä ryhmään vai katsoa esimerkiksi telkkaria vaimon kanssa. Silloin kun join viinaa, tein sitä kysymättä lupaa vaimoltani, ja saatoin olla poissa usean päivän. Tällaista kaupittelua tein demonin kanssa päivittäin ensimmäisen raittiin jaksoni aikana vuosia sitten ja ostin helppouden ja tekosyyt joutuen juomaan vielä pitkään.
Nyt kun tulee kaupittelun tekoa viinapirun kanssa siitä onko minulla aikaa mennä ryhmään, kysyn itseltäni onko minulla aikaa tänään olla raitis.

Voi olla että on muunlaisiakin tapoja raitistua, enkä väheksy niistä mitään. Minulla ei ole mitään neuvoja kenellekään joka haluaa raitistua, voin ainoastaan kertoa, että minä olen saanut elää hetken aikaa ihmisarvoista elämää AA:n avulla päivä kerrallaan. Pyydän Jumalaltani kykyä oppia olemaan ennakkoluuloton toisten vakaumuksia, kaikkea uskoon tai uskottomuuteen, etniseen taustaan, menneisyyteen, sukupuoleen tai ikään liittyen.
Eilistä minulla ei ole, huomista minulla ei ole. Tänään annan käsitykseni eilisestä, joten se minulle vain vääristynyt muistikuvani menneestä. Huomenna on aika jota myöskään ei ole, mutta voin muokata sitä pelkojeni tai uskoni kautta tänään. Tänään on minulle nyt, kokemus, ohikiitävä hetki tuskaa, iloa, surua, ihastusta, vihaa, pelkoa, ja uskoa. Nyt on elämä ja tänään on nyt, ja se on ainoa asia jonka tänään haluan ymmärtää. Olemisen vaikeus on haaste, johon haluan kasvaa. Tänään haluan mennä pelkojani päin, jakaa iloni, suruni ja toivoni Jumalani sekä toverieni kanssa.

Näin ajattelin tänään, huomenna voin olla täysin päinvastaista mieltä kaikesta!Huomenna voin olla juomassa itseäni hengiltä tai maata sillan alla piikki hihassa, jos armo loppuu ja menetän nöyryyteni Haluan toivottaa elämän makuista elämää ja raittiutta tälle päivälle kaikille ,jotka raittiutta haluavat!