Mukavaa, kun tulitte ketjuun, heinakuu ja Tervapääsky. Kiva saada vaihtaa ajatuksia “alkutaipaleen” raitistujienkin kanssa. En itse edes varsinaisesti laske näitä raittiita päiviä, tehköön tämä Päihdelinkin laskuri sen minun puolestani. Aiemmin nimittäin, kun näitä raittiuksia yrittelin, niin laskin päiviä ties mihinkä vihkoon ja vuohotin, ja alitajunnassa lienee ollut mietittynä myös joku “takaraja” raittiudelle. Eikä mennyt paljoakaan takarajan yli, kun kuppi taas maistui. En tätä silloin tajunnut, paljon myöhemmin olen sen asian hokassut.
Heinakuu sanoo sen hyvin.
Siitäpä juuri on kyse, elämänmuutoksesta, ja se on elämän mittainen.
Olipa mukava lukea myös Tervapääskyn onnistuneesta Tallinnan-reissusta. Itekin olen Tallinna-fani ja myöhemmin keväällä on meininki reissu heittää. Ihan tolkuttomia sikalärvireissuja eivät ole meidän porukan Viron-turneet olleet, mutta kyllä niillä reissuilla tasaisesti alkomahoolia on nautittu. Kevään reissu sitten omalta osaltani selvin päin. Tykkään kans käppäillä Tallinnassa, katsella rakennuksia ja fiilistellä sen kaupungin tunnelmaa. Ja kyllä, toisten humalassa toikkaroinnin näkeminen voi antaa buustia omalle raittiudelle. Melkoisia stuntmaneja on tullut itsekin nähtyä terminaalissa megakaljalasteineen. Kerran nähtiin sellaisen ylileveän olutkuljetuksen hajoaminen pitkin terminaalin käytävää, kun ilmeisesti tarkoitusta varten itsehitsatut kaljakärryt eivät kestäneetkään. Se oli jotain.
Eilen iltapäivällä kävin asioilla ja eräässä sovitussa tapaamisessa. Niiden jälkeen kävin vielä ruokakaupassa. Selvisin kyllä kaupasta ilman olutostoksia, mutta mieli olisi aivan hyvin sallinut minun lappaa kaljaa ostoskoriin, jos olisin antanut periksi. Antabuskin on nyt apuna varmistamassa, ja olisin todennäköisesti taistellut juuri tätä kiusausta vastaan onnistuneesti ilman antabustakin - impulssi ei ollut mitenkään pakottavan kova - mutta näin se tosiaan minun kohdallani on, että semmoinen 5 päivää on ihan helppo olla käyttämättä alkoholia, sitten jo taas tuntuisi voivan hyvinkin ottaa. Ilta-aika myös inspiroi helpommin oluen ostoon.
Noh, kaupasta siis kotiin ilman kepukkaa, mutta kiinnostavaa oli havainnoida omia reaktioitaan ja lyhyttä muistiaan: vajaa viikko sitten varsin ravakka vitutus ja morkkis mesomiskännin jälkeen, ja eikun vaan olisi voinut taas juoda. Veikkaan, että monilla muillakin lopettamaan pyrkivillä esiintyy tätä samaa ongelmaa. Kun olo muutamassa päivässä akuutista ahdistuksesta hieman tokenee, niin sittenhän tuntuisi jo voivan hyvinkin “pikkusen” juoda.
Palkitsin itseni 0,5 litran pahvipönikällä Ben&Jerry`s jäätelöä, jonka vetelin kotona lusikalla suoraan paketista. Koko puoli litraa. Ajattelen, että pikku juttu, kun olisihan sitä voinut vaikka 0,5 litraa viinaakin juoda. Minulla ei ole painon kanssa varsinaista ongelmaa, enkä senkään vuoksi nyt nipota näistä. Ruokatottumuksia ehtii säätää hieman myöhemmin, jos koen tarvetta. Tämä alkoholin juontiasia on ihan tärkein vältellä.
Kaljat/viinat jäivät kauppaan. Hyvä juttu. Tänään vähän kouluhommia päivällä. Illalla olisi yksi kokous ja sen jälkeen ryhmä. Uskon, että tänäänkin on raitis päivä. Sitä samaa muillekin!
