501 päiväisiä mietteitä raittiudesta

[Jussi]

Miksi osa ei lopeta vaikka se vie elämästä ilon ja energian?

Miksi osa ei lopeta, vaikka työt uhkaa loppua?

MIksi osa ei lopeta, vaikka puoliso sanoo, ettei pidä humalaisesta persoonasta, joka muuttuu piikitteleväksi, ilkeäksi ja katkeraksi?

MIksi osa ei lopeta, vaikka lapsetkin pitää käytöstä outona?

Miksi ei ymmärretä, että masennus johtuu alkoholista tai sen puutteesta?

Miksi ei ymmärretä, että syy on itsessä, ei yhteiskunnassa tai puolisossa?

Miksi ei ymmärretä, että kyky tuntea empatiaa tai iloa onnistuu enää vain alkoholin avulla?

Miksi ei ymmärretä, ettei juominen ole enää hauskaa, vaan olon normalisointia?

Miksi ei nähdä oman persoonan muuttumista?

Miksi ei nähdä omaa humalatilaa?

Miksi luullaan, ettei ympäristö näe ongelman vakavuutta?

Miksi kuvitellaan, että aikuinen ihminen voi käyttäytyä kuten haluaa, eikä hänen tarvitse välittää muiden tunteista?

Miksi nöyryyttä ja anteeksiantoa on niin vaikea oppia?

MIksi ei nähdä, että avain ongelmiin seisoo peilin edessä?

Miksi kuvitellaan, ettei minusta tule alkoholistia, eikä minulla ole ongelmaa?

Miksi kiistetään omien vanhempien tai sukulaisten yhteys omaan tilaan ja kuvitellaan olevan heidän yläpuolellaan?

Miksi ihminen muuttuu narsistiseksi, uhmakkaaksi ja ylpeäksi?

Miksi minäkeskeinen elämä trendaa?

Miksi ei ymmärretä, ettei lapsuus määritä sitä, minkälainen elämä pitää itse viettää?

Miksi ei haluta edes yrittää?

Miksi ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella?

Miksi halutaan jonkun toisen elämä?

Miksi ei osata olla kiitollisia siitä mitä on?

Miksi se elämä on niin vaikeaa?

Miksi pitäisi elää ulkopuolelta syötetyn tarinan mukaan?

Miksi kuvitellaan, ettei sairaudet koske minua?

Miksi ei ymmärretä, että elimistö ei kestä mitä tahansa?

Miksi ei ymmärretä, ettei lääkärit pysty kaikkia parantamaan?

Miksi ei kyetä asettumaan toisen asemaan?

Miksi ei kuitenkaan lähdetä kulkemaan sitä omaa “vapaan elämän polkua” vaikka siitä vuosikausia jankutetaan?

Miksi ei ymmärretä, että juopot lähtee Honkanummelle lähes poikkeuksetta ennen aikojaan?

Miksi ei haluta katsoa tai kuunnella tarinoita siitä, kun joku on raitistunut?

Miksi ei ymmärretä, että alkoholismi on itsensä kieltävä sairaus?

Miksi avun pyytäminen on niin vaikeaa?

Miksi ei ymmärretä, että ihminen voi nauttia asioista myös ilman päihteitä?

Miksi ihminen on niin heikko?

Miksi?

No siksi, kun alkoholi on sotkenut aivokemiat jo nuoruudesta lähtien ja yhteiskunta sekä viihdeteollisuus ylläpitää kuvitelmaa siitä, että on ihan normaalia nauttia elämästään komea lasi kädessään ja kokea olevansa jotain ihan muuta.

“Kerranhan täällä eletään, haluan nauttia elämästä” on ikävän tuttu lause päihderiippuvaisen suusta.

[Liiluu]

Maailma ympärillämme on houkutuksia täynnä ja ihminen on niille heikko.Markkinamiehet ovat sen oivaltaneet kauan sitten.Siksi,kun olemme monimutkaisia olentoja.

[Jussi]

Paljon puhutaan siitä mikä muuttuu, kun lopettaa juomisen.

En tiedä muista, mutta omalla kohdalla tuli vuorokauteen järjetön määrä lisäaikaa. Kai se ajantaju jotenkin meni, kun niiden tölkkien kanssa piti puljata.

Viikonloppuisin oli aamut melko tahmeita sinne puolille päivin, mutta onneksi siitä sai heti muutaman tunnin päästä korkata ekan lauantaioluen.

Muistan, kun joskus ihmettelin, miten yksi tuttu ehti touhuta niin paljon kaikenlaista. Sillä oli koko ajan monta rautaa tulessa. Oli nätti vaimo ja lapset.
Pihassa uusi auto. No en ole vähään aikaan enää ihmetellyt, kaikki selviää aikanaan. Piti vaan ensin itse lopettaa.

