Mulla kyllä on himoja, aina sillon kun on joutilaana ja on tylsää, niin miettii, että voi kun olis pari tramalia 
Sit taas kun on muuta puuhaa, niin ei tuu paljon ajateltua. Mulla ongelma on just se, kun ei oo mitään tekemistä, muuta kun istua koneella… Jos olis kesä, niin vois lähtee ulos, mutta vihaan talvea ja kylmää 
jotain sisältöä päiviin pitäis keksiä!
Terve taas!
Istun töissä, eikä oo suurempaa hommaa ku linjasto seisoo vian takia. Aattelin tänne kirjottaa ja kysyy että osaako Tuomo tai kukaan vastata kymysyksiini.
Olen miettinyt että mikä helvetti mua mahtaa vaivata kun ajoittain pienetkin asiat tuntuu suurilta ponnisteluilta, etenkin nyt kun työt alko, mutta myös kotona. Särkyjä on sillon tällön, millon kolotusta jokapaikassa ja milllon levottomia jalkoja… Oon tyytyväinen että pääsin pillereistä eroon mutta oon tässä ootellu sitä kokonaista päivää jolloin olo olis tasapainonen kokopäivän. En koe että olisin masentunut, oon tyytyväinen siihen mitä mulla tällä hetkellä on. Ahdistaa sillontällön mutta kai sekin on ihan normaalia? Välillä tuntuu niin pirun vaikeelta se oleminen. Sit taas hetken voi olo ollakkin ihan ookoo jne… aargh. Vaikee selittää 
kai nää vaan kuuluu niihin postakuutteihin viekkareihin? Mut millä helvetillä mä jaksan sinnitellä? Etenki nyt ku töissä tarttee käydä… Oon varsin vakaasti päättäny että tramaleihin en tuu koskemaan, MUTTA jos joku lääkäri nimenomaan mulle määräis niitä pysyvänä tarkotuksena tietäen mun historian ja muodostais diagnoosin näistä oireista tai jotain ni kyllä mä ne ottaisin varmaan rehellisesti sanottuna, koska kyllä tää tuntuu helkutin raskaalta auttaako tähän vain aika? Onko maholllista että tarttisin toisen ssri tai snri lääkityksen? Tai triptyl? Jos se on aika niin kui helvetin kauan?
Moi!
Kyllä mä luulen, että noi “viekkareita” on. Itsellä sama homma, ei saa kämppää siivottua, mitään ei jaksa (paitsi jos nyt sattuu parempi päivä kohdalle), luojan kiitos että itselläni ei ole töitä! En jaksais. Se psyykkinen koukku on vaikein mulle, kun on tylsää. Ja vaikka tekee ihan samoja asioita kun nappipäissään, niin silti tylsistyttää.
Luulen, että pitkän käytön jälkeen tuo voi jatkua kuukausiakin ei kai se auta kuin kestää… Todella harmi, että sulla on tuollainen olo, vaikka jo näin pitkään oot selvinny Mutta älä nyt hyvä mies aloita uudestaan!
Tsemppiä hurjasti!! 
Hei!
No itse olen seurannut aikanaan sivusta asiakkaita pitkissä laitoskuntoutuksessa, kummasti tuppaa joillakin olemaan jossain vaiheessa aika kova väsymys. Syytä en varsinaisesti tiedä, mutta unta tuntui riittävän liiaksikin asti, kun olivat “siinä vaiheessa” toipumisessa. Toki aina olisi hyvä tarkastaa mahdollisesti terveydentilaa muutoin, eli ihan jos saisi otettua labrakokeita, niin voisi saada osviittaa, että onko ne kohdillaan tai löytyykö niistä jotain selittävää tekijää. Mitäs muut sanovat?
Moikka!
Tänään on vähän parempi päivä töissä. Raskastahan tää on mut kai se kroppa tottuu. Flunssaa ollut vklopusta asti, kai se ihan tavallista flunssaa on vai voiko vielä olla käytön lopettamisesta. Eli siis paikkoja kolottaa ja kuumeinen olo, nenä vuotaa ja yskittää… buranan ja finrexin voimalla mennään unta oon saanu yllättävän hyvin mutta silti väsyttää Välillä sitä näköjää vaipuu epätoivoseen horrokseen tän väsyn kanssa mut kyl niitä piristäviä pilkahduksia ajoittain tulee. Huomenna onneks a-klinikka aika niin pääsee purkamaan mieltä.
