Zeppille riittää vähempikin

Me Vähentäjät
1

Olen huolissani alkoholinkäytöstäni. Olen alle 30-vuotias mies, joka toivoisi olevansa jokaisella juomiskerralla kohtuukäyttäjä. Suurimman osaa olenkin, mutta keskimäärin kuukauden tai kahden välein juon liikaa. Alkoholista johtuvat vastoinkäymiseni ovat tutun oloisia palstalta, eli muistikatkoksia, omaisuuden hävittämistä ja pari kertaa olen telonut itseäni. Nämähän saattavat olla aika kevyitä verrattuna muiden tarinoihin ja syvemmällekin aina pääsisi, mutta tuntuu siltä että olen saavuttanut pohjani.

Aloin käyttää alkoholia teini-ikäisenä. Lukioaikoina hallitsin juomistani jopa melko hyvin joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Inttiajat pahensivat tilannetta huomattavasti: pari vuotta kestänyt suhde kariutui mikä oli kova paikka parikymppiselle miehenalulle. Lomat menivätkin sitten juomisen merkeissä, koska tuntui ettei muutakaan ollut tarjolla. Kontrollikin petti huomattavasti useammin, melkein jokaisella juomiskerralla. Luulen että tällä ajalla on edelleenkin melko suuri vaikutus juomatapoihini, vaikka suurien määrien syyt eivät enää olekaan sydänsuruissa. Armeijan jälkeen kännejä ei tullut vedettyä niin tiheästi, mutta ajoittain en pysty tai tajua lopettaa juomista humalluttuani.

Viimeisen vuoden ajan näiden kertojen jälkeen olen löytänyt itseni täältä lueskelemasta muiden kokemuksia ja löytänyt hyviäkin neuvoja. Harmi vaan että ihmisen muisti on lyhyt ja olen joutunut palaamaan apeana paikalle jälleen. Mikä tällä kerralla on toisin? No, ainakin loin tänne tunnukset ja alan purkaa ongelmaani. Edes jotain konkreettista, mitä ei aiemmin ole tapahtunut.

Kuten alussa mainitsin, tavoitteenani on kohtuukäyttö. Juomattomuus ei minulle ole ongelma ja olinkin keväällä juomatta neljä kuukautta kun keskityin pudottamaan painoa. Myös yhdellä tai kahdella oluella käyminen ystävien kanssa onnistuu vallan hyvin, eikä tuosta määrästä ole hommat karanneet käsistä. Juomisputkestanikin voi puhua yksikössä, pari vuotta sitten join kolmena peräkkäisenä päivänä kunnon kännit. Ongelmani ovatkin tilanteet, jossa en ole tarkkaillut annosmääriä ja juomisen tahti vaihtelee. Käytännössä tämä sisältää kaikenlaiset juhlatilaisuudet, joissa alkoholia on tarjolla, annosten koot ja lukumäärät eivät ole selkeitä ja valitettavasti juomat eivät lopu kesken. Tällaisen tilaisuuden jäljiltä olenkin täällä kirjoittelemassa: juhlien jatkot johtivat aina väkevämpään juomaan ja heräsin omasta oksennuksestani jatkopaikalta. En ole varma kuinka tajuissani/tajuttomana olin pahoinvoidessani, mutta ymmärrän etten ole tarpeeksi rokkitähti voidakseni kuolla näin. En ollut onneksi yksin.

No mitä sitten ajattelin tehdä? Ainakin kirjoitella tänne: raportoida edes itselleni kehityksen kulkua ja ehkä suunnitella etukäteen miten nuo ongelmalliset tilanteet voisi hoitaa kunnialla. Eräänlainen välietappi onkin nyt olla juopumatta loppuvuonna: annan itselleni luvan käydä yhdellä oluella samaan tapaan, joka ei ole lähtenyt käsistä. Sen sijaan pikkujoulut menee luultavasti tipatta.