Sitten on ruumiinlämpö, joka menee juodessa jotenkin sekaisin. Juovana aikana saatoin istua saunan jälkeen pakkasessa “jäähyllä” varmaan tunnin ja sisälle tultua tuli heti hiki. Nyt otan saunan jälkeen vissyn tai Crispin, enkä todellakaan mene pihalle palelemaan. Myös ulos laittaa mielellään vaatteet päälle.

Myös ruokahalu on loistava ja iltaisinkin tulee syötyä. Mulla oli taktiikkana tämä iltaoluen juominen tyhjään mahaan, enkä rehellisyyden nimissä aina ihan iltaan asti jaksanut odottaa. Hyvä, kun en parkkipaikalla juonut ekaa. Se onkin näköjään melko yleistä, kun näitä ketjuja lukee. Juoppo haluaa joka tölkistä sen maksimihyödyn.

SItten se rauhoittunut sielunmaisema. Sellainen päätön ryntäily on vähentynyt. Jos sitä vielä ilmenee, niin sanon itselleni heti, että lopeta sekoilu.

Maailmankatsomus muuttui myös mystisesti. Ei ole enää sellaista pakonomaista vihaa, katkeruutta tai epäluuloa kaikkea kohtaan. Jotenkin nykyään osaa katsoa maailmaa sillai pää kallellaan, ehkä vähän uteliaana, mutta ei lähde kuitenkaan mukaan mihinkään ulkoa syötettyyn tarinaan ja vaahtoa siitä kaikille. Maailma nyt on mikä on, ei minun tehtävä ole sitä murehtia. Ei sota yhtä miestä kaipaa, eikä mun miettimisillä muutu mikään mihinkään suuntaan.

Varmaan moni muukin asia muuttui, mutta nämä nyt tuli mieleen. Yksi tuli vielä mieleen: kateus ja toisten arvostelu on vähentynyt. Nyt osaa suhtautua eri tavalla ja olla aidosti iloinen, kun toinen on saavuttanut jotain hänelle tärkeää.
Olin juovana melko vihainen monelle eri asialle, vaikka ei ne minulle mitenkään edes kuuluneet.

Nyt pitää laittaa märkäpuku päälle ja viedä koira raikkaaseen talvi-ilmaan, joka ei tässä Itämeren rannalla ole ehkä sitä mitä talvi voisi mukavimmillaan olla. Näillä mennään, eikä säähänkään voi vaikuttaa, en siis sitäkään jaksa murehtia.

[kaaosteoria66]

Amen. Tuo viha ja katkeruus erityisesti ja halu arvostella kärkkäästi kaikkea. Huh. Nyt aikalailla sitä tyytyy toteamaan asioita.

[Metsanpoika]

Monia samaistuttavia asioita raittiudesta.

@kaaosteoria66 kanssa samoilla linjoilla, että viha, katkeruus ja halu arvostella kärkkäästi kaikkea on laantunut. Samoin kateus ja moni muu ikävä tunne. Mielen maisema on kokenut valaistumisen ja minusta on tullut sangen valoisa ja positiivinen persoona, entisen aasi ihaan tilalle.

@Jussi

Sillä oli koko ajan monta rautaa tulessa. Oli nätti vaimo ja lapset.
Pihassa uusi auto. No en ole vähään aikaan enää ihmetellyt, kaikki selviää aikanaan. Piti vaan ensin itse lopettaa.

Tämä on vähän hauskakin juttu. En itsekään juodessa huomannut tai halunnut huomata, miten paljon aikaa, voimia, energiaa ja rahaa kului alkoholiin. Fokus oli juomisessa. Raittiina on kaikkea niistä enemmän ja voi kohdistaa ne parhaaksi katsomiin juttuihin. Ehkäpä se näyttäytyy ulospäin juurikin näin, kun kuvasit ‘erästä tuttua’

[Jussi]

Se olisi toinen joulunaika ilman olutta ja päivä 526. Tuosta numerosta on vaikea mitään numeroa tehdä, mutta on tuo itselle pitkä pätkä. Olin varma, että kohtaloni on olla olutsieppo lopun elämääni.

Jos on aikaa, niin googlaa olutsiepon serkku: Kirjosieppo. Eipä tarvitse enää ihmetellä, mistä tuo vertaus on keksitty -kunnon häirikkö.

Sen verran aikaa on kuitenkin kulunut, etten joisi enää missään Bakkanaaleissa.
Mielenmaisema on meinaan muuttunut niin tasaiseksi, etten enää entiseen vaihda.

