Tänään on 501 päivää siitä, kun päätin, että eiköhän tämä tissuttelu ollut tässä.
Miltäs eilen sitten tuntui -no ihan samalle, kuin silloin, kun täytin 47, eli ei miltään -oravanpyörässä hölkätään ja mietitään arkisia asioita.
Raittiuden aikajana menee niin, että ensin sitä on ihan tohkeissaan, että pystyi tällaisen päätöksen tekemään ja sitten noin 3kk kohdalla tulee sellainen pörröinen olo, jossa ollaan niin olevinaan. Suunnilleen vuoden kohdalla tapahtui isompi muutos ajatusmaailmassa. Joku kuvaili sitä osuvasti värien palaamisella elämään. Pienistä asioista tulee merkityksellisiä: lasten jutut, hyvä ruoka ja se, että ylipäänsä hengittää, näin muutamia mainitakseni. Unohtaa ei saa myöskään luonnon tarjoamia kokemuksia, kuten myrskyjä ja punaista iltataivasta tai aamunkajoa, jota voi katsella ilman pöhnäistä oloa. Töissä on toki kaikilla kaikki päin seiniä, mutta nekin sekoilut kokee sellaisella vaikeasti kuvailtavalla rauhallisella realismilla. Nyt huomaa myös herkästi, kuinka ahdistuneita ja vihaisia osa ihmisistä on.
Kyllä juoppo juopon tuntee, pitää kyllä paikkansa. Itse ainakin havaitsen nyt ympäröivää maailmaa ihan erilaisen filtterin läpi.
Aiemmin oli usein pelkät parkkivalot päällä, kun sitä suoritti arkea.
Kuitenkin yksi merkittävimpiä terveystekoja on ollut sosiaalisen median, politiikan ja 24/7 uutisvirran seuraamisen lopettaminen. Sieltä se algoritmi syöttää sellaista sontaa, että ei sitä kestä kukaan. Nyt ei voisi paljon vähempää kiinnostaa, mitä maailmalla tapahtuu, ei kyllä kiinnosta oikein oman lähiönkään tapahtumat. Näen kyllä ikkunasta, jos jotain merkittävää tapahtuu -kyllä olisi ihmisellä yhtä iso pää, kuin hevosella, jos maailmantapahtumia tulisi vielä oman elämänsä lisäksi miettiä.
Muistan kun kerran kerroin jollekin jostain maailmaa ihan justiinsa kohtaavasta katastrofista, johon me kaikki kuollaan, niin vastaus oli: “Ai, emmä oo kyl kuullu mitään”. Näinhän se menee. Jos nyt mietitään vaikka 6-vuotta taaksepäin ja olisit elänyt ilman uutisvirtaa, niin mitään merkittävää ei olisi tapahtunut. Vaikka keltainen media kuinka hehkuttaa, niin elämä se jatkuu vaan. Nyt ymmärrän vanhan sanonnan, ettet voi nousta joka junaan. Johonkin se vaan pitää tyytyä ja hoitaa se sitten niin hyvin, kuin osaa.
Yksi iso haaste tässä raitistumisessa on se, ettet voi olettaa, että kaikki ympärilläsi luopuvat myös päihteistä. Parisuhteessa, jossa on ollut alkoholi yhteisenä harrastuksena, tulee haasteita, kun toinen jatkaa siitä mihin itse jäi. Koeta nyt siinä selittää toiselle raittiuden hyvistä puolista, kun itselläkin kesti ikuisuus ymmärtää, ettei touhussa ole järjen hiventä. Itse reagoin vuosia sitten samoin, kun ovella seisoi rauhallisia ihmisiä Vartiotorni-lehti kädessään -ihme jengiä, ajattelin.
On se silti vaan karseaa katseltavaa, kun ei ihminen pysty ilman alkoholia mihinkään. Isolle osalle käyttäjistä alkoholi on kuin bensa autolle. Kyllä se siinä parkkiksella nököttää tankki tyhjänäkin, mutta jos jotain liikettä haluaa, niin nestettä pitää saada.
Kun alkoholista tulee osa ravintoympyrää ja kuvittelet olevasi kovinkin eurooppalainen tai boheemi, oman elämäsi toimitusjohtaja, niin korkki kiinni ennen, kuin mitään peruuttamatonta tapahtuu. Kaikki kroonisesti alkoholia käyttävät tietävät, ettei yhdestä annoksesta ole mitään iloa, se on kuin lasi limua, mutta tiedät jo ennen, kuin muki tyhjä, että otat vielä yhden, jos toisenkin. Tämä toistuu joka saakelin ilta ja viikonloppuna saat sitten palkita itsesi oikein kännillä. Illat, kun et saa juoda pyörit, kuin sopuli pitkin mökkiä ja koetat esittää normaalia. Vaihtoehtoisesti makaat pimeässä katsomassa 16 tuntia Netflixiä ja olet ainoastaan fyysisesti läsnä.
