11 tapaa jättää mies

Kotikanava
41

hei kultakala! tule väliin vain :smiley:

kirjoitit muuten hyvin yhteen viestiin…ihmisen täytyy opetella olemaan muutakin kuin hyvä…jotenkin siis näin…
tosi on!
tuntuu ihan hyvältä kun saa sanottua toiselle mitä oikeasti ajattelee, ei tarvitse miettiä sana käänteitä tai lähteekö toinen juomaan jos sanon jotenkin miten alkoholisti ei halua asiaa kuulevan…vaan “LATASEE OIKEIN KUNNOLLA”, ei alkoholisti ajatelle yhtään sanooko tai tekeekö hän oikein/ hyvin…hän vain tekee, mikä tuntuu hänestä parhaimmalta välittämättä pätkän vertaa toisesta ihmisestä…niin minkä helv. takia meidän pitäisi ajatella että meidän täytyisi olla hyviä ihmisiä alkoholistille…
mulla on varmaan menossa hetki jossa annan palaa riipalle oikein kunnolla…toista kymmentä vuotta ollaan oltu yhdessä ja nyt se saa takasin! hieman se kieltämättä ihmettelee ja kotona ollessaan perässä kulkee, mut mitä sitten?

hän on varmasti aina kuvitellut saapuvansa reissuiltaan “voittajana ja odotettuna henkilönä”, mutta nyt on sen vuoro saada ne kylmät vedet niskaan…kukaan ei kaipaa häntä!
ennen aina hetken vihottelin hänen teoilleen, mutta en jaksanut pitkään, koska se ei viennyt mihinkään…mutta nyt…minulla ei ole ainootakaan syytä olla hänelle mukava…mukava ja mukava…en vain toimi kuten tasa-vertaiselle puolisolle kuuluisi toimia…kun hän lähtee jonnee, hän hihkasee mennessään hei hei ja kertoo tulevansa heti takaisin…niin katson häntä hieman ja kysäisen varmistaakseni etten vain kysynyt, koska hän tulee…en sano hei, en moi, enkä mitään muutakaan…näen kyllä että hänelle tulee hetkeksi ainakin apea mieli, mutta mitä sitten? ajatteliko hän koskaan reissuilla ollessaan, olisiko kotiväellä apea mieli…e-he-hei! joten…jotakin olen häneltä oppinut!

mutta sitten vieraat…on aivan ihana jutella heidän kanssaan ja halata heitä tullessaan ja silloin voi olla hyvin oma itsensä kuten myös muille perheen jäsenille…mutta riippa kun on porukassa…osaan katsoa jo hänen läpi…

lapset kerran kysy, miksi en iskälle vastannut…" voi hyvänen aika, sanoko iskä jotain…minä en kuullut…no, toisella kerralla" :wink:

en ole katkera, mutta kuitenkin…
…ja pöh! en myönnä!

42

No niin! Jos on sanonta että itku pitkästä ilosta niin joskus lyhemmästäkin, tuli äsken mieleen, vaikka ei oikeastaan nyt liittynytkään oikeasti tuo sanonta tähän nimenomaiseen tilanteeseen, mutta kun täällä oli eilen niin hauskaa ja nyt sitten olen vähän ollut manipuloinnin tai ainakin pahan yrittämisen kohteena. Uhri en varmaan vielä ole.

Ei tässä nyt siis itketty olla, reipas nainen olen ollut tässä viimeisien tuntien aikana, kun retku on aloittanut kaupankäynnin.

Tuli mieleen noista seinätauluista, että retkun poika toi tuliaisiksi retkulle ovikyltin, jossa lukee “Oluen ystävä asuu täällä”. Voitte arvata, riittikö minun pokka tai huumorintaju siinä vaiheessa sen ripustamiseen ovelle, olikohan edellisellä viikolla poliisit käyneet meitä pihassa haastattamassa kun mies uhkaili kännissä tappaa itsensä ja kun ei puhetta kuunnellut niin soitin hätäkeskukseen. Naapureillekin alkoi pikkuhiljaa meidän kriisit selvitä.

