Olen ollut 5 vuotta täysin tipaton. Nyt 1,5 aloin taas juomaan joka pv 1 plo 15% 70cl, pe ja la 2 plo, joskus 4 olo, jonka jälkeen en muistanut seuraavasta päivästä mitään, su ainut tipaton pv koska alkoi on kiinni. Töistä suoraan oon mennyt Alkoon ja usein juonut pullon jo kotimatkalla. Parin vahvan lääkityksen vuoksi ei ehdottomasti saa juoda, tiedän leikkiväni tulella. Nyt tuli tunne, että haluan lopettaa kokonaan juomisen. No, joo aika hieno ajatus, mut miten käy🥺 Tänään on 6 PV ilman alkoholia. Muita vieroitusoireita ei oo ollu kuin ärtyneisyyttä ja kamalia öitä. Wii tässä muu auta kuin toivoa ja yrittää.
3 tykkäystä
Moikka Apina!!
Sulla olis siis 5 vuoden raittius takana jo, mieti mikä sai sut uudelleen tarttumaan pulloon taas? Varmaan tuosta viidestä vuodesta kuitenkin jäänyt hyviä alkottomia muistoja niin yritä vaikka niistä kaivaa ne hyvät puolet?
Täältä saa apua ja tukea vaikeisiin hetkkiin!
tuo sun juomisesi vaikuttaa aika lailla mun kaltaiselta määrien suhteen alkoi jo mennä siihen että muisti pätki!
Todella paljon tsemppiä raittiuteen, päivä kerrallaan tässä mennään itse kukin!
1 tykkäys
Tervetuloa - täällä meitä on kaikenkirjava joukko, jolla on yhteinen ongelma. Kiinnostaa ihan samalla lailla kuin Rampea, että mikä sai sinut noinkin pitkän raittiuden jälkeen uudelleen tarttumaan pulloon?
Kovasti toivon sinulle voimia pysytellä raittiina ja käy ihmeessä täällä lukemassa ketjuja ja voimien mukaan kirjoittamassa myös itse. Tämä on minulle ihan ehdoton elämänlanka ja tuki.
1 tykkäys
Nyt on 21 päivää ilman alkoholia. Ensimmäisen viikon aikana/jälkeen oli jotenkin loistokas olo. Elämä hymyili, olin enemmän läsnä jne. Sit tuli vitutus viikko, olin tosi kiukkuinen kaikille ja kaikelle, enkä oikeastaan tiennyt miksi. Näiden 21 päivän aikana mieliala on vaihdellut tosi paljon, tuntuu etten pysy itsekään perässä. Lääkäri määräsi lääkkeen, joka vie halun juoda. Toisaalta mun ei oikeaan tehnyt mieli juoda, mutta se on ollut jokapäiväinen tapa 1,5 v ajan. Yks hyvä ystävä, jonka kans viestitellään joka päivä ja alko päivitykset on kuuluneet asiaan. Nyt hän laittoi viestiä “Nythän se juominen loppui sulla taas hyvin”. En oo sanonut, että oon lopettanut/yritän juomisen. Tuo loukkas, en uskalla sanoa, että oon lopettanut ja, että tää ois ollu helppoa. Tulipa pitkä sepustus, sorry, ei ollu tarkotus.
3 tykkäystä
Paljon onnea kolmesta viikosta, se on oikein hyvä alku!
Mielialanvaihtelut alkuraittiudessa ovat täysin normaaleja. Erityisesti sitä tylsyyttä, alakuloa ja vitutusta saattaa esiintyä paljonkin. Samoin levottomuutta ja ahdistusta. Alkuvaiheessa nuo ovat lamauttavalla liuotinaineella kiusattujen hermosolujen kärvistelyä.
Kirjoittele ihmeessä tänne ajatuksia, niitä ei todellakaan tarvitse pyytää anteeksi koska ennen kaikkea kirjoitat itsellesi. Ja samalla annat toki luettavaa ja vertaistukea muillekin.
Tsemppiä tähänkin raittiiseen päivään!
3 tykkäystä
Kiitos sun viestistä. Eilen tuli pitkä sepostus, ja koska oon uus tätä “olohuoneen” käyttäjä, en ollu varma kuinka pitkiä viestejä voi kirjoittaa.