Itsellä tosiaan eka kerta tuli viime viikonloppuna, kun vähän suu napsui kaupan oluthyllyllä. Onneksi sain pidettyä itseni kurissa.
Nyt kun on vakaa päätös olla juomatta - ainakin tammikuu - niin on ollut sillain helpompaa
Joo, herkkuihin helposti siirtyy jos ei saa kaljaa juoda. Sit juo limpparia, syö karkkia jne. et ei sekään välttämättä ole hyvä. Mä on siirtynyt hedelmiin. Joo, tiedän, että niissä on ihan hirveästi hedelmäsokeria ja läpäläpälää, mutta kyllä ne tuoreet hedelmät varmaan oluen ja karkin voittaa
Syön siis hedelmiä jotain puoli kiloa päivässä, vähintään. Eilen meni liki kilo. Omenaa, appelsiineja… Vois kait sitä paskempaakin syödä.
Jotenkin hassua ajatella, että oon oikeasti ollut nyt juomatta 18 päivää aika jees. Kun tammikuu on takana niin sitten mulla onkin pisin aika täysin selvinpäin sitten vuoden 2011… voi prkl!
Itsessäni huomaan risteilevät ajatukseni. Jotenkin on selvää, että nyt tammikuussa en juo tippaakaan. Se on ehdoton ja vakaa päätös. Sen jälkeen jatko… suuri kysymys.
Eilen huomasin ajattelevani, että 24.2. käyn ostamassa olutta “palkitakseni itseni” mutta jos oon sinne asti juomatta, niin miksi helvetissä sittenkään joisin.
Huoh… nyt menen rehellisesti tammikuu selvinpäin. Sen jälkeen on pakko varmaan siirtyä siihen päivä kerrallaan… tai sitten teen päätöksen, että olen helmikuun juomatta. En päätä sitä kuitenkaan nyt. Halu lopettaa on vahva. Toivotaan, että selkärankani kestää sen.
Kiitos, tatone, onnitteluista liittyen tiistai-illan onnistuneeseen kaljahyllyn ohitukseen. Eilenkin kipaisin ripeähköin askelin kaljaosaston ohi. Nyt ei tehnyt tiukkaakaan. Ihan näköjään päivästä riippuu tuo impulssi, ja siitä, missä pisteessä ovat verensokerit.
Tiistai-iltana olin kauppaan mennessä myös nälkäinen, eilen en. Minulla vaikuttaa nälkä heti myös alkoholin ostohaluihin. Juomiseni on aina ollut pääasiassa ilta-aikaan tapahtuvaa (olutta/viiniä työpäivän jälkeen), ja usein olen ollut alkoholiostoksia ruokakaupassa/alkossa ruokaostosten yhteydessä tehdessäni samaan aikaan myös nälkäinen. Siinäpä siis yksi vaaran paikka, jota voi tasaisella ruokailulla koettaa ennalta ehkäistä.
Muuten olen mennyt nyt aika rauhallisella mielellä ja keskittynyt vain ja ainoastaan olemaan raittiina. Kotona ei ole viinakätköjä eli siellä ei ole vaikeaa. Kauppareissuille lähtiessäni jne. on huomioitava nuo jo mainitsemani ruokailuasiat. En ole tähän mennessä sen elämää suurempia asioita pohdiskellut. Ajattelin tällä kertaa, että kun aiemminkaan ne minun ylianalysoinnit ja järkeistämiset eivät kuukausia pidempiä raittiuksia tuottaneet, niin enpä nyt mieti liian monimutkaisia. Rauhassa vaan. Jos asioita on jotenkin henkisemmin syytä pohtia, niin se aika tulee sitten, kun tulee. Tämä tuntuu riittävän just nyt.
Tatone kirjoitti:
Joo, tammikuu varmaan näyttää tatonelle, kannattaako raittiutta jatkaa tammikuun jälkeenkin. Voihan tuo kuukausi eteenpäin -hivuttautumistaktiikka myös toimia. Sopimus itsensä kanssa aina seuraavasta kuukaudesta.
Mä olen itseni kanssa sopinut olevani raitis ihminen. Toivotaan, että mun selkäranka kestää sen.
