2018 -mitä teet, mitä jätät taakse?

no juomingit vois jättää taakse, oh kuumottava sanonta minkä taakseen jättää sen edestään löytää. tuli juotuu uudesta vuodesta syksyy darra kesti jotai 3kk

Joopa, Razzle.
Niinhän ne vois…
Moni on jättänytkin, en nyt muista yhtäkkiä että kukaan olisi sitä päätöstään kovasti katunut.

Kolmen kuukauden krapula tuntuu aika rajulta, siinä saattoi sit olla jo mukana muutakin… mutta jos ohi meni ja olo normalisoitui niin hyvä sitten.

Eipä muuta kuin menestystä uudelle vuodelle, ja pienenä vinkkinä semmoinen että ei niitä juominkeja kauan kaipaa, elämä alkaa ajan oloon tuntumaan kovin luonnolliselta ilman viinaksia.

Muisti ei ole varasto jossa olisi kaikki oikein korjussa. Siellä on kuvia menneestä ja ne kuvat ovat jälkikäteen muokattuja.
Muistelutarinat ovat sitä. Hyviä ja huonoja tarinoita. Ajanvietettä usein ja opetusta jos toisia koittaa opettaa.

Kertoja voi jäädä tarinan vangiksi. Kerrottu kuva itsestä vahvistuu joka kertomalla. Viisas kertoo vahvuuksistaan ja ruokkii niitä. Kuulijan takia siinä pitää olla kohtuus. Ei liika kehumista jaksa kuunnella.

Mutta huonoja asioita ei pidä vahvistaa puhuu vaikka sitten vähemmän.

Hyvä tarina ei esittele kertojaa vaan tarinan vaikka kertoja todellisuudessa mukana olisikin vaikka pääroolissa.

On kait ihan hyvä jotain harrastaa ja etenkin sellaista, mistä itse saa jotain ja tykkääkin tehdä.
Liikunnallista tai “älyllistä haastetta”, ryhmissä tai yksin ja lukemista ja kirjoittamista.

Maailmassa on todella paljon hyviä, ammattikseen kirjoja kirjoittaneita ja kirjoittavia kirjailijoita,
jotka ovat erityisen lahjakkaita ja oman alansa mestareita, osa suorastaan kirjallisia neroja.

Emmä kyllä mitään amatöörejä ala lukemaan, kun on liki täydellistä proosaa tarjolla ! :laughing: Niin että futistakin
voi käydä potkimassa ja ysipalloa pelailemassa, gurut on sitten kisoissa MM-tasolla. Vähän eri asia… eri taso.

[size=150]Futiksen MM-skabat 2018 !![/size] ja todellakin aion katsoa ja niin varmaan muutama
sataa miljoonaa muutakin amatööriä himoistaan ja himoissaan.

Mut yhden asian oon nyt konkreettisesti jättämässä heti tämän vuoden alkuun, meinaan
töhnät ja vaikut mun korvista ja jo saan selvää, mitä mulle koitetaan sanoa !
En olekaan niin tyhmä, kuin ne luulee… :smiley:

joo - parempaa tätä vuotta, vielä voi justjajust sanoa tämän vielä tässä kolmantena päivänä uuttavuotta 2018

Tarinansa vangiksi jääminen on aivan todellinen uhka ja mahdollisuus.
Onhan jopa näyttelijöitä jäänyt kiinni rooliinsa, ja kirjailijoilla on ollut koviakin ongelmia palata luomistyöstään omaan todellisuuteensa.

Jos siis ottaa jonkun menneisyytensä osatekijän -vaikkapa sitten juovusrilluttelun- viitaksi harteilleen, vaikkei tarkoitus olisi sitä pukea kuin määrätylle yleisölle, siihen se saattaa nauliutua.

Kannattaa tietysti harkita mitä asioita itsessään korostaa.

Ja minun elämänkokemukseni mukaan on parempi aina katsella enemmän tähän päivään ja tulevaisuuteen kuin eiliseen.

Tämän päivän teoilla ja päätöksillä rakennetaan tulevaisuutta, eilisestä on toivon mukaan opittu jotain.

Urheilusta syntyy tosiaan mahtavia tarinoita, ja urheilutarinat ovat osa kansakuntien yhteistä muistia, yhteistä tarinaa.

Kävin katsomassa Aleksi Mäkelän ohjaaman elokuvan “95”, ja olihan se koskettava, vaikka itse lätkä meinasi jäädä sivuosaan monien fiktiivisten rinnakkaisjuonien vyyhdissä. Rinnakkaisjuonet oli tosin paikoitellen hyvin koskettavia, ja niiden tarkoitus oli kuvata 90-luvun alun lamaa ja hidasta nousua siitä; optimismin heräämistä.

