10 vuoden Tramal helvetti loppusuoralla.

Kuivaushuone
1

Moikka!

Olen uusi täällä ja halusin kirjautua koska tuntuu välillä, että minun tilanteeni olisi jollain tavalla ainutlaatuinen. Olen siis käyttänyt Tramalia säännöllisesti 10 vuotta ja annos on seilaillut 300mg - 600mg välillä, nyt kuitenkin pysynyt jo 3-4 vuotta siinä 300mg-400mg:ssa. Tramalia sain aikoinaan selkäsärkyyn, muttä pääsääntöisesti se on mennyt niin, että potkaisen päiväni käyntiin parilla tramalilla ja ennen nukkumaanmenoa myös tramalit poskeen. Jännä juttu on se, että olen pysynyt vain Tramalissa vaikka olen kokeillut subut ym bentsotkin läpi, eikä tramalin toleranssi ole tullut tappiin. Olen “normaali” työssäkäyvä 30 vuotias mies, kaikenlisäksi menin juuri naimisiinkin. Elän mielestäni “normaalia” ja onnellista elämää, mutta olen hakeutunut muutaman kerran klinikalle hakemaan apua tramalin käytön suhteen. Eri paikkakunnalla asuessani lääkäri sanoi että minun täytyy hakeutua sitten uudestaan klinikalle kun minulla olisi työni puolesta aikaa lähteä katkolle. Kolmisen vuotta taas meni ja hakeuduin uudestaan klinikalle kun muutin eri paikkakunnalle, kokeilimme vieroitusta avohoidossa, mutta se ei onnistunut, koska työssäkäydessäni on todella vaikea pudottaa annos alle 200mg. Jotenkin vain tulee niin väsyneeksi, sekä sosiaaliset “pakotteet” töissä käyvät niin ylitsepääsemättömän vaikeiksi ja vieroitus säryt alkavat, myös psyyke kärsii pahasti, niin ei siinä töissä pysty olemaan.

Tosiaan tunnen paljon ihmisiä jotka käyttävät tramalia, mutta eivät myönnä asiaa väärinkäytöksi. Näillä ihmisillä ei vieroitusoireina ole kuin vatsanvääntely ja väsymys, toiset käyttäjät siirtyvätkin subuihin tai muihin vahvempiin jne. Tuntuu että kukaan ei kärsi Tramaleista samallla tavalla vai olenko itse niin heikko ihminen? Tai sitten minun keskushermosto vain myötäilee niin sopivasti tramalia.
Oireet minulla alkavat heti seuraavana yönä jos en ole illalla ottanut tramalia, herään jo neljän aikaan yöllä omituiseen olotilaan, pakottava tunne alaselässä/takamuksen puolella että on pakko liikuttaa jalkoja, asiaan auttaa (pikkuisen) kuumavesipullo selän alla, mutta päivän tullen olotila kääntyy pahemmaksi, psyykkinen puoli alkaa painamaan fyysisissä oloissa tehden “haamusäryistä” kymmenen kertaa sietämättömämmät. Alkaa vapina ja tärinä, sekä vatsa menee sekaisin, pitää ravata vessassa vähän väliä vaikka tuntuu ettei millään jaksaisi nousta sängystä ylös ja taas toisaalta haluaisi nousta sängystä että pääsee liikuttelemaan jalkoja. Ahdistus kovenee ja 5 sekunnin välein haukotuttaa ja pulssi on 200, nämä oireet ovat ensimmäisenä ja toisena päivänä kun on ilman ja sitä toisena päivänä ajatteleekin että jos huomenna helpottaisi, mutta olotila vain pahenee ja PALJON… eikä viidentenäkään päivänä ole hellittänyt, vaan alkaa olemaan jo sellainen olo että on pakko helpottaa sitä ja niinhän siinä sitten käy…

Nyt olen menossa vihdoin ja viimein katkolle, sen takia halusinkin alkaa kirjoittamaan blogia, jotta minun kokemukseni voivat olla jollekkin avuksi. Ikävä kyllä pitkämäessä ei saa pitää medialaitteita kuin klo 17-18 välisenä aikana, niin en siellä pääse tätä harjoittamaan.
Lääkäri kertoi minulle että katkolääkkeiksi minulle tulee samat kuin subun käyttäjillä, eli onko se metadoni vai bupre vieroitus bentsoilla ja unilääkkeillä sekä catapresanilla höystettynä. Olen katkolla kaksi viikkoa koska kunta ei enempää myöntänyt, se onkin aika lyhyt aika :frowning: ja haluaisinkin tietää, että kuinka pitkälle pääsee tuolla kahdella viikolla fyysisten ja psyykkisten oireiden suhteen? ja miten katkon jälkeen? onko kuinka pitkään oireilua vielä ja onnistuuko normaali eläminen suht normaalisti?

Kyselkää kaikkea ja kertokaa omia kokemuksia!! Kiitos kauhiasti :slight_smile:

2

Moi Nigolo! :slight_smile: olen itsekin suht uusi täällä, kesästä asti. Mulla sama tilanne, Tramal- koukku, joka mun tapauksessa lähti alkuun Panacodeista.Etkä todellakaan ole ainoa joka kärsii Tramaleista, et todella! Täälläkin on monia ihmisiä, jotka yrittävät tai ovat päässeet kyseisestä koukusta.

Nuo vieroitusoireet on hyvin tuttuja, särkyjä, väsymystä, nuhaa, maha sekaisin :frowning: hassu juttu, että mulle tulee myös tuo alaselkä/peppukipu :smiley: luulin, että se on johtunut siitä, kun oon viekkareissa vaan maannut sohvalla :smiley: tai tokihan se voikin johtua. Ja juuri tuo psyykkinen puoli todella pahentaa niitä särkyjä, kun ei pysty ajattelemaan muuta.