Näiden lisäksi alan käyttää OttoMitta-sovellusta tarkasti ja lisään jokaisen yksittäisen juoman sinne. Syyskuussa käytin sovellusta juhlatilaisuudessa, jossa juomaa oli rajatta tarjolla ja pystyin kontrolloimaan juomistani; olin hieman juovuksissa, mutten liian eikä krapulaa ollut. Lokakuussa seuraavassa tilaisuudessa en käyttänyt sovellusta, juomisen tarkkailemisesta ei tullut mitään ja loppuillasta ei ole paljoa kerrottavaa. Viimeisimmällä kerralla tarkoitukseni oli käyttää OttoMittaa ja aluksi käytinkin, mutta erilaiset annoskoot ja itselle tuntemattomammat juomat saivat minut humaltumaan liikaa, juomisen seuraaminen jäi ja jo mainittu loppu ei ollut kaunista katsottavaa.

Itseni vuoksi pyrin pitämään raportointia yllä vähintään viikoittain. Aluksi varmaan tarkastelen juomatapojani vähän etäämmältä ja toivon saavani uusia näkemyksiä niitä kirjoittaessani. Tarinani voi olla melko tavallinen, joten ymmärrän mikäli kommentteja ei välttämättä paljoa tule. Haluan kuitenkin jo tässä vaiheessa kiittää kaikkia kirjoittajia, joiden kokemuksista ja teksteistä on ollut minulle apua vuoden aikana: vaikken ole vielä valmis tai tavoitteessani, teidän ansiosta olen alkanut pohtia omaa hyvinvointiani.

  • Z
2

Paljonko on tarpeeksi vähän? :wink:

3

Hyvä kysymys, johon olen vastausta miettinyt. Minua viisaammat ovat asettaneet riskirajaksi 7 annosta, mikä kuulostaa omassa tilanteessani aivan järkevältä. Useammankin olen voinut ottaa menettämättä kontrollia, mutta tuo määrä on aivan riittävä rentoutumiseen. Toki tahti vaikuttaa aivan yhtä paljon, joten tätäkin täytyy tarkkailla.

Olen lukenut useita kertomuksia, joissa annosten laskeminen ei toiminut. Ymmärrän täten, että ainoa varmasti vedenpitävä systeemi on olla täysin vesilinjalla. Elellään nyt ensin muuttamalla juomatapoja, jos ei ala kehitystä näkyä niin viimeinen keino on siirtyä lopettajien puolelle.

Juomatapani tässä ovatkin se ongelma. Kuten mainitsin aloitusviestissäni, aloin juoda humalahakuisesti alle kymmenen vuotta sitten inttilomilla. Tämän jälkeen paikkakunnan vaihdos ja kovat humalat harvenivat hieman. Uusi kaveripiirini käytti myös paljon alkoholia, mutta itse oli usein kovimmassa kännissä. Joskus tätä ihmeteltiin, yleensä ei. Muutaman vuoden aikana saman porukan kaverit ovat hieman rauhoittuneet, itse en vielä läheskään tarpeeksi.

Koska olen opetellut tapani itse, haluan myös muuttaa niitä itse. Ja koska olen vahvistanut tapojani jo vuosia, ymmärrän että joudun tekemään töitä sen eteen vuosia. Urakka on melkoinen, joten helpotan tätä asettamalla välitavoitteita, kuten nyt loppuvuodelle.

Tämä itseoppiminen harmittaa aika paljon, sillä välillä olen kuullut erilaisia neuvoja jotka vanhemmat ovat antaneet kavereille alkoholiin liittyen. Olivatpa neuvot hölmöjä tai ei, näillä henkilöillä on harvemmin samanlaisia ongelmia. En tosin tiedä olisinko näitä neuvoja kuunnellut nuorempana. Jälkikäteen olen kuitenkin kaivannut edes jotain pientä yritystä vanhemmiltani, sillä he ovat nähneet minut muutaman kerran melkoisessa kännissä. Esimerkkiä en liikakäytöstä ole kotoa saanut, sillä vanhempani saattoivat juoda viikonloppuna hieman viiniä ruuan kanssa, muuten hyvin harvoin mitään. Lapsena olen nähnyt isäni humaltuneena kerran tai kaksi, äitiäni en koskaan. Aikuisiällä eräissä häissä molemmat olivat humaltuneita, varsinkin isäni. Tulin hieman surulliseksi, sillä näin jotenkin hänessä itseni. Tapaus ei kuitenkaan vaikuttanut tapoihini ainakaan kauaa, mutta nousee välillä mieleen.

