Hei! Pitkällisen Plinkin Lopettajien lukemisen jälkeen uskaltauduin tekemään tunnarit ja kirjuuttelemaan jonkun rivin itsekin, puhtaasti itsekkäistä motivaattoreista lähtien ja omaa raittiuspyrkimystä vahvistaakseni. Ikää siis reilut 42 vuotta ja alkoholin käyttöä 13-vuotiaasta asti. Paljon ehtii viinaa juoda, kun riittävän nuorena aloittaa. 
Viimeiset 4 vuotta olen vääntänyt omaa vääntöäni viinan kanssa, että lopetanko kokonaan, joksikin tietyksi ajaksi vai ryyppäänkö kenties perintömetsätkin. Oikein kunnon tuurin juoja en ole ollut milloinkaan, enemmänkin näitä “kerralla kunnon kännit ja mieluummin kovat” -renttelehtijöitä olen.
Kuluneen viikon torstaina otin viimeksi, sangen kunnon kännit oikein baarissa asti kotona juotujen kunnon pohjien päälle. Ilmeisesti olin ainakin puhunut sangen sekavia, vittuillut mitä sattuu puolelle baarille ja taksikuittien mukaan taksilla tullut muistamattomassa tilassa kotiin. Tosin hyvä, että kotiin.
Nyt jotenkin nyksähti päässä, että näitä samantyyppisiä toikkarointireissuja olen heittänyt jo aika monta vuotta elämästäni, eikä niissä kyllä ole mitään hohtoa. Morkkis kestää 3-4 päivää tuolla tunaroinnin määrällä.
Haluan olla päihteetön ihminen. Haluan raittiin, mielekkään elämän. Haluan vapauden.
Sen tehdäkseni tarvitsen samanhenkistä seuraa, eikä tsemppikään tekisi varmaan pahaa. Tänään siis 2. raitis päivä.
Tervetuloa, alkoholisti olen minäkin. Päivä kerrallaan raittius on onnistunut minulle ja monelle muullekin, niin miksi ei sinullekin. Hyvä lähtökohta on oma halusi raitistua ja itsestäsi tekemäsi diagnoosi.
Tänään et ole yksin
Tervetuloa.
Minä sitten taas olen entinen alkoholisti, ja lopetettuani juomisen tulin parin viikon päänselvittelyn ja alkoholismista poisoppimisen alkuvaiheiden jälkeen tänne etsimään myös samanhenkistä seuraa.
Ja juttukavereita on riittänyt. Tiedä onko se aina niin samanhenkistä… mutta kyllä täällä ihan vilpittömästi yritetään jokaisen raitistumista tukea.
Ei muuta kuin porukkaan, ja voimia lopettamiseen!
Kiitokset tervetulotoivotuksista ja alkutsempeistä, mukava olo tuli, kun sai reaktioita omaan kirjoitukseen, ja moni näytti sen jo lukeneen. 
Joo, kyllä pyrkimys raittiuteen on vakava ja mielikuvamarkkinoin raitista elämää ja elämäntapaa itselleni tarkoituksella positiiviseen sävyyn. Muissa elämänmuutoksissa (mm. takavuosien painonpudotus -25 kg) onnistuin nimenomaan positiivisella oman imagon rakennuksella. Samaa taktiikkaa vähän sovellan nyt viinan kanssa.
Kyllä, oma diagnoosi itsestäni alkoholistina on paikkansa pitävä - en juuri koskaan ole lähtenyt ns. “yhdelle” - en ylipäätään näe mitään järkeä lähteä minnekään vain yhtä drinkkiä/olutta juomaan. Vedän aina tuhtiin humalaan asti ja mieluiten muisti pois. Näin myös kotona juodessani.
Olen myös käynyt sen saman 4 vuotta, minkä tätä lopettamispäätöstä olen päässäni hionut ja välillä viinaa ohessa ottanut, päihdetukiryhmissä henkistymässä. 12 askelta on tuttu ohjelma, mutta ei se pure yksistään, jos todellinen halu lopettaa on kuitenkin puuttunut. Joidenkin kuukausien mittaisia pätkiä olen kyllä ollut viime vuosien aikana raittiina.
Otin antabuksen kaveriksi ja tukikepiksi. Eihän se yksistään ketään raitista, mutta voi hidastaa äkillistä impulsia ampaista kaljakauppaan/alkoon. Eilen pe-iltana ja tänään päivällä olin tukiryhmässä. Hyvä niin.
Mielikuvien avulla pääsin minäkin eteenpäin. Nimenomaan myönteisten mielikuvien.