Minunkin on tarkoitus tulla katkolle pitkämäkeen, tulisin vaikka heti, mutta nyt on sellainen tilanne, että pakko ensin varmistaa, että pysyy katto pään päällä :frowning: jos kaikki menee hyvin, tulen heti alkuvuodesta. Mutta musta toi korvaushoito on kyllä hyvin erikoinen. Noinkin pienistä annoksista varsinkin. Toki en väitä tietäväni kyseisistä ainesta juurikaan mitään, mutta mun mielestä se kuulostaa älyttämältä :astonished: Itse en ainakaan suostu, joko vähennetään Tramal-annosta pari kertaa viikossa, tai kerrasta poikki! :smiley: en halua enää perään mitään metadoni/buprekoukkua. Tosin en tiedä kauan sinun korvaushoitoa on tarkoitus jatkaa.

Tervetuloa ja tsemppiä! :slight_smile:
-Pöljä-

3

Moikka pöljä!

Olenkin lukenut kirjoituksiasi ja tuntuu helpottavalta, että ei ole asian kanssa ihan yksin. Kyllä tässä vuosien aikana on tajunnut kuinka huonolla tasolla mennään opiaattivieroituksessa. Kai siitä saatu tieto on niin vähäistä…
Perseestä että joudut taistelemaan katosta pääsi päällä saman aikaan kun yrität eroon tramaleista!!! Tuttu tunne mullekkin kyllä mutta täytyy sanoa että helpompaa tämä on kun on muuten asiat reilassa!
Toivottavasti saisit pian kämppäasiat kuntoon että pääsisit rauhallisin mielin katkolle.
Minunkin mielestä todella outoa että korvataan kovemmilla lääkkeillä tramalit, mutta olen alkanut pitää asiaa hyvänä vaihtoehtona kohdallani. Korvaus ei kestä kuin katkon ajan ja maks. 2 viikkoa katkon jälkeen. Bentsoista 1-2 vuoden jälkeen pääsin suht helposti eroon, joten sitä en pelkää ja tuo 4 viikkoakin on niin lyhyt aika bupren tai metadonin kanssa että uskon sen hoituvan hyvin.

Tsemppiä kovasti!
Kirjottelen aina kun kerkiän, että miten asiat sujuu täällä suunnassa :slight_smile:

4

Kiitoksia :slight_smile:

Joo no jos se vaan jotain viikkoja on se korvaus, niin eipä kai siinä ehdi mitään kamalaa fyysistä koukkua hommaamaan, en tiedä? :smiley: kai ne lääkärit osaa asiansa, musta vaan kuulosti niin oudolle tuo juttu :slight_smile:

No, sainpahan kerättyä itseni ja soitin ajan sosiaalityöntekijälle, jos auttaisivat mua vuokrissa :slight_smile:

5

Hello!

Saitko pöljä vuokrahommat ym. asiat selkeämmäksi?

Ajattelin kirjoittaa, koska huomenna on lähtö katkolle. Jotenkin ahdistavin fiiliksin ollut tämän vklopun vaikka aluksi olin tosi innoissani katkolle pääsystä… Nyt innostus on vaihtunut pelkoon mitä tuleman pitää. Ehkä onkin ihan hyvä palata “maanpinnalle” mutta en halua luovuttaa. Tuntuu välillä kun lueskelen täällä juttuja, että olen minun pikkiriikkisellä (400mg/vrk) Tramal annoksellani todella selkärangaton vieroitusoireiden suhteen, kun jotkut teistä lopettelee isoja määriä seinään ja kestää oireet. Mua alko jo nyt pelottamaan nuo tulevat oireet ja mietin vain että kuinkahan kauan ne mahtaa kestää, kun muutaman kerran lopettanut seinään ja kestänyt vain 5 päivää oireita ja ne vain paheni pahenemistaan… Mulla taitaa tuo fyysinen ja psyykkinen oireilu kulkea liiankin lähekkäin toisiaan tavallaan teen oireistani yhtä helvettiä, suorastaan tuntuu että siihen ihme “haamukipuun” voisi jopa halvaantua osittain, voin vain toivoa että ihmiset siellä katkolla uskovat kun sanon että sattuu…
Minulle sanottiin A-klinikalta että tämä on viimeinen vaihtoehtoni, jos en onnistu tässä, niin joudun itse etsimäään pillerini koska lääkäri ei voi niitä enään määrätä minulle riippuvuustarkoituksessa… On jotenkin kovat paineet niskassa kun minulla on paljon menetettävää… Ihana vaimo, vakituinen hyvä työpaikka, koirat ja asunto… ja jos en lääkettä saa tai pääse pilleristä eroon, niin ei vaimoni minua jaksa katsella ja todennäköisesti palaisin vanhaan kaveripiiriin jossa tulee vain ongelmia… :confused:

MUTTA! aion todellakin onnistua tässä vaikka se koville ottaisi… YRITÄN kirjoittaa katkolla vaiheistani paperille tekstiä jotta voin sen täällä jakaa kohtalotovereilleni, siellä kun ei saa medialaitteita pitää… mutta voi olla että olen niin kipeä etten jaksa tehdä mitään, koska tuolloin pelkkä vessassa käyminen vaatii todella isoja ponnistuksia minulta,.