  • Z
4

Krapulan laatu on muuttunut täysin parin viime vuoden aikana. Joskus krapulat saattoivat olla jopa hauskoja, varsinkin kavereiden kesken jaettuna. Luovaa hulluutta, pientä väsymystä, harvemmin kummempaa morkkista. Kovemmissa darroissa kuvioihin kuului tietenkin pahoinvointi, mutta nyt olotila on lähinnä sekava. Pahinta on kuitenkin uniongelmat, jotka pitävät yllä tuota sekavaa oloa. Ensimmäinen yö menee usein osittaisen unettomuuden puolelle, siitä pikkuhiljaa unettomuus alkaa muuttua huonolaatuiseksi uneksi ja parin yön päästä homma alkaa olla normaalia. Jos jossain olen normaalisti hyvä, niin se on nukkuminen. Tämän takia alkoholin tuomat unihaitat tuntuvatkin niin pahalta. Huonosti nukutut yöt myös pahentavat morkkista, joka taas pahentaa selvästi unenlaatua. Semmonen mukava noidankehä.

Parin tunnin iltaulkoilun jälkeen olo on nyt niin raukea, että eiköhän uni tule aika nopeasti. Katsellaan tuleeko aamuyöstä levottomampi, vai olisiko tämän kertaiset ongelmat selätetty jo parissa yössä.

  • Z
5

Tuosta uniongelmasta kaikki alkaa paheta, koska se on merkki, että sinulla alkaa olla vieroitusoireita. Pian et nukahda tai pysy unessa ilman pillerejä. Arvaappa vaan, miksi tähän aikaan kirjoittelen?

6

Joo, tällä kertaa on päästy melko helpolla. Varsinaista unettomuutta ei ole tullut, mutta yöt ovat olleet melko levottomia. Viime yönä tuli jälleen kaikenlaisia unia, katkonaisuus alkoi vasta aamuyön aikaan.

Koska pienet morkkikset ovat edelleen päällä, on oma juominen ollut mielessä paljon tänään. Töissä kohtasi tänään melkoinen pettymys ja on vitutus on ollut suuri, josta syystä pohdinkin että auttaisiko juominen vitutukseen. Hylkäsin ajatuksen huvittuneena, tällaisia ongelmia (tai yhtään minkäänlaisia) ei taideta viinalla ratkaista.

Jos en juo vitutukseen, niin miksi sitten nuo kunnon kuosit. Ainakin siksi, että se on vaan niin helppoa. Kun humallun, ei muusta oikeastaan tarvitse välittää. On vain hauskanpitoa ja rentoutumista, joka jatkuu yleensä filmin katkeamiseen. Usein sitten morkkiksissa mietin että mitä oikein ajattelin. Vastaus on yleensä aina: en ajatellut yhtään mitään. Se on alkanut ihmetyttää ja pelottaa, sillä huomaan alkoholin vaikuttavan käytökseeni paljon. Tämä HS:n juttu erilaisista humalatyypeistä on jäänyt vahvasti mieleeni, sillä oma humalatyyppi oli niin helposti tunnistettavissa.

  • Z
7

Sinulla ei vielä ole juominen karannut käsistä oletan, mutta runsasta se taitaa olla. Oletko tehnyt audit ja sadd-testit?
paihdelinkki.fi/fi/testit-ja … t/alkoholi

Ne antavat joitakin ohjeita ja kommentteja.

8

Aika erilainen tuo pisteytys testeistä. SADD kertoo kohtalaisesta riippuvuudesta 13/45. Kysymysten asettelu on ehkä sellainen, että vähättely onnistuu paremmin. Mikä on usein, mikä on joskus? Yritin kuitenkin vastailla totuudenmukaisesti, tein testin toisen kerran ja yritin jopa nostaa pisteitä, mutta nämä olivat tämän kertaiset ennätykset.

No AUDIT laittaa sitten kovemmat luvut pöytään: 22/40. Ehkä pyöristin joitakin lukuja ylöspäin, mutta näillä saadaan korkeintaan piste tai pari pois, jolloin riskit ovat edelleen erittäin suuria.