Toisitn itselleni sitä että minun on hyvä olla, selvänä. Ja nimenomaan selvänä. Alkoholin merkitystä aloin tieoisesti pudottamaan ajatuksistani. Tavoitteena oli se, että alkoholi on minulle täysin yhdentekevä aine.
Ja onnistuihan se.
No, ei se ihan niin yksinkertaista ollut, ei se poisoppiminen kymmenien vuosien pöhnästä ihan sormia napsauttamalla tietenkään mennyt. Mutta, kun jokainen päivä oli voitto ja askel kauemmas alkoholismista niin vaaka alkoi yhä enemmän kallistumaan selvän elämän puolelle, päivä päivältä.
Antabus on varmasti ihan hyvä, jos niin olet asian ajatellut. Varmistaahan se.
Kaikkia keinoja kannattaa käyttää.
Tervetuloa.Olen alkoholisti, joka on aikalailla raitistumis-matkansa alkumetreillä. Ainakin minulle on ollut tästä palstasta apua, kun on saanut lueskella muiden juttuja ja peilalla omaa juomistaan. Minulla ainakin oma diagnoosini omasta alkoholismista on vain vahvistunut täällä ja sitä mukaa olen myös saanut aika paljon voimaa omaan raitistumistyöhöni.
Tuo positiivinen ajattelu lienee yleensä se suurin avain kaikessa onnistumisessa, joten miksi ei raitistumisessakin. Omalla kohdalla olen nyt tällä kertaa käyttänyt sellaista “kaizen”-tyyppistä menetelmää (olen yrittänyt raitistua monen monta kertaa). Tavoitteena on siis raitistua ja etenen sinne hetki kerrallaan. Elikkä ajattelen mieluummin että: "olen raittiina nyt " kuin että: “olen raittiina tänään” ja muutenkin toistuvasti kerrannut ja huomioinut positiivisia asioita, mitä selvänä olo on tuonut. Toistaiseksi on toiminut ja saanut päänsisällä positiivista kierrettä.
Voimia matkallesi!
Lopettamishalu on valintakysymys, ja joskus siitä kiinni pitäminen vaatii tahdonvoimaa, ponnistelua sekä uskoa ja toivoa parempaan. Itselleni suuri merkitys toivon syntymiseen ja uskon jatkuvuuteen on ollut ja on lukemillani ja kuulemillani selviytymiskokemuksilla.
Ensimmäiset asiat ensiksi
Sunnuntai-päivää!
Raitis aamu, hieman mukavampi mieli. Heräsin klo 8 kieppeillä ja ehdin hyvin aamuryhmään. Ihan hyvä ryhmä, rauhoittava vaikutus.
Kyllä asia niin on kuin Lomapuisto kirjoitti, että raitistuminen on myös valintakysymys ja vaatii tahdonvoimaa juuri näitä raittiutta edistäviä/ei-edistäviä valintoja tehtäessä. Ei voi viinaa juomalla oikein raittiina olla. Itseni on jatkossa kiinnitettävä huomiota myös siihen, minkälaisiin tilaisuuksiin osallistun ja missä seurassa. Katson, että turha on ongelman ollessa vielä vahvasti päällä ängetä niihin kaikkiin kosteimpiin kekkereihin. Osaavat juoda ilman minuakin.
Kiitokset tsempeistä, AltLandls. Uskon vahvasti, että raitistumaan onnistuu se, joka pystyy näkemään raittiuden tavoittelemisen ja kiinnipitämisen arvoisena asiana, siis positiivisesti houkuttelevana elämäntapana. Kai olen jollain tasolla saattanut kokea joutuvani alkoholin myötä luopumaan jostakin itselleni kuuluvasta hauskasta ja hyvästä, ja siksikään raitis elämä ei ole aiemmin ottanut toisaalta toivomallani tavalla tuulta purjeisiin.
Koetan olla kiirehtimättä tässä hommassa. Aiemmin, kun yritin samaan aikaan sekä lopettaa juomisen, tupakoinnin että alkaa treenata vimmatusti, niin eivät paukut kaikkeen riittäneet, ja petyin itseeni monessa suhteessa. Nyt koetan ottaa iisimmin.
Mukavaa raitista tammikuun sunnuntaita kaikille!
Jätä taaksesi koko Brenkkua nauttiva maailma ja lähde täyskäännöksen tehneenä Jeesuksen seuraajien joukkoon. Uskoontulo, upotuskaste Herran Jeesuksen nimeen ja kilvotteemaan kaidalle tielle, siinä on kokonaisvaltaisen pelastuksen avaimet… Ja mikä parasta. kaikki ei pääty tähän kälyiseen elämään täällä maanpäällä, vaan on tarjola iankaikkinen elämä…HALLELUJA!
