Tuli vaan mieleen, että kun näitä substansseja menee, niin oletteko menettänyt monta ystävää näihin aineisiin tai muihin seurauksiin masennukseen tmv.? Ihan yleinen keskustelukin ja ajatukset kuolemasta. Sekä omien läheisten menetyksestä (muuhunkin kun aineisiin) olisi ihan mielenkiintoista keskusteltavaa. Kuinka kauan kesti päästä pahimman surun yli jne.
Itse mainitsen heti alkuun, että mulla ei ole erityisen läheistä ihmistä kuollut aineisiin. Foorumituttavuuksia kyllä, joita tosin en ole tavannut. Sekä ystävän ystävä joka kuoli övereihin, mutta ei ollut mulle läheinen.
Normaalit isovanhempien kuolemat on tässä iässä jo läpikäyty aikoja sitten. Ei niistä sen enempää. Sitten isoveljen olen menettänyt 28-vuotiaana, mutta tämä ei liittynyt aineisiin millään muotoa, mutta oli tietysti järkyttävä nuoren ihmisen äkkikuolema. Ei itsemurha. Että kyllä mulla siinä meni sellainen pari vuotta, ennen kun siitä yli pääsi.
Toivottavasti vähän herää keskustelua…
Menetin parhaan ystäväni 2006. En oikein tiedä mitä siihen voi sanoa.
En pystynyt edes itkemään kun siitä soitettiin mulle aamulla. Pää meni ihan jumiin.
Kaiken lisäksi olin se, ketä joutui puhelimessa kertomaan tän tytön äidille hänen kuolemastaan.
Siinä jää kyllä sormi suuhun. “L**** on kuollut. Oon pahoillani. Mä… Olen oikeasti pahoilani”. Kamalin puhelu ikinä.
Tämä tyttö sanoi puoli vuotta ennen kun kuoli, että “jos mä joskus kuolen, niin älkää itkekö. Polttavaa jointti puistossa ja katsokaa aurinkoa.”
Näin me tehtiinkin.
Olen tietyllä tavalla hyväksynyt sen, mutta välillä iskee sellanen raivo siitä, että hän ei huolehtinut itsestään tarpeeksi. Jos se ilmestyisi niin saisi varmaan eka avarista ja sen jälkeen halaisin sitä loppupäivän.
En varsinaisesti masenutnut, oli lähinnä sellanen fiilis, että “mitä vittua sä teit?!” Voisi jopa sanoa pieneksi katkeruudeksi.
On kuollut aika monta tuttua tai entistä kaveria. Yksi kundi jonka kanssa joskus seurustelin kuoli sairauskohtaukseen 2013. Ei käyttänyt enää mutta kroppa petti jostain syystä.
Vanhempani ovat kuolleet mutta ei liittynyt tietenkään huumeisiin. Isovanhemmista ei ole jäljellä kuin yksi.
Kyllä vuosien varrella on erittäin monta tuttua lähtenyt… 2 todella hyvää ystävää, 3 läheistä frendiä, saman verran luokkakavereita, (myöhemmin) moikkaus/- vaihdetaan kuulumisia-tuttuja joiden kanssa aiemmin olin jatkuvasti tekemisissä 15-20… Jo viime kesänä kuoli lähes 10 käyttäjää joko im:n tai övereiden seurauksena… Tapettujakin on yhden käden sormien verran… Usea löydetty kotoa kuolleena, osa saanut sairaskohtauksen…
Erittäin monen ystävän kotona on aamulla maannut ruumis… “Vanhan liiton-tyyppejä” ei montaa ole jäljellä… Vuoden sisällä kuollut 4 ihmistä, joista puolet olivat ihmisiä, kenen olisin uskonut selviävän… Äitejä, isiä, parempaan suuntaan elämäänsä muuttaneita sekä vankilasta päässeitä taparikollisia, jotka vetivät överit… Täällä on ihmetelty useaan otteeseen, että mikä oli aiemmin toisin? Kuitenkin viime kesänäkin sai kuulla joka vko uudesta menehtyneestä…
Enää ketään ei edes tunnu kiinnostavan… 
Ihme kyllä ne pahimmat käyttäjät pysyvät hengissä, vuodesta toiseen… 
Kaverit vain lähtevät… Onneksi löytyy myös heitä, ketkä ovat perustaneet perheen ja lopettaneet… Vastaavasti myös ihmisiä, ketkä ovat yrittäneet normaalia elämää ja lopulta soittaneet soskun hakemaan muksut pois… Itse lähteneet syvälle huumemaailmaan takaisin…
