27-vee opiskelija nainen liittyy lopettajiin

Hei! Olen jo pitkään lueskellut palstaa ja lueskellut vertaistukea ottamatta osaa keskusteluun. Nyt kumminkin päätin itse luoda ketjun ja osallistua. Oma tarinani on aika perus “suomalainen” tarina todennäköisesti, kosteaa opiskelija elämää takana, viikonloppu kännäys 15-vuotiaasta asti, hieman huume kokeiluja mutta ei mitään vakavampaa. Olen saanut opiskelut, työt hoidettua mutta samalla kärsinyt masennuksesta ja pniikkikohtauksista. Pitkään on ollut tulossa joku muutoksen halu ja lähivuosiin on liittynyt parin kuukauden juomattomia kausia. Ystäväpiiri juo viikonloppuisin ja perheellisetkin ulos lähtiessään vetävät kännit, sellaista “sivistynyttä” juomista ei oikeastaan näissä “normaaleissakaan” ystävissä ole. Itse olen aktiivisesti hakenut apua masennukseen jo monien vuosien ajan. Viime syksynä paniikkikohtaukseni yhdistyivät selkeästi viikonlopun baari reissuihin ja juomiseni alkoi vähetä jo silloin. On ollut sellaista empimistä “otanko kaksi vai en” jo pitkään mutta ystävien yllyttäessä sitä on tullut otettua ja välillä onnistuttu pitämään se kahdessa ja välillä ei. Olen käynyt keskustelemassa asioistani jo pitkään ja kertonut asioistani rehellisesti mm. hoitajilleni. iagnosointini ja hoitoni on ollut puutteellista ja viime kesänä paniikkikohtausten tullessa todella raskaiksi (minulta myös lopettiin samaan aikaan masennuslääke jota olin syönyt 17-vuotiaasta lähtien) pyysin päästä tiiviimmälle hoitojaksolle päiväsairaalaan jotta diagnoosini jne saataisiin paremmaksi, tälläistä tiivistä hoitojaksoa minulla ei ole ennen ollut ja olin todella kyllästynyt siihen kerran kuussa hoitajan tapaamiseen varsinkin kun kohtaukseni alkoivat olemaan niin rankkoja etten pystynyt käymään koulussa jne. Noh, heti sairaalaan mentäessä päätin lopettaa juomisen kokonaan, lopettamista oli tapahtunut siis jo syksystä lähtien. Pyysin antabuksen viikonlopuiksi varmistukseksi koska käyn paljon mm. keikoilla ja ystäväni juovat siellä aina ja halusin varmistaa ettei minun tarvitsisi nyt vatvoa sitä juonko vai en koska yksinkertaisesti en pysty juomaan. Nyt olen ollut siis tosiaan 3 kk täysin juomatta, sairaalajaksot on ohi jne mutta minut on leimattu täysin alkoholistiksi lähinnä tuon antabuksen pyytämisen takia. Nyt ilmoitettiin etten saa yksilöterapiaa koska eivät luota siihen että olen juomatta (!!)ja esim. ehkäisyneuvolassa käydessä kun kerroin että minulla on lääkityksenä antabus niin sairaanhoitajan kanssa keskustelu muuttui täysin koska olisin halunnut keskustella lapsi haaveistani joskus tulevaisuudessa. Sairaanhoitaja leimasi minut täydeksi juopoksi jonka ei todellakaan pitäisi edes haaveilla lapsista ja jolla ei ole mitään itsekontrollia. Olen päättänyt lopettaa juomisen eikä minulla oikeastaan edes ole juomis himoja ollutkaan mutta lähinnä masentaa ja vituttaa tämä “virhe” että olen kertonut viikonloppu dokaamisestani joka opiskelija piireissäni on täysin “normaalia”. Huoh. Läheiseni tukevat juomattomuuttani