Haluaisin tietää, että onko mahdollista, että opiaatit aiheuttaisivat jonkinlaien hermovaurion??? välillä se outo kipuilu tulee vaikka tramalia olisinkin ottanut, mutta etenkin silloin kun en ole ottanut ja se on kuin levottomat jalat mutta tuntuu koko kropassa melkein, kysymys kuuluukin että vaurioittaako tramali hermostoa vai ovatko ne ne vieroitusoireet jotka muuttavat aivotoimintaamme?

Olen 30 vuotias ja 20 vuotiaana aloitin käytön, siis kolmasosan elämästäni käyttänyt, haluan oman persoonani takaisin, muistan vain että olin rakastava, elämänhaluinen tunteillaelävä reipas ja kiltti ihminen. Kauanko kestää että löydän taas itseni?

Viimeset 5-6 vuotta käyttöni on ollut enemmänkin viekkareiden poissapitämistä 300-600 millin annoksilla ja ihan lääkärin määräämänä, käynyt työssä ja ollut hyödyksi yhteiskunnalle jollaintavalla, kiitos vaimoni. Hakeuduin itse a-klinikalle ja kerroin että haluan eroon tramalista vaikka sain respoja lääkäriltäni, nyt siis minulle lyötiin vaihtoehdoiksi joko katkon avulla lopettaminen tai saan itse hakea pillerini… Jollain tavalla suututtaa tämä asia, mutta kyllähän tuo kieltämättä pakottaa tämän tottuneen ihmisen tekemään asialle jotain, tosin voisivat ne ymmärtää että olen jatkuvasti yrittänyt ihan omatoimisesti. Melkoinen ahdinko :smiley: nyt alkaa menemään asioiden toistamiseen tämä kirjoittelu, joten paras lopettaa eikä katkeroittaa itseä… Kaikella on tarkoitus :slight_smile:

Selvitään yhdessä, kiitos olemassaolostanne!

6

Moikka taas Nigolo!

Älä vähättele vieroitusoireitasi, ovat varmasti kamalat! Oli annostus mikä tahansa, niin päivittäisellä käytöllä koukku syntyy satavarmasti. Kauan ne kestävät on varmaankin hyvin yksilöllistä, itse olin kesällä sen 2 viikkoa ilman (pakosta) ja sinä aikana olivat jo 99% poissa. Itselläni suurin kompastuskivi tässä on se henkinen koukku, tuntuu etten enää osaa elää selvänä :confused: olen todella ujo ja sosiaaliset tilanteet ovat hankalia. Muistan tuon 2 viikon aikana, kun oli aika klinikalle ja piti siis ensi kertaa mennä ilman lääkkeitä, voi luoja että mun sydän hakkas ja tunnin arvoin että menenkö edes! :laughing: onneksi menin, enkä kuollut :smiley:

Uskon, että katkolle meno jännittää, niin jännittää minuakin, vaikka ei ole edes päivä vielä tiedossa :smiley: uskon, että siellä kyllä otetaan tosissaan jos on kipuja, Tramalia tuskin tippuu, mutta eiköhän sieltä arsenaalia löydy! Tuohon hermostoasiaan en osaa vastata, mutta on mullakin joskus kipuja vaikka pillereitä olenkin ottanut. Ja yhdyn tuohon persoonajuttuun, itsekin koen että musta on tullut vaan kauhee saamaton valittaja ja kiukuttelija käytön aikana! Ihmettelen, että tuo mies on jaksanut mua edes katsella näin pitkään… :blush:

Se on varmasti vaikeaa kuulla joko/tai, mutta itseäni pelottaa se, kun mulla tulee olemaan vielä se mahdollisuus saada niitä hemmetin pillereitä. Vuosien mittaan on tullut hankittua muutamia kontakteja, minullehan ei ole koskaan Tramalia määrätty reseptille. Ja jos soitan, ei näitä tyyppejä kiinnosta olenko ollut katkolla vai ei, raha niitä kiinnostaa. Numeroiden hukkaaminenkaan ei auta, kaivan ne kyllä jostain jos tahdon! Pois en voi muuttaa, koko elämä on täällä. Eli se on vain ja ainoastaan itsestä kiinni… ja sekös pelottaa! :unamused:

Mutta hei, mehän selvitään tästä, eiks vaan! :sunglasses:

Paljon tsemppiä ja kerro heti kuulumisia kun voit!
-Pöljä-

Ainiin, mulla on huomenna se sossun aika niin tiedän sitten vähän enemmän, toivotaan parasta! :slight_smile:

7

Hei!
Oikein hyviä kirjoituksia. Vertaistukea. Miten sitten katkaisuhoito on sujunut? Siitä varmaan kuulla sitten, kun Nigolo olet taas “siviilissä”. Tärkeää on jatkaa itsensä hoitamista ja sinulla onkin tuo avohoitokontakti. Löydät kyllä taas itsesi, vaikka olet nyt itseltäsi hukassa, aika mikä siihen menee, on tietenkin yksilöllistä. Mutta kun on käyttämättä päihteitä, niin se puoli palautuu kyllä.

8

Moikka Nigolo!

Olet näköjään jo katkolla, mutta jos siellä satut pääsemään nettiin (joissain paikoissa saa esim. mailit tarkistaa jne.)

Mulla oli vuosia sitten reseptillä tramal 400mg/vrk ja vähän alle kuukauden käytettyäni halusin sen lopettaa ja yllätyin, että tuli ihan kunnon reflat päälle. Jouduin sitten asteittain pudottamaan annosta ja muistaakseni kuukauden verran siinä meni, että sain lopetettua sen. Tosin sekakäyttäjänä tuli esim. kodeiinia käytettyä tuona aikana.