Tuomo multa otettiin labroja ym. Kokeita ja näytti olevan kondiksessa, ei reumatekijää jne… vielä erikoislääkärille enskuussa kunhan koepala tulokset tulee ton jalan ihottumasta. Kai ne kattoo nuo autoimmuunitaudit pois ja sit noita särkytekijoitä erikoislääjäri tutkii… pramipexole on pitäny luultavasti levottomat jalat kurissa, mutta kokeilen vielä että pärjäiskö ilman. Lääkäri myös ehdotti triptyl lääkitystä, mutta katsomme asiaa loppukuusta ja jos sit ei oo kolotukset ja säryt helpottanu ni se varmaan alotetaan… siinäkin varmaan oma hommansa alottaa ja lopettaa, mikä vähän jännittääkin. Toisaalta alentunut on varmaan kipukynnys minkä takia “normaalitkin” kolotukset saattaa tuntua pahemmilta. Mut hyvin mulla menee vaikka mieli menee vuoristorataa. Toivotaan että vielä löytyy se tasapainosempi olo
Miten pöljällä menee? Hyvä että oot löytäny konsteja pitämään ahdistuksen kurissa! Sun täytys kans keksii jotain sisältöö päivilles heti kun vaan kykenet:)
No niin, hyvä, että labroja otettu ja muutenkin tutkitaan. Se on tämä ihminen kuitenkin kokonaisvaltainen olento.
Muistahan ammentaa itsellesi päihteettömän maailman juttuja tässä samalla. Sinulla on onneksi tuo työjuttu, joten sitä kautta on täytettä päivässä. Tekemistä pitää olla, mutta pitää olla myös hetkiä, jolloin ei tee mitään. Toipuminen kuitenkin on tavallaan 24/7 hommaa. Miten tiedostat riskisi?
Moikka?
Hieman ajatusia: ADD/ADHD?
Olen miettinyt melko pitkään voisiko minulla olla ADD tai ADHD. Ajatus on aina sivuutettu kun tulee ns. Parempi kausi jne. Oon läpi elämäni kamppaillut jos jonkimoisten “tunneongelmien” vuoksi. Koulussa kuitenkin pärjännyt suht hyvin.
Jo ennen päihteiden käyttöä olen miettinyt asiaa, ja alle 20 vuotiaana monesti poliisin kanssa tekemisissä milloin pahoinpitelyistä tai muista rötöksistä. Isoveljelläni on diagnosoitu ADHD ja olemme hyvin samanlaisia ihmisiä, minä tosin rauhallisempi yliaktiivisuudessa. Välillä huomaan uppoutuvani täysin omiin ajatuksiin tai asioihin, niin etten tajua muusta maailmasta mitään. Tämä onkin aiheuttanut hämmennystä ympärillä olevilla ihmisillä. Välillä taas aloitan tekeväni jotain mutta havahdun kun huomaan että teenkin jotain muuta. Elämääni myöskin seurannut masennusjaksoja ja ahdistusta melkolailla, sekä paniikkihäiriöitä. Masentunut en koe olevani tällä hetkellä mutta ahdistusta esiintyy… myös sana turhautunut kuvastaa useinkin omaa olotilaa, sekä levottomuus ja paikallaan oleminen on välillä vaikeaa.
Työpaikkoja on ollut monia, aina on löytynyt syitä etsiä uutta paikkaa…
Keskittyminen asioihin vaatii melko isoja ponnistuksia ja se on aika väsyttävää etenkin työelämässä varsinkin turhautumisen ja epäonnistumisien kanssa, sitkeesti sitä vaan kuitenkin painaa etiä päin.