vaikka he viikonloppuisin kaljaa ottavatkin mutta eivät ördäys kuntoon, sairaanhoitajan mielestä tämänkin on “Alkoholismia” ja täys raittius ainut tie. Tiedn että raittius on itselläni ainut tie koska vaikka pystyinkin välillä ottamaan sivistyneesti, usein en kumminkaan siihen pystynyt vaan kännit tuli vedettyä. Itse uskon itseeni eikä tämä juomattomuus ole ollut ongelma, tällä hetkellä tuntuu ettei yhteiskunta usko ja muutenkin asia tuntuu epäreilulta koska olen yrittänyt parhaani mukaan hoitaa itseäni ja löytää tasapainon jotta esimerkiksi mieheni kanssa perhe haaveet joskus toteutuisivat. Itse nään ympärilläni viikonloppuisin känniä vetäviä ihmisiä joita ei tuomita jne mutta minut tuomittiin koska halusin lopettaa ja saada siihen tukea. Ketuttaa suoraan sanoen. Noh, nyt jopa nautin selvinpäin baarissa olosta eikä viinanhimoja ole, välillä iskee epätoivo kun kuulee hoitajalta ettei minulla ole mitään itsekontrollia ja olen ns. “menetetty” tapaus jolla ei ole oikeutta esimerkiksi hankkia lapsia…Mieheni, läheiseni jne uskovat minuun ja sehän on tärkeintä. Selvinpäin olo on rajannut ystäväpiiriäni mutta alkujärkytyksen jälkeen olen huomannut asian olevan vain positiivinen. Minua ei haittaa jos muut juovat baarissa ja sitten jos ihmiset tulevat ihan ördäys kuntoon poistun vaan paikalta. Jotkut ovat suhtautuneet minuun että “olet tylsä” ja olleet ihan ylimielisen ilkeitäkin kun ei ole juoma kelvannut. Paniikkikohtaukset ovat miltei kokonaan pois ja muutenkin minulla itselläni on ollut helpompaa vaikka en monelle enää mitään parasta “party” seuraa olekkaan. Mieheni on rauhallinen ja hän tukee minua juomattomuudessa. Välillä on vähän ulkopuolinen olo ja selkeästi kun kieltäydyn siideristä ihmiset katsovat pitkään. Noh aion jatkaa juomattomuuttani vaikka olenkin “täysin kykenemätön itsekontrolliin”. Antabusta aion ottaa viikonloppuihin koska tiedän kesän olevan vaikeaa kun ennen oltaisiin terassilla oltu jne. Terassille aion nytkin mennä mutta limppari linjalla. Sairaanhoitaja jolle halusin puhua lapsen suunnittelusta tuomitsi senkin että käyn selvinpäin vielä baarissa, tätäkään ei kuulemma saisi tehdä jos edes haaveilee lapsesta (!). En tiedä, mulle tää juomattomuus on sopinut ja lähipiiri pyytää silti baariin mukaan vaikka en juo, mulle tarjotaan alkoholittomia drinkkejä ja kunnioitetaan päätöstäni, läheiset eivät tyrkytä juomaa, puolitutut kylläkin. Noh, ajattelin kirjoitella tänne miten sujuu ja niin edespäin, hieman purkaa näitä olojani. Ennen tosiaan minulla oli vilkas “Seurapiirielämä”, oli vaikka mitä kissanristiäisi’, nyt kun ei niin paljon jaksa ja haluaisi tehdä kaikkea muuta on välillä vaikea löytää ihmisiä esim. pelaamaan sulkapalloa jne. Välillä hiljaisuus ja rauhallisuus tuntuu oudoilta, ne jotenkin iskee tajuntaan ja on että “ohhoh”, fakta on että ennen ne kaverit jotka soitti että “lähetkö kaljalle” eivät enää soita, ja jos soitan niille että “mennään kävelylle” ei niitä kiinnosta. Noh, päivä kerrallaan :slight_smile:

Tervetuloa opiskelija.
Kuulostaa omituiselta tuon sairaanhoitajan reaktio. Minusta sinulla nimenomaan on itsekotrollia kun noin isot päätökset olet pystynyt tekemään. Onko mahdollista vaihtaa hoitajaa? Tämä nykyinen ei tunnu kovin ammattitaitoiselta.

Pääasia kuitenkin että olet ottanut ohjat haltuusi ja näyttänyt pystyväsi siihen. Sairaanhoitaja ei myöskään määrää milloin saat tehdä lapsia, se on sinun ja miehesi päätettävissä.(niissä rajoissa kuin ihminen voi siitä päättää). Sinulla on myös miehesi tuki. Tässä vaiheessa ystävät valikoituvat, ne jotka eivät kestä elämää ilman alkoholia jäävät omiin pyörteisiinsä. Ajan kuluessa löytyy varmasti uusia, todellisia ystäviä erilaisista piireistä.

Pura tänne olojasi, moni muukin pyöriskelee samanlaisten ongelmien kanssa ja löytää sinut täältä. Tsemppiä.

Olen myöskin opiskelija, 26v. Viikonloppuisin on siis tullut vuosikaudet vedettyä kännit. Niinkuin, sanoit, se on opiskelupiireissä normaalia. Asiani olen tähän asti saanut hoidettua ihan niinkuin muutkin, opiskelut rullaa jne. Mutta nyt päätin että saa loppua. Molemmat vanhempani ovat alkoholisteja ja tämän periytyvyydestä liikkuu ristiriitaista tietoa. Katkaisen käärmeeltä pään NYT.

Olen nyt ensialkuun kieltäytynyt kutsuista lähteä dokaamaan. Sitähän se on, naamioituna milloin miksikin. Kyllä minäkin aion mennä mukaan terasseille kesällä, cokislinjalla. Kyllähän se varmasti herättää ihmetystä, vanha tuurijuoppo kun olen. Mutta sitten herättää :mrgreen: Viina ei minun menemistä päätä. Sitäpaitsi, kyllä sielä liikkuu raittiita tyttöjäkin. En vain ole niitä omalta känniltäni huomannut :wink:

Raittius on minulle vielä niin hauras haave, etten viitsi siitä äänen puhua, ettei se murene.

Ei ole ollenkaan hullumpi ajatus käyttää mielikuvaharjoittelua apunaan ja ‘nähdä’ itsensä kesällä terassilla voittajafiiliksissä vichylasi kourassa :slight_smile: Tuotahan huippu-urheilijatkin tekevät - katsovat mielessään voittavan suorituksen. Sitten kun se tapahtuu, on jo aivan sinut tilanteen kanssa.

Hei tuulenviemää, Ketukka ja cricket ja kiitos vastauksista!

tuulenviemää: Itseasiassa sain hoitajan vaihdettua samalla käynnillä, nyt on uusi aika varattuna uudelle tyypille ja toivotaan ettei vastassa ole samanlainen helluntalais muumimamma helvetistä joka edellinen oli. Itse kun saa luotettua itseensä niin parashan se on, noita epäilijöitä ja alaspainajia kun aina tuntuu löytyvän. On ollut tosiaan mielenkiintoista nähdä miten juomattomuus vaikuttanut ihmisiin, ennenkin asiaan olen törmännyt parin kuukauden tauoilla mutta nyt kun olen kokonaan lopettanut niin suhtautumista on ollut vaikka minkälaista. Eilenkin olin baarissa kaverin synttäreitä viettämässä teen ja ginger alen voimalla. Mukavaa oli vaikka juomattomattomuuttani jouduinkin vähän taas selittelemään puoli tutuille. Mukavaa huomata kun ei ole edes tarvetta juoda kun katsoo trendi baarissa kauniita tyttöjä jotka on tip top mutta hoippuvat korkkareillaan hyvin “epäeroottisesti”. Olin kyllä taas ainut selvinpäin olija mutta ehkä joskus tulevaisuudessa törmää muihinkin :S Tänään sitten laittelin ihmisille viestejä lähtisikö joku kävelylle (mies on matkoilla) niin kukaan ei joko krapuloilta tai kiireiltä jaksanut…Noh kävin sitten yksin luonnonsuojelualueella 4 tunnin kävelyn. Yksinäistähän tämä välillä on mutta jos se hinta tästä hyvästä olosta on maksettava niin maksettakoon vaikka välillä harmittaa.
Musta ois kiva tanssia, pitää hauskaa jne joka onnistuu multa selvinpäinkin, en ole vielä vaan löytänyt ihmisiä jotka haluis lähteä selvinpäin baariin. Kännäävien kanssa on ihan ok pitää hauskaa mutta loppu yön avautumiset jne ovat vaan tosi raskaita selvinpäin ollessa ja se asioiden jankkaaminen. On ihan kuin joku itseisarvo että kun ihminen lopettaa juomisen se ei kävisi enää baarissa, musta on taas tosi kivaa laittautua, pelata pelejä, tanssia jne. Tiedän että olen alkoholisti (munkin vanhemmat alkoholisteja) pystyn pitämään juomisen “aisoissa” niin että se on suht normaalia suomalaista ryyppäystä mutta tulevaisuudessa en ehkä pysty ja muutenkin se ei mulle sovi.