Ne levottomat jalat voi hyvinkin liittyä tramaliin, koska itselle tulee siitä sellaisia kokovartalosätkyjä, eli kun menen nukkumaan tramalia otettuani juuri ennen nukahtamista sätkähdän koko kropasta. Silloin vuosia sitten hätkähdin siihen, että olisin putoamassa sängystä, vaikka nukuin seinää vasten. Joka yö sama juttu.

Nyt syksyllä tuli ajoittain tramalia otettua, ja tuli sellaisia pieniä sätkähdyksiä hereillä ollessa, eli yhtäkkiä saattoi toinen jalka heilahtaa. Samoin öisin tuli niitä kokovartalosätkyjä, vaikka on diapam käytössä, jonka pitäisi ainakin kouristusriskiä vähentää.

Joka tapauksessa tsemppiä sinne katkolle, eikä se kaksi viikkoa välttämättä ole liian lyhyt aika! Sun asenteesta on tosi paljon kiinni se, miten jatko menee! Olisi kiva lukea kuulumisia, kun katkolta olet kotiutunut!

9

Terve… 12 vuotta huumehelvettiä vaikka 2011-2014 olin subutex korvaushoidossa ennen sitä käytin lähinnä tramalia tai et päähuume oli tramal toki siinä muutakin vuosien aikana meni mutta kuitenkin pääsin kaikista lääkkeistä eroon 2014 ja olen sairastanut 2010 vuodesta onnettomuuden seurauksena välilevyn pullistumaa ja ahtaan hermojuurikanavan takia kivut on välillä jotain aivan sairasta olen välillä ihan halvaantunut kipujen vuoksi kuitenki olen nyt joutunut syömään tramalia ja hermokipulääkkeitä kipuihin ja olen huomannut että nuo vierotus oireet ovat ylitsepääsemättömiä joka päivä ei tarviis ottaa samaa annosta muttakun viekkarit on pahat ni joutuu ottamaan. Elikkäs asia on muodostunut ongelmaksi taas ja en voi lääkärille edes ehottaa toista lääkitystä koska ne olisivat joko vehvempia opiaatteja ja ne ei sovi minulle ei sitten ollenkaan. Kannabis reseptiä ei voi tk lääkäriltä saada ja jos kunnallisen kipupolin asiakkaaksi pääsisin ni nehän veisi kaikki minulta pois ja jäisin sängyn pohjalle alta menis perhe ja työt ja koko elämä eli olen nyt luovuttanut asian suhteen ja annan nyt olla tramalin kaverina eipähän ole yksinäistä no lol… ehkä sitten ku kannabis on vapaasti käytettävänä tai sen saa reseptille helpommin siihen asti mennään tällä tiastelulla eteenpäin. Tosiaan en kyllä edes pystyis lopettamaan koko lääkitystä vaikka haluaisin.

Se mitä noihin viekkareihin tulee ni levottomat jalat on mulla se pahin oire joka vie yö unet kokonaan ja se on mulla vielä oikeessa jalassa ja oikeessa kädessa. Maha on sekasin ja hieman ärtynyt se et selvin osaan olla ku olin kuitenki korvaushoidon jälkeen melkeen mitään syömättä kannabista poltin iltasin lähinnä kipulääkkeenä mutta kiinni jäin ni ajattelin paremmaksi jättää sen pois lastensuojelun uhan vuoksi.

10

Moikka kaikille!

Olen miettinyt tänne kirjoittamista torstaista asti kun lähdin katkolta, eli olin siellä maanantaista torstaihin. Vielä on pirun vaikea kertoa asioita selkeästi :smiley: tarkoitan että en pysty keskittymään kunnolla, ilman tramalia siis tiistaista alkaen ollut. Päiviä on vienyt eteenpäin pienet välähdykset siitä miltä tuntuu tuntea tunne :smiley: , ilo, suru, ahdistus, välittäminen jne jne… se on erilaista kuin viimeiset 10 vuotta. Välillä positiivinen tunne-energia vaihtuu vielä negatiiviseksi koska en osaa käyttää tuota energiaa oikein, joka päivä siinä edistyn ja saan onnistumisen tunteen.
Mielessä on ne kaksi minulle annettua vaihtoehtoa, jatkaa nykyistä elämää onnellisena ilman tramalia JA (lyricaa)!! kestää viekkarit niistä ja saan pitää sen mitä minulla on. Olen jo opppinut paljon onnellisuudesta/sen merkityksesta ja siihen pyrkimisestä, se vaatii sisua paljon ja se kannattaa. Toisena vaihtoehtona pyrin onnellisuuteen etsien kadulta tramalia koska lääkärit eivät kirjoita, menetän kaiken. Kumman valitsisit järjellä?

Kaikki te lääkkeistä eroon pyrkijät olette VALTAVASTI mielessäni, mietinkin että miten joku siinä onnistuu jolla ei ole sitä kantavaa voimaa? perhetttä, työtä, lapsia? vai onnistuuko sellainen edes…