Eilenkin väsyneenä ja nälkäisenä pönötin kassajonossa, eikä ilmekään värähtänyt, vaikka joku lastasi hihnalle päivittäisen olutannoksensa.

Tuosta maailman parantamisesta ja ihmeellisten asioiden murehtimisesta tuli mieleen, etten voinut ennen ymmärtää ihmisiä, jotka eivät olleet somessa tai olleet kiinnostuneita mistään meneillään olevasta tai kohta alkavasta kriisistä.

Oma äiti sanoo aina, että tapahtuu mitä tapahtuu, kaikella on tarkoituksensa.

Se ärsytti aina ja usein mietin, onko se jotenkin retardi, kun ei mikään kiinnosta.

No eihän se ole, absolutisti vaan.

Tuo ajattelumalli on jotenkin tarttunut. Olen varmaan teflonia, kun se kesti lähes viisikymmentä vuotta, mutta ei se teflon ole onneksi ikuista.
Nykyään koen omituista kiitollisuutta, vaikka olo on välillä, kuin pesukoneessa, kun sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Osaan nauttia arjesta ja olen onnellinen, kun elän. Aivan liian moni ikäiseni ja paljon nuorempikin makaa jo siellä Honkanummella. Ole kiitollinen siitä mitä on, sanoi joku joskus.

Tuosta somesta vielä muutama sana. Olen tätä foorumia kahlannut ja mielenterveysasiat kiinnostaa, vaikka itse olenkin täysin terve ja normaali
Yksi asia, joka pistää silmään on ahdistus ja kaiken maailman pakko-oireiset häiriöt ja se iänikuinen höpötys ADHD oireyhtymästä.
No ei minulla ole mitään hopealuotia, jolla kaikki paranee, mutta laittakaa nyt se puhelin pois ja lopettakaa se pakonomainen räplääminen ja toisten elämän seuraaminen tai kaiken maailman alarmistien kuunteleminen.
Mikään Instassa tai Facessa esitelty elämä ei ole todellisuudessa sellaista ja vaikka olisikin, niin elä omaasi ja nauti matkasta. Aika menee kovaa ja mitään et takaisin saa.

Pakko lähteä töihin, mutta jos mielenterveys kiinnostaa, niin Ben Furman ja Aku Kopakkala on ne herrat, jotka voivat auttaa.

[kaaosteoria66]

Onneksi olkoon Sinulle noista päivistä. Näin se on - pinna pitenee ihmeesti, kun laittaa korkin kiinni. Tänäänkin jonotin ihan rauhassa joulukalaa miltei tunnin eikä hermo edes kiristynyt.

Somesta olen täysin samaa mieltä. Juova minä roikkui somessa katkerana ja kateellisena - ja mitä sitten muka kadehdin? Toisten elämää - sitä, jota joku valitsee näyttää ulkopuolisille. Nykyään olen sanonut itselleni, jos erehdyn vielä selailemaan jonkun kuvavirtaa - puhelin kiinni, lähde ulos ja elä omaa elämääsi. En ymmärrä niitäkään, jotka menevät jonnekin konserttiin ja katsovat sitä liveartistia puhelimen kameranlinssin kautta - onko se joku elämys muka?

Oikein ihanaa joulua!

ps. Ben Furman on kingi

[Jussi]

Eletään vuotta 2026 ja tällaiselle 70-luvulla syntyneelle se kuulostaa ihan kun elettäisiin jossain tulevaisuuden utopiassa.

Vaan, kun ei eletä.

Autot ei lennä, avaruusmatkailu ei ole käynnistynyt, eikä lääkärit osaa vieläkään parantaa kaikkia tauteja. Arkinen elämä on edelleen samaa jatkuvaa taistelua leivästä, kuin kauan sitten, pienellä tvistillä höystettynä. Niin kauan, kun täällä ihmisiä tallustaa, on myös ongelmia.

Kauan sitten tehtiin elokuva Forrest Gump. Se oli kyllä hyvä. Olin silloin (1994) nuori ja kuolematon, asioita laajasti ymmärtävä ihminen…

Leffasta jäi mieleen aforismi: “Life was like a box of chocolates. You never know what you’re going to get.”

Pitäisi osata elää päivä kerrallaan, eikä murehtia mistään. Elämä on todella arvaamatonta ja se saattaa heittää välillä eteen ties minkälaisia haasteita.

Monessa ketjussa pohditaan kuinka selvitä ahdistuksesta, masennuksesta, peloista tai muista arkiseen elämään kuuluvista tunteista, jos ei niitä voi lääkitä tai buustata alkoholilla.