Miksiköhän raittiina olo on näin yksinäistä puuhaa varsinkin kun olen tehnyt selväksi että mua ei haittaa että muut juo? Mies epäilee että “ihmiset ei halua että niitä ns. tarkkaillaan kun ne vetää perseet”.

AA-sun muut kerhot ei tunnu jotenkin luonnolliselta, mä haluisin löytää uusia tuttja, ystäviä jotenkin muuta kautta kuin ns. järjestetysti, vaikka netistäkin.

Itse juon myös baarissa alkoholitonta olutta, kotona,saunassa viikonloppuisin koska kaipaan kaljan makua, mulle riittänyt hyvin tuomaans en tyydytyksen koska känniä ei sinänsä ole ikävä, mua vaan alko lähinnä nukuttamaan aina, nyt oon paljon sosiaalisempi kuin juodessa :S

Musta ois kiva tanssia, pitää hauskaa jne joka onnistuu multa selvinpäinkin, en ole vielä vaan löytänyt ihmisiä jotka haluis lähteä selvinpäin baariin. Kännäävien kanssa on ihan ok pitää hauskaa mutta loppu yön avautumiset jne ovat vaan tosi raskaita selvinpäin ollessa ja se asioiden jankkaaminen.

Mulla on tohon semmonen metodi että sanon siinä vaiheessa kun menee raskaaksi: Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne, mä painun nyt vittuun täältä. Jos kyseessä on oikeasti hyvät ystävät niin he kyllä ymmärtävät!

Helluntailainen muumimamma helvetistä, nauroin tolle ääneen, ihan loistava! Toivottavasti tulet saamaan oikeanlaista hoitoa ongelmiisi! Mullakin on kokemusta tuosta julkisen terveydenhuollon kanssa kikkailemisesta.

Olet tehnyt hienon päätöksen, onnittelut siitä. Kärsivällisyyttä ja omaa aktiivisuutta niin eiköhän niitä vähemmän kosteitakin kavereita ja ystäviä ala löytyä. Myös niitä juovia kamuja sietää paljon paremmin kun on tieto jostain muustakin!

Tsemppiä ja voimia, R-R.

Jep, sama homma. Sekoiluni alkoholin kanssa ovat vielä aika laimeita, jos lopetan nyt. En odota että ne luisuvat samalle tasolle kuin vanhemmillani. Olen varma että jos jatkan nykyiseen tahtiin niin tulee käymään.

Yleensä kun ihmiset arvostelevat he kertovat samalla itsestään. Ehkä ne ihmiset, jotka eniten ovat inttämässä raitistuneelle haluaisivat itsekkin olla juomatta mutta eivät pysty. Ja se harmittaa.

Noin minäkin olen ajatellut. Useimmat joille olen kertonut lopettaneeni, alkavat heti puolustella omaa juomistaan kaikenmaailman syillä ja olen sitten joutunut heitä lohduttamaan että “ota sinä vaan kun pystyt hallitsemaan juomistasi”. Kai heillä on vähän huono omatunto ja pelkäävät joutuvansa saman tilanteen eteen joskus.