Katkolle päästyäni todellisuus tuli vastaan, olin kuitenkin jo muutamia kuukausia “psyykannyt” itseani siihen valmiiksi ajattelemalla yksinkertaisesti että ei ole vaihtoehtoja kuin lopettaa. Lääkäri kertoi että katkon aikaiset lääkkeeni tramalista ja lyricasta vieroittutumiseen alkaa 3 x 2tbl 15mg opamoxia, 08.00-14.00-20.00 lisänä kaksi kertaa 250mg napromex plus 1g panadol :smiley: ei paljon naurattanu… yöksi 100mg ketipinoria ja 2x7.5mg imovane.
Tiistai oli kaikista pahin päivä toistaiseksi, heti seuraava päivä siis :open_mouth: asia ei ole ennen mennyt niin. verenpaineet heittelo 80/60 ja pulssi 200… olen kova jännittämään asioita muutenkin joka olellisella tavalla vaikuttaa vieroitusoireisiin. Catapresania ei voitu aloittaa alhaisen verenpaineen takia, makasin vain sängyssä ja koitin kestää. Kuvailen joskus tarkemmin olojani tiistaista. Mutta keskiviikko :open_mouth: yhtäkkiä jaksankin eskittyä jopa tieteenkuvalehden selailuun. ja tämä postiivinen kokemus toi monta positiivista lisää, joita oli vaikea tosin käsitelläkkään, olo oli iloinen kun selvisin eilisesta, joskin levoton, paikkoja särki ja huimasi ja oli levottomat jalat fiilis koko kropassa :smiley: ja kestin!
Oli kauhea koti-ikävä ja mietin että jos tämä ei huonone niin menen kotia selviämään, joskin sitä ei kannata tehdä kuin todella tarkkaan mietittynä… ärsykkeet tunteille kotona ovat paljon suuremmat, etkä osaa niitä vielä käsitellä kunnolla. No oloni ei pahentunut kuin vasta kotiin päästyäni, olinhan päässyt sinne minne halusin? mistä seuraava ilo? jatkoin ja jatkoin ja täsä mää olen vieläkin levottomana maha sekasin ja levottomat jalat ja unettomat yöt viettäneenä iloisena siitä kun en ole käyttänyt! kohta menossa A-klinikalle jne… Jaksan jo keskittyä telkkarin katseluun ja hämmästyin vallan kun jaksoin kirjoittaa tännekkin, mutta kun pakottaa ittensä tekemään vaikka kuinka pistäs hanttiin ni kyllä niit onnistumisia tulee!! pakotin itteni uimalaan ja kuntosalillekkin lauantaina ja KANNATTI!

Nyt alkaa tulemaan paljon tekstiä niin täytyy paussata :smiley::smiley: eli kovasti Tsemppiä kaikille!!! kirjoittelen aina ku pystyn :slight_smile:

Huomiona vielä että lyrica minulla 3x150mg ollut puolisen vuotta tramalin vierellä. ja sekin loppui :slight_smile:

11

On kyllä positiivistä että joku on saanut itteensä niskasta kiinni. Pidät tämän linjan, ekat viikothan ne aina on pahimmat muistan kun lopetin subu korvaushoidon ni ensimmäinen kuukausi oli aika vaikee mut siitä se helpottaa joka ikinen päivä ja on parempi olo en todellakaan olisi ite halunnu enää lähtee tähän trollo peliin mukaan mut sillonku on pakko ja kivut on niin kovat et ihan halvaantuu pedin pohjalle ni taitaa se olla pakko ja eikä ne nämäkään aina pahimmassa kivussa auta mut vahvempiin en mene. Kannabis reseptin odotusta kuhan ne niitä vähän helpomalla antaa.

12

On kyllä positiivistä että joku on saanut itteensä niskasta kiinni. Pidät tämän linjan, ekat viikothan ne aina on pahimmat muistan kun lopetin subu korvaushoidon ni ensimmäinen kuukausi oli aika vaikee mut siitä se helpottaa joka ikinen päivä ja on parempi olo en todellakaan olisi ite halunnu enää lähtee tähän trollo peliin mukaan mut sillonku on pakko ja kivut on niin kovat et ihan halvaantuu pedin pohjalle ni taitaa se olla pakko ja eikä ne nämäkään aina pahimmassa kivussa auta mut vahvempiin en mene. Kannabis reseptin odotusta kuhan ne niitä vähän helpomalla antaa.

13

Moikka!

Täällä mennään kolmatta viikkoa ilman tramalia ja lyricaa. Ehkäpä pahimmat vieroitusoireet ovat ohitse jo, vatsa vielä sekaisin ja unettomuutta aikalailla runsaasti.

Uusi haaste onkin sitten tämä kipu, mikä on ihan alaselässä/pepun puolella ja heijastelee sieltä jalkoihin etenkin yöaikaan kun nukkua pitäisi, jalat joko tulikuumat tai jääkylmät ja pistelee kovasti… Kipua lievittää hiukan kuumavesipullo ja vehnätyyny jonka ostin, mutta ei vie sitä kokonaan pois, tai edes sillain että nukutuksi saisi… Jouduinkin soittamaan katkon lääkärille asiasta, joka määräsi unilääkettä (stella) , sekä miranaxia, jonka avulla viimeyönä pätkissä sainkin nelisen tuntia unta. Neuvoi myös varaamaan vastaanotto-ajan terkkariin, että saisi kivun syyn tutkittua. Vaihtoehtojahan ei siis ole :slight_smile:

Kovasti painin ajatuksen kanssa, että mikä johtuu vieroituksesta ja mikä on fysikaalisesti määriteltävissä olevaaa kipua. Kovasti toivon että kivut lievittyisivät ennen töihin paluuta sellaisiksi että siellä pystyn työskentelemään.
Voiko kipu olla vain uusi tapa käsitellä henkistä tuskaa (mitä en koe ylitsepääsemättömäksi normaalilla tavalla) vai voiko kipu alaselässäni ja jaloissani olla vain pieni ja normaali särky minkä opiaattien sotkemat aivoni muuntavat ylitsepääsemättömäksi/ elämänlaatua laskevaksi tekijäksi joka hallitsee elämääni. Voiko se mahdollisesti olla neurologisesti selitettävissä olevaa kipua mikä on mahdollisesti hoidettavissa muullakin kuin opiaatilla…