Omalla kohdallani sain kokea muutama vuosi sitten ahdistuksen koko painollaan, kun yksi lapsistani sairastui vakavasti ja joutui pyörätuoliin. Silloin otettiin kyllä miehestä mittaa.

Ahdistuksen määrää on vaikea kuvailla, mutta jos makaa lattialla keilapallo rinnan päällä, niin voi ainakin kokea kuinka vaikeaa oli välillä pelkästään hengittää.
Tuolloin ajattelin, että nyt on tosi kyseessä ja pitää olla lujana, eikä saa seota.

Moni asia meni kotona ja elämässä uusiksi. Oli otettava vastaan mitä annettiin. Olin kuitenkin kiitollinen, että sain lapsen vielä kotiin. Sairaalassa vietettyjen viikkojen aikana ymmärsin, ettei kaikki sieltä kotiin palaa, siksi siellä on kappeli ja hiljainen huone. Noita asioita en aikaisemmin miettinyt, kunhan painoin menemään, kuten muutkin. Ei silti, eihän niitä kuulukaan miettiä, kun kaikki on jiirissä, mutta kyllä elämästä pitää olla kiitollinen.

Näinä aikoina alkoi myös alkoholismi aiheena kiinnostaa entistä enemmän. Huomasin, että nyt on “oikea” syy juoda, kun näin kurjasti kävi. Mutta eihän minulle mitään käynyt, vaan lapselle, joka tarvitsee tasapainoisen ja raittiin isän.
Lisäksi havaitsin, että puolisokin oli kehittänyt itselleen kaikessa hiljaisuudessa kunnon alkoholismin. Niin sitä vaan voi parisuhteessakin salaa puuhata kaikenlaista. Aina välillä kyllä ihmettelin, joinko muka eilen noin monta kaljaa, kun laatikon pohja tuntui seuraavana iltana sitä kopeloidessa. Samoin kalliit ja hienot viskit ja muut, tuntuivat haihtuvan jonnekin, vaikka korkki(pullon) oli tiukasti kiinni.

Se oli sitten se yksi heinäkuinen päivä, kun päätin, että nyt se alkoholin kotiin kantaminen riittää ja kaadoin myös ne kalliit viskit viemäriin. Hakekoot rouva omat juomansa. Hyvin hän ne sieltä kaupasta on löytänyt, samoin kuin piilopaikat pulloille täällä kotona. Kurkkukin on vissiin alituiseen käheä, kun Mynthon askeja on kaikkialla. Tämä on perisuomalainen tapa hoitaa ahdistusta. Ei puhuta ja harva se päivä turrutetaan mieli, jotta saisi hermoradat rauhoittumaan.

Mulle on ihan sama, mutta minä en enää juo, koska juomisesta tulee paska olo ja viina on kallista, en kyllä joisi vaikka olisin rikas. Rouva taistelee tai on taistelematta omat sotansa. Sen verran olen yrittänyt häntä tukea, että on kyllä tullut kristallin selväksi, ettei hänellä mitään ongelmaa ole ja apu ei kiinnosta. Saa nähdä, kuinka homma etenee. Tätä palstaa paljon selanneena ymmärrän kyllä, ettei näissä tarinoissa ole onnellisia loppuja kovinkaan usein.

Siitä ahdistuksesta ja sen käsittelystä tulee vielä jotain mieleen.

Nöyryys, kiitollisuus (kaikesta huolimatta) ja ihmisen ymmärrys siihen, ettei moneen asiaan voi vaikuttaa mitenkään, ne vaan tapahtuu, on tärkeitä luonteenpiirteitä. Ylianalysointi on myös syytä lopettaa. Sitä tuli kyllä harrastettua, niin juodessa, kuin siitä toipuessakin, eikä mikään muuttunut mihinkään, eikä ymmärrys lisääntynyt Oma äiti sanoi aina, että kaikella mitä tapahtuu, on jokin merkitys. Minä pääsin eroon alkoholista, kun lapsi sairastui. Lisäksi aloin ymmärtämään maailmaa ja kanssaihmisiä paljon paremmin, älkää kysykö miten niin. Niin se vaan menee, kun korkin laittaa kiinni. Kiukku, muiden syyttely ja maailmantuska katoaa, kuin tuhka tuuleen.