On paljon muitakin asioita, mutta nyt kun on lääkkeiden väärinkäyttö loppunut ja elämä kutakuinkin normaalina jatkuu, niin olisiko tämä kuitenkin tutkimisen arvoinen asia? Jos, niin miten lähtisin asiassa liikkeelle? A-klinikalla on hoitosuhde edelleen, niin siellä voisi asiaa varmaan alkaa tutkimaan. Sen verran sielläkin puidaan jo yleistynyttä ahdistuneisuuttani ja muita siihen liittyviä asioita, en vain ole vielä tästä “epäilystäni” puhunut. Mävoidaanko diagnoosia varmistaa millään muulla keinoin kuin psykiatrin tai neuropsykiatrin tutkimuksissa? Voidaanko magneettikuvissa havaita jotain? Pelkona myöskin se että kuinka paljon lääkärit pistävät entisen riippuvuuteni piikkiin asioita ja vähättelevät sitä kautta tavallaankin jo riippuvuuteen johtaneita psyykkisiä ongelmia… jos sellainen kuitenkin todettaisiin, niin millä sitä hoidetaan? Kovasti teen itsrni kanssa töitä mutta välillä kaipaan apua. Esim tämä surullisen kuuluisa metyylifenidaatti, onko tällainen lääke minun kohdallani kokonaan poissuljettu? Olisi sinänsä harmillista kun olen lukenut sen selkeyttävän sairaudesta kärsivien ajatuksia paljonkin.
Oon toki uppoutunut aika paljonkin vieroituksesta johtuviin ongelmiin ja välillä tulee vellottua liikaakin olojansa ja sitä kautta ne myös pahentuvatkin. Mutta olen aina ollut varsin kiinnostunut psykiatriasta ja muista lääketieteen aloista, olenhan tuöskennellyt joitajana monissa erilaisissa paikoissa.
Joo oon töissä niin tuli “ohimennen” pakottava tarve kirjoittaa tänne kun asia vaivaa hommat kun on hyvällä mallilla. Btw. Eilinen ja tämä päivä ollut todella hyviä, joskin myös väsyttäviä… unta saan hyvin jne… hikoilua kolotuksia ja vatsanvääntöä vielä on… mutta helepottaa kokoajan.
Hei!
Varmaan kannattaa lähteä viemään asiaa juuri A-klinikan kautta. Esim. tutkimuksiin päästäkseen pitää olla aina jonkun tahon hoitokontaktia, lähetettä jne. Itse olen saanut ohjattua A-klinikalta asiakkaita mt-puolelle ja sitä kautta on tehty lähete tutkimuksiin. Joissakin paikoissa voi olla neuropsykologisia valmentajia, jotka tekevät arvioin noista asiosta. Toki en osaa sanoa, että löytyykö sun klinikalta osaamista/valmentajaa. Omalla työpaikalla löytyy, kuten myös oman organisaation mt-yksikössä.
Moikka!
Yövuorot menossa, tänään siis neljäs yö. Eka yö oli aika karsee, kai siinäkin uus totutteleminen on tää rytmin kääntö ilman apuja. Muut yöt menny aikas hyvin, tosin toi kroppa on vielä omituinen :S aika pienestä rasituksesta tuntuu kun olis maratoonin juossu, sanotaan vaikka että tunnin työrypistyksen (ei mitenkään erityisen rankan) jälkeen kun istahtaa, niin tulee tuo maratoonariolo vaikee alottaa uutta työrypistystä. Tramaleilla kun jakso painaa vähän paremmin.
Kai mun täytyy opiskella tuntemaan mun kroppa paremmin ja tehdä siihen tahtiin töitä :S Toki täytyy alottaa varmaa joku sulkapallo ku ei toi biljardin pelaaminen kauheena kuntoo kohota.
Erityisen voimakkaita särkyjä ei ole, eikä levottomia jalkoja enään, pramipexolen lopettamisesta huolimatta Tosin tuon kropan uupumisesta johtuvat “kolotukset” on aika rasittavia kun sitä ei sitten oikein jaksa tehdä vapaa-ajalla mitään :S onkohan tää sellanen totuteltava asia? vai voisko jo lääkärin ehottelemasta triptylistä olla hyötyä, vai enempi haittaa? lihaskramppeja välillä on myös mitä kummallisimmissa paikoissa, tavallaan tuntuu kun kaikki lihakset olis maitohapoilla.
MuttaMutta vatsanvääntö hellittäny ja hikoilukin ehkä vähän hillitympää. Mieliala on ihan ok vaikka sitä väsynyt onkin.
Riippuvuuteni kanssa pärjään hyvin, eikä mielitekoja oo ollut. Nää muut vierotuksesta johtuvat? asiat on mulle vielä haasteellisia sinänsä.
En ole lääkäri, niin en oikein vastaile noihin lääkejuttuihin.
Mutta kuitenkin sulla on “ohi” nuo levottomat jalat! Hyvä!