Toivon että osaisin käsitellä kivun normaalilla tavalla vielä joskus, ettei siihen tarvitsisi lääkehoitoa :confused:
Asioista kuitenkin nauttii eritavalla ilman tramalia :slight_smile: vaikka säryt ajavat ajattelemaan että mitä helvetin järkeä tässä on kärsiä, niin en vain halua palata entiseen malliiin ainakaan ilman pätevää syytä. Aion siis sinnitellä siihen asti kunnes asia on kohdaltani selvitelty tarkemmin, siitä eteenpäin saa lääkäri miettiä asiaa…
En malta odottaa että tämä aito elämisen halu pääsee valloilleen :slight_smile:

Hyvää joulua kaikille! Kirjoittelen taas kun saan asioista selkoa :slight_smile:

14

Moikka!

Tulin vain kertomaan että neljäs viikko lähti käyntiin vieroituksessa. Olo ollut ihan ookoo, särkyä edelleen, mutta vastaanottoaika varattu terveyskeskukseen ja asia on hoidossa. Mieliala on hieman epätasainen, väillä sitä vaa nököttää sohvalla eikä oikeestaa tiedäkkää mitä ajattelee :smiley: välillä sitten taas kun lähtee liikkeelle koirienkaaa tai muutenvaan niin mielialakin piristyy hieman, tosin tähän ei aina ole voimia.
Uskon kuitenkin että päivä päivältä olo tasaantuu ja säryillekkin varmasti löytyy syy ja hoitokeino. Olen tehnyt ison ison työn tähän asti joka on kannattanut jokatapauksessa, vaikka välillä olo on paska ja miettiikin että onko tässä mitään järkeä, mutta on siinä!

Löysin tollasen tekstin, suomessa ei ilmeisesti eritellä vierotttautumisen vaiheita, mutta musta olisi kuitenkin hyvä että niin tehtäisiin, jollain tavalla se helpottaisi meitä puolitiessä olevia ymmärtämään omia oireitaan!

Post-Acute Withdrawal (PAWS)

There are two stages of withdrawal. The first stage is the acute stage, which usually lasts at most a few weeks. During this stage, you may experience physical withdrawal symptoms. But every drug is different, and every person is different.

The second stage of withdrawal is called the Post Acute Withdrawal Syndrome (PAWS). During this stage you’ll have fewer physical symptoms, but more emotional and psychological withdrawal symptoms.

Post-acute withdrawal occurs because your brain chemistry is gradually returning to normal. As your brain improves the levels of your brain chemicals fluctuate as they approach the new equilibrium causing post-acute withdrawal symptoms.

Most people experience some post-acute withdrawal symptoms. Whereas in the acute stage of withdrawal every person is different, in post-acute withdrawal most people have the same symptoms.
The Symptoms of Post-Acute Withdrawal

The most common post-acute withdrawal symptoms are:

Mood swings
Anxiety
Irritability
Tiredness
Variable energy
Low enthusiasm
Variable concentration
Disturbed sleep

Post-acute withdrawal feels like a rollercoaster of symptoms. In the beginning, your symptoms will change minute to minute and hour to hour. Later as you recover further they will disappear for a few weeks or months only to return again. As you continue to recover the good stretches will get longer and longer. But the bad periods of post-acute withdrawal can be just as intense and last just as long.

Each post-acute withdrawal episode usually last for a few days. Once you’ve been in recovery for a while, you will find that each post-acute withdrawal episode usually lasts for a few days. There is no obvious trigger for most episodes. You will wake up one day feeling irritable and have low energy. If you hang on for just a few days, it will lift just as quickly as it started. After a while you’ll develop confidence that you can get through post-acute withdrawal, because you’ll know that each episode is time limited.

Post-acute withdrawal usually lasts for 2 years. This is one of the most important things you need to remember. If you’re up for the challenge you can get though this. But if you think that post-acute withdrawal will only last for a few months, then you’ll get caught off guard, and when you’re disappointed you’re more likely to relapse. (Reference: www.AddictionsAndRecovery.org)
How to Survive Post-Acute Withdrawal

Be patient. You can’t hurry recovery. But you can get through it one day at a time. If you resent post-acute withdrawal, or try to bulldoze your way through it, you will become exhausted. And when you’re exhausted you will think of using to escape.

Post-acute withdrawal symptoms are a sign that your brain is recovering. Therefore don’t resent them. But remember, even after one year, you are still only half way there.

Go with the flow. Withdrawal symptoms are uncomfortable. But the more you resent them the worse they’ll seem. You’ll have lots of good days over the next two years. Enjoy them. You’ll also have lots of bad days. On those days, don’t try to do too much. Take care of yourself, focus on your recovery, and you’ll get through this.

Practice self-care. Give yourself lots of little breaks over the next two years. Tell yourself “what I am doing is enough.” Be good to yourself. That is what most addicts can’t do, and that’s what you must learn in recovery. Recovery is the opposite of addiction.

Sometimes you’ll have little energy or enthusiasm for anything. Understand this and don’t over book your life. Give yourself permission to focus on your recovery.

Post-acute withdrawal can be a trigger for relapse. You’ll go for weeks without any withdrawal symptoms, and then one day you’ll wake up and your withdrawal will hit you like a ton of bricks. You’ll have slept badly. You’ll be in a bad mood. Your energy will be low. And if you’re not prepared for it, if you think that post-acute withdrawal only lasts for a few months, or if you think that you’ll be different and it won’t be as bad for you, then you’ll get caught off guard. But if you know what to expect you can do this.