Ja nämä Toblerone- ja Daim -jäätelökakut on ihan ok (Marabou, jonka merkki on Daim myytiin amerikkalaiselle Mondalezille samoin sveitsiläinen suklaamerkki Toblerone on Mondalezin tuote)
Lasolarskalle kiitokset hyvistä jätskivinkeistä tuleviin akuutteihin tarpeisiin. Daimit ja Marsit onkin tuttuja, niitä muita voin testailla tuossa kevään mittaan.
Hyvin nukuttu yö, 7 tunnin unet ainaskii. Kahvilla, aamupalalla ja postien lukemisella käynnistelen. Päivän hoidettavia asioita samalla vähän listailen ihan paperille. Kun pistän asioita vähän ylös, niin saan ne paremmin tehdyksi, eikä jää pelkän muistin varaan.
Tällä hetkellä, juuri tänä aamuna, asiat ovat ihan ok. Raittiina nyt reilu viikko. Yksi viinan mieliteko ja potentiaalinen sortumisen paikka kauppareissulla mahtui kuluneeseen viikkoon, joskaan ei mikään pakottavan hankala tilanne. Apuna minulla on aamusta huiviin viskattu antabus, tämä Plinkki ja tukiryhmät. Ja jonkun verran kokemusta erilaisista ja eri pituisista raitisteluyrityksistä muutamalta viime vuodelta + melko paljon olen minäkin myös aiheesta lueskellut.
Tämä minun raittius on niin alkuviikoilla, että viisaampi olla ennustajaa leikkimättä liian pitkälle tulevaisuuteen.
Yrittämättä olla ennustaja osaan sen sanoa, että haluan elää raitista elämää ja olla raitis ihminen. Nythän se ei ole hankalaa, kun motivaatio on varsin korkealla. Ne hankalat hetket ovat aiemmin tulleet siinä kohdassa, kun olo on jo ihan huomattavasti kohentunut kaikin puolin, ja mieli alkaa uskotella, että mitään alkoholiongelmaa ei ehkä sittenkään ole oikein koskaan kunnolla ollutkaan. Tai että mitä väliä sillä nyt on, jos juonkin? Enhän ole varsinaisesti muille juomisestani vastuussa ja itselläni ei niin väliä. Tai että onpas jotenkin tylsää/latteaa tämä elämän meno, viinalla tähän saisi kyllä tapahtumia varmaan järjestettyä. Ja kieltämättä on saanutkin; harmi vain, kun eivät sitten kuitenkaan ole minun elämänlaatua erityisesti parantaneet ne kehkeytyneet tapahtumat.
Uskon, että jos tämä tämän hetkinen mieli itsellä pysyy, niin minullakin on mahdollisuus onnistua. Sitä toivon myös muillekin vakavissaan raittiiksi haluaville.
Topakka aamupala, puurot ja kananmunat ja kaikki. Luulis muutaman tunnin jaksavan.
Eilinen perjantai ei aiheuttanut inspiroitumista viinan juontiin edes ajatuksen tasolla. Se tuntuu mukavalta. Aika rauhallinen ilta kaikin puolin, netissä ja kirjan parissa.
Tänään arkipuuhia, kuten pyykinpesua ja muutenkin ensi viikkoon valmistautumista. Se menee opiskeluhommien parissa eri paikkakunnalla. Takana on pitkä joululoma, niin mukava lähteä välillä ihmisten pariin. Hyvä sää, lenkillä käyn päivemmällä myös.
Se, että ei ole krapulaa, on hieno homma. Jatketaan.
Raitis aamu, päivä ja illankin meinaan olla juomatta. Mukava oli tänäänkin herätä ilman paskaoloa. Eilen päivällä mieli oli jopa jotenkin keväisen hauska.
Ensi viikko on tiukkatahtinen kouluviikko. Mukavaa, onpahan mielekästä puuhaa ja opiskelukavereita, joiden kanssa tuumailla. Kiva nähdä porukoita joululoman jälkeen.
Olen oikein kiinnittänyt huomiota tasaiseen, suht terveelliseen ruokailuun ja riittävään veden juontiin. Jos menen nälissäni kauppaan, kiusaus oluen ostoon on myös suurempi. Jano on toinen hämäävä tunne.