Olet vasta alkutaipaleella uudessa “lookissasi”, joten älä pelkää ettei uusia tuttuja löytyisi. Kyllä niitä ajan kanssa löytyy vaikka sieltä lenkkipoluilta. Sitä voi vaikka ihailla toisen lenkkeilijän koiraa tai kissaa tai huikata ohikulkijalle että ompas kaunis lenkkisää. Moni muukin on juttuseuraa vailla.

Joo tämä juomsien puolustaminen on kyllä tuttua ja jopa agressiivinen puolustaminen ilman mitään syytä :S Olen myös sanonut monille että “juo vaan mä en pysty kun en osaa”, vastauksena tähän on ollut että “eihän sulla mitään ongelmaa ole, sä et koskaan tee mitään tyhmää, kunhan välillä sammut liian aikaisin”. Yksi oli kanssa hyvä joka tiuskasi että “sun päähän on istutettu tollasia negativiisia ajatuksia että oot alkoholisti”, ihan kuin olisin idiootti joka ei osaa ajatella itse :stuck_out_tongue: Aikaa tosiaan vaan tarvitsee :slight_smile:

Aloittajalle onnea päätöksestä! Ja pakko on kommentoida että kuinka kirjoititkaan minun eiliset ajatukset ylös… Kun yksin kävelin koiran kanssa metsässä juurikin mietin sitä miten helposti löytää vikonloppuna ryyppyseuraa mutta hitto miten vaikeeta on saada ketään kaveria lenkille!!! Onneksi on tuo koira…

Moikkelis ja voimia siullekin :slight_smile:
Tutulle kuulostaa tarinasi kun luin sen, ihmisten suhtautuminen on varsin erikoista ollut omalla kohdallanikin, sekä hoitavalla taholla että lähipiirissä, antabuksen halutessani leimattiin alkoholistiksi ja se vaikutti moneen asiaan sillä hetkellä elämässäni mutta eihän siinä mitään valetta ollut, olen alkoholisti :laughing:
Ja ystävissäni on ollut sellasia tyyppejä jotka haukkuneet tylsäksi nyt kun en juo,
en pidä heihin enää oikeen mitään yhteyttä koska he eivät ole ystävyyteni arvoisia,
arvostelivat minua raakalla kädellä kun kerroin etten juo ja haluan elämältäni muuta kuin pöhnäistä oloa ja rupesin liikkumaan enemmän ja elän tasapainoista eloa, nukun suht hyvin ja arvostan elämää enemmän nyt.

Vaikeaakin on, sehän kuuluu elämään jokaisella toisinaan, mutta nyt kohtaan vaikeudet ilman viinaa enkä pakene siihen litkuun vaikeuksiani vaan koetan ratkoa ne selvänä ja kiitän siitä itseäni.
Mukavaa uuden viikon alkua kaikille =)

Hei intruder800 ja Snuupi!

Minullekin on sanottu, että olen tylsää seuraa lopetettuani alkoholinkäytön. Monesta muustakin alkoholistista on tullut tosikko raitistuttuaan. Juovan ajan kaverit ovat kyllä aika nopeasti häipyneet seurapiiristäni. Olen saanut raittiuden mukana elämääni iloa, vaikka olenkin melkoinen tosikko, mutta pystyn kyllä välillä nauramaan itselleni.

Yksin ei ole tarvinnut jäädä, koska palavereissa olen tavannut sukulaissieluja, joiden kanssa voi olla tekemisissä yhteisten harrastusten merkeissä tai ihan muuten vaan. Pääkaupunkiseudulla on siitä mukavaa, että palavereja on joka ilta ja päiväsaikaankin. Ja kun ollaan nimettöminä, eivät ketkään viranomaiset tee merkintöjä papereihinsa. Meitä on monta Mattia ja Maijaa.