Mutta nykyhetkeen: kaupankäynti alkoi siitä, kun retku aivan oikein totesi tekstiviestillä etten häntä voi raitistaa (se olikin se viimeinen viisas viesti). Kohta tuli kuitenkin ehdotus, että jos retku jättäisi viinat pois ja jois pelkkää kaljaa niin voitaisko taas olla yhdessä. Vastasin, että ei kiitos. Sitten tulikin jo viesti täysraittiudesta, kunhan vain otan hänet takaisin. Kun en vastannut siihen heti, tuli jo masentunut viesti ettei hän enää merkitse mulle mitään ja onko mulla uusi ja voihäntäparkaa. Nyt olen ensin muutaman lämpimän ja sitten muutaman viilenevän viestin kirjoittanut sanoen suoraan ja useammalla eri tavalla: “Hieno juttu, hae apua, kannustan kyllä, mutta päätös on sinun oma eikä minulla ole siihen mitään valtaa eikä ammattitaitoa auttamiseen. Sinä teet päätöksen itse enkä missään nimessä halua sotkea omaa elämisen rauhaani enemmillä sopimuksilla ellei tekoja näy”.

Nyt retku on jo edennyt parissa tunnissa siihen, että en häntä tarpeeksi tue ja olen itsekäs kun pidän kiinni omasta rauhastani ja jotenkin vielä totesi että kun hän niin mua rakastaa niin edes keskustelee vaihtoehdoista mun kanssani, hänellä kun ei ole tapana itkeä pitkään kenenkään perään.

Vähän jo nauratti nuo viimeisimmät viestit kun ajattelin herran jalomielistä toimintaa. Vähänhän tuo niin kuin lyttäsi mut siihen lopuksi.

Kuka se näistä aikatauluista kirjoitti, minä itsekö vai joku muukin? Syksy alkaa kylmetä ja pari kuukautta on hujahtanut erillään asuessa. Kaupankäynti alkoi nyt. Hyvin yksipuolisena, koska 1. tunnistan jo vaaran paikan, koska minua on kusetettu liian monta kertaa ja 2. ei ole kauppiaalla tarjota oikein mitään tuntuvaa vastinetta kun sanoja ei lasketa. Ei ole ollut raittiutta kuin varmaan pari tuntia takana, ei voi luvata ihania asuntoja tai autoja kun ei hällä ole varaa, ei luvata koiranpentua kun koira pyörii jo jaloissa, ei kissaa kun olen allerginen, ei akvaariota kun en halua, ei naimisiinmenoa kun olemme jo naimisissa, ei vauvaa kun olen jo päätökset siitä asiasta tehnyt ainokaisen lähestyessä jo murkkuikää. Aiemmin olen kaikkiin muihin paitsi viimeiseen houkutteiseen langennut: elämähän voi parantua uudella autolla/asunnolla/koiralla tai aviolupauksilla. Newsflash: ei parane millään noista, vaan köysi kaulan ympärillä vain kiristyy.

43

Hei! Tajusin jotain! Kiitos argh!

Siis retku on nyt tekemässä sankarillista kotiinpaluuta, jalomielisesti minua ottamassa takaisin ja kun HÄN lupaa raitistua, tietenkin se pitää ymmärtää ja levittää sekä punainen matto ovelle että ilmalaivan reidet kutsuvasti levälleen, koska Sankari Palaa Kotiin!

Käviköhän sillä mielessä, että vastaisin “Ei kiitos”? Nyt se varmaan juo suruunsa siellä, paska akka kun ei riemusta kiljuen tilannut hälle taksia kotiin.

Ai niin muuten, ei oo ukkostellu, ei satanu, kiva päivä ollut tänään ulkoilla ja nyt lämmitän saunaa. Ehkä ehtii vähän lukaista kirjojakin kun ulkoilukiintiö on täynnä.

Autolla-ajelukisailijatkaan ei liikkuneet samoissa metsissä minun kanssani, joten hermot lepäsi siltä osin. :slight_smile: Huomennahan ne massajuomingit onkin jo ohi. Turhaan vierastin näitä kemuja, nehän on helposti vältettävissä. Tervetuloa vaan siis ensi vuonnakin kaikki katsomaan autolla-ajelua, juomaan kaljaa, ostamaan seksiä ja oksentelemaan puskiin, kunhan pysytte siellä keskustassa ja aidatussa pilttuussanne!

44

heissa ilmalaiva :smiley: ja muut tietenkin!