Ei tarvetta itseni syväanalyysiin edelleenkään tällä palstalla. Pääajatus on nyt raittiina ja hyvissä fiiliksissä pysymisessä. Ryhmässä kävin myös.
Pari ihan suht napakkatahtista opiskelupäivää takana, raittiita iltoja. Saatiin pari isompaa koulutyötä ma-ti hyvälle alulle, ja kieltämättä olo oli tänään koulun jälkeen ruokakaupassa hieman sellainen, että tässä kohdassa on ollut tapana palkita itsensä kaljan juonnilla. Noh, antabus on apua eli en niin olisi voinut tietenkään tehdä, eikä oluen ostoimpulssi ollut nytkään mitenkään tolkuttoman pakottava, mutta tunnistin sen kyllä. Tulin pois kaupasta ruokaostosten ja pikku suklaalevyn kanssa. Sen vetelin kitaan ihan just kämpille päästyä. Siihen loppui se mieliteko.
Päätin, että nyt alkuun en ala mitään stoalaista näiden “korvaavien” mielitekojen kanssa esittämään. Tässä on mulle nyt ihan tarpeeksi, kun viinasta pysyn erossa. Ruokavaliotaan ehtii säätää hieman tuonnempana. En ole paino-ongelmainen, mutta alkoholiongelmainen kyllä olen.
Eli alkoton ilta meneillään, oikein hyvä asia. Huomenna taas koulupuuhiin.
Raitista viikkoa vaan kaikille, loppuviikostahan pitäisi olla taas mukavan lauhat ulkoilusäät.
Kotona jälleen, kouluviikko meni hyvin. Pikku flunssan kanssa vain palailin, kun meillä on noilla kouluviikoilla tarjolla usein laaja kattaus Suomen eri kolkissa jylläävistä infektiopöpöistä. Eilen illalla oli suht paska olo, nyt jo parempi, kun douppasin itseni yötä vasten Finrexinillä ja Ibusalilla. Eiköhän tää tästä.
Reilut pari viikkoa raitista aikaa nyt takana. Aika hyvin tämä on mennyt. Satunnaisia, joskaan ei pakottavia, mielitekoja on ollut pari kertaa, mutta niistä olen selviytynyt ja kaupasta ulos ilman kaljaa. Ensisijaisesti raha ei minua raitistumisessa motivoi, mutta joku 80 euroa olen kai tavallaan 2 vkon aikana säästänyt, kun oluet ja viinit ovat jääneet kauppaan. Karkea laskutoimitus suoritettu semmoisella omalla viikottaisella keskikulutuksella. Ei tolkutunta juomista aamusta iltaan, mutta toistuvaa ja helvetin paljon itseäni rasittavaa se on ollut.
Antabuksen kanssa jatkan edelleen, 1 per aamu. Minulla se lääke ei nosta maksa-arvoja, joten aika huoleti voin sitä tukikeppinä toistaiseksi pitää. Menköön nyt ihan reilusti joku kuukausi, että saan vähän välimatkaa viikottaiseen juomiseen. On siitä minulle apua.
Eilen iltapäivällä olisi nimittäin tehnyt mieli viinaa, siis vaikkapa 1,5-2 litran viinitonkkaa, mutta enpä hakenut, eikä se antabuksen kanssa olisi onnistunutkaan. En osaa sanoa, olisinko ilman sitä Alkoon kurvannut. Mielihän markkinoi juontiajatuksen itseni palkitsemisena, kun reilut 2 vkoa olen sentään juomatta ollut. Ja vähän tylsääkin tuntui olevan. Tällä kaavalla olen toiminut vuosia. Nyt en toiminut näin, ja jos viinasta erossa pysymiseen vaikutti antabuksen antama pelote, niin katson sen olleen tässä kohdassa vain hyväksi.
Joo, ihan hyvä fiilis raittiina olosta. Tunnin päästä suunnilleen tulee serkkupoika perheineen visiitille. Skidit saavat joululahjansa nyt sitten tammikuun lopulla, kun emme onnistuneet ennen joulua näkemään. Pikkulapsia on muuten mukava tavata krapulattomassa tilassa, sangen hauskaa peräti. Rahnikassa se on aivan järkyttävää touhua.
Ei muuta, leppoisaa lauantaita vaan kaikille. Uskoisin, että tämä on mukava päivä.