Oikeastaan on ihan sama mitä muut minusta ajattelevat, en ole heidän takiaan valinnut raitista eloa vaan ihan itseni vuoksi sen teen :smiley:
Eipähän tule turhia soittoja kännikamuilta kun en vastaa ja olen poistanut heidän numeronsa.
Outoihin numeroihin en vastaa ollenkaan, olivatpa lehtikauppiaita tai mitä vaan.
Hienointa tässä raittiudessa on se jotta saa ihan itte valita tiensä ja mallinsa miten elää :slight_smile:
Itselläni suhde alkoholiin on aika nollatoleranssia, olen erittäin varovainen esim jos käyn ravintolassa syömässä, ruoka-annoksessa ei saa olla alkoholia, punaviinikastiketta tms. En laita suuhuni mitään missä on alkoholia,
ei edes rommirusinajäätelöä :laughing: Jotenkin nyt vaan kaikki aistit niiiiin valppaina ja onhan se tuo antabuskin otettuna joka aamu, en halua riskeerata ollenkaan koska hajuveden laittaminenkin iholle tekee antabusreaktion miulle, iho menee ihan punaiseksi laajalta alueelta ja tulee huono olo :open_mouth:
Täytyy olla hyvin tarkkana kosteusvoiteidenkin ym kanssa, on se vaan hyvä aine tuo antabus, toimii :smiley:

Mutta nyt harrastusten pariin ja oikein mukavaa ja raitista tiistain jatkoa kaikille :slight_smile:

Tänään oli pitkästä aikaa hetkellinen juomahimo, lähinnä sukujuhlat lähestyy missä ei todellakaan kestäs selvinpäin. Mies jne suunnittelee juovansa kaljaa/pitävänsä hauskaa ja karata kun pystyy. Pitkästä aikaa tuli sellanen olo että “MÄ EN KESTÄ SITÄ SELVINPÄIN HELVETTI”. Sukulaisten kanssa kammottavan ahdistavaa hymistelyä ja “mitä teet” tenttausta. Ennen oltas kavereiden ja miehen kanssa livahdettu rantaan juomaan kaljaa/Sidukkaa ja keksitty kaikkea … Tänään on vaikea päivä, miksi kaikki muut saavat juoda? Ja sitten näin paria täys raitista tuttua ja helvetti ne on vaan niin TYLSIÄ tyyppejä…Onks mulla hauskaa? Millon mulla on hauskaa? Kyllä mä tiedän että selvinkin päin keksin kaikkea jännää, voin käydä kuutamouinnilla kesällä ja ja vaikka mitä…En aio juoda mutta tänään tosiaan on huono päivä, ahdistaa ja rasittaa ja tuntuu että “tässäkö tää elämä oli?” keskkinkertasta, tylsää, keskinkertasta,tylsää…vai onks nää niitä vierotusoireita myös? Noh sainpa käytyä aamulla taas juoksemassa, kunhan musta ei tulis nyrpeä, terveys tiukkis…:frowning: aaargh

snuupi, pakko kommentoida tuota kirjoittamaasi. itse juuri lauantaina koin hetkellisen “hitto että on tylsäääää!”-hetken kun ei voinut kipittää kauppaan vesi kielellä ostamaan illaksi juomista. Ja teki mieli vittuilla miehelle ja kaikille kun otti kaaliin niin paljon. Mutta olikohan se rytmi-reijo vai kuka muu tuolla toisessa topicissa sano musta hyvin että se tylsyys on osa refloja, että on pakko opetella käsittelemään tunteitaan (ja arkeaan) ilman alkoholia.
Kuunnelkaapas muuten apulannan uudelta levyltä biisi zombeja, mä sain sille eilen ihan uusia merkityksiä kun kuuntelin sitä :slight_smile: ihan kun viinanpirusta laulais!!
Mä näin viime yönä sellasta unta että olin hillittömissä bileissä ja selvinpäin, sit iski himo ottaa vaan yks siideri ja mies hermostu mulle siitä ja selitin sille että kyllä mä nyt yhden voin ottaa, ei siitä tuu känniin. eli ilmeisesti aivotkin on ruvennu prosessoimaan ajatusta.
Olenko muuten ainoa kenelle tuo nimettömät alkoholistit-kirja ei oikein aukene? onhan siinä asiaa mutta minusta on kirjoitettu niin vanhahtavaan tyyliin että on kuin lukin jotain dickensin romaania, ei oikein jaksa.