Monesti miettinyt miksi sitä alkoholia piti nuoresta asti juoda aina, kun mahdollista. Miksi koulut jäi ja oli niin kiire aikuisten “vapaaseen” ja “nautintoja” täynnä olevaan maailmaan. Miksi piti leikkiä kotia ensimmäisen tyttöystävän kanssa, vaikka elämä oli sekaisin, kuin pirtelö. Niin miksi osa vietti aikaa kavereiden kanssa, reissasi ja opiskeli itselleen ammatin, eikä heillä tuntunut olevan niin kiire puuhaamaan vastakkaisen sukupuolen kanssa?
Onko epävarmuus, huono itsetunto ja ujous niitä taikasanoja jotka saavat nuorison juomaan? Jos minulta kysytään niin on. Toki osa haluaa vaan sekoilla ja pitää hauskaa, eikä heille jää homma vuosiksi elämän päätehtäväksi. Heillä pysyy mopo jotenkin paremmin käsissä, kai se pitää vaan hyväksyä. Silti osa nuorista, jotka selvisivät kuivin jaloin pitkälle myöhäisaikuisuuteen, alkoholisoituu kuitenkin keski-ikäisenä vuosia harjoitelleena. Näin käy koska sille mielelle on opetettu nopea keino saada alkoholista dopamiinimyrsky ja raskaan suorittamisen runtelemille aivoille se on eetvarttia, jota on vaikea kiistää.
Tästä sekavasta pohdiskelusta voi vetää ehkä varovaisen johtopäätöksen, että alkoholismia on vaikea ennustaa. Liian moni asia vaikuttaa taustalla.
Ehkä lapsuuden huono itsetunto voi johtua niinkin yksinkertaisesta asiasta, ettei saanut 501 Leviksiä tai Nike Air tennareita. En tietenkään muista, mutta oli ne 40-vuotta sitten varmasti yhtä kalliita, kuin nykyäänkin. Vanhemmat ei silloin ymmärtäneet lasten juttuja, eikä ne ymmärrä vieläkään, vaikka kuinka kuvittelee itse klaaraavansa vanhemmuuden jotenkin paremmin.
Kunnon synnytys tuli näin 501 päivän kunniaksi. Toivotaan, että näistä teksteistä on mahdolliselle lukijalle hyötyä. Itse pidän tätä alustaa tuiki tärkeänä vertaistuen lähteenä.
Itse suosin kaikessa keskitiellä kulkemista, mutta alkoholin suhteen on pakko myöntää olevansa aivan toisessa reunassa. Se on laillinen huume, joka aiheuttaa karsean määrän itkua ja tuskaa, se rikkoo perheet ja tuhoaa lapsuuden monessa kodissa.
Omassa lapsuuden lähiössä näin mitä on alkoholismi. Se oli säälittävää ja kamalaa katsottavaa. Oma koti oli raitis, mutta silti aloin käyttämään, koska eihän minusta koskaan juoppoa tulisi. Senkin määritteleminen on vaikeaa. Olin itse viimeiset 15 vuotta sellainen suorittava alkoholisti, joka palkitsi itsensä aina iltaisin, siis joka ilta 
Kyllä siitäkin kertyy karseat viikkomäärät, kun niitä joskus laskeskelin. Jos mietit juotko liikaa tai puoliso siitä sanoo, niin usko pois, että se on totta. Tee asialle jotain, tuskin kadut.
Alkoholi sopii ihmiselle, kuin otsatukka sialle.
Aluksi ajattelin että tulen todellakin pyörimään kekkereissä, olihan se iso osa sosiaalista elämää. Sitten tuli tauko, etten halunnut enkä varmaan aina edes uskaltanut, raittiuttani suojellessani. Mikä oli tietenkin vain järkevää. Nykyään olen siinä viimeisessä porukassa vielä jatkamassa johonkin tanssimaan, kun baarit sulkevat oviaan. Toki olen huomannut, että olen itse aiemmin ollut se aktiivisin humaltuja. Moni muu kykenee ottamaan kohtuullisemmin ja jopa keskustelemaan ihan tavallisesti selvänkin kanssa vielä pikkutunneilla. Ihan pelkässä jurriporukassa en ehkä niin jaksaisi olla.