Myös 95-leffa on osa jotakuta ärsyttävää Suomi100-teemaa, ja siinä soi sellaisia verenhimoisia taistelulauluja kuin “Den glider in” ja uusi teemabiisi; JVG:n “Hombre”, jolle Paula V:n mukanaolo antaa sielun.
youtube.com/watch?v=gSO_lZOmaB8

Biisin säe voisi minusta kuvata hyvin sitä, mitä me kaikki joskus tarvitsemme: toistemme tukea ja toivoa, vaikeuksien keskellä.

Veli, nyt on ollut vähän huono keli
Maailma ajaa joskus yli,
mutt’ meill on ainai suuri syli…

PS. Tyhjänpyytäjälle kiitos kiinnostavasta kirjoittaja.fi -linkistä. :bulb:

Hyvä että vadelmamunkki käy suomentamassa noitä äijänsä umpimetsän horinoita.

Marlon Brando tuli kahjoksi yksityissaarellaan. Ehkei fyysisesti maailmalta eristyneisyys olekaan henkisesti edistyneisyyttä. Well, I don’ t know - siitä sai kuitenkin tarinan, joka oli myyntimenestys ja
möi itsensä kuin väärä valuutta ja kävi päähän kuin häkä, sai kateelliset kuolaamaan
ja fanit kuohumaan kuin halpa, liian äkkinäisesti ja äkäisellä vimmalla
korkattu samppanjapullo helteisellä parkkipaikalla janoisen ringin
keskellä ja läheisen mainostoimiston nopealla lounastunnilla.

Julkijuopot Johnny ja Jimbo sen lekan lopulta vetivät puokkiin ykkösellä. Linda ja Jenny olivat firman ongelmajuojat, mutta he pysyivät varjon puolella, eivätkä halunneet tuoda ongelmaansa esille, sillä pelkässä häpeässä oli riittävästi…

Kaikki taakse jää mitä ei mukaansa huomiseen ota.
Kun vain ymmärtäisimme että valita voi.

silti, jos

Tavan vuoksi,
kun niin on ennenkin tehty.
Kun minulla on tapana.
Kun minä olen tällainen.
Kun olen tottunut.
Kun minussa on sellainen vika.
Kun se tapahtuu automaattisesti.
Kun en osaa muuta.
Kun meidän suvussa on tehty niin.
Kun ei vanha koira uusia temppuja opi.
Kun se helpointa on.
Kun ei minun muuttua tarvitse.Muuttukoon maailma.
Kun se on kohtaloni.
Kun muutkin sanovat ettei se niin helppoa ole.
Kun ei minulla voimia muutokseen ole.
Kun tässä elämässä on myös hyvät puolet.
Kun en halua tästä luopua.
Kun en halua ajatella huomista.
Kun se on kuitenkin jo myöhäistä.
Kun ei se kuitenkaan onnistu.
Kun se on minulle ylhäältä annettu.
Kun se on geeneissä.
Kun en ole niinkuin toiset.
Kun se ei ole minun syyni.
Kun minua ei ymmärretä.

Päätöksenteko on yksinäisistä teoista yksinäisin.
Raskas on taakan pudottaminen.

koska ainoa lelu oli maalattuna patterin väliin, talossa ei ollut ees lämmitystä talvella tai pahvisuojaa ikkunassa, joita oli vain yksi ja sekin metsään päin ja lapsella oli harvassa korvat ja mielikuvituskavereihin ei taidot yltäneet ja lemmikkikalakin oli juonut kaiken akvaariovetensä.

Tuolta kannalta katsottuna tosiaan on vaikeaa jättää taakseen edes juoppottelurillutteluhurlumheielämääntapaa vaikka jo järki sanoisikin että turhan kalliiksi tulee, muutenkin kuin taloudellisesti.

Nuo kaksikymmentäneljä väittämää tarttis mielessään ensin kumota, ja sitten olisi vapaa päättämään?

Ei kai sentään tarvitse. Ne voi yksinkertaisesti vain unohtaa ja olla välittämättä.

Autuaasti Unohtamisen Armolahja on yksi parhaista ihmisen ominaisuuksista.

^ ton mä ymmärsin [size=150]![/size] ja… unohdin jo mitä aamulla kirjoitin

Unohtaminen on minusta autuasta silloin, jos jonkun asian muistamisesta tai muistelemisesta on jotain haittaa, eikä mitään hyötyä. Jokin muisto voi olla niin kivulias ettei sen kanssa pysty elämään, tai sitten jonkun asian märehtiminen on täysin jonninjoutavaa. Viimeksi mainittuun kastiin kuuluvat esim. ne monen alkoholistin mielessään hellimät muistot muiden virheistä, ja muiden epämieluisista sanoista itseä kohtaan. Kaunaan tai marttyyriyteen on sitten niin mukava kääriytyä ajoittain.