nyt mun täytyy hieman vetää eilisestä takapakkia…ei meillä taida sittenkään olla sama riippa…kaupan käynnissä teillä on alkanut alennusmyynti…meil o viel sesonki menossa ,rallit ei oo viel loppu ja loppupeli pelataan vasta su-ma yöllä…kuka saa kenet ja kelle jää luu kätee…se voi olla että alkoholistille jää ralleista ainoastaan tyhjä lompakko ja apostolin kyyti kotia :laughing:… eli flaksi käy, mut vierest viedään :laughing:

siis ihan oikeasti, ajatelkaa tilanne jossa riippa tulisi jonkun elämänsä rakkauden kanssa postilaatikolle…hyvänen aika et mä nauraisin…itse asiassa EN SITTENKÄÄN…se toinen osapuoli voisi aavistaa mihin on päänsä laittamassa ja voisi jopa kadota…

meil riippa puhui joskus narun jatkeeksi menosta…taisin sanoa :“odota viel hiukan, kaikki meijän köydet on niin huonoja et ne voi poiketa kriittisellä hetkellä, joten lähden heti ostamaan uusia…ja jos sit viitsit mennä köyden kanssa hieman sivulle, etten vaan joudu tulla pelastamaan”… katto se mua kahdesti, eikä sen koomin ole naruista puhunnut…

sit riipan kysely, onko sinulla uusi?? vastasin jotain tähän suuntaan…“tulet kyllä asiasta kuulemaan, mutta en ensimmäisenä siitä sinulle tilitä” …ei oo sen jälkeen kysellyt…

ja sit vielä kolmas koettu virke…ei ole tapana itkeä pitkään kenenkään perään…
meillä se meni…riippa: “sun paikkaas on kyselty…”… minä: “sun paikkaas on kokeiltu” …ja taas tuli pitkä hiljasuus… joten ehkä sitten näin keskustellaan miesten kanssa…

45

Sulla on kyllä sana hallussa! Minä oon jotenkin nössö tai hidas vielä mutta lie elämänkokemattomuutta. Sillä hetkellä kun näitä lauseita satelee, en osaa sievästi takaisin napauttaa, onneksi miekkonen on mieltynyt tekstiviesteihin niin ehdin sitten aina hetken teroitella sanoja. Sen takia retku aina sanookin, että oon kova vittuilija. Väitän että en ole, minulla on vaan ihan hullu huumorintaju.

En ole kyllä uskaltanut vihjailla sananpuolikkaallakaan, että kovasti toivoisin laastaria rakkaudenhaavoihini, mutten ole vielä löytänyt. Hullun mustasukkainen retku on, tarkkaan on kyselty esimerkiksi Facebookin kaverilistoille ilmestyneet työkaverit ja siinä samalla uhkailtu väkivalloin käydä tiedustelemassa heiltä itseltään suhteen laatua (uneton yö itsellä, retku varmaan naureskeli aiheuttamaansa hämminkiä). Huhhuijakkaa, on aika paljon lientynyt into flirttailla julkisilla paikoilla, yhteisten tuttavien nähden ja internetin ihmeellisessä maailmassa. En halua näistä joutua tilille ikävillä tavoilla. Alkoholisti voi olla aika passiivinen muuten, mutta jos mahdollisen verenvuodattamisen hajun haistaa, on paikalla kuin pahinkin hai. Siis jos mahdollisuuksia on päästä tappelemaan, puolustamaan omaa tai kaverin tai serkun kunniaa tai jos on epäilyä, että vaimolla on vipinää, niin kyydin saa mihin kellonaikaan tahansa ja mihin tahansa, tämä on nähty. Pettymys on suuri, kun yleensä nahinat on nahisteltu, mutta se on sitä maakuntamatkailua, voi sitten vähän erilaisessa kunnan/kaupungin vuokra-asunnossa jatkaa ryypiskelyä.

Miten ne läävätkin on aina niin samannäköisiä?

46

kevyen flirtin heitto on usein ihan paikallaan ja siihen ei kellään pidä olla mitään sanomista! se ei aiheuta kellee vahinkoa eikä ketään se pitäisi loukata…se joka sitä ei ymmärrä, niin se on sen ongelma…
sehän on vain harmitonta huulen heittoa, eikä kukaan muista sitä 15min kuluttua

muistan aikoinani riipalle ensi tapaamisella letkautin kun kysyi “kuka olen”? niin voiko siihen muuta vastata kuin "olen se, josta äitisi sinua aikoinaan varoitti :wink: "

tai sitten, olikohan se viime keväänä kun meijän “mettäläinen” pyöri päivittäin meijän tontilla ja tuli joka pvä juttusille, juuri kun olin elukoita syöttämässä, tukka pystyssä, paska haisee 20 m päähän ja olkia ympäri ämpäri olkapäitä…toinen tulee hymyillen, parta hyvin suunnitelmallisesti leualle ajettu, metsästys vaatteet päällä, joilla ei varmasti ollut ojaakaan ylitetty niin oli pakko sanoa, et kun seuraavax tulee niin soittaa ensin jotta kerkeän käymään suihkussa…voisin yhdistää kaks tarinaa: ritari saapuu valkoisella ratsulla ja itse olin kuin ryysyrannan ottotyttö … vau mikä yhdistelmä…