Huomaa, että olet 10 vuotta käyttänyt, niin elimistön tottuminen kestää jonkun aikaa… Mutta hienoa, että menet nyt kuitenkin eteen päin. Vai mitä?
Moikka taas
Tuomo: etiäppäinhän tässä mennään tottakai. Nyt vähän parempi olo, toi yövuoron kääntö ja siitä johtuva väsymys varmaan laski mielialaa ja kaikki tuntu taas vaikeemmalta… Sit vielä tää seilaileva kestoflunssa.
Joo, eli tän flunssan takia maanantaina iltavuorossa varasinkin ajan työterveyslekurille, josko sais antibioottikuuria tai jotain neuvoja. Noh, olen työterveydessäkin (Terveystalo) puhunut tästä opiaattivieroituksesta pintapuolisesti, niin lääkäri päätyi siihen että flunssa voi olla perujaan vieroituksesta. Tottahan sekin voi olla mutta alkaa sekin uuvuttamaan pikkuhiljaa toiseks valittelin lihaskramppeja ja jatkuvaa staattista jännitystilaa mikä aiheuttaa erilaisia kipuoireita. Ajattelin mielessäni että voisino saada vaikka relaxanttia, koska en esim. norflexia koe itelleni minään riippuvuusuhkana, lähinnä helpottaakseni nukkumista jne… No sekin johtuu vierotuksesta kuulemma… Jäi todella paha mieli siitä kuinka tosissaan nämä asiat otetaan tällaiselta “narkkarilta” , en suostunut ottamaan sairaslomaa koska en halua jäädä vellomaan kotiinkaan. Johtukoon vierotuksesta mikä tahansa oireilu, niin silti nämä oireet ovat minulle iso asia ja niitä voidaan hoitaa. Toki addiktio ihmisen kanssa lääkemääräyksissä täytyy olla varovainen, mutta edes panadol reseptiä ei … Pääasia käyntinä siis pitkittynyt flunssa, kurkkukivulla ja yskällä ja siihen kuuluvalla kolotuksella vaihtuikin tramal vieroitukseen…
Onko mitään mahdollisuutta saada ihmisarvoista hoitoa enään? A-klinikalta sitä koen saavani, mutta sinnekkään ei akuuttina pääse noinvain… Ja pidemmällä aikavälillä muut kuin päihdehoitoon liittyvät asiat tulisi hoitaa muualla. Tämä terveystalon lääkäri ei varmaan uskonut sanaakaan siitä mitä puhuin, saatika sitä että olen tramalista eroon päässyt…
Kirjoittaisivatkohan a-klinikalta minulle lausunnon jossa kertoisivat tämän hetkisen tilanteeni, jonka voisin kiikuttaa terveystaloon, niin EHKÄ saisin ihmisarvoista kohtelua jatkossa?
En koe riippuvuuttani tavanomaisena mielitekona, käytin tramalia että jaksan paremmin töissä, että saan tehtyä paljon hommia ja että voin loistaa työlläni, en käyttänyt sitä sentakia että saisin siitä vitun hyvän olon että voin nuokkuilla sohvalla ja nautiskella siitä. En tiedä miten sitä yleensä väärinkäytetään, mutta täältä kun tarinaa lukee niin monella on todella isoja mielitekoja ja aineenhimoa, mitä minulla taas ei ole ollut koko vieroittautumisen aikana. En ole palaamassa tramaleihin, koitan oppia tuntemaan oman jaksamiseni ja mennä sen mukaan, loistin töissä tai en… Nyt kuitenkin kun astuu lekurin ovesta sisään niin jo ilmeestä näkee että se miettii: “minkähän oireen tuo keksii tällä kertaa”
Ymmärrän ettei se ole lääkärillekkään helppoa, mutta kyllä monella tuntuu olevan ennakkoasenne mistä eivät horju.
Ehkä neuvona opiaattivieroitukseen voisin sanoa että, niin kauan kuin niillä on vaikutusta kehossanne, niin hoitakaa perusasianne kuntoon, hakekaa töitä, järkätkää koti ja raha-asiat parhaaseen mahdolliseen malliin ja hakekaa nautintoa muustakin kuin siitä aineesta, vaikka olettekin vaikutuksen alaisena. Sitten kun ne asiat alkaa olla reilassa niin niitä ei tarvii vierottautumisen aikana ruveta säätämään. Tavallaan rakentaa pohjan sille vierottautumiselle. Onnistumisprosentti nousee varmasti.