Nuo vinkit ja kommentit ovat ihan hyödyllisiä. Itselle tuli mieleen varsinkin tuosta AUDIT-testistä, että melko helppoa on laskea pisteitä kun saa “kerran kuussa”-vastaukset harvemmiksi sekä annosten määrää laskettua. Katsotaan miten käy.

Juominen ei sinänsä vaikuta arkeeni, vaan kännääminen keskittyy yksittäisiin kertoihin. Taidan vastata tuurijuopon kuvausta, joskaan putkia ei vielä ole tullut ja tasoitteluakin on tapahtunut pari-kolme kertaa viimeisen viiden vuoden aikana. Pidän erittäin todennäköisenä, että putket tulevat kuvioihin jos jatkan rajoittamatta juomistani.

  • Z
9

Noista testeistä on ollut ainakin itselle se apu, että on pistänyt miettimään terveyttä ja juomamäärien liiallisuutta.

10

Hämärän muistikuvan mukaan olen tehnyt aiemminkin noita testejä, mutta ehkä pistemäärät jäivät sille tasolle että niitä saattoi vähätellä tai sitten vastauksissä oli vähättelyn makua. Ehkä tässä alkaa olla sen verran kypsynyt että pitää alkaa ottaa tuloksista vaarin.

Morkkis alkaa olla ohi, vaikka levottomia unia näkyykin. Ajankohtaisimmassa eräs tuttuni penkoi vaatteitani, jotta saisi tunnistettua asuja, joita olen maininnut plinkin viesteissä ja täten yhdistää nimimerkin henkilöön. Onhan se selkeää, että nämä asiat pyörivät päässä. On kuitenkin melko huvittavaa, että kaikki tuttavani ovat tietoisia ajoittaisista juomatavoistani, mutta asian prosessoimisen paljastuminen tuntuu eräänlaiselta jonkinlaiselta kasvojen menetykseltä.

Marraskuun viikonlopuille on sen verran puuhaa, ettei tässä varmaan ehdi paljoa dokailemaan. Parin viikon jälkeen täytynee alkaa varautua mahdollisiin juhlatilaisuuksiin. Johan tuolloin onkin aika kuukausittaisille känneille.

11

Kerran kuussa yhden päivän känni olisi ihan hyvä tavoite.

12

No joo, vähän riippuu kännin määritelmästä. Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että ottaa vaikkapa kerran kuussa sen 7-10 annosta. Nykyisistä känneistä vaan tulee viikon pahoinvointi, joten kuukausittain ei sellaista jaksa.

Lauantaina käväisin baarissa ja join kolme olutta siinä ystävien kanssa. Ei ollut vaaraa että mopo olisi karannut, päin vastoin oluen hörppiminen tuntui jotenkin puuduttavalta. Rentoutuminen aika kaukana, sillä vaikka tiedossa oli että tässä otetaan vain muutama olut, oli mielessä silti kokoajan juomisen tarkkaileminen. En varmaankaan ole siis vielä ihan valmis kohtuukäyttäjä, joten jatkamme harjoittelua. Mikä ihme ettei kaikki muuttunutkaan reippaassa viikossa.

13

Kylläpä se elämä alkaa taas maistua, kun tuosta edellisestä darrasta on viikkoja ja morkkis on muisto vaan. Perinteisestihän tässä vaiheessa kaiken voi unohtaa ja napata vahingossa ne seuraavat tumut. Tämän ihmisen muisti on kuitenkin nyt ainakin kuukauden pituinen, joten eiköhän loppuvuodelle asetetussa tavoitteessa pysytä. Lauantaille tulikin varattua ohjelmaa, jossa varomatta alkoa kuluisi varmasti melkoisia määriä. Nyt otetaan asetetuissa rajoissa (max. 7 annosta) ja opetellaan olemaan.

Kirjoitushalutkin alkaa kadota, koska ilman morkkista alkaa puuhastella paljon enemmän kaikkea muuta. Ehkä pitää muistaa välillä hengähtää ja kirjailla perushommia tänne edes omaksi iloksi, ettei pääse unohtumaan minkä vuoksi nimimerkki on luotu.