Alkumetreillä hoidin ahdistusta ulkoilulla ja hengittämällä kunnolla. Eli ei sellaista pinnallista puuskutusta, että on koko ukko jumissa. Lisäksi istuin vaan hiljaa saunassa tai milloin missäkin ja katsoin ylös. Kyllä sieltäkin koin jotain apua saaneeni, jos en muuta, niin ymmärsin hyvin oman voimattomuuteni ja pienuuteni asioiden suhteen. Nukkuminen on se tärkein asia, silloin elimistö lepää ja joskus voi nähdä hauskoja unia. Pidän saman unirytmin myös silloin, kun en ole töissä ja olen jotenkin ohjelmoinut itseni niin, että sänkyyn mennään nukkumaan, ei murehtimaan eilistä tai huomista. Kieltäydyn myös ehdottomasti kaikista lääkkeistä.

Moni pitää AA:n korkeamman voiman höpinöitä huuhaana, niin minäkin ennen, vaan en enää. Jokainen saakoon apunsa, mistä parhaiten keksii, mutta se on kyllä tullut selväksi, että alkoholismista toipuminen vaatii ainakin vertaistukea, jos ei muuta.

Murheiden ja ongelmien määrä tuntuu olevan vakio. Rahat on aina loppu tai jotain hajoaa. Töissä pidetään yt-neuvottelut kun luulit päässeesi hetkeksi rauhoittumaan tai lemmikki sairastuu. Uutisissa pelotellaan milloin milläkin ja kaikki voi päättyä ihan justiinsa.

Muistetaan nyt kuitenkin elää ja murehditaan niitä asioita hieman sitten, kun ne on päällä. Silloinkin ne voi koettaa ottaa vastaan sillai olkaa kohauttamalla ja toteamalla, että mikä ei tapa, niin vahvistaa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

[kaaosteoria66]

Huh.

[Jussi]

Se olisi eka työpäivä tälle vuodelle edessä. On kylmää ja pimeää, vähän niin kuin aika jota elämme, vaan eipä ole krapula ja kädet on vakaat, kuin kirurgilla.

Muistan elävästi tämän vuodenvaihteen, kun arkipyhiä oli alituiseen ja muutamalla pekkasella sai pitkätkin vapaat. Oli suorastaan pakko tissutella, kun ei tarvinnut töissä kulkea.

Tämä on hyvä esimerkki juomisen pakonomaisuudesta. Ei sitä hallinnut enää, kyllä vei pullo miestä ja ohjasi ajatuksia ja vaikka sen jo vuosia ymmärsi, niin asialle ei jostain syystä tehnyt mitään. Ajatusmaailma oli kieroutunut, usein ajattelin, että kaikkihan näin toimii. Kova työmies vaatii alkoholia rentoutuakseen, on tämä kyllä ansaittukin, mietin.

Ihminen on taitava luomaan itselleen sellaisia ajatuskeloja, joilla oikeutetaan tietynlainen addiktiivinen toiminta. Lisäksi sitä hakeudutaan sellaiseen seuraan, jossa ihannoidaan tällaista alkoholin käyttöä, samanmielisten kanssa on mukava olla. Tietyillä aloilla katsotaan juomatonta kollegaa helposti kieroon, ajat on kyllä muuttumassa tämänkin suhteen.

Tämä maailmalla vellova myllerrys ja epävarmuus tulevaisuudesta antoi itselle hyvän syyn juoda. Niitä syitä olin ollut aina hyvä keksimään, mutta nyt oli sellainen “tosi hyvä” syy. Antaa mennä vaan meiningillä.

Olen aiemminkin kirjoitellut, että tuo myllerrys tapahtuu pitkälti netissä ja omassa mielessä ja vaikka tapahtuisikin oikeasti, niin entä sitten -elettävä on kuitenkin. On sellainen sanonta, että hyvät ajat luo heikkoja miehiä, huonot vahvoja. Uskon tähän ajatukseen vahvasti. Toinen aforismi, jota olen noudattanut viime aikoina on englanniksi: “If you get tired, learn to rest not to quit” eli jos väsyttää älä lopeta, vaan lepää.

Ahdistuksen sietokyky on yksilöllistä. Ei pidä vertailla itseään muihin, vaan elää rohkeasti oman näköistä elämää. Toksisista kaveri- ja parisuhteista pitäisi hankkiutua eroon. Sekään ei ole koskaan helppoa, kun asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia. Uskon kuitenkin, että jokainen tietää mitä tarkoitan. On olemassa ihmisiä, joiden kanssa aikaa vietettyäsi olet aivan poikki. He ikäänkuin imevät sinusta energiaa. Sitten on taas heitä, joiden kanssa koet yhteenkuuluvuuden tunnetta ja olet oikein mielellään heidän seurassaan.