Kiitos kirjoituksestasi ja tilanteen päivittämisestä. Niin, voi tosiaan johtua vieroitusoireista, mutta kerroit että niitä voi hoitaa. Niinpä. Eli ymmärsinkö oikein, että käynti oli keskustelua ja sitten pois. Toki voit pyytää A-klinikalta tietojasi ja viedä lääkärillesi.
Miksi et oikeastaan pääse A-klinikalle? Kai sinulla on joku oma työntekijä siellä joskus ollut? Eri paikoissa tosin voi päivystykset toimia hieman eri tavalla, mutta päivystyksellisestihän voi aina asioda? Ainakin niillä klinikoilla, missä itse olen ollut töissä. Sairaanhoitaja yleensä ottaa vastaan.
Hyvät kommentit lopussa koskien tuota elämän rakenteita.
iltaa/yötä
Tuomo: A-klinikalle kyllä pääsen ja siellä hoitosuhde jatkuukin vielä tarpeen mukaan, käynnit on harventuneet n. 2 viikon välein, Osittain myös koska täälläpäin on siirtymävaihe, eli A-klinikka poistuu ja terveyskeskuksen yhteyteen tulee päihdepuoli
Työterveyslääkärikäynti oli tosiaan keskustelukäynti, jossa lääkäri oletti kai että haluan sairauslomaa, flunssa jatkuu edelleen ja vaimollakin on nyt influenssa :S toki hän sanoi että voin mennä uudelleen. Varasin ajan sinne koska sinne pääsee niin nopeasti ja samalla ajattelin että josko se jo jonkun antibiootin kirjottaisi kun tämä flunssa kestänyt jo monta viikkoa.
Seuraavaksi aika klinikalle ensiviikolla ja silloin myöskin pyydän apua flunssaan ja krappeihin/ lihasjännityksiin jos ei ole hellittänyt. Aion pyytää jatkoa ajatellen lausunnon minkä voin kiikuttaa työterveyslääkärille, niin ovat sitten tietoisia missä tämän opiaattivieroituksen osalta mennään. Jäi vain kauhean paha mieli tuosta lekurikäynnistä, mutta toisaalta yritän ymmärtää asian laajemmalta kantilta. Ehkä siis tämä (viimeistään a-klinikan loppulausunto) helpottaa myös työterveyshuoltajien työtä.
Mutta siis, paljon tulee kirjotettua negatiivisia asioita tänne. Asia on kuitenkin niin, että 7.12.2015 aloitin katkolla tramalista ja lyricasta vierottautumisen ja palasin töihin 11.1.2016. Mikä olikin suuri tavoite vierottautumiselle, että pääsen tehdas seisakin jälkeen töihin takaisin, ennen seisakkia sain myös 2 viikkoa palkatonta vapaata mikä tuli tarpeen.eli yhteensä 5 viikkoa kesti, että pääsin työelämään takaisin ja nyt olen kolmatta viikkoa töissä ja tuntuu todella hyvältä psyykkinen vointi on tasaantunut töihinpaluun jälkeen todella paljon vaikkakin vuorotyö tuo omia haasteitaan sopeutumiseen ilman opiaatteja.
Aiemmin myös kirjoitin ajatuksia mahdollisesta ADD:sta. Ajatukset ovat edelleen mielessäni mutta ei niin voimakkaina, koska mieliala tuntuu paljon tasaisemmalta. Aion siitä jutella klinikalla jokatapauksessa. Lähtöni katkolle/ vieroittautuminen ei ollut työnantajani määräämä vaan oma tahtoni. Tähän päätökseen vaikutti suurelta osin se, että reseptin uusiminen tuli todella hankalaksi ja täytyi ruveta miettimään mistä niitä tramaleita sitten saa. Se miettiminen olisi vieny minulta niin paljon aikaa, että loputa mulla ei olisi vaimoa, työtä, koiria tai edes varmaan asuntoakaan… Been there done that! Olen ollut pahemmassa jamassa joskus ja siihen en aikonut palata.