Muuten minusta muistaminen on aivan mukavaa, ja tarpeellista. Olen aina kauhistellut blackouteja ja “mie en muista mittään” -olotiloja, joita joskus on tapahtunut.
Muistot ovat tärkeitä, ja monet opetukset on syytä muistaa myös. Ilman muistamistahan ei oppisi mitään.

Kohtuus kaikessa, muistelemisessakin.

Muistin katoaminen on elämää hankaloittava asia, ilman muuta. Mukavista muistoista on myös apua, ne pitävät suhtautumisen elämään jotenkin positiivisena. Vastoinkäymisistäkin on muistojen joukossa sen verran hyötyä, että osoittavathan ne että kaikenlaisesta voi selviytyä ja päästä yli. Ja että moni asia joka kohdalle sattuessa on tuntunut elämää suuremmalta, osoittautuukin kymmenen vuoden päästä aikalailla pienemmäksi ja helpommin hallittavaksi, kun sitä voi etäisyyden päästä katsella.

Muistojensa ja tarinoidensa vangiksi joutuminen on sitten eri asia.

Jos yhä uudestaan ja uudestaan kelaa ja vahvistaa jotain sellaista kiusaa ja harmia jonka olisi voinut jo aikoja sitten jättää elämänsä ulkopuolelle, tekee tälle pälle päivälle ja tulevaisuudelleen paljon turhaa synkkyyttä.

Olen minäkin paljon virheitä tehnyt, monien asioiden kohdalla tehnyt aivan kahjoja ratkaisuja ja päätöksiä, uskoen silloin tekeväni oikeinkin elämäärikastuttavia valintoja. Ja jollain tavalla, senhetkisten resurssieni ja halujeni pohjalta ajateltuna, ehkä olenkin joltain osilta silloinkin oikeassa ollut. Tämänhetkisen ajatteluni, olosuhteideni, mahdollisuuksieni ja arvojeni pohjalta ajateltuna taas saattoivat olla päin helvettiä.

So what?
Tänään elän tallaisena kuin nyt olen, en samana koheltajana ja samojen tavoitteiden ajamana kuin joskus nuorempana.
Miksi siis kantaisin mukanani sen kokemattoman ja ylikorostuneesti elämännälkäisen metsänreunan nuorukaisen epärealistista ajatus maailmaa tai käyttäisin aikaani sen erittelyyn? Tämä n päivän ja tulevaisuuden kanssa on yhdelle ihmiselle tekemistä. Kun ne vanhat möhläykset ovat kuitenkin sinne tiedostoihin tallentuneet, syiden ja seurausten looginen ketju on selvinnyt, ei sitä tarvitse ronkkia yhtään enempää kuin sen minkä se luonnollisella tavalla vaikuttaa tämän päivän ajatteluuni.

Ja sitten taas, ajatellen maailmaa hiukan laajemmin kuin oman päänupin sisällä tapahtuvien juttujen kannalta, on oikeinkin hyvä katsella maailmanmenoa pitempänä jatkumona, huomata ne syiden ja seurausten lain sielläkin, katsella kenen etuja mikäkin asia pitemmällä tähtäimellä ajaa. Siinä miettimisessä usein pelkkiin tämän päivän yksityiskohtiin tuijottaminen saa aikaan sen ettei kokonaisuutta näekään.

^ Joo, aika lailla tarkkaan hahmotettu tapahtumien kulku tuossa asiassa. Siihen kaatuu moni hyvä asia.
Ettei tee oikeita ratkaisuja tai ne on olevinaan kovinkin rakentavia valinnan hetkellä
ja tätä tapahtuu mulle vieläkin melko usein, viimeksi tänään ois vaan kannattanut olla hiljaa…

Vaikkei oo veressä huumehia ollut kymmeniin vuosiin tai viunaa vuosiin ja rauhoittavista kohta täysi vuosi.

En vaan osaa kaikkea, enkä oikein ole luullut osaavanikaan ja ihmiset on omine ongelmineen vaikeita tapauksia.
Aivan liikaa muuttuvia tekijöitä ja törmäileviä luonteita, joskin myös mukavia tyyppejä löytyy, mutta ihan vaan
oman mielenterveyden takia ja henkisesti paremminvoimisen vuoksikin en ota ihmistä vakavasti vaivoikseni, vaan

[size=150]koiran ![/size]

Osaattehan te kirjoittaa tajuttaviakin asioita, kumpikin - metsänreunan mies ja vadis,
jota melkein voisin äänestääkin, jossain kategoriassa, jääköön se täysin auki

Kyl ihminen voi sittenkin oikeesti muuttua, eikä muutos olekaan aina pahempaan päin,
sen oon plinkin lopettamosta oppinut 2010-2018 !