Eilen eka kerran kerroin miehelleni (naimisissa 28v) miten koen, että olen kuin lasipallo, joka voi mennä rikki pienestäkin asiasta. Olen luonteeltaan vahva, joka on luonut kovan ulkokuoren itselleni. Nyt näiden 21 alkoholittoman päivän aikana yllättynyt, että mulla on ollut hetkiä, jolloin oon kokenut olevani heikko. Mutta vieläkään en ole valmis näyttämään tätä puolta itsestäni. Mieheni on mun vastakohta, kiltti ja lempeä. Nyt en ole varma voinko luottaa, että hän on tarpeeksi vahva, jonka edessä voin mennä “rikki”
Moikka, sepustukset hyviä täällä voi tuntojaan revitellä ihan avoimesti !!
Hyvä, että voit puhua alkosta/riippuvuudestasi miehen kanssa!! Jos on kerta kiltti ja lempeä niin luulisin, että löytyy empatiaa myös tähän?
Itsellä se huono ja haruas puoli, ettei ole ketään kenen kanssa tätä jakaa paitsi nyt täällä. Kukaan IRL ei siis oiekasti tiedä mun alkonkäytöstäni oikeastdaan mitään enkä voi kenenkään kanssa jutella siitä koska olen vain kaappijuoppo ollut!
Mukavaa raitista jatkoa sulle, päivä kerrallaan!
Mä oon ollu kaappijuoppo ja se on ollu kuin virtahepo olohuoneessa. Tiedän, että mieheni tiesi juomisestani, mut koskaan siitä ei puhuttu. Kun työterv.lääkäri passitti munt katkolle, joka oli eka kerta, sanoin miehelleni että meen unikouluun, koska mulla on aina ollut uniongelmat. Katkon jälkeen olin 5 pv juomatta, mut sit aloitin jokapäiväisen juomisen.
Päihdepolilla olivat sitä mieltä että mun ois pitänyt mennä kuntoutukseen. Löysin 100 syytä miks en voi mennä. Muutaman viikon juomisen päätin lopettaa. Miehelleni en oo pystynyt puhumaan, muuten kuin viestitellen.
Nyt on 25pv juomatonta päivää takana.
Ootko käyny päihdepolilla? Mulle annettiin yksilö terapia, jossa käyn 1x/vko ja se on ollu tällä hetkellä ainut missä voin puhua juomisesta/ juomattomuudesta. Suosittelen sullekin tuota terapiaa👍
3 tykkäystä
On tää kyllä ihme “tauti” kun pitää vaan piilotella omaa juomistaan!? En pi.dä siitä, että mun pitää tätä salata mutta en voi muutakaan! Kuntoutus tai edes terapia jossa voisi huoletta puhua kaikki jutut tuntuisi tosi vapauttavalta.
Taas löydän tästäkin toki negat eli jos menen päihdepoliin niin pienellä paikkakunnalla vaikka kuinka salassapitoa ym niin piirit tosi pienet ja vaimo töissä palveluyksikössä jossa asukkaina p-mt henkilöitä eli riski erittäin suuri, että joku hänen kolleega, kaveri tuttu olisi mua vastassa on tosi iso…
Kai se pitää vaan sinnitellä ihan vaan yksikseen vaikka korttitalo saattaa sortua minä päivänä tahansa.
Isosti tsemppiä sulle ja toivottavasti saat apua omaan tilanteeseesi!
1 tykkäys
Ymmärrän, meidän perällä sama homma, salaa ei onnistuisi omalla paikkakunnalla käydä päihde palveluissa, liian pienet piirit. Mutta olen miettinyt, että vaihtoehto 1. mitä sitten jos tietäisivät? Mitä se haittaisi? ja vaihtoehto 2.maksusitoumus (niistäkin asioista tutut päättämässä) tai itse maksaisin Minnesotahoidon toisella paikkakunnalla.
Päihdepalveluitahan ei järjestetä kunta- vaan aluetasolla. Varsinkin jos pääsee liikkumaan, niin luulisi olevan mahdollista pyytää vastuuhoitajaa ja vastaanottoa johonkin muualle kuin kotipaikkakunnalle?
Meinasitko olla kertomatta vaimolle jos haet apua? Sitä en todellakaan voi suositella.
Ja vielä sellainen näkökulma, että haluatko mieluummin olla se, jolla korttitalo romahtaa vai se, joka hakee apua ennen sitä. Olen ihan varma, että edellisestä tulee paljon rumempaa jälkeä ja enemmän porua.
1 tykkäys
Mä niin ymmärrän sua, ettei oo helppo pienellä paikkakunnalla mennä hakeen apua. Sitä haluaa pitää jotain ulkokuorta, että kaikki hyvin. Joskus mietin, että oisko johonkin fyysiseen sairauteen helpompi hakea apua.