Joo, samanlaista arkista rullaa eikä ole oikein mitään mitä odottaa… Viikonloppu tulee ja…Viikonloppu sitten tulee…Tänään taas oon herännyt väärällä jalalla. Vähän odottaa sitä että mä alan kaiken tän juoksemisen ja terveellisen syömisen jälkeen olemaan tosi kunnossa ja sillä lailla odottaa kesää kun nyt on tämä “uusi itse”, mä olen harrastanut liikuntaa kyllä jo pitkään viikonloppu ryyppäämisistä huolimatta mutta tällästä kevyttä ns. myrkky puhdasta oloa ei ole koskaan ollut…Joo mä mietin kanssa että tää tylsyys on osa sitä että mulla on paljon juttuja mistä joutuu nyt opetella selvinpäin “nauttimaan” mitä en ole vielä löytänyt. On niistä ennenkin selvinpäin nautittu mutta sillä varauksella että saa hakee kaljaa kaupasta jos huvittaa. Aargh. Mä nään kans känni unia, jotenkin vaikeelta tuntuu kokoajan. Mies pystyy juomaan sen 2-3 kaljaa illassa ja jotenkin mua eilen ärsytti se kun se joi niitä tossa taas. Ja muutenkin kaikki ärsyttää ja pinna kireellä (oonkohan mä enää edes mukavaa seuraa, siksköhän mua ei enää kutsuta mihinkään). …Milloinkohan tää helpottaa, täys juomattomuutta tosiaan 3 kk takana mutta viime syksystä oon juonut vaan pari kertaa. Kesän tulo pahentaa ja sitten kaikki nää juhlat jne. Voi kääk!!! Voimia sulle Nasseli! Mä en ole vielä lukenut kuin “Selvästi juovuksissa” kirjan joka oli tosi hyvä, mä tykkään enemmän tollasista kerronnallisista ja omakohtaisista tarinoista , pitäisi lukea niitä enemmän :slight_smile:

Hei Snuupi.
Oliskohan miehellesi katastrofi vähentää jokapäiväistä juomistaan sinua tukeakseen? Eihän se hänenkään terveydelleen mitenkään hyväksi ole, ja ajan mittaan määrät tahtovat pikkuhiljaa nousta. Jos rajoittais sitä vaikka pariin iltaan viikossa?

Heippa tuulenviemää! Mä aattelen että jos ihminen osaa kerta juoda vaan ne pari kaljaa niin ei se ole mun asia alkaa toisten juomista vähentämään + puuttumaan. Jos kyse ois känni juomisesta päivittäin jne niin sitten mutta ei muuten.

Viikko mennyt taas, enempää juomis haluja ei ole ollut, eilen ei tehnyt mieli edes alkoholitonta kaljaa vaan join yhden kopperbergen alkoholittoman siiderin joka riitti ihan hyvin vaikka ole stressaava päivä takana. Känniä ei ole ikävä mutta välillä miettii että miltä se “oikee” kalja jne siideri maistu, hyvin kyllä tulee mieleen heti se pöhnä ja tukkosuus ja se ettei saanu mitään tehtyä jos joi kotona. Hermo ollut kireellä, paljon liikuntaa harrastettu ja kun sais tota sokerin syömistä vähän aisoihin niin kropassa ois ihanan puhdas olo. Antabukset olen kiltisti ottanut vaikka juomis himoja ei olekkaan noita sukujuhlia enempää ollut. Vähän ne ahdistaa kun tuntuu että myrkytän mun kehoa nyt niillä. Haluisin vaan eroon kaikista myrkyistä. Onneksi masennuslääkkeitä on enää tuo 20 mg. Oon saanut paljon juttuja tehtyjä ja tuntuu hyvältä kun kaikki kehuvat että näytän tosi hyvältä, onkin sellanen olo että mä voin hyvin. Tänään ajattelin lähteä tanssimaan (olen taas ainut joka en juo mutta on hyvää kannustavaa seuraa) ja huomenna taas luonnonsuojelualueelle. Mies on ollut masentunut työttömyyden takia ja välillä yllätyn miten huonoks sen kunto on mennyt… Yritän silti tukea mutta pelottaa toi kesä että mitä jos juo saman verran kaljaa kuin edellisinä kesinä. Toisaalta viime viikollakin ehdotti ihan itse pyöräretkeä ja kävelyä + on kiinnostunut mumisten lähtemään lenkille mutta lähtee kumminkin. Olen pitänyt mieliala ja unipäiväkirjaa ja tosiaan mieliala “heittelee” mutta ei niin paljon kuin join, samoin ahdistuskohtauksia ei ole ja jos on ne on lieviä ja käsiteltäviä…

No tälläistä tänään.