Itselläni on ollut peiliin katsomisen paikka, eikä ole ollut helppoa myöntää, että oma suhtautuminen oikeastaan ihan kaikkeen, on ollut usein melko negatiivista. Se alkoholi ja elinympäristö muokkaa ihmistä. Toksinen ilmapiiri tarttuu ja usein mietinkin, että pitäisi vaihtaa työpaikkaa. Se ei vaan ole laman aikana helppoa, kun olet saavuttanut tietyn elintason. Olenkin kehittänyt omat selviytymiskeinot. Jonkun mielestä se voi näyttää eristäytyneisyydeltä, kun viihdyn yksikseni, mutta en jaksa enää esittää kellekään mitään. Asiakkaiden kanssa kohtaamiset on usein mukavia, kun huomaa sellaista yhteenkuuluvuutta ja sielujen sympatiaa. Niistä saa hulluna energiaa. Näistä ihmisten energioista en tajunnut aiemmin yhtään mitään. Pidin ihan hulluina ihmisiä, jotka puhuivat jostain auroista, toksisuudesta tai ulospäin huokuvasta positiivisuudesta.

No oppia ikä kaikki, näillä taas mennään.

[Metsanpoika]

Kirjoituksesi antoi ajattelemisen aihetta, kiitos.

@Jussi

Ei pidä vertailla itseään muihin, vaan elää rohkeasti oman näköistä elämää.

Olen koittanut elää näin ja jatkan samalla mallilla eteenkin päin. Vertailu vaikuttaa negatiivisesti, mutta itse teen sitä välillä salakavalan huomaamatta, varsinkin silloin kun mieli on miinusmerkkinen.

@Jussi

Itselläni on ollut peiliin katsomisen paikka, eikä ole ollut helppoa myöntää, että oma suhtautuminen oikeastaan ihan kaikkeen, on ollut usein melko negatiivista.

Sama ja tästä on yllättävän vaikeaa päästä eroon ja muuttua positiivisimmaksi. Käytös ja ajattelumallit ovat ihmisessä lujassa, mutta pikkuhiljaa…kohti aina vaan valoisampia aikoja. Se kyllä täytyy sanoa, että pelkästään juopottelun lopettaminen kuori minusta esiin jo melkoisen positiivarin

@Jussi

usein mietinkin, että pitäisi vaihtaa työpaikkaa. Se ei vaan ole laman aikana helppoa, kun olet saavuttanut tietyn elintason. Olenkin kehittänyt omat selviytymiskeinot.

Vastaava tilanne, jotain selviytymiskeinoja olen kuitenkin kehitellyt työpäiviin, jotka auttavat jaksamaan. Pahimpien paikkojen yli kantaa haaveet ja unelmat paremmasta työpaikasta.

Tsemppiä vuoden ekaan työpäivään

[Tämiss]

Niin oivalluksia täynnä oleva kirjoitus🙏

Olin jo päättänyt, että nyt kuusiviikkoa kestäneet aamuitkut saa jäädä. Sallin sen vielä tänä aamuna itselleni kirjoitustasi lukiessani. Surusta puhkeaa juurikin nöyryyttä ja kiitollisuutta. Omat lapseni sairastuneet aikuisiällä kuka mihinkin koko loppuelämän lääkityksen vaativaan sairauteen. Kiitollinen siitä, että kaikki vielä hengissä ja pystyneet perustamaan perheet. Lastenlapset tuovat aitoudellaan iloa ja positiivisuutta omaan ankeuteen.

Päivät ja hetket on erilaisia. Tulee vuoroin iloa ja surua, rauhaa, seesteisyyttä, sekä synkkyyttä. Muiltakin oppii kaikkea, kun peilaa niitä itseensä. Kysyin eräältä ystävältä salaisuutta, miten hän näyttää ainavaan nuoremmalta, kun ikää tulee koko ajan lisää. Vastasi: “ Positiivinen ajattelutapa elämää ja inhimmillisyyttä kohtaan.”

Olemme kiitollisia tästä päivästä selvinpäin

[kaaosteoria66]

Oh boy - toksiset ihmiset työpaikalla. Niistä sitä vasta onkin saanut syyn omaan juomiseen. Jos pomo on ollut narsistinen sitä on etsinyt lohtua pullosta ja käynyt yksin kiukkuista yksinpuhelua, sellaista, joka olisi pitänyt suunnata siihen pomoon ja sen tapoihin johtaa, eikä omaan itseen. Jossakin kohtaa aloin miettiä, että ei tämä voi mennä näin. Jos toinen on sekaisin miksi tuhoaisin itseäni sen myötä.

Samoin nämä työpaikan energiasyöpöt- jauhavat omaa asiaansa ja juttuja joita heille on tapahtunut kuuntelematta toista. Nyt kun ei juo on helpompi sulkea korvansa ylimääräisiltä jorinoilta ja erottaa missä kohtaa aidosti tarvitaan jotakin empatiaa. Sellaiset ihmiset, joilta ei saa mitään vastakaikua kannattaa kyllä siivota elämästään pois.