Kalevi.
Sinun kykysi ja hengellisyytesi menee täällä hukkaan. Nuo kehotuksesi voi olla uudelle tuloijalle hämmentäviä. Paremmin pääset kunniaan omiesi joukossa. Eilen ilmestyi mainos sivustosta. Siellä on anonuumia nyymianoa aa-sivustolla. Suosittelen sinne muuttoa.
Täällä on joskus ihan tavallisia ihmisä jotka ovat heikoilla ongelmiensa kanssa. Säästä heidät hengellisyydeltä.
Kiitokset, Jartsi! 
Koen tosiaan olevani aika tavallinen päälle nelkytvee päihdeongelmainen nainen. En ole mitenkään erityisen hurmoshenkinen minkään uskontokunnan tai aatteen suhteen. Ainut aate, minkä varmasti tiedän haluavani omaksua, on raitis elämäntapa. Muuten elämä tuonee eteen sitten, mitä tuleman pitää.
Aika maltilla siis koetan nyt mennä. Raittiita päiviä, niihin tavallisia askareita ja vertaistukea. Tulevaisuudesta osaan ennustaa tasan sen, että sen krapulat loppuvat, kelle raittiita päiviä alkaa kertyä. Heh, sutkautin.
Sunnuntai illassa.
Tjaah, mitähän tuota sanoisi. Aika arkinen päivä, verkkaisia kotihommia, ruoanlaittoa ja tunnin päiväunet. Sauna ja paljon veden juontia. Ei inspiraatiota juoda alkoholia, mutta minullehan ei olekaan muutama päivä se ongelma, yleensä vasta 5.-7. päivän kohdalla alkaa poltella. Antabus nyt aamuista asti mukana torppaamassa salavihkaa mahdollisesti hiipivät, nopeat viinanjuonti-impulssit.
Vieläkin pikkuisen on harmittanut se torstai-illan baarissa reuhaaminen; paikalla saattoi olla jokunen tuttu sitä kuulemassa, mutta toisaalta kukaan ei nyrkkeillyt kenenkään kanssa, niin että eiköhän ne unohdu ihmisten mielistä (jo seuraavan kännin myötä).
Olo muuten ok, ei huonokaan. Mieliala muuten aika rauhallinen, pikkuisen tylsäkin.
Humaloilla olen monesti pyrkinyt juuri sitä tylsyyttä torjumaan. Siksi siihen tylsyys-fiilikseen ei parane itseänsä liian syvälle päästää, jotta mieleen ei liian kirkkaasti välähdä lähteä tylsyyttä viinalla torjumaan. Otettava rauhallisesti, mutta keksittävä itselleen kuitenkin sopivasti puuhaa illoiksi.
Joo, ei tässä muuta oikein ole tapahtunut. Ensi viikko on nykäisemätön. Ja pyrkimyksenä, että raitiskin.
Juu ei sitä kannata turhaan itseään kiusata ja himoja houkutella, vaan pysytellä alkutaipaleella poissa niistä pippaloista, joiden ainoa tai lähes ainoa tarkoitus on juominen. Hyvin kuitenkin ilmaisit asian, kun monella raittiuden mahdollisuutta pohtivalla tulee mieleen se, “ettei enää koskaan voi juhlia ja osallistua hauskanpitoon”. Edellinen ei nimittäin ole totta - ilo ilman viinaa on tosiasia. Se sitten on toki, että kaikenmaailman pippaloissa ei jaksa olla koko yötä hillumassa ja kuuntelemassa kymmenen kertaa, kun joku tulee samaa asiaa selittämään. Ja ei toki huvita sitä örvellystäkään katsella.
Mutta tosiaan, alussa kannattaa suosiolla skipata nuo menot.
Hyvää alkavaa viikkoa
Pilvinen pikkupakkasaamu, kahvia ja käpsehtimistä. Mukava kieltämättä herätä raittiina ja krapulatta, joskin harvemmin maanantaiaamuna olen rahnikassa herännytkään. Itselleni alleviivaan nyt tarkoituksella hyviä tuntemuksia hankalien päivien varalle.