hei! tiedätkös mitä??? siis tää on VÄLÄYS! :bulb:
mitäköhän ne mainitsemani 2 poikamiestä on keskenään jutellut… toinen viestitteli eilen että on lähdössä jonnee? en kuunnellut sen tarkemmin ja minun ei kuulemma kannata mennä “mettäläisen” kyytiin ollenkaan…valtavan ajovauhdin vuoksi…
siis enhän minä koskaan ole edes kyydissä ollut, enkä ole ollut menossakaan…
kuunnellaan ja hyvän mielenhän ainakin saa ja eikä tässäkään tapauksessa pieni flirtti ole pahitteeksi :wink:

mutta mehän kirjoittelemme päihdelinkin sivuilla…joskus on vain pakko jättää linkin nimi sivuun ja heittää hieman vapaalle :smiley: , sallitaan sekin meille!

laastariksi kävisi sinullekkin parhaiten huumori ja kevyt flirtti, molemmat saa hymyilemään, eikä kumpikaan tee pahaa kellekkään… kokeile! se kannattaa…
jos itse en kokeilisi niin päähän tässä menisi…on ihan oikeasti pakko joskus lopettaa tän tilan (kuten itse kutsun, helvetin kallis paska) ajatteleminen ja tulevaisuuden uhkakuvien näkeminen, koska “eiliselle en voi minkään, huomisesta en tiedä mitää, siksi on elettävä tätä hetkeä!!”

siis huom! olen juuri nyt, tätä mieltä :open_mouth:

47

Hyviä oivalluksia, Argh. Alat irtautua ja elää itsellesi. Tottahan se on että huumori ja flirtti keventävät elämää. Ja unelmoida saa vaikka kuuta taivaalta. Se on sielunhoitoa se.
:wink:

48

Minulla on aina yksi viikko kuukaudesta kun vollotan ja äksyilen, ja se on viikko ennen menkkoja. Tavallaan menee kaks viikkoa kuussa hukkaan: toinen äksyillessä väsyneenä ja toinen vuotaessa kuiviin. Nyt eletään sitä ensimmäistä noista kahdesta: tulen hulluksi ja tissit on niin kipeät että pelkään olevani paksuna, onnekseni tiedän ettei se ole mahdollista mitenkään laskien.

Oon tällä viikolla (ja nyt eletään maanantaita) kilahtanut jo liian monta kertaa.

Aamulenkillä ystävällisesti menin ojentamaan huonomuistista, helposti punastuvaa bodaria, jonka koiran paskat on isompia kuin oma koirani… Vittuillessani siis vein hänelle kakkapusseja käteen asti ja sanoin, ettei tarvii palauttaa.

Sitten soitin entisen puhelinoperaattorini asiakaspalveluun ja hermohan siellä meni kun itse tunnen systeemit ja linjaan sattui joku reppana ensikertalainen. Hillitsin itseni puhelimessa hädin tuskin. Sitten löin varpaan tuolinjalkaan ja koirakin juoksi sohvan alle kun säikähti sitä sadattelua.

Naapuritalon lapset repi marjapuskista marjoja ja viskoi ne tielle. Räyh. Eivät visko enää, vanhempiensa moit on aika hiljaisia jos roskiksella nähdään ja korvat punoittaa.

Naapuritytön isukki ajoi minun autopaikalle. Joo, autoa ei ole mutta paikka maksaa kympin ja meillä on siinä oma vieraspaikka, mulla kun on ollut puolet kesästä yövieraita autoillen… Noooooh, ei nekään varmaan aja siihen kohtaan enää ikinä. Mulla oli vielä sulkapallomaila kädessä kun menin paasaamaan sen paikan käytöstä. :slight_smile: Näytin takuuvarmasti hullulta akalta!

Töissä sattui pari liikaa asiakkaita, jotka olivat itse mokanneet (todistettavasti) ja eikun natkuttivat vastaan. Oli aika lähellä, etten ihan lämmöllä suositellut kilpailijan palvelua ja lähettänyt papereita asiakkaan puolesta. Sielläkin sentään hillitsin itseni, mutta voi olla etten ihan lämpöä ja ystävällisyyttä huokunut.

Paska päivä, antakaa parempi huominen. Antakaa minulle levollisuutta. En minä oikeasti ole öykkäri.