Työpaikkaa vaihdoin, mutta mikään työpaikka ei ole ongelmaton ja alkoholisti kehittää kyllä syyn juoda siellä uudessakin paikassa, jos ei koskaan kyseenalaista omia käytösmallejaan.

[Jussi]

Kaveri kertoi, että veli kuoli jouluna. En tuntenut mutta tiedän, että oli alkoholisti. Ikää ehti tulla 45 vuotta. Ennen joulua toisen tutun sisko sai aivoinfarktin, josta selvisi. Hän on reilu parikymppinen. Syksyllä kuoli työkaveri, joka eli rokkielämää. Hän oli alle 50.

Täällä monet miettii mistä saisi motivaatiota lopettamiseen, niin vaikka näistä. Me ei olla kuolemattomia. Pitää olla nöyryyttä myöntää se. Kyllä jää elämä aivan puolitiehen, jos elää, kun pellossa. Voi se jäädä toki muutenkin, tämä on se kortti, jonka alkoholistit vetää aina hihasta, kun keskustelu menee tähän.

“Minä elän nyt ja nautin joka päivästä” -sanotaan, mutta se menee niin, että raitis elää, juovat kärvistelee.

Alkoholi aiheuttaa syöpää. Se on ryhmän I syöpävaarallinen aine. Se on naisilla yleisin rintasyövän aiheuttaja. Maksa ja haima pettää, kun juo, eikä varsinkaan haimasyövälle voi tehdä mitään. Suu- ja kurkkusyövät ovat yleisiä alkoholisteilla. Tupakka pahentaa kaiken moninkertaiseksi. Haimatulehdus on hengenvaarallinen tila ja maksansiirtoa odotellessa, moni siirtyy Honkanummelle. Mä luulen, ettei siellä leikkausjonossa olla kärkikahinoissa, jos tila on “itse aiheutettu”. Työterveydessä ja muuallakin mitattavat maksa-arvot voi olla pitkään normirajoissa, vaikka henkilö on jo pahasti alkoholisoitunut. Maksa on alkaa rasvoittua ja kerätä arpikudosta, siitä ei parane, se on kirroosi.

Siellä sairaalassa on usein myöhäistä katua ja tehdä sitten elämänmuutos, kun lääkäri seisoo vakavana sängyn vieressä.

Tee se muutos tänään, nyt heti!

[kaaosteoria66]

Asiaa ja vaikka maksa-arvot olisivatkin ns hyvät se alkoholi silti blokkaa maksan muita toimintoja, kuten sen pahan kolesterolin hajottaminen. Tämä sekoittaa arvoja ja nostaa kolesterolin pilviin. Been there done that.

[Metsanpoika]

Olen ollut reilun vuoden raittiina ja edelleen jännitän, mitä ystävät sanovat raittiudestani. Ajatella, paria lukuun ottamatta kukaan ei ole asiasta tiedustellut tai ottanut puheeksi, edes ihmetellyt mitä minä kuvittelin… mutta asiaan…

Paljon on ollut puhetta plinkissä, mitä sanoa jos kysytään, miksi Jeppe ei juo. Minun vastaus on: terveys syistä, pelkään syöpää ym terveyshaittoja.

Tämä on omassa syylistassa vasta myöhemmin, mutta niin olen ajatellut sanoa, jos joku edes kysyisi

…tai no ykkönen on mielenterveys, terveyssyyhän se on sekin, mitä suuremmissa määrin, ja sen alle nivoutuu jo monta juttua…

[Jussi]

Mua harmittaa lopettamisessa se, etten tehnyt sitä aiemmin.

Tällaisesta tasaisesta mielenmaisemasta pystyi juovana aikana vaan haaveilemaan.

Joskus sitä muka saavutti alkoholin avulla onnellisuuden, mutta se onni tuli vain siitä, kun vieroitusoireet väistyi hetkeksi odotushuoneeseen.

Siellä huoneessa ne sitten hakkasi pattereita ja paukutti ovea jo heti seuraavan päivän iltana, eikä ne hiljentyneet ilman muutamaa annosta.

Jumalauta mikä helvetinspiraali.

[Jussi]

Olen tässä pohtinut juomisen juurisyitä. Ennen ei tullut aiheeseen paneuduttua, mutta nyt, kun olen itse lopettanut sen hölmön keskieurooppalaisen suomitvistillä höystetyn päivittäisen tissuttelun ja katsellut vuosia puolison alkoholisoitumista, niin paneehan se miettimään.