Onneksi olen etääntynyt porukoista, mutta kyllä entisen hyvän frendin kuolema aina surettaa, oli paljon järkyttävämpää vierestä seurata kuolemaa kuoleman jälkeen…
Ps. Uskon tilanteen pahenevan entisestään, koska usealla suonet niin paskana, että hoitohenkilökunta pyytää itse ottamaan verikokeen… Lymfahoito saanut uuden asiakaspiirin… Kh:n tarkoitus heikoimmille ihmisille antaa siedettävämmän loppuajan… Eliniän odote ei ole kovin korkea…
Onhan noita mennyt 
. Läheisiä ystäviä/kavereita, tällaisia nuorina kuolleita, on menehtynyt juuri huumeiden tai huumeiden käytön lieveilmiöiden vuoksi. 2 yliannostusta, 2 itsemurhaa(eivät jaksaneet enää narkkielämää), 1 kaahasi itsensä(Onneksi vain itsensä) autolla hengiltä sekakäyttötiloissaan ja 1 tapettiin huumeisiin liittyen 
. Noista on jo aikaa, joten olen päässyt niistä aika hyvin ylitse, vaikka toki muistan kyseisiä ihmisiä vieläkin ja ainahan se kovasti haikealta tuntuu. Vähemmän läheisiä tuttuja tyyppejä on mennyt paljon enemmänkin huumejuttujen tähden, mutta heidän vuokseen en yksinkertaisesti jaksa surra kovin paljoa, vaikka se kuolema aina toki jonkin verran koskettaa, sillä muuten mä en muuta tekisikään, kuin poraisin joka nistin perään ja sitä psyykeni ei kestäisi. Pakko se vain on itseään kovettaa jonkin verran tai muuten muakaan ei kohta enää olisi 
.
Ei-huumeisiin-liittyviä kuolemia lähipiirissäni ovat lähinnä isovanhempieni kuolemat. Niitä surin, mutta niihin pystyin kuitenkin suhtautumaan sillä tavoin, että kyseessä olivat vanhat ihmiset, joiden aika olikin jo lähteä. Joitain kaukaisempia sukulaisia on myös kuollut, mutta koska he eivät olleet mulle mitenkään läheisiä, niin selvisin asiasta korkeintaan parin kyyneleen vuodattamisella.
Kissan kuolema oli aivan hirveä juttu, mutta ei siitä sen enempää, koska tämä ketju koskee kaiketi vain ihmisiä 
. Tosin eipä sillä kai väliä, vaikka surisin itseni suohon kultakalan vuoksi, jos se on ollut mulle rakkaampi, kuin ainutkaan ihminen .
Perheenjäsenteni(aviomies, vanhempani ja sisarukseni) sekä läheisimpien ystävieni kuolemia pelkään, mutta nyt ei ole mitään sellaisia merkkejä ilmassa, että kovin akuutille pelolle olisi sijaa, joten parempi olla kehittelemättä turhia kauhuskenaarioita päänsä menoksi. Eipä se kuolema tosin läheskään aina kello kaulassa kulje ja yksi hyvä ystäväni on kyllä sen verran pahanlaatuinen nisti, etten hirveästi ihmettelisi, jollei hänellä enää kovin paljoa elinpäiviä jäljellä olisi, vaikka viimenäkemällä vaikuttikin melko hyvävointiselta, etenkin, kun vertaa moneen aiempaan olotilaansa.
Miksi tosiaan näinkään, että koskisi vain ihmisiä. Mä olen myös niiden vanhuskissojeni menetyksestä kärsinyt pahemmin kun broidin kuolemasta. Toisaalta olen saanut jonkun ihmeellisen tajuamisen, että mut on tarkoitettu kissaäidiksi. Tässä iässä tulee yleensä kai vauvakuume, mä olen jotenkin tajunnut miten läheisesti kissat ovat koskettaneet mua koko elämäni (olenhan mä sen aina tiennytkin) ja kuinka tulevat olemaan miehen lisäksi mun elämän tärkein asia elämäni loppuun asti. Jotenkin tää fiilis vaan eroaa aiemmista. Mä koen nuo nuorikkokisut nyt suurimmaksi onneksi elämässäni, koska vanhusten menetys repi niin saatanasti.
Pidätte mua varmasti hulluna (mutta who gives a fuck, if I don´t?), mutta todella suhde eläimeen voi olla niin voimakas. Monella tavalla myös pahempi menetys, kun ihmisen menetys.