Mukava sunnuntaiaamu, pistelin pekonit, munat, vihannekset ja kahvit. Tykkään viikonloppuisin syödä muuta kuin puuroa ja leipää. Ja aikaakin on paremmin la-su-aamuina kokkailla.
Kävin päihdetukiryhmässäkin pyörähtämässä, mutta tällä kertaa oli niin ankeat jutut, että poistuin ennen loppua. En viitsi pilata omia ihan hyviä fiiliksiä kuuntelemalla asioita/ihmisiä, jotka eivät omaa raitistumistani eteenpäin vie. Joskus toimii sekin ja joskus taas ei yhtään. Nyt ei yhtään, ja tilaisuudesta kadulle poistuttuani tuli välittömästi parempi olo. Hyvää fiilistään ei siis kannata huonoilla energioilla pilata, minun ainakaan.
Kun oli ankeat jutut - oliko paljon 50luvulla syntyneitä miehiä? Yleensä heidän juttunsa ovat kaikkein masentavimpia ja fanaattisimpia Usein kun meinaan lopettaa koko AA:n ja tulen tänne haukkumaan sitä sitten - kokeilen vielä yleensä kerran ja juuri silloin kuin johdatuksesta tulenkin ryhmään jossa on paljon 70-90luvulla syntyneitä!! ja VAU!!! mikä fiilis ja toisenlainen henki!
Mitä ja ketä se sitten hyödyttää, että tulet persoonallisilla kirjoituksillasi haukkumaan?
En tuollaista ilmiötä ole havainnut mutta ehkä olen ollut onnekas niiden parin ryhmän suhteen joissa kävin. Jossain vaiheessa samojen juttujen toistuminen kyllä alkoi kyllästyttää enkä ole aikoihin käynyt. Yleensä lähdin aina keventynein mielin pois kun olin parin kerran jälkeen tottunut miten toimitaan. Aluksi minua oudoksutti, ettei mitään kommentointia tai keskustelua puheenvuoroista ollut mutta sitten totesin sen hyväksi asiaksi.
Tammikuu taittuu tänäkin vuonna ja kevättä kohti vaan mennään. Hyvät unet, hyvä aamukahvi.
Eilen illalla käynnistyi pitkähkön joulutauon jälkeen eräs harrastuspiiri, jossa olen käynyt säännöllisesti viime syyskuusta asti. Se on oikein mukava kädentaitopiiri ja mukava harrastajaporukka, ja sitä harrastusta tahdon ehdottomasti jatkaa. Olin siis siellä eilen illalla, oikein kiinnostavaa ja puuhakasta oli, myös rattoisaa rupattelua toisten ryhmäläisten kanssa oman puuhailun ohessa ja KOKO AJAN teki aivan helvetisti mieli viinaa! Siis ihan toden teolla. Satavarmasti olisin kurvannut kurssin loputtua kaljakauppaan, ellei antabus olisi elimistössä. Ei epäilystäkään.
Minä nimittäin tein sitä syksyn mittaan, että palkitsin itseni onnistuneiden maanantaiharrastustuntien jälkeen oluella ja jonkun kokoisella hutikalla. Nyt se rituaali sitten potkaisee takaisin ja siitä poisoppiminen vie aikansa. Nyt antabuksesta oli selvää apua - oli nimittäin pelottavan vahva mielihalu olla humalassa.
Noh, nythän se kyllä tuntuu helvetin hyvältä, että kaljat jäivät eilen kauppaan ja viinan mielitekoakaan ei tänä aamuna ole. Vaan tarkkana saan näköjään olla - aivan ennustamaton oli tuo eilisillan pakkomielle. En olisi pystynyt sitä omin voimin vastustamaan.
Pitkäkään raittius ei takaa etteikö vartioimattomalla hetkellä unohdu taka-alalle, että alkoholistilla säilyy fyysinen riippuvuus ja voimattomuus alkoholiin nähden. Näin on vaikka henkinen ja tunne-elämä olisivatkin kohentuneet taviksen tasolle.
Hienoa Alkoholistinainen, että pystyit vastustamaan kiusausta, vaikka sitten antabuksenkin avulla!