Mä vieläkin taiteilen sen kans, että myönnänkö itselleni, saati sitten muille, että olen alkoholisti. Päihdepolilla ja kaikki netissä olevat testit ovat sitä mieltä, että oon alkoholisti. Mutta en halua sitä leimaa, koska se on elinikäinen sairaus. Kuka on valmis myöntämään, on elinikäinen sairaus. Siihen olen myöntänyt, että alkoholi on mulle ongelma, josta voi päästä irti
Tiedän, että tuo kuullostaa hullulta, mut vielä oon tässä vaiheessa.
Hurjan paljon tsemppiä sulle 
1 tykkäys
Tuo on hyvä nosto, hakea apua toisesta kunnasta 
31 pv juomatta. Näin unta, että mulla oli ihan kamala viinanhimo ja alko menis kiinni 15 min päästä, enkä millään ehtis sinne. Yritin ja yritin ehtiä sinne ja tuntui, että tekisin mitä vain saadakseni viinaa. Heräsin ennenkuin löysin sitä.
Nyt aamulla säikähdin miten voimakas tarve oli saada juotavaa.
Onko jollain toisella ollu samantyyppisiä unia?
1 tykkäys
Ei tuommosta ole ollut mut semmonen oli että mun unissa on ollut kantapaikka. Ksupungissa jota ei ole. Mut käyn siellä joskus unissa. Menin kapakkaa tarkoituksena juoda drinkki mut se ravintola oli lopettanut alkoholin myynnin. Kun olen ollut juomatta niin unien ravintolakin joutui uudistamaan palveluita. tämä uni oli nyt viime kesänä.
Kantapään kautta sain muistutuksen, ettei alkoholi todellakaan sovi mulle.
32 holtitonta päivää ja eka kerran tuli houkutus juoda ja se vei voiton. Haluan sanoa, että älä anna voittoa tuolle houkutukselle.
Te jotka ootte olleet kauemmin juomatta niin, kuinka usein tulee houkutuksia ja miten ne selätetään?
Ei mulla ollut yhtä keinoa. Aina uusia keinoja, kunnes onnistuu. Tärkeintä on jatkaa yrittämistä.
Kun juotattaa, keksi tekemistä, mitä vaan. Aja autolla Yyteriin.
Lue kirjoja. Annie Grace
Lue Kemppisen blogeja Alkoholismin keskivaiheet - Juha Kemppinen
Mene AA nettikokoukseen
Kerro työterveydessä
Ota Antabuskuuri
Käytä I am Soberia
Katso youtubesta kauhutarinavideoita
Hakeudu Kantamon tai Avominnen avohoitoon
Tsemppiä uuteen yritykseen.
T. Puuhapete
3 tykkäystä
Jatkoa ketjulle 6 alkoholiton päivä:
Kiitos sun viestistä. Ei kait ole yhtä vastausta alkoholi himon taltustamiseen joka toimisi kaikille.
Ihanaa kun jaksoit laittaa monta vinkkiä mitä kokeilla. Täytyy yrittää ja mennä päivä ja hetki kerrallaan ja onnitella jokaisesta holittomasta päivästä.
Oon miettinyt oisko mun vielä tässä vaiheessa pitää matalaa profiilia yhden ystävän kans, joka rohkaisee ostamaan pullon.
1 tykkäys
Yksi hyvä keino on syödä vatsa täyteen ruokaa ja herkkuja. Jos vetää sen verran, että tulee jo suunnilleen paha olo, niin ei silloin juominen enää maistu.
Ja sitten ehkä se tärkein, Tunnesieto. Juomishimokin on vain tunne. Kaikki tunteet menevät ohi, niin sekin. Tunnesieto on tärkeä taito, sitä voi lähestyä vaikka niin, että yrittää ikäänkuin ulkopuolisena tarkastella tunnetta. Siinä se olla möllöttää, eiköhän se kohta lähde pois.
8 tykkäystä
Tuo on hyvä idea syödä herkkuja, niin paljon ettei tee mieli enää juoda. Nyt kun oon ollu 37 pv miinus 1 kerta juomatta, huomaan, että syöminen maistuu ihan eri tavalla.
Kun join joka päivä, paitsi su koska silloin alko oli kiinni, ei mahaan yksinkertaisesti mahtunut oikea ruoka. Vatsa turposi ja lihoin 10kg vuoden aikana, en edes raskausaikana oo painanut näin paljon. Uus läski olo saa munt inhoamaan ulkonäköäni. Oon aina ollut hoikka, nyt näytän kuin oisin viimeisilläni raskaana. Tämän reilun aikana vatsa turvotus on kadonnut, mutta varsinainen iso maha on yhä. Täytyy kait vaan myöntää, että maha joka kasvoi reilun vuoden aikana, ei heti katoa.