Edittiä, tai ei kai ehkä pahempi, mutta voi repiä yhtä rikki. Varsinkin kun eläimen kanssa oli päivittäin tekemisissä.
Mutta kiitos kaikille kokemuksistanne mitä olette tässä ketjussa jakaneet. Tuntui tosi pahalta lukea, juuri noista itsemurhista mm. ja jopa aineisista johtuvista murhista/tapoista.
Eihän niitä menetettyjä koskaan unohda, ylitse pääsee muuttei unohda. Musta myös on ollut suhteellisen helppo hyväksyä vanhusten kuolemat, koska se on vaan elämää. Mutta kesken jäänyt nuoren ihmisen elämä on aina vaikeampi ymmärtää.
Ai niin, kuolihan mun setäni vuosi sitten alkoholin takia munuaisten- ja sydämen pettämiseen. Sille oli lääkäri monta kertaa sanonut, että kuolet jos et lopeta juomista, mutta ei se vaan onnistunut. Hän ei koskaan kestänyt hyvin pettymyksiä elämässä ja aina pullo oli se ratkaisu. Ihana ihminen selvinpäin, kännissä jotain aivan muuta. RIP hänkin.
Ihan viime aikoina on kuollut muutama tuttua. Viime Joulukuussa tapahtunut ystävän Överi/itsemurha kalvaa vieläkin mieltä.
Hyvä ystäväni hirttäytyi.
no hyviä ystäviä on kuollu 2: yks viinaan ja toinen teki itsarin (ei huumeilla, mutta niistä johtuen). kaveri lähti alkuvuonna käsittääkseni od ja huumeet oli syypää tähänkin(muutenkin kuin tekotapa) ja yksi tuttu veti överit kuulemma bromosta mutta alla ollu varmasti ihan tuhdit pohjat jo valmiiksi(tämä tapaus ei juurikaan liikuttanut kun en tuntenut) mutta kolmea ekaa on kyllä kova ikävä “keken” tuntenut yli 25v eli ihan junnusta.
Itselläni on muutama tuttu, kenellä kuollut sisaret… Äitinä ei ole helppoa, mikäli puolet lapsista kuolee… Eräs tuttu käyttää amfea kh:ssa, tutustutti sisaret päihdemaailmaan… Enää kestää elää amfen kanssa… Pahimpia kaikista lienee perheenjäsenen tappaneet käyttäjät… Itse eläisin mielisairaalassa mikäli yksi lapsista linnassa, toinen kuollut ja huumemailmassa loputkin… 
Turhan moni kopioi vanhemman lapsen käyttäytymistä ja valitettavan moni nuorempi lapsi alkaa myös käyttäjäksi. Omat sisaret käyttivät ganjaa ja lääkkeitä melko mukavia määriä, alkosta puhumattakaan (tai kombot). En olisi ikinä itselleni antanut anteeksi jos olisivat koukussa… Onneksi ymmärsivät lopettaa, seurustelun/muuton tähden… Näkivät kyllä miten itse vajosin…
Eläimistä, että itse olin osittain onnellinen, kun eron jälkeen en voinut pitää rakasta koiraa… En olisi kestänyt sen kuolemista, jo jyrsijöiden kuolemat ovat kamalia ja kuulen 3kk:n päästä vielä liikettä tai ääntelyä… Aiemmin oli 10v ollut putkeen, nyt oli vuosi väliä jonka jälkeen 6 vuotta häkkiasukkeja… Ikää on vain niin paljon, että halvaantumista pelkään…
Hirveä määrä nuoria kuollut omasta tuttava/kaveripiireistä.joskus 2000 luvun alussa laskettiin kaverin kanssa tutut ja kaverit ,jotka olivat kuolleet päädyttiin johonkin kahteenkymmeneen tapaukseen . Tänäpäivänä määrä noin triplaantunut-ainakin tuplaantunut tässä vuosien saatossa.
Ala-asteelta saakka oleva ystävä (ehkä paras/läheisimpiä) kuoli 2007 .
Viimeksi olin ystävän hautajaisissa 2012 ,joka kuoli lyrikoihin/benejen ja alkon kombotukseen 38 vuotiaana.
Näissä tapauksissa yleensä vielä parhaat kuolevat ensin ja mikä pahan tappais ,jos ei paha itse lausahdukset pitävät hyvin usein kutinsa.