Terassikausi avattu ginger alen voimalla! Kummasti ei ole ryyppy himot iskeneet vaikka yleensä tuo kesä ja aurinko yhdistyy siihen. Terassilla tuntui hyvältä istua kun oli oli freesi vaikka edellisenä iltana olinkin tanssimassa yöhön asti :S Viime kesän humalanhuuruja muistellessa tuntuu oudolta, sitten kun katsoo niitä tuttuja baareja missä on tullut oksenneltua ja sekoiltua niin lähinnä hävettää ja ahdistaa. Selväpäisiä kavreita ei vieläkään ole, olen siis ainut joka ei juo mutta ehkä joskus joku löytyy (kukaan ei halua lähteä esim. selvinpäin tanssimaan tai terassille mikä mun on vaikea tajuta). Alkoholittoman kaljankin kittaaminen on jäänyt pois, yhdestäkin tulee jo turvonnut olo. Paineiden purku juoksemalla on nyt aiheuttanut polvi ongelman ja nyt pitäisi sitten vain kävellä ja tehdä kaikkea mikä ei rasita polvia kunnes kipuilu loppuu… Hieman ahdistaa että miten ne paineet sitten puretaan kun toi juoksemaan lähtö esim. perjantai iltana on ollut mulle tosi tärkeä juttu, ja mielenterveyden tasaaja. Uimaan meno vaatii niin paljon järjestelyä ja hiusten kuivaamista ja plääh. No salilla saa silti vielä tehdä ylävartalon lihaksia ja kai tässä selvitään. Välillä tulee niitä ajatuksia että miksi muut saavat juoda joka viikonloppu ja minä en? Ja sitten kumminkin tiedän että olen onnellisempi ja hyvinvoivampi näin. Mielialat on tasaiset, kroppa voi hyvin ja muutenkin rauhallinen olo. Ehkä tää rauhallisuus ja tasaisuus onkin peltotavaa koska kaikki luovat asiat mitä olen tehnyt ovat tulleet vihan jne purkauksissa ja purkausten saaminen on nyt vaikeaa. Toisaalta mun luova tekeminen on muuttunut hyvin paljon ja ne vanhat jutut näyttää enemmän eksyneen ihmisen avun pyynnöiltä.

Kesältä odotan luontoa, rauhaa ja hyvää oloa. Ensimmäinen kesä selvinpäin. Vähän pelottaa että miten tästä selvitään vaikka alku näyttääkin hyvälle. Tsemppiä

Ainiin joo, mies oli viettämässä iltaa kavereiden kanssa ja yöllä kun tulin tanssimasta kotiin oli oksentamassa. Kaverit samassa kunnossa ja eivät voineet mennä kotiin vaan jäivät meille yöksi. Ei sinänsä haitannut mutta meininki aina sama ja sama kaava…Mietityttää että eikö niitä koskaan kyllästytä? Mies sanooe ttä sitä kyllästyttää eikä edes vedä niin kovia övereitä kuin kaverit (on aika herkkävatsainen)…mutta silti.Eikö niitä kavereita kyllästytä? Kyseessä kumminkin yli 30-vuotiaat ihmiset. En jaksa valittaa, menen omia menojani, sunnuntaina lähdin kävelemään ja mies tuli mukaan krapulasta huolimatta vaikka en pyytänyt, yrittää siis pysyä mun menossa kumminkin ja oli tosi kiva päivä vaikka selvästi otti hänellä koville. Ajattelin että jos jää makaamaan kotiin niin siinähän jää makaamaan. En puutu, en sano, menen vaan menojani ja mukaan saa tulla jos haluaa. :unamused: