Ainiin Sitruunapippurei vielä henkisyydestä! Itse olen myös kuulumaton mihinkään mutta meditointia alkanut taas harrastamaan enemmän, sinne buddhalaisuuteen olen kallellaan, paljon ottanut sieltä vaikutteita ja tukenut myös hyvin juomattomuutta tuo kehon kohteleminen temppelinä. Mä uskon luontoon, tyhjyyteen ja energiaan. Jotenkin avautunut asiat eritavalla ja olen mielestäni menossa kokoajan ns. oikealla tiellä. Mihinkään uskontoon en halua kuulua mutta olen ajatellut vierailuja meditaatiokeskuksessa ja kuuntelemassa buddhan opetuksien tulkintoja. Meditaatiota haluan syventää mutta en mihinkään extremeen mennä, kunhan löytää tasapainon ja yhteyden luontoon,olemassaoloon niin olen tyytyväinen 
Läsnäolo hommatkin onnistuvat parhaiten kuin ennen vaikka olen näistä harjoituksista ollut tietoinen jo vuosia…Miten sitä ei aikaisemmin tajunnut elää hetkessä vaan hetki piti elää sumussa ja aamulla muistamatta koko iltaa?
Hieno ja kaunis teksti.
Katsoiko kukaan muuten YLEN känni-iltaa, mitä tykkäsitte?
Jonkun verran seurasin. Mutta en jaksa miettiä tuollaisia. Omat sekoiluni yöelämän pyörteissä ovat toivottavasti ohi. Olen päättänyt raitistua vaikka viinaa tulisi kraanasta 
Tosi hyvin sulla näyttää menneen. Meditaatio on varmasti hyödyksi. Pikku hiljaa alkaa olo helpottaa ja itsetuntemus parantua. Itsellä meni 4 kuukautta että sain pään taas pelittämään ja sosiaalisten tilanteiden pelon pois. Nyt juomatta jo 1,5 vuotta. Vappuna join 2 lasia kotitekoista simaa ja voi sitä krapulaa/laskuhumalaa mikä tuli sinä iltana. Ei siis kannata edes noin mietoihin koskea.
Hannu totesi hyvin että kyllä pelkkä päätös voi kantaa pitkälle. Tosin helposti voi riippuvuus korvautua toisella, kuten aloittajalla on läheisriippuvuus alkanut nostaa päätään. Tiedostaminen on tärkeintä.
Viikot on taas menneet. Paljon on tapahtumia selvitty missä ennen olisin todellakin juonut. Hermo ollut kireellä ja ihan äärirajoilla välillä käyty. Iloa on ollut vaikea löytää mutta stressikierroksetkin käy täysillä. Rentoutumaan en pysty. Yksinäisyys jatkuu. Mies on juonut todella paljon…Mietin että onkohan se ollut yhtäkään päivää selvinpäin viime kuukauden aikana kokoajan jotain keikkaa tai kissanristiäistä, jääkiekkoa tai jalkapalloa. Nyt on juonut niin että huomaa olevan kännissä, törmäilee seiniin. On todella masentunut, en ole kehdannut sanoa että alkaa haisemaan jo spurgulle kun monta päivää juonut. Ei tee yhtään mieli suudella tai mitään. Tulevaisuus pelottaa, mitä jos se ei itse tajua ja tää jatkuu tällälailla eikä kyse ole mistään “kesän” erikoisuudesta. En edes muista milloin mies olisi käynyt lenkillä etc, nyt ei ole edes suostunut mun mukaan. Näyttää aivan kamalalta, tummat silmäaluset, lihonut paljon ja haisee ihan hirveältä. Muuten mies on ollut todella ihana, kiltti ja huomaavainen niinkuin aina. Auttanut ja halaillut. Puhuin sille lääkäriin menosta masennuksen takia mutta ei suostu menemään. Nyt olen kuukauden kipristellyt että en sanoisi asiasta mitään. On ollut tämän koko viikon kännissä ja putki jatkuu maanantaihin koska luvassa keikkoja ja jalkapallo-otteluita. Mitä tässä tekee? Ajattelin ensiviikolla sanoa asiasta lempeästi mutta millä sanoilla sen toiselle kertoo että “sä olet jo hirveessä kunnossa”.
En tiedä. Jos dokais niin kai tätä jaksais paremmin, en silti aio juoda…Kai se ilo löytyy taas joskus jostain. Jaksamisia
Jaksamisia myös sinulle! Ilo elämään tulee kyllä. Mitä vähemmän elämältä vaadimme, sitä enemmän se antaa. Hellsteniä lainatakseni “Saat sen mistä olet valmis luopumaan”.
Minä olen elänyt puolisoni kanssa kymmenen vuotta, joista ensimmäiset neljä olivat elämäni sekavimmat ja itsetuhoisimmat. Raitistuttuani aloin pikkuhiljaa ottamaan vastuuta omasta itsestäni, josta seurasi yhteiselämämme pahimmat riidat. Kun aikaa kului ja kun me molemmat hoidamme omaa itseämme vertaisryhmien avulla, olemme kasvaneet huomaamaan sen, että vaikka olemme yhdessä, voimme kasvaa yksilöinä, toinen toistamme tuuppien.
Kaikki meidän ongelmat on purettu pieniksi palasiksi. Tietysti tuo vaatii sen, että molemmat ovat noita asioita osaltaan purkamassa. Yksin ei oikein voi muuta, kuin pitää huolen omasta itsestään. Toista kun ei voi muuttaa, saati parantaa, jos toisella ei ole tuohon omaa halua. Minä olen tässä raittiina aikana huomannut myös sellaista, että kun ihminen raitistuu, se vaikuttaa häneen siinä määrin, että ihme on jos toinen osapuoli ei tavalla tai toisella havannoi tuota muutosta. Asioista puhuminen on avain kaikkeen. Tietysti siinä kohtaa, jos asioista puhuminen on vaikeaa tai mahdotonta, voi toiselle kirjoittaa kirjeen, jonka jälkeen asioista on huomattavasti helpompi puhua. Meillä vaimon kanssa on kirjoiteltu satoja kirjeitä matkanvarrella, asioista joista on ollut mahdoton muuten alkaa puhumaan. Välillä on lähetetty sähköpostia, joskus jopa tekstiviestejä välillä olohuone makuuhuone. Kaikki tällainen saattaa tuntua naurettavalta, mutta meillä ainakin on konkreettisesti todettu se, että ennemmin kannattaa tehdä vaikka naurettavilta tuntuvia asioita parisuhteen eteen, kuin ei tehdä mitään.
Yksi päivä kerrallan kun pidämme huolta omasta raittiudestamme, kaikki muuta asiat järjestyvät kyllä, joskus hitaasti, joskus nopeasti, mutta aina järjestyvät. Vielä kun oppii hyväksymään sen, että vaikkei asiat aina järjestyisikään kuten minä haluan, aina ne järjestyvät siten, kuin minulle parasta on. Kuten todettua, jaksamisia.