[size=150]well done[/size]

^ihan juurikin noin!.. jos liikaa rajallista aivo kapasiteettiaan käyttää jonkin vanhan miettimiseen jää tämä hetki elämättä…tulevaisuuden suunnitelmista puhumattakaan…

Menneisyydestä voi ja on jopa hyvä oppia… mutta uudestaan ei asioita voida elää… mäkin pentuna löin jalkaani kirveellä, niin että kunnon lovi jäi muistoksi… mutta en mä tuota enään muuten jaksa muistella kuin että lovi jäi muistoksi ja kipeää teki… täytyy koittaa jatkossa olla lyömättä uusiksi… ja toisaalta jos kirves joskus uudestaan jalkaa lipeää… niin kärsitään seuraukset ja otetaan muistoksi uusi lovi…

Turhat vatvomiset kannattaa jättää vatvomatta… usein ne vaan väsyttää ja rasittaa päätä!

P.s. yhdyn 1970 lauseeseesi…vadelmalla ja metsänreunalla on viisaita ja hyviä pohdintoja (ainakin useimmiten)…välillä tosin ehkä liiankin syvällisiä omaan ymmärrykseeni! :wink:

Tervehdys! Rekisteröidyn tälle foorumille,koska tulevan vuoden aikana minun pitää etsiä ratkaisuja ja oikeaa tietä. Eräs kuoppa minun tiessäni on alkoholi. En ole vielä sairas enkä suuremmin vaikeuksissa,mutta taipumus liikakäyttöön on olemassa. Aion pitää tipatonta aikaa ainakin toistaiseksi,ja pohtia suhdettani alkoholiin. Siinä minun suurin tavoitteeni,ottaa hallinta takaisin. Vaatiiko se täysraittiutta,en tiedä vielä. Vuoden kuluttua tiedän… Olen lukenut paljon sekä lopettajien että vähentäjien juttuja,ja aina jotain ajatuksia ja ohjeita jää mieleen. Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Mielestäni viisaasti ajateltu, elämän oppilas.

Etäisyyttä hiukan päihteisiin, selvänä varmasti ratkaisuista tulee pitkällä tähtäimellä parempia.

Tulevaisuuteemme pystymme vaikuttamaan, , ei ihan kaikissa asioissa mutta just tällaisissa kuten suhtautumisessa juomiseen jne.
Miettimisen arvoisia asioita, nämä elämäntapakysymykset, ja aina parempi jos niitä hoksaa miettiä ennenkuin miltään osin homma on kokonaan päin hlvttiä mennyt.

Kännissä tai krapulassa ei ajatus tahdo kunnolla kulkea, ei ainakaan minulla selvän veroisesti kulkenut, ja sellaisessa olotilassa tehdyt päätöksetkin olivat usein sitä sun tätä.

Tipattomuus on oikein hyvä työkalu, sillähän se etäisyys tehdään.

Ja juu, kirjoittele nyt tänne välillä ja kerro miten menee!

Tämä vuosi on kulunut selvänä,ei edes saunakaljaa… Kylläpä kuulosti mahtipontiselta tuo “tämä vuosi” :smiley:
Ajatus alkaa selkeytyä pikkuhiljaa,semmoinen tietynlainen rauha valtaa mielen aina silloin tällöin.
Elämäni valintoja ja tieni suuntaa en ole vielä päättänyt,mutta tuntuu että työkalut näihin valintoihin on sittenkin löydettävissä.
Täällä menee hyvin,mitäs metsän reunan miehelle kuuluu näin härkäviikkojen alussa? Entäpä muut,onko kukaan saanut ajatuksia mitä vuonna 2018 pitäisi tehdä tai jättää tekemättä?

Alkoholin vois jättää ja muutaman kilon vyötäröltä.
Vastuun pakeneminen, ahdistus ja murehtiminen vois kans jäädä.
Lenkkeily pitäisi aloittaa koska se hoitaa myös mieltä niin tehokkaasti.
Päätin myös liittyä taas Aa;han pitkästä aikaa kun siitä tulee mielenkiintoista sisältöä tähän muuten niin tylsään talveen.
Jos näitä kokeilisi näin ensi alkuun.

Tarinoita oppii kertomaan.
Moni on oppinut hyväksi kertojaksi miesten ja naisten toveripiirissä jossa ääneen kerrotaan omia tarinoita.
Päihdekeskeisiä mutta silti tarinoita. Tarinat ovat muuntuvia ja paranevia. Kuuntelemalla oppii. Vertailemalla tyylejä. Painamalla mieleen hyviä sanontoja, vertauksia.

Mene sinäkin ja opi muilta niin sinusta voi tulla hyvä stoorien vääntäjä. Ei yksinäisyydessä opi, siihen tarvitaan muita.