Monen sattuman summa sai minut aikanaan eroamisen ja muuttamisen ja työstä irtisanoutumisen jälkeen tutustumaan ihmisiin joiden kanssa vetelinkin sitten mitä sattuu millon sattuu, bentsot, amfetamiini, subu, jne, opiaatit oli ollu jo jonkin aikaa ja pysykin tähän asti. Siinä meni pari kolme vuotta sitten riehuessa kamapäissään ja hankkiessa ittelleen pahoinpitelysyytteitä ja huumausainerikoksia yms. yhteensä 310 tuntia suoritin yhdyskuntapalvelua ja viimesestä rikoksesta piti jo joutua vankilaan, mutta selvisin armolla kun olin saanut työpaikan, mikä johtikin uuteen normaaliin nousuun. Tunsinkin itseni yhteiskunnallisesti tärkeäksi ihmiseksi, ja vähän ajan päästä kuvioihin tulikin nykyinen vaimoni mikä myöskin jatkoi nousukauttani. Tramalin käyttö jatkui kylläkin edelleen, lääkärin määräämänä ja kavereilta avustettuna. Jossain vaiheessa vaan tulee se seinä vastaan ja siitä täytyy päästä eroon. Nyt olen sen tehnyt, kohta siis 2kk ilman tramalia ja mainittakoon lyricakin vaikka sitä en kokenut suurena riippuvuutena.
Vielä varmasti tekemistä on että saan tramalin aiheuttaman hyvänolon tunteen ja siitä saamani voiman tilalle sellaista normaaleilla elämän toiminnoilla tuotettua hyvääoloa ja voimaa. Siihen kuitenkin pyrin.
Lyhykäisyydessään tarinointia. Kirjotusvirheitä varmasti mutta koittakaa selvitä. Kirjottelen aina ku jaksan.
Kiitos kirjoituksestasi, tokkopa noita kirjoitusvirheitä huomaa. Työtaukosi on tullu hyvään saumaan. Sinulla on selkeä tavoite. Muista pysyä suunnitelmassasi ja pitää siitä kiinni. Olet tehnyt ison työn. Aivan varmasti saat hyvän olon tunnetta muusta elämästä.
Morjensta!
Aattelin kuulumisia kirjotella. Olin kuukauden ainaskin flunssassa ja siitä viikon saikulla ku olo meni nii kehnoks. Nyt saikun jälkeen ollu koko viikon yövuoroissa (7. yövuoroa) ja yllättävän hyvin meni 
alku oli tosi hankalaa ku tuli kramppeja jne… mut sit se rytmi käänty vaan ja loput yöt meni hienosti… viel olis 5 iltaa ennenku olis vapaapäivä :S.
Tossa flunssan ja sairasloman aikana mielialakin heitteli aikalailla, kai sitä alko olemaan jo niin väsynyt siihen kolotukseen, yskimiseen, tukkosuuteen ja kurkkukipuun. Nyt onneks päässy lennssusta melkein kokonaan erooon.
Nyt sitä on pikkuhiljaa alkanu unohtamaan noita “vierotusoireita” , ajatellu vaan että kolotukset ja pienet mielialaheittelyt kuuluu normaaliin elämään, tosin olo on tasaantunu, krampit vähentynyt ja kolotuksetkin myös, sekä mieliala on paljon tasasempi. Arki menee painollaan ja työt maistuu yllättävän hyvälle. Mitään himoja ei oikeestaan ooo ollut, jotenkin tuntuu että pahin koukku meikäläisellä on ollu toi fyysinen koukku :S tottakai tramalin kanssa myös jakso tehä hommia hienosti jnejne mutta jaksan oikeestaan nyttenkin yllättävänkin hyvin 
Jalan koepalan tuloksia ei vieläkään oo tulllu :S patologilla kuulemma kiirettä… Siis tarkotuksena tutkii näitä pitkittyneitä kiputiloja, kun lääkärin mielestä ei johtuisi enään vierotuksesta… Mut olo kuitenkin ollut nyt hyvä ja kiputilatkin melko helposti siedettäviä. Ilmottelen että onko mulla mahdollisesti jonkinmoinen autoimmuunitauti kun siitä kuulen. Tosin itte vähän sitä mieltä että suurin osa kivuista johtuu vierotuksesta, kun se pieninkin kipu oli aina syy ottaa tramali, niin nyt se sitten kostautuu kun sitä ei ota eli tottumiskysymys normaaleihin kolotuksiin varmaan, tiedä häntä…
Hyvää ystävänpäivää kaikille!
Hei!