Elämäntilanne on opiskelija syyskuusta 2016 alkaen monimuotokoulutuksessa, jossa etäviikot teen kouluhommia kotona ja lähiviikot sitten opiskelupaikkakunnalla n. 200 km päässä kotoa. Tämä viikko on etäviikko kotona elikäs tietokoneen näpytystä. Tämä tilannehan mahdollistaisi kotona kaljoittelun paremmin kuin mikään aiempi elämäntilanne. Karmealta vaan tuntuisi vedellä kämppäkännejä koko kouluaika. Ei iske. Yhtään.
Hyväähän tässä opiskelumuodossa on toisaalta aika itsenäiset päivät, jos ne osaa mielekkäästi rakentaa. Päivän mittaan ehtii tehdä mm. kotihommia koulutöiden ohessa ja aikataulunsa saa tehdä melko vapaasti. Käydä keskellä päivää lenkillä, jos tökähtää läksynteko. Siitä tykkään.
Yorulle kiitos eilisillan kommenteista. Kyllä, ei toinna nyt alkuun venettä turhaan keikutella menemällä tieten tahtoen viinanjuontitapahtumiin. Uskon minäkin, että ei se hauskanpito oikeasti viinan juonnin lopettamiseen lopu tai ne riennotkaan, mutta just nyt en ota turhaa riskiä juomisen suhteen. Tai edes sen juomatunnelmasta alkuun aiheutuvan vitutuksen suhteen, vaikkei tilaisuudessa itse mitään joisikaan. Alkoholistille vitutus on vaarallinen tunne, sen olen viime vuosina oppinut, ja voi johtaa juomiseen jonkun ajan kuluttua. Nyt on siinä mielessä hyvä ajankohta raitistua, että joulu, uusi vuosi, loppiainen eli vuodenvaihteen bilekausi on ohi, eikä itsellä mitään menoa edes näköpiirissä. Ei tarvitse alkaa sepittämään koottuja selityksiä kenellekään, että miksi en jonnekin lähde (tai just nyt juo). Just nyt en jaksaisi liian tarkkaa tiliä juomattomuudestani tehdä kenellekään tuttavalle baaripiireistä. Jatkossa, kun raittiita päiviä on reilusti takana, en usko tarvitsevani selitellä asiaa muuten kuin vaikkapa toteamalla, että just nyt tänään en juo.
Eipä tässä muuta. Hurjasti ihan yhdeksään nukuin ja rauhassa itseäni käynnistelin.
Raitista alkavaa viikkoa kaikille!
Tsemppiä sullekin Alkoholistinainen
Tutun kuuloinen tarina, että sen muutaman päivän menee helposti, mutta sitten se mielihalu iskee.
Itsellä meni melkein 2vko helposti ja nyt viikonloppuna olin ekan kunnon haasteen edessä. Selvisin siitä onneksi kunnialla
Nyt kun et juo, niin huomaat pian, että siihen opiskeluunkin jää ihan eri tavalla aikaa
Toi on kyllä tuttua, että sitä “alkoholittomuutta” ei halua selitellä kenellekään. Itsekään en ole puhunut edes kotona, että tarkoitus on lopettaa kokonaan. Jotenkin tuntuu turvallisemmalta, kun ei tee siitä numeroa.
Kiitokset tatone, ja tsempit takas!
Just kävin lukemassa sun ketjun ja vastasin niihin alkoholittomiin oluihin liittyen. Joo, ei tätä raittiuteen pyrkimistä toinna nyt vielä kirkonmäellä huudella, niin alkuvaiheessa ollaan. Eikä ehkä myöhemminkään. Ei jaksa sitä sataa kysymystä, että “ei sulla mitään ongelmaa sen viinan kanssa oo” tai käänteisen suomalaiskansallisesti, että “ethän sää suinkaan koskaan mikkään alkoholisti ole ollut”. Oikein tiedä, kumpi on rasittavampaa jankutusta.
Oikein mukavaa maanantaita!
Niin se minunkin selviämiseni alkoi.
Ensimmäiset puolitoista viikkoa aihe oli niin henkilökohtainen ettei olisi tullut mieleenkään siitä alkaa kenenkään kanssa juttua vääntämään. Se oli niin arka ja heikkokin, se orastava raittiuteni, että jos sitä olisi sörkkimään mennyt niin kaatunuthan se olisi. Eikä siitä tullut tarvetta täällä elävässä elämässä sen jälkeenkään mitään esittävän puhetaiteen bravuurinumeroa tehdä -kyllä se ihan matalalla profiililla on toiminut. Ja toiminut ihan hyvin.
Olen huomannut alkoholismin ja selväpäisen elämän välillä sohlaavissa muutamissa kavereissani juuri sen piirteen, että kovalla innolla ja rumpujen paukutuksessa innostutaan ja selitetään -ja parin kuukauden päästä taas innostutaan juomisesta samalla innokkuudella.