Suomitvistillä höystetty eurooppalainen juomakulttuuri tarkoittaa muuten sitä, että arkena juodaan maltilla, jotta pääsee aamulla vielä sorvin ääreen ja viikonloppuna otetaan sitten täyskaato.

Turha muuten ihannoida sitä eurooppalaista juomakulttuuria. Se on ihan sitä samaa alkoholismia, mitä se on täälläkin. Ei sillä ole kulttuurin kanssa mitään tekemistä. Joku on vaan keksinyt naamioida aivottoman ryyppäämisen sen taakse. Brittiläinen pubikulttuuri on hyvä esimerkki. Suoraan töistä juomaan ja sitten ehkä kotiin, jossa otetaan toki vielä muutamia.

On tullut viimevuosina perehdyttyä aiheeseen sattuneesta syystä ja voin sanoa, että Briteissä, Tsekeissä, Puolassa, Latviassa ja monessa muussakin maassa ollaan aivan helisemässä alkoholikulttuurin vuoksi. Pitää nyt ymmärtää, että alkoholiteollisuus tekee kaikkensa, jotta juoma virtaisi tulevaisuudessakin.

Olen tullut siihen päätelmään, että ahdistus ja pettyminen omaan elämään on niitä juurisyitä. Se miksi ahdistaa, eikä omasta elämästä tullut sellaista, kun oli ajatellut, voi hyvinkin johtua juuri alkoholista, mikä on toki melko surkuhupaisaa.

Parisuhde on ihan kamala, siksi juon. Työni on aivan kamalaa, siksi juon. Sää on ihan hirveä, siksi juon. Lapset riehuu ja huutaa, siksi juon. Rahat on ihan loppu, siksi juon. Onhan nyt loma, siksi juon. Tänään oli mukava päivä, siksi juon. Kaikki täällä tietää, ettei alkoholisti tarvitse mitään syytä juomiseen, se vaan juo.

Omalla kohdallani voin sanoa, että ahdistus poistuu tai ainakin laimenee huomaamattomaksi, elämään kuuluvaksi tunteeksi muiden joukossa, kun keksii uuden kulttuuriharrastuksen. Eikä se parisuhde ole huono, eikä lapset hankalia. Kyllä se olin minä, kun olin kireä ja aina sen ryypyn tarpeessa.

Moni täälläkin puhuu tuosta suoratoistosta, jota ainakin oma rouva katsoo rapulassa sen 16h putkeen. Siellä sitä saa olla jotain muuta ja kuvitella elämänsä aivan joksikin muuksi, mutta onko sekin sitä samaa pakenemista, jota juodessakin. Ennen odotettiin omaa suosikkisarjaa aina se viikko ja sitten katsottiin se sohvalta. Se jäi aina jännään kohtaan, sitten sinnikkäästi odotettiin taas viikko. Näin sitä pitkäjänteisyyttä 80-90-luvulla treenattiin. Nyt on kaikki hedonistiseen elämään tarvittavat ainekset saatavilla 24/7, se näkyy mielenterveyspalveluissa, koulumaailmassa ja kotona.

Minä tykkään arkisesta aherruksesta ja siitä, että herään aamulla. Tässä lähivuosina on aivan liian moni lähipiiriläinen jättänyt heräämättä.
Elämää pidetään niin itsestään selvänä, ettei osata arvostaa sitä, kun kaikki on hyvin. Itsekkäästi vaan porskutetaan kohti seuraavaa nautintoa ja vaaditaan muita ymmärtämään, kuinka sitä taas raskaan päivän jälkeen hieman rentoudutaan.
Suosittelen kaikkia harjoittelemaan kiitollisuutta ja ymmärtämään sen faktan, että kaikki voi päättyä silmänräpäyksessä.

Koetetaan elää joka päivä, ei se niin kauheaa ole sitten kuitenkaan.

Tässä oli hyvä dokumentti.

[Maukkis]

Allekirjoitan täysin tuon kiitollisuuden merkityksen. Sitten kun se terveys ei olekaan itsestään selvää, ne hyvät päivät olisi hyvä muistaa. Itse asun ulkomailla ja alkoholikeskeistä on kulttuuri täälläkin. Oma haasteensa on olla välittämättä siitä ja löytää se oma polkunsa, minulla liikunta ja muiden ihmisten auttaminen.

[Raisu]

Tämä oli todella hyvä viesti Jussi. Mulla on selkeitä rasvamaksaan viittaavia alkujaankin todettu pari kk sitten ja syyskuussa on iso määräaikaistarkastus ja ajattelin, että siinä saankin nyt näyttää selkeää parannusta.