14

Jeps, lauantaina tuli käytyä ulkona ja jäi vähän kaksijakoiset fiilikset.

Huonoa: Ei pysytty alle 7 annoksessa.

Hyvää: Kontrolli ei kadonnut kuitenkaan, ilta vaan venyi hieman pidemmäksi jolloin hyvin verkkaiseen tahtiin annosmäärä kasvoi. Krapulaakaan ei kummemmin ollut.

Huomioita: Join todella hitaasti verrattuna aiempiin vastaaviin tilaisuuksiin. “Annosten säästely” myöhemmälle pisti miettimään aiempaa juomatahtia ja eipä ole ihme että juominen on karannut lapasesta. Totuttelua kyllä riittää, mutta sinänsä positiivista että saatoin olla koko illan tajuissani kunhan seurasin juomistani. Tavoistani poiketen en edes jatkanut viimeiseen baariin ja kerrankin huomasin joidenkin tuttavien olevan minua enemmän maistissa.

Että sellaista kohtuukäyttöä täällä. Kohtahan sitä on harjoiteltu kuukauden ajan ja voidaan vilkaista onko audit-pisteet laskeneet. Tosin kohta ei ole enää varaa kohtuukäyttöönkään, kehnohko taloudellinen tilanteeni kuuli juuri vuokrankorotuksesta joten alkoholi voi vähentyä pakostakin. Tai sitten vuosi 2016 aloitetaan kotiviiniharrastuksella. Hemmetti, olisipa morkkis niin voisi huolehtia menneistä eikä tulevista joutavuuksista.

15

Oma kokemus on, että menneisiin annostelu ei lainkaan vähennä tulevaa, vaan pikemminkin päinvastoin. Koska mikäli juominen on menneisyydessä ‘toiminut’, miksei se toimisi nykyisyydessäkin? ← vallan vääristynyttä alkoholististista logiikkaa havaittavissa, toim. huom. Olemme tapojemme orjia monin tavoin. Voisi luulla, että saamme tarpeeksemme, mutta ainakin kohdallani moinen on vielä kokematta. Sinun joutavuuksistasi en toki tiedä, mutta rahojen vähyys päinvastoin saattaa muuntua syyksi juoda. Myös omaa vuokraani korotettiin, ja vaikka Järkiminä käskee “älä nyt ainakaan juo”, tunneminällä on ihan toiset suunnitelmat.

Toivon sinulle eeppistä morkkista tai esimorkkista, joka eväisi sinulta juomisen tyystin vettä lukuunottamatta, ja itsetutkiskelun villiä voimaa, jolla ontua etiäpäin ilman miestä vahvempaa ja vieläpä oikeutusta moiselle.

16

Kiitoksia toivotuksesta!

En tiedä olenko saanut tarpeekseni, mutta ensimmäistä kertaa teen jotain konkreettista muuttaakseni tapojani. “Ei enää ikinä” ja muut perusneuvot on toki käyty läpi, mutta eipä noista ole apua ainakaan pidemmäksi aikaa jos ei yritä muuttua. Tässä musiikin soidessa tuli mieleen etten yritä hakata tuota vahvistimen virtakytkintä vaan säätää volyymia.

Vuokrankorotuskin tuli kohtuullisemmaksi, sehän nimittäin oli vuokrasopimuksen vastainen. Vuokranantaja osoittautui äärimmäisen mukavaksi, vaikka aluksi vähän jännitti saadaanko välit kylmäksi ihan vaan oikeuksia puolustamalla. Taloudellinen tilanne helpottaa siis jonkin verran, mutta aika paljon saa huolehtia kun vuokra kuitenkin on melko suuri, oma elämä on aktiivista harrastuspuolella ja joudun tällä hetkellä elättämään toista henkilöä. No, rahaahan se vaan on enkä voi väittää että eläisin köyhyydessä sillä ruokaa on, matkusteltu on ja luottokorttikaan ei ole tapissaan.

Ymmärrän että vaikkapa taloushuolien hukuttaminen on ihan mahdollinen ajatuskuvio, mutta näin selvänä ei moinen tunnu järkevältä ja tuo oma tunneminäkään ei sinne päin ole tökkimässä. Sen tunnustan, tai ehkä haluaisin kohdentaa yhdeksi syyksi kännäykselle, että jos on jo ollut juomassa ja joku huoli alkaa nostaa päätään illan aikana, niin ehkä sitä on saatettu vähän hiljentää sillä seuraavalla annoksella. Vaikea yrittää järkeillä jälkeenpäin tuota ajatuksen kulkua, kun järkeä ei ole ollut läsnä siinä tilanteessa.

Eilen oli työpaikan pikkujoulut, joista selvittiin kahdella ruokajuomalla. Olisihan siinä jatkajia ollut, mutta tajusin että nämä bileet paranee vain juomalla. Niitä bileitä on ollut tarpeeksi. Holitonta huojumista tarjosi myrskyinen sää, illallinen oli nimittäin laivalla…

17

Jostain syystä raitistumista (tai kohtuukäyttöä) yrittävä juoppo haluaa raitistua nyt heti apinanraivolla, ja kun niin ei yllätys yllätys käykään, sitten räyhätään ja/tai masennutaan ja korkki poksautetaan jälleen auki. Kai sitä on sisäistänyt päihteilyn välittömän palkitsemisen lain liiankin hyvin ja yrittää soveltaa samaa raitistumiseenkin surullisenkuuluisin lopputuloksin, sen sijaan, että viitsisi kokeilla, josko helläkätisemmin ja vähä kerrallaan saisi tuloksia aikaan.

Mutta sinä kuulostat siltä, että olet todellakin oivaltanut jotain oleellista, etkä pelkästään oivaltanut, vaan pystynyt noudattamaan selviytymistaktiikkaasi käytännössä (firman pikkujoulut). Hienoa myös, että sait sumplittua vuokrankorotuksen aiempaa pienemmäksi. Oli laki takana tai ei, tuollaisten tilanteiden hoitaminen ei ole kaikkein mukavinta varsinkaan näin joulun alla. Siitäkin huolimatta, että raha on vain rahaa. :wink:

Paljon kärsivällisyyttä ja jaksamista joulunajan päiviin (ja öihin). :smiley:

18

Aivan käsittämättömän tekopyhä olo. Häntä koipien välissä, lankeemuksen edellä käynyt ylpeys ja niin edelleen.

Eli eilen petti kontrolli. Pikkujoulut ja muisti pätkäisee jossain vaiheessa yötä. Aivan käsittämättömän turhaa, ei todellakaan ollut näin jälkeenpäin kovin kummoiset juhlat. Täytynee purkaa tätä vähän tarkemmin paremmalla ajalla, mutta piti vaan tulla ilmoittamaan ettei tämä oman itsensä kanssa eläminen ole kovin helppoa. En yhtään ihmettele etten onnistunut kerralla, mutta silti pettymys on kova: en saavuttanut tavoitettani, eli megakännitöntä loppuvuotta.

19

Zepp, me emme täällä ole sinun tuomareitasi. Toivon, ettet itsekään olisi.

On toki kurjaa, että et päässyt tavoitteeseesi heti kerralla. Hävetä ei silti tarvitse. Taitaa olla eräänlainen perinne, että niin täällä plinkissä kuin plinkin ulkopuolellakin kohtuukäyttöä tai raitistumista yrittäville sattuu ja tapahtuu alkumetreillä ja -kilometreillä kaikenlaista, mistä ei ehkä jälkipolvelle olla ensimmäisenä kertomassa.

Itsekin tässä olen pitkin viikkoa aina sunnuntaista lähtien vannonut, että huomenna alkaa terveyttä edistävä juomatauko. Vasta tänään tämä tavoite on ainakin näin yhden päivän osalta täyttymässä (iltaa on toki jäljellä vielä - huoh), joten et ole retkahduksinesi ja kontrollin menetyksinesi todellakaan yksin. :wink:

Itseensä uskominen ei ole huono juttu. Välillä se tuottaa tulosta, välillä ei. Tuolla Lopettamon puolella joku saarnaisi varmaan selkäytimestä liialliseen itsevarmuuteen tuudittautumisen vaaroista, ja voihan siinä jokin viisauden jyvänenkin piillä. Häpeästä ja itseruoskinnasta ei kuitenkaan seuraa mitään hyödyllistä.