Being able to relax will help you through post-acute withdrawal. When you’re tense you tend to dwell on your symptoms and make them worse. When you’re relaxed it’s easier to not get caught up in them. You aren’t as triggered by your symptoms which means you’re less likely to relapse.

Remember, every relapse, no matter how small undoes the gains your brain has made during recovery. Without abstinence everything will fall apart. With abstinence everything is possible. (Reference: www.AddictionsAndRecovery.org)

15

Moikka taas!

Kuukausi lähenee ilman tramalia ja lyricaa, olo tuntuu paranevan ja onkin ollut jo jonkinaikaa hyvin siedettävä. Vielä kuitenkin tulee hetkiä jolloin on levottomuutta ja/tai ahdistusta tai muita psyykkisiä asioita, mitkä kuitenkin on alkanut tunnistamaan. Joskus luovutan olotilalle ja annan sen tulla ja mennä, joskus taas “kaivan” itteni pois siitä olotilasta lähtemällä lenkille koirien kanssa tai menemällä ihmisten ilmoille… Tämä vaatii ponnistelua mutta kannattaa ainakin kun ahdistaa.
Alaselän ym. kivut on selvittelyn alla terkkarissa, jossa otettiinkin röntgeni ja laajemmat verikokeet ja koepala jalan alueen ihottumasta. Kivut olleet siedettäviä myös (riippuu paljon mielialasta ja sen vaihtelusta) ja kortisonikuuri on todennäköisesti auttanut kun unikin on levollisempaa. Lääkityksenä Napromex, prednisolon (kortisoni) ja pidemmän aikaa olen escitalopramia käyttänyt(2-3vuotta) Myöskin propralia käytän sillointällöin poistaakseni jännittyneistä tilaa.

On aika paljon vielä asioita, tilanteita, tunteita mitä ei osaa kai kunnolla vielä kasitellä ja ne kai pakkaantuu ahdistukseksi ja levottomuudeksi ja (kivuiksi) kunnes oppii näitä tilanteita ja tunteita käsittelemään, ennen se on kai ollut se “nappi huuleen” kyllä se siitä ohi menee " tapa juosta karkuun asioita. Noh, nämä on vain mietteitä joista kyllä selviän :slight_smile: En kyllä myönnä että itsellä olisi ollut missään vaiheessa suurta himoa napata tramali huuleen :0? pahimpina aikoina ajattelin kyllä että “vittu mitä järkeä tässä on kärsiä” kun voisi oloa helpottaa… Varovaisesti kuitenkin ajattelen tuota asiaa, mutta miten muilla? koska niitä himoja alkaa tulemaan? vai alkaako? Jollain tavalla sitä kuitenkin tiesi jo a-klinikalla ennen katkolla käymistä että nyt tämä homma loppuu. Asiaa kun iskosteli päähän pari kuukautta ennen katkoa, niin kyllä se koko vierotusajan on siellä takaraivossa, että tramal ei ole vaihtoehto millekkään olotilalle. Lyricasta ja sen vierotusoireista on kyllä vaikea mennä sanomaan, kun kaks lääkettä jätettiin pois niin oon pistäny kaikki oireet tramalin piikkiin, mutta kyllä todennäkösesti lyricastakin on jotakin tullut, ehkä tuo ahdistus ja levottomuus osittain lyrican syytä tiedä häntä.
Työt alkaa 11.pv ja se hiukan jännittääkin, mutta toisaalta odotankin sitä jo.

Ite oon alkanu miettimään että mitkä on ollu niitä tilanteita millon oon siihen nappiin turvautunu, jos se on ahdistus niin yritän muistaa mistä ahdistus johtui, jos se on kipu, niin mietin että oliko kipu kova vai otinko “ennaltaehkäsevän” ja oliko kivun tuntemuksen aikana ahdistusta mikä olisi saattanut vaikuttaa kipuun. Oon kärsiny läpi elämäni erilaisista ahdistuksista ja niitä tilanteita tulee varmasti vielä paljon että tulee ahdistusta ja miettii “pakokeinoa” täytys nyt vaan löytää uusia keinoja purkaa ahdistusta ja helpottaa oloa.

jokatapauksessa homma on kannattanut ja olen ylpeä siitä että pystyin tähän, sitä vaan ajatteli tärkeitä asioita elämässä mitkä voi menettää pillereiden takia. Miettiminen että mistä seuraavat levyt tai respat hakee niin vie aivan liian valtavan määrän energiaa työssäkäyvältä ihmiseltä joka on naimisissa ja vielä noi koiratkin :smiley: pääsin siitä eroon ja sain pitää kaiken mitä halusinkin ja nyt riittää energiaa suunnitella uusiakin asioita :slight_smile:

Yritän taas kirjotella ku siltä tuntuu. Olis kauheen kiva kuulla muilta kokemuksia ja eroon yrittävien mietteitä. Kovasti vaan tsemppiä kaikille, voi kun mulla olis jokun keino kaikille vierottautujille selvitä siitä niin sen jakaisin. Mutta TSEMPPIÄ!

16

Hei N!
Kiitos tilanteesi päivittämisestä. Sinulla oli tuossa tekstissä vertaisille muutamia kysymyksiä. Toivottavasti joku nappaa ne ja vastailee sinulle. Olet edennyt hyvin. Eikös olekkin niin, että olet päässyt pahimman yli…

17

Moikka!