Olisikohan ympäristön kannalta parempi, että kohdistaisin kaiken tämän juoppoon ukkooni ja jättäisin muut rauhaan? Se on tavallinen, entinen minä. Olen ihan kamala natkuttaja nyt kun retku ei ole arjen taisteluparini. Puolustan hulluna oikeuksiani, puutun kaikkiin epäkohtiin teurastaen ne kappaleiksi, en kykene jättämään yhtään asiaa huomiotta. Kuin räksyttävä terrieri.

49

onneksi olkoon ilmalaiva…yhtä “hyvä” pvä meillä molemmilla :laughing: , joten huomista odotellessa :open_mouth:

ja tuo varpaan potkasu…meillä kans ollut 12v:tta sama pirttikalusto, aina samassa paikassa ja sit helv. sentään meen ja potkasen varpaani siihen niin et varvas osottaa klo kolmeen ja poikkihan se on :imp:

mutta jatketaan huomenna, yöhän se taas on…

koiran paskapussi :laughing: …

50

Onpas ollut huisketta, kesävieraita taas.

Ja nyt oma rauha ja hiljaisuus. Mistähän se retkukin tiesi viime yönä alkaa mua syyllistämään ja mielenrauhaani sekoittamaan…?

Viestiä tuli ja viestien sisältö sitä vanhaa, kun en ollut ekoja viestejä huomannut ja vastannut (katsoimme ystävän kanssa leffaa), alkoi jonkinlainen huorittelu taas ja eropaperien viemisen lupaaminen… Nauratti taas tuo logiikka. En aina puhelimen kanssa ole symbioosissa joten välttämättä en vartissa vastaa viestiin, mutta retkun olen totuttanut liian hyvään vastaten aina aika joutuin.

Kiukutteli myös siitä, etten lainaa kaverin autoa ja tule hänen luo. Eikös kesävieraita kutsuta siksi, että niiden kanssa ollaan eikä siksi, että heidän autolla ajellaan retkun luo yökylään?! Voi pyhä jysäys. Kenen navan ympärillä tässä pitikään tanssia…

Tänään menen taas tähdenlentoja bongailemaan ja tiedän, mitä toivon. Jos siis valosaasteelta niitä näkyy. Tämä on kyllä harmi kaupunkiasumisessa, tähtitaivas kovin huonosti näyttäytyy, mutta jos pari lentäisi edes niin toiveeni niille lausuisin.

Lottosinkin. Kaverin kanssa kirpparilla ollessa huokailtiin, että pitäisi olla iso talo ja paljon rahoja, että voisi huoletta kirppiksella ostella. Nyt molemmat nuukailtiin palkkapäivän ollessa vielä monen päivän päässä.

Mieleen ei tullut ollenkaan, että upporikkaana voisi ostella ihan muualta kuin kirpputorilta ja joku assistentti voisi hoitaa hankinnat. Varmaan me pöljät ostettaisi oma käytetyn tavaran kauppa jos rikastuttais. :slight_smile:

51

Miten selitetään musta valkoiseksi?

Mun “raitis” retkuni viestittelee, muuten tulisi minun luo mutta ei ole rahaa… Ja minunkin pitäisi hänen luona käydä! Tää on epäreilua kun hän vaan käy meillä aina ja minä en ikinä siellä.

Minä en voi sinne juoppokylään mennä, kunnan asuntoihin joissa poltetaan sisällä ja kaikki ovat päissään. Retkulla oma asunto yhden juopon seinän takana, siellä soi popit jumalattoman kovalla kaiket yöt ja tullaan jankkaamaan niitä samoja juttuja koko ajan, mitään yksityisyyttä ei siellä ole. Koirani pelkää juoppojen koiria, jotka ärhentelee sille ja nyt ne on ohikulkevien koirien kimppuun käyneet pari kertaa…

Sitten muistellaan kertaa joskus toukokuulla, kun ystävättäreni miehineen oli käymässä ja toi pullon viiniä. Retku ei sitä ottanut ja meille muille riitti kristillinen kolmeenjako. Vähän siinä katsottiin leffaa ja oltiin hyvällä mielellä. Nyt hän ei oikeastaan olekaan alkoholisti, koska silloin pystyi olemaan ottamatta. Minä vain kuvittelen.

Huokaus. Pitikin vastata siihen ekaan viestiin yhtään mitään.

52

Ja eiköhän nuo viestit kerro karua kieltä siitä, että ellei ole juonut, aikoo “kohtuukäyttää” heti kun tulee mahdollisuus.