Jaksamista ja uutta yritystä kehiin, konkreettisella tavoitteella tai ilman.

20

Zepp,

se, että tavoitteissa epäonnistuminen ei ole yhtä kuin epäonnistua ihmisenä. En mainitse tätä siksi, että kuvittelisin pudottelevani suuria viisauksia: kyse on itsestäänselvyydestä, jonka varmasti tietotasolla oivallat, mutta tunnetasolla ne ovat sinulle yksi ja sama asia - tämän vaikutelman ainakin saan. Voin tietysti olla täysin väärässä.

Tokihan totesit itsekin olevasi nyt juuri hieman sekavissa tunnelmissa. Sekoittuminen on täten aivan luonnollista, ei näköalattomuutta.

Kyseen ollessa näin laaja-alaisista päätöksistä aihetta ei saata olla lähestymättä persoonansa kautta: alkoholin ongelmakäyttö vaikuttaa elämän monella alueella, ennen ensimmäistä raitistelu/kohtuullistamisyritystä ei todennäköisesti huomaakaan, kuinka monella. Ryhtyessä tuumasta toimeen paljastuu yhä uusia nurkkia: liki vääjäämättä tulee miettineeksi, kuka on, missä - miksi juuri tässä. Pohtii, tunnistaako itseään, milloin viimeksi tunnisti - vai tunnistiko silloinkaan? Seikat, jotka on - alkoholin turvallisessa tuudittelussa ainakin - saattanut varmoiksi luottaa, muuttuvat yht’äkkiä kyseenalaiksi: eittämätön totuus on kohta mahdollinen taruksi paljastuva.

Juominen on keino paeta - ja ihminen pakenee, koska pelkää. Olet ollut peloissasi ongelman olla - entäpä nyt? Pelko ei varmasti vähene. Vannot megakännitöntä loppuvuotta, vaikka yrityksesi on juuri karahtanut kiville ja se vaikuttaa todella sattuvan. Kukaan ei ansaitse kipua, miksi sinä ansaitsisit sitä? On surullista seurata sinun satuttavan itseäsi yhä enemmän: se ei johda mihinkään. Pullonpalautusrahoilla ei marttyyrinkruunuja ostella - ei niin, että näyttäisit sellaisia havittelevankaan - eikä korkeilla lunasteta palkintopaikkaa selkeäpiirtoisessa maailmassa: kivun jatkuessa on kuitenkin hyvin vaikea irrottaa lääkkeestään.

En todellakaan tarkoita loukata - olen vilpittömän pahoillani, mikäli sen tulen tehneeksi - mutta minusta “megakännittömyys”-julistuksesi on pelonsekaista uhoa. Sen mittasuhteet ovat juuri niin järjettömät kuin etuliite “mega-” ilmentää. Aivan kuin koettaisit sieraimiasi päräytellen säikäytellä retkahdukset etäälle, pois - koska alitajuntasi kertoo jälkimmäisten olevan sinua voimakkaampia.

Vahvoja ne voivat ollakin. Yleensä ovat. Mutta sinusta on päihittämään ne kyllä, sinnikkyydellä, taktiikalla, opettelemalla tuntemaan “vihollinen” - harvassa lienevät ne ihmemiehet ja -naiset, jotka yhdellä yksinkertaisella iskulla ovat ongelmansa lyöneet.

Tavoitteistasi sinun ei tarvitse tinkiä: on hienoa - ja hyväkin - olla päämäärä/päämääriä. Mutta matkan kestoa ei useastikaan voi itse päättää: tielle osuu kaikkea ennalta-arvaamatonta, on rosoa, liukkautta. Olennaista ei ole se, että hidastaa - monesti se on oikein kelpo ratkaisu - olennaista on jatkaa. Kolhuista huolimatta. Ennemmin kuin hävetä kolhujen syntyä kannattaa olla ylpeä niiden kera selviämisestä.

Salli itsellesi myötämieltä. Sinun ei ole pakko onnistua - sinä saat onnistua.

Et ole tänään eilistä huonompi. Etkä eilen ollut huonompi kuin kukaan toinen.