Itse pelkään noita hetkiä. Jotenkin ihan älyttömän ristiriitainen olo, kun pääasiassa muistan kännistä vain sen ahdistuksen ja pahan olon ja sen toiveen, että voisi olla juomatta, mutta sitten silti se viini, olut, mikälie houkuttelee ihan liian vahvasti.
Kääntyi helmikuu ja raitis helmikuun aamu. Aurinko näyttäytyy.
Joo, tässä antabus-asiassa on toki monia koulukuntia, kuten olen oppinut muutamaan viime vuoteen. Toiset vastustavat sitä jyrkästi, kuin antabusta raittiuden alussa apunaan käyttävät eivät jotenkin olisi silleen “oikeasti raittiina”. Toiset ovat sitä mieltä, että kaikki itselle soveltuvat raitistumiskeinot vaan reippaasti käyttöön, jos niistä apua on.
Itse olen tämän jälkimmäisen koulukunnan kannattaja, kun olen nähnyt monenkin raitistuneen kaverini aluksi antabuksesta apuja ottaneen, jopa 6-7 kk, ja sitten vasta rauhassa sen pois pudotelleen. Ja raittiina ovat nyt vuosienkin päästä. Minulla se juomaimpulssi on niin nopea, että siinä asiassa antabuksesta oli maanantai-iltana ihan kiistatonta hyötyä. Jatkossa, kun matkaa aktiiviseen alkoholinkäyttöön tulee, uskon sen impulssin hallinnankin paranevan.
Ilman omaa halua raitistua ja elää raittiina antabus, tukiryhmät, A-klinikan hoitotarjonta, katkot, Minnesota, Myllyhoito, Järvenpään sosiaalisairaala, Tuhkimo tai mitkään muutkaan tarjolla olevat raitistamismuodot/-keinot eivät auta. Minä haluan elää raittiina ja otan sen elämäntavan ylläpitämiseen ne avut, jotka minulle juuri nyt sopivat.
Jos kerran antabuksen avulla saat sitä tärkeää etäisyyttä alkoholiin, niin siitä vaan.
Etäisyys, selvänä olo, se on minusta alkuvaiheessa se tärkein. Kunhan asiaa pystyy sitten katselemaan vähän objektiivisemmin, viinahöyryjen ja -halujen haihduttua, niin ajatustyössä voim päästä paljon parempiin lopputuloksiin kuin hirveällä kiireellä ja hosumisella silloin kun irtiotto viiinasta on vielä kovin kesken. Tsemppiä jatkoon!
Kahvia kaikessa rauhassa. Pikkupakkanen -5. Mukavia helmikuun kelejä näillä huudeilla.
Eilen investoin kunnolliseen tuulen- ja sateenpitävään ulkoilupukuun. Entiset olivat 2000-luvun alkupuolelta sitä mallistoa, jossa ei ole näitä ominaisuuksia. Inhoan ulkona palelemista ja viimaa varsinkin ylikaiken. Hyvä ostos, jonka hinnan laskeskelin jo tällä vajaan kuukauden raittiudella “tienanneeni”. Koetan opettaa itseäni palkitsemisen taktiikalla, että raittiuden edetessä saan juomattomilla kaljarahoilla hankkia itselleni jotain tarpeellista kivaa.
Mies metsänreunasta kiteytti minunkin ajatukseni oman raitistumiseni tämänhetkisestä tilasta ja tukikonsteista hyvin:
Minustakin sen etäisyyden saaminen aktiivijuomiseen on just nyt kaikkein tärkein asia - muu, kenties analyyttisempi ajatustyö seurannee raittiuden mukana. Ehkä sitäkin teen, mutta en ota nyt itselleni liian isoja henkistymisurakoita tähän samaan syssyyn. Kokeiltu on, ja ei toimi minulla.
Koen tällä hetkellä, vaikkapa juuri tänä aamuna, elämäni ihan mukavaksi ja tavalliseksi, kun olen saanut nukkua kunnon yöunet, herännyt raittiina ja hörppäilen tässä kahvia. Tästä päivästä voi tulla ihan mukava päivä.
Hyvä juttu. Tänään vähän kouluhommia päivällä. Illalla olisi yksi kokous ja sen jälkeen ryhmä. Uskon, että tänäänkin on raitis päivä. Sitä samaa muillekin!