Ruusulankadulla meininki on suht.sekavaa ja siellä kun oli muutamassa kuukaudessa ne 5 kuoleman tapausta ,jotka kaikki käsittääkseni liittyivät suorasti tai epäsuorasti päihteisiin(tunsin kaverin kahdenkymmenen vuoden takaa ,joka kyseisessä paikassa oli 5 päivää kuolleena-rauha hänen sielulleen )
Eri lukunsa ovat vielä tapaukset ,jotka kuolleet oman käden kautta tai huumeisiin/alkoholiin liittyvät kuolemat (tapot/murhat) ,joista kuullut puskaradion kautta tai lukenut rikoslehdistä ,mitä taas jengi sekoillut huolella ja yksi lähtenyt laudoissa ja toinen raudoissa .
Olen joutunut hieman kovettaan itseäni näissä lukuisissa kuolemantapauksissa ja enää en ole vuosiin voinut jokaista surra ,joka hiippakuntaa vaihtanut,koska jatkuva suru puserossa kulkeminen ei varmaan kenellekään hyvää tee pidemmän päälle. Silti kun läheisestä ollut kyse kyyneleet putkahtavat esiin asian kuullessaan ja kaipuu sekä tuska ovat läsnä -varsinkin omaisia ajatellessa.
Rauha heidän kaikkien sielulle ja osanotot omaisille .
Helsinki on aikamoinen lintukoto verrattuna henkirikos tilastoissa esim. Tallinnaan jossa väkilukuun suhteutettuna ,joka Euroopan "murhapääkaupunkina " rumalla kakkos tilalla heti Vilnan jälkeen .
100 000 hlö kohti henkirikoksia
- Vilna 7.90
- Tallinna 6.09
4.Amsterdam 3.65
11.Lontoo 1.92
12.Kööpenhamina 1.81 - Helsinki 1.76
Tallinnassa siis lähes 4 kertaa enemmän henkirikoksia Helsinkiin verrattuna ja tosta listasta Lontoo ja Amsterdam pistävät silmään enempi Berliinin tavoin (sijalla 10. 1.93 lukemalla ) mitkä ovat tunnetusti väkivältaisia paikkoja varsinkin Lontoo ,kuinka Tallinna pesee ne mennen tullen ja kuinka suuri osa siellä selvitetään noista murhista poliisin toimesta ,joka ei hirveän tehokas tietääkseni ole edes vakavimmissa rikoksissa ,onhan heillä kuitenkin erittäin etevä ja tehokas vastustaja ,joka tunnetaan tappo ja murha urheiluseurana Venäjän Mafiana ,joka kyllä tulee pitämään huolen ,että töitä miliiseillä riittää.
Pitäkää huolta itsestänne ja miks ei lähimmäisistä ja pysykää hengissä ,jottei kivitarhat täyttyisi enempää ikäluokkamme nuorilla ja kauniilla kalmoilla.
Levätkää rauhassa toverit ja toivottavasti nähdään aikaisintaan +50 vuoden kuluttua .
^^ onneksi täällä päin vastoi, itse tullu sekoiltua niin ettei pikku veikka syö ees kipulääkkeitä vaikka oli avomurtuma, sairaalasta päästyään söi liuskan tramaleita ja siirtyi viinaan 
soitti vaan että haluutko nää loput liuskat ja vaihtoi pariin litran lekaan viinaa. on toki poltellut joskus vielä nykyäänkin saattaa polttaa noin 5v välein, vauhtiakin kokeili sanoi että mukava oli mutta ei aio käyttää kun on viina on halpaa ja laillista.
toivon kyllä hartaasti että oma jälkipolvi ei sitten joskus joutuisi kokemaan kaikkea kantapään kautta.
Itel ei varsinaisesti ole läheisiä kuollut oman käden kautta,
mutta yks epäonnistui (kylpytakin vyö petti) tos jokin aika sitten,
syynä kuulema psyykkaus ja aineet. Kerran pelastin erään naikkosen
itsarilta, mutta jouduin käyttämään väkivaltaa (yritti saada tappavan
annoksen A:ta ruutassa mun kädestä takasin, joten tein mitä oli tehtävissä)
ja toimin mielestäni oikein, koska kys. henkilö oli sekakäyttäjä+psykoottinen
ja vaarallinen… no, muumilaaksohan sitä sitten kutsui.
Mut frendeilt kuulee lähes kokoajan, kuinka ne “rivit harvenee” ja kuoseissa löytyy
kuolleiden ihmisten nimiä luureista yllättäen.
Siis oliko joku sitä psyykannut siihen? Ei helvetti jos näin oli, niin kaikenlaisia mulkeroita sitä sitten löytyykin . Ymmärrän kyllä että aineissa, lääkkeissä voi helpommin tulla mieleen noita viimeisiä ratkaisuja.