Pahimman yli olen ehdottomasti päässyt, se pahin oli aikalailla sen 2 viikkoa, josta alkaa jo helpottamaan. Yöt vieläkin menee melkolailla valvoen, mutta päivät menee vähistä unista riippumatta toellla hyvin. Omituisia alaselän/jalkojen särkyä ja sellaisia pieniä kramppisysäyksiä reisiin ja sääriin tulee sekä jalat ovat joko kylmät tai tulikuumat, (tämä siis etenkin yöaikaan). A-klinikan lääkärin mukaan kyse ei pitäisi olla enään vieroitusoireista, samaa sanoi nyttemmin asiaa tutkiva terkkarin lääkäri. Selkävaivoja minulla on ollut ja oikeastaan niihin sain aikanaan ardinexiä josta opiaattikoukku saikin alkunsa. Täytyy kuitenkin sanoa että nämä oireet ovat “siedettäviä” mutta pidemmällä aikavälillä elämänlaatua heikentäviä.
Itse olen kuitenkin vähän sitä mieltä että oireet johtuisivat kuitenkin vielä tramalin käytöstä, siitä kuinka jotkin välittäjäaineet aivoissa eivät ole palautuneet kunnolla vielä, toivon että saisin helpotusta ajallaan. Tietysti olisi kiva kuulla että onko muilla lopettaneilla jatkunut tällaisia oireita ja jos niin kuinka pitkään? Lihaskireys: (tuntuu etenkin jaloissa ikäänkuin jokin venyttäisi itsestään paikallaan olevaa lihasta) Paineen tunne/pakotus alaselässä lähellä SI niveliä, pakarat “kireät” , ajoittainen pistely jaloissa ja käsissäkin. Oireenkuva muuttuu välillä niin että se tuntuu aivan “levottomat jalat” oireyhtymältä, melkein sääntönä on se, että nukkunmaan mennessä oireet pahenevat, yleensä hellittävät 4-5 aikaan aamuyöstä jonka jälkeen saa nukuttua 9-10 asti. (Tosin uniongelmaa muutenkin kuin oireiden takia)

Hieman sekava teksti :smiley: mutta joo… harmittaa hiukan kun lääkäri ei ota unettomuutta niin vakavasti, eikä määrää siihen toimivaa unipilleriä, nyt varsinkin kun työt alkavat. Jotenkin tuntuu että ei riitä lääkärille unettomuudesta jankkaaminen, vaan pitäisi nimenomaan pyytää unilääkettä ja sit mietitäänkin riippuvuutta, vaikeaa lääkärille ja minulle… olen ikäänkuin luovutttanut asiassa vaikka, en vain halua kuullostaa etttä pillerin takia valitan ja muutenkin unettomuudesta jankkaaminen on turhauttavaa kun sitä ei noteerata… Lisäksi noihin särkyihin ja tuntemuksiin on määrätty napromexia ja nyt burana slow ja panadol kaveriksi… Olen jo viitisen kertaa sanonut että lääkkeistä ei ole oikein hyötyä, ja että maha menee sekaisin, noh siihen sainkin sitten somacin ettei maha mene sekaisin :smiley: Ymmärrän kyllä että erikoislääkärin täytyy ensin tutkia asiaa, jotta voidaan hoitaa muutakin kuin oireita, mutta kuinka kauan joudun odottamaan :frowning: (Haluan vielä mainita että lääkäreiden lääkepihistelyistä huolimatta tunnen saavani hyvää hoitoa, ja arvostusta, veikkaan vain että lääkäritkin ovat “kinkkisen tapauksen” kanssa tekemisissä.

Kertokaa nyt hyvät ihmiset omia kokemuksia! ja tarinoita! meni vähän valittamiseksi tää loppupuoli mutta se helpotti :smiley:

18

youtube.com/watch?v=FS5RDeESEZc

jotenki tollanen fiilis nyt…

(en ole retkahtanut)

19

Moi Nigolo! :slight_smile:

Harmi juttu noi sun jalat :frowning: itsellä on toki alussa jalkasärkyä kun on nappuloiden napsiminen lopetettu, mutta se menee suht nopeasti ohi… En osaa sanoa mistä voisi johtua.

Mutta todella hienoa, että oot jo kuukauden ollut kuivilla! :slight_smile: tuohon kun itsekin pystyisi! Oon kyllä tällä hetkellä sitä mieltä, että en alota uudestaan, oon niin lopen kyllästyny siihen, että on “kivaa” viikon tai pari, sitten loppuu pillerit ja taas kärsitään! Ei mitään järkeä :unamused:

Mutta… viikon päästä ois taas Panacodia tiedossa :frowning: pitäis pitää päänsä ja olla niitä napsimatta! Viikon päästä pitäis jo olla viekkaritkin ohi suurimmaksi osaksi (fyysiset siis), eli pitäis pitää tää kärsimys taas mielessä!

Tsemppiä sulle Nigolo, oot jo tosi hyvässä alussa! :slight_smile:

20

Moikka!

Eka työpäivä on ohi. Ekat 4 tuntia oli aika tuskaa, jännitysahdistus, maha sekasin, tuntu ku olis ollu kuumeessa ja pää ihan jumissa :S Kymmenen jälkeen alko mennä päivä paremmin, mut aika väsyny sitä kyl on. Lääkäriltä sain pramipexole reseptin jos auttas noihin jalka/selkäoireisiin, että nukutuks sais. On tää kyllä omanlaisensa haaste totutella työrytmiin 5 viikon tauon jälkeen ilman pillereitä. Himoa ei edelleenkään ole, mutta olot välillä vaivaa… kaippa se siitä tasaantuu? Onko muilla ollut vastaavanlaista tilannetta?