Siinä tulee helposti sellainen harha itselle, että olenhan minä asian selvittänyt ja hoitanut kun olen siitä noin monelle ihmiselle selittänyt ja vakuuttanut ja puheita pitänyt. Ja just kun olisi pitänyt opetella itsensä kanssa toimeen tulemaan ja oppimaan elämistä ilman päihteitä niin se aika onkin mennyt selittelyyn ja seurusteluun .
Joo, mies metsänreunasta, olet oikeassa ja hyvä pointti tuo, että tahtoo monilta raittiina/kännissä-eestaas-seilaajilta kadota sen raittiudesta ja raitistumisesta puhumisen ja vouhottamisen alle ne todelliset raittiutta edistävät toimenpiteet. Ja se pitkä aikajänne ja maltti koko touhusta.
Sillä touhotusmenetelmällä yritin kyllä aiemmin itsekin joku vuosi sitten. Luin hulluna kirjoja ja linkkejä aihepiiristä alkoholismi ja siitä toipuminen, puhuin loputtomasti samanhenkisten kanssa ja ajattelin, että nyt sitä raitistutaan ihan rytinällä. Ja urheillaan, syödään terveellisesti ja uudistutaan kaikin tavoin kaikkien aiempien vuosien edestä, jolloin alkoholi oli ollut kehissä millään tavalla. Oli niin paljon tehoja ja tomeruutta siinä hommassa, että väsyin siihen meininkiin muutamaan kuukauteen, ja kuten arvata saattaa, maistui taas ihan rapsakasti viina.
Tänäänkin puuhailin kotihommia, otin tunnin päiväunet ja nyt iltamassa kävin ruokakaupassa ja hierojalla. Laskiaispullakahvit hörppäsin itselleni kannustukseksi.
Niin tekee raitis ihminen.
Huomenet tänne!
Kevyt “hurahtaminen” raittiuteen on aivan hyväksi, mutta tuo vouhottaminen on kyllä jopa vaarallista. Aivan kuin laihduttaja aloittaa torvisoittojen saattama maanantaina laihiksen ja jo viimeistään torstaina puputtaa pullaa. Sitten uuden viikon alkaessa sama laulu. Eräs tuttavani jopa alkaa vouhotuksen tyyliin “Mä olen nyt ajatellut aloittaa laihiksen!” Ja ehkä hän kokee olevansa eheämpi jo tuon lauseen jälkeen. Ja jatkaa samaan malliin sohvalla haaveillen.
Itselle sellanen rauhallinen tutkiskelu ja raitistelu on sopinut paremmin. Onhan tässä kuitenkin kyse elämänmuutoksesta.
Tammikuussa oli jo yhdet pyöreitä vuosia täyttävän kaverin juhlat ja oli kyllä kiva kurvata autolla pihaan ja pois. Sai siinä annostuksen taas raittiusmotivaatiota, kun katseli sitä menoa ja kuunteli niitä juttuja.
Huomenta!
Kyllä tuo hiljainen elämän eteenpäin eläminen sopii itsellekin paremmin. Alkuvaiheessa ei itsekään tiedä kuinka onnistuu, niin on ihan hissukseen. Ihan sama oli tupakoinnin lopettamisen kanssa. Vasta kun olin ollut ilman tupakkaa joku kolme kuukautta, niin siitä joillekin kerroin ja silloinkin, että olen ainakin nyt polttamatta. Toki miesystävä koko ajan tiesi.
Ihan sama viinan kanssa, nyt olen lähimmille sanonut, että nyt ei oikein maistu. Kun ei oikeasti maistu. Mutta mistään loppuiän raitistumisesta en puhu. Menköön tämä päivä kerrallaan, niin menee hyvin, menee vain.
Viime viikonloppuna oli Tallinnan reissu. Elämäni ensimmäinen Tallinnan reissu ilman, että olisin ollut kännissä sekä pe että la iltana. Oli outoa, mutta ihan helppoa ja itse asiassa oikein mukavaa. Keskittyi hienoon kaupunkiin ja mukavaan seuraan, kun ei yhtään täytynyt keskittyä viinaan, koska seuraava paukku otetaan, mitä juodaan, minne mennään juomaan. Oli tosi kivaa ja näki paljon enemmän.
Ja viimeistään laivalla takaisin, kun katseli yhden todella kännisen toikkaroimista, olin todella onnellinen siitä, että en juo.