Onneksi olen fyysisesti täällä kauempana. Henkisestikin jotenkin… vapaampi? kuin aiemmin? Tavallaan en nyt menettänyt mitään, vaikka retku ratkesikin juopottelemaan… Tai siis tätä aikaani ja energiaani tietenkin hieman kun mietin edes hänen tekemisiään ja lupauksiaan, mutta siis ei tarvitse kenenkään tavaroita pakata tämän takia eikä etsiä lapsenvahtia eikä miettiä omaa töihinehtimistä ja koiran hoitamisen järjestämistä.

Ja ajatuksetkin selkiää nopeammin kuin ennen. Menin pyykinlevityshommiin ja juttelin naapurin kanssa ja söin sen omenoita ja ihan oli kevyt olo taas. Tämä teksti tässä keskeneräisenä sitten muistutti että “ainiin, se ukkokin”.

53

Monellakin juoppiksella on joskus rahojen loppuminen ja raitistumisyritys sattuneet ajallisesti samalle ajanjaksolle:)
On se kumma, varmaan liittyvät toisiinsa jotenkin :open_mouth: :smiley:
Mun on näitä vaikea edes havaita, mies salailee raha-asiansa joten ei voi koskaan tietää onko se kalja vaan yksinkertaisesti loppunut, vai onko kyseessä järkiinsä tuleminen ja paremman tulevaisuuden yritys, vai molempia. Eikä voi tietää onko puhelinlasku maksamatta juomisen takia, vai onko puhelin kiinni juomisen takia. Kaikki liittyy silti juomiseen, sekä rahapula että juomattomuus, ja sekä puhelut/tekstarit että niiden puuttuminen. Tottahan on että kun kaik on mänt, niin juopollakin voi sillähetkellä jotain sarastaa siellä kuupassa. Amerikkalaisissa elokuvissa järjestettäisi siinäkohtaa pika interventio, jossa kaikki tutut ja sukulaiset ovat piirissä pitämässä käsistä ja pihalla odottaa kuljetus kohti rehab centeriä. Harmi kun mietin meidänkin miekkosen piiriä, niin nekin kekkerit menisi ringissä juopotteluksi. Monesti se otollinen hetki menee heti ohi kun tilille lopsahtaa jotain, tai kun kaverin sahti on valmista.

54

Aaaaaaaa!! Kiitos! Tietenkin. Minä olen ajatellut, että retkulla on ollut rahat vähissä joulusta lähtien, mutta niin, hän asui meillä kesäkuun alkuun ja sai sentään syödäkseen minun rahoillani eli NYT on tosissaan ekaa kertaa rahat lopussa: ei rahaa juoda eikä syödä.

Jos alkoholisti voittaisi 5000 euroa lotossa tai arvasta tai jostain urheiluvedosta, maksaisikohan se sillä itselleen sellaisen vieroitushoidon, johon ei saanut maksusitoumusta tai josta olisi sanonut aiemmin, että voi kun olisi sellaiseen varaa? Eikä janottaisi yhtään? Hmm…

55

heissan ilmalaiva!

olin lukevinani jostain sinun kirjoituksesta ukoltasi huorittelua…niin, sanontahan kuuluukin että pankkisi päällä sinäkin istut ja juuri ennen h hetkeä voit napata polvet yhteen ja sanoa ihan kylmän viileästi että rahat ensin…mutta… olisiko kuitenkin parempi että lopetat keskustelun totaalisen kokonaan hänen kanssaan heti kun “voimasanat” lähtevät liikkeelle. ajan myötä varmaankin oppii mitä sanoja ei kannata käyttää jos haluaa keskustelua jatkaa…on määrättyjä sanoja joita naisen ei tarvitse parisuhteessa kuunnella ja tämä on juuri sellainen…olen tiukka näissä asioissa, mutta en valmis kääntämään mielipidettäni!

ja kirjoitit että ukkosi viestittelee ja soittelee sinulle ja ns. vaatii sinulta pikaisia vastauksia…hmm…tiedätkö mikä on se punainen nappi siinä puhelimessa :wink: , juuri niin…ei soi puhelin, ei…eikä piippaa viestit, ei…

muista! että nämä pienet vinkit tulevat henkilöltä, joka yrittää henkisessä suossa tarpoa minkä kykenee…mutta silti tulee vähän parempi mieli kun pääsee muistuttamaan toista ihmistä helpoista sen hetkisistä ulospääsy mahdollisuuksista :smiley:

hyvää päivän jatkoa sinulle!

pitäisiköhän opetella kirppis kiertoa…se on kuulemma ihan mukavaa…mutta ne kaksi kertaa mitä ole käynyt, en ole löytänyt mitään, enkä ymmärrä ihmisiä, jotka löytävät…ja jotenkin tuntuu, kun katsoo niitä toisten ihmisten vanhoja vaatteita sielä, niin minulla on kanssa kaapit täynnä vanhaa, joten miksi ostaisin vielä lisää toisten vanhoja…kerran näin jonkun puseron kirppiksellä ja hintalappu 7e (käytetty)…kaupasta uusi maksoi 5e…joten…kirppikset eivät varmaankaan olen minun juttuni…

56

Minusta tämä on hyvä pointti. Siis siinä, että mikä on todellisuudessa tällaisen nettipalstan mahdollisuus neuvoa ketään. Mutta jos siinä samalla neuvoo itseään… ja joku ehkä ottaa opikseen.