Kiitos päivityksestä. Mielenkiintoista on lukea, että miten sinun prosessi etenee. Ja eteneehän se! Päivitähän taas kuulumisia. Niistä on varmaan tukea myös muille samassa tilanteessa oleville. Olet tyytyväinen elämääsi tässä ja nyt, tänään?
Olen käyttänyt pitkään Oxycodonea kipuun. Sitä on vielä kaapit täynnä ja osa hakemattakin, mutta olen nyt voinut olla ilman jo yli kuukauden. Nyt työterveyslääkäri kirjoitti Tramal retardia uuteen kipuun, uskallanko käyttää vai jääkö siihen kiikkiin? Oxyt oli minulla vain 10 ja 5mg, mutta siitäkin tuli jo vierotusoireet.
Moikka kipuinen!
Ensiksi, kyllä tramaliin jää koukkuun haluaisitko kertoa mihin sinulle on määrätty oxyja? entä minkä takia olet lopettamassa niitä? Mun mielipide on, että se on vähän ojasta allikkoon menemistä opiaattien kanssa, kuitenkin tramalia voisin pitää parempana vaihtoehtona. Nyt kun olet lopettamassa niitä oxyja, niin en usko että tramalin käyttö lopettamisen aikana olis kovinkaan järkevää.
Jos sulla on kipuja, niin täytyy pysähtyä miettimään minkälaista kipu on, otatko lääkettä jo kivun ennaltaehkäisyyn? ja saako pienempikin kolotus menemään lääkepurkille?
Itellä käytön aikana siinä 10:ssä vuodessa tein kivusta liian ison asian, nyt pian 4kk ilman tramalia tai muutakaan, niin vieläkin on opettelemista kolotuksien kipujen ja särkyjen kanssa, jollain tavalla se kivun tuntemus ja sen ymmärtäminen on vaikeaa kun pienikin kolotus saa ahdistumaan ja ahdistus voimistaa kipua jne… pikkuhiljaa ite vasta oppinu elämään erilaisten särkyjen kanssa. Pitkäaikanen opiaattien käyttö tekee vääjäämättä kivun vaikeammaksi.
Onko sinulla selvitetty hyvin kivun syitä?
Luulen että sun pitää miettiä tarkkaan niitä asioita minkätakia oot ollut ottamatta oxyja, tramal todennäkisesti tekee samat temput. Ei kivun kanssa eläminen ole kivaa todellakaan, jos se vaatii tuollaista lääkehoitoa, niin itse täytyy hyödyt ja haitat puntaroida ei varmasti ole kiva tilanne.
Kauheen sekavaa tekstiä D sellanen vielä että omalla kohdallani varmaan menee toinen 4kk ennenkuin olen valmis sanomaan kuinka voimakkaat minun särkyni oikeasti ovat… koska opiaattien pitkäaikasen käytön lopettaminen herkistää kivuille niin se on helvetin vaikea mennä sanomaan kuinka voimakasta se kipu on jne jne ennenkuin on ollut ainakin puolisen vuotta syömättä lääkettä.
En ole kerennyt käymäänkään täällä kun ylityöt painaa ja muuttohommia ollut hyvin siis menee ja elämisestä nauttii
Jossakin videopätkässä, jonka katsoin joskus kauan sitten, jokin addiktitutkija sanoi, että addiktit miettivät ka tarkertuvat liikaa siihen, että miltä nyt ja nyt tuntuu. Olen ainakin itsessäni huomannut tämän. Pienikin särky käy ketuttamaan ja saa aivan ylisuuret mittasuhteet. “Normaali” ihminen varmaan vain miettisi, että vähän kolottaa, voivoi, ja siirtyisi ajattelemaan jotakin muuta. :mrgreen:
Moi, Nigolo, ketju on hiljentynyt jo, mutta ilmeisesti olet vielä ajoittain kuulolla, kun olet vastannut toisiin ketjuihin.
Miten menee? Oletko pysynyt tramalista erossa, mikä on kunto?
Selkäkivut ja muutamat muutkin oireesi ovat mulle tuttuja, olen kärsinyt niistä AD- ja bentsorefloina, pudotellut eri lääkkeitä pari kuukautta, juomattakin jo pari viikkoa.
Kivut hellittää jo mutta muita oireita riittää vielä. Huimaus on niistä pahin tässä kohtaa, flunssaoireitakin ja vatsavaivojakin on, niistä en juuri piittaa. Sinun katkostasi on aikaa puoli vuotta, kerro kuulumiset!