Ihme koukkuja sitä eksä on saanut minuunkin ripustettua. Ja mun lehmänhermoista ei ole mitään jäljellä, paitsi se että oikeasti lasken kymmeneen ennen kuin avaan suuni. Koska yleensä siitä ei tule mitään, jos kommentoin jotain sen älyttömyyttä.

Yhä vieläkin mitä ihmeellisimmät asiat kääntyvät minun syykseni.

57

Hei taas, kultaset!

Kyllä ne yhteydenotot ohi menee, minä olin suosiossa pari päivää sitten, mutta lie tullut päivärahat ja akka unohtunut. Raittiina voi sitten olla taas kun rahat loppuu ja jos on puhelinlaskun maksanut niin sitten häiriköidä taas, ajattelee kai retale. Ei piippaile puhelin. Toinen vaihtoehto on, että sen puhelin on mennyt kiinni maksamattomien laskujen tähden.

Huorittelu ei ole suoraa huorittelua, vaan piilosellaista: epäillään täällä olevan sängyn täydeltä miehiä (voi kun oiskin), eli mustasukkaisen alkoholistin pöpinöitä. En sitä siedä, itse en ole hänen seikkailuistaan kysellyt, oma-aloitteisesti on vakuuttanut minun olevan ainoa.

Pähkäilin tuossa pitäisikö vaihtaa puhelinnumeroa tai ottaa käyttöön toinen numero, mutta ei se varmaan ratkaise tätä ongelmaa, joka on minun korvien välissä… Mutta ainakin se rajoittaisi, jos retkulle annettu numero olisi vain kotona ja sit lukisi vaikka vain kerran päivässä? Ei menisi mielenrauha kesken työpäivän ja jos ei muistaisi koko juttua illalla. Rauhoittuisi se viestien tulokin vähemmäksi, kun ei olisi vastakaikua.

Näinköhän minä itseäni pystyisin huijaamaan. Minulle ei oikein kukaan muu mitään laitakaan koskaan, retku vaan mua muistaa. Muitten viestit ja puhelut on murto-osa radioliikenteestä. Itse en oikein työpäivän jälkeen, puhuttuani puhelimessa koko päivän, jaksa soitella kellekään. Facebookissa sitten voi jutskailla. Mutta siis ne retkun viestit, olen sitten huomattu, kun se viestin laittaa? Olen olemassa, kun joku minutkin noteeraa edes sen minuutin? En tiedä, jos joku laastarimies kirjoittelisi, olisin ihan yhtä innoissani, ja se olisi positiivista. Nyt viestittelee mies, jonka mielialat vaihtelevat kahden sekunnin välein: rakastaa, vihaa, rakastaa, vihaa. Vieläkö se menee samaan varpaillaanolemisen adrenaliiniin vai mistä mättää, että jaksaa edes vähän nostaa sykettä puhelimen piipatessa? Vähemmän kuin ennen, selkeästi, olenko siis paranemassa? Lääkärit, antakaa lisää troppia! Pian, potilas valuu takaisin tiedottomaan tilaan…

Kirppikset on taitolaji ja siinä voi kehittyä nopeastikin. Minä en osta mitään uutena (paitsi alus-, uima-, lapsen ja urheiluvaatteet ja kengät), vaikka käyn kyllä joskus kiertelemässä tavan kaupoissa hakemassa ideoita itsetehtäviin kappaleisiin. Olen viime aikoina löytänyt kivoja vaatteita ja superhienoja sisustuslöytöjä pienellä rahalla.

Tosin pienemmällä budjetilla taas lähdetään tähän kustannusjaksoon: tänään tuli tili ja menikin melkein kokonaan, nippanappa ruokarahat jäi. Kaikenmaailman opintotukien takaisinmaksut ja muut painaa hartioita, se on vaan kovemmin tehtävä töitä että saa kaiken maksettua.

58

heissan :slight_smile:

hyvä että siippasi puheen käyttö on hmm…virkkeellisempää mitä ymmärsin :slight_smile:
ajattelinkin sitä kahta numeroa, mutta onko se sitten oikein? kyllä toisen ihmisen täytyy vain oppia ymmärtämään milloin on hyvä aika soittaa toiselle

miten muuten…olen alkanut miettimään myös ystävä piiriäni…miten olenkaan jäänyt niin yksinäiseksi alkoholistin puolisona ollessani…kun olin viime perjantaina “ystävien” kanssa ulkona, oli aivan ihana nähdä niitä :smiley: ihan totta! ja pidän heistä kaikista yhtä paljon kun kauan aikaa sittenkin :smiley: ihan totta! mutta…lähtikö kaikki sen vuoksi kun tiesivät missä elämän tilanteessa painin :open_mouth: …äh! olen jo vainoharhainen…mutta silti…

haluaisin ystäväkseni henkilön joka ihan oikeasti ymmärtäisi mistä asiasta puhun, enkä halua vain kuulla kuinka kukaan muu ei kestäisi/ jaksaisi ym. ja samalla he hokevat kuinka he itse eivät pystyisi siihen mitä minä teen…SE LOUKKAA…enkä halua vaikka kuinka hakuaisin puhua heille, miltä minusta IHAN OIKEASTI TUNTUU!
nämä ajatukset saavat jotenkin selkäni pyöreäksi ja hartiat nuukahtamaan kasaan…

tuntuuko kenestäkään toisesta samanlaiselta?

59

Mä olin tänään Al-Anonissa ja jotenkin se kaikki “me tiedetään mistä sinä puhut” taas ympäröi minut. Jokainen siellä tietää, miten vaikeaa on kun se raivo iskee, kun se suru iskee, kun se pettymys iskee, kun elämä lyö märällä rätillä naamaan. Jokainen siellä tietää, mitä sontaa kaikki on ja missä suossa tarvotaan, kun asutaan saman katon alla alkoholistin kanssa. Ei tarvitse selitellä. Eivät ne kaikki siellä ole päässeet yli eivätkä eroon alkoholistista, mutta jotkut ovat saaneet rauhan ja tyyneyden.

Sellaiselle, joka ei ole alkoholismin/alkoholistin kanssa asunut, on melko turha yrittää selittää tilanteen mahdottomuutta saamatta juuri niitä kommentteja, jotka tuntuvat kaikkein loukkaavimmilta. Sen sijaan se, joka on juopon kanssa itse joutunut taistelemaan ja sairastunut itsekin siinä sivussa, on mitä parhainta tukea ja apua. Mikään ei ole uskomattomampaa kuin se, mitä kuvittelet ainutlaatuiseksi ja hävettävimmäksi käytökseksi, tilanteeksi tai tunteeksi, ei ole ainutlaatuista eikä sitä tarvitse hävetä. Vapauttavaa. Minä jotenkin toivon, että uskaltaisin pyytää jotakuta al-anonilaista kummiksi tai edes jonkun puhelinnumeroa (se on luvallista). Juuri tälläkin hetkellä tuntuu siltä, että haluaisin jutella jonkun kanssa pysyäkseni erossa riippuvuuteni kohteesta, jonka jo tiedän murjovan minua henkisesti lysyyn, mutta silti vain pysyn edes jonkinlaisessa yhteydessä…

Minä uskon, argh, että sinun ystävät, tulivatpa mistä syystä tahansa, vaikka vaikean perhetilanteesi takia, nauttivat kuitenkin sinun seurastasi ja porukasta ja illasta ja se on tärkeintä. Kenenkään ei olisi ollut pakko tulla: tekosyitä on tuhansia, varsinkin jos kyse on perheellisistä, työssäkäyvistä jne naisista… Loppujen lopuksi ihmisten motiivit ovat usein kätkettyjä ja selittämättömiä eikä niillä lopputuloksen kannalta ole mitään väliä.

60

heissan ilmalaiva!

mikä on al-anonin kummi? ja miten se on mahdollista saada?

minä haluaisin alkaa käymään al-anonissa, jotta ymmärtäisin paremmin, että miksi meille kävin näin kuin kävi…mutta en pääse…kaikki illat menee parin viikon päästä navetta hommissa eli klo 15.30-19.30, joten minulla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta osallistua niihin…pvät olisi aikaa, mutta eihän niitä silloin järjestetä :confused:

olisi aivan ihanaa “iskeä päätä seinään” kun lapset ovat koulussa, niin heidän kotiin tullessa ei tarvitsisi muuta kuin parannella kuhmuja…