En edes tiedä mistä aloittaisin ja saanko asiaani mitään vastauksia. On vain tunne, että johonkin tätä täytyy saada purkaa.
Hyvä ystäväni jonka olen tuntenut aivan pienestä pitäen käyttää huumausaineita. Ollaan nykyään 34-vuotiaita. Koskaan en ole itse nähnyt hänen huumeita käyttävän, mutta aineiden vaikutuksen alaisena kylläkin. Kaikki alkoi joskus kun oltiin n. 18-19 vuotiaita. Hänen äitinsä oli nähnyt ystäväni piikittävän itseään. Olin äimistynyt kun sain kuulla tästä. En olisi ystävästäni koskaan uskonut. Hän opiskeli tuolloin toisella paikkakunnalla, joten siellä epäilen kaiken alkaneen. Ei mennyt kovin kauaa kun ystäväni oli jonkinlaisessa psykoosissa. Soitteli minulle jatkuvasti, oli hyvin vainoharhainen. Oli pelkoa poliiseista, salakuuntelusta, sähkökentistä yms. Yhden kerran ajoin työpäiväni päätteeksi 400km ystäväni opiskelupaikkakunnalle ja koitin saada häntä lähtemään mukaani ja sitä kautta hoitoon. Silloin hän ei lähtenyt. Myöhemmin hänen perheensä kävi hänet hakemassa. Kotonaan harhaisuus jatkui ja hänet saatiin toimitettua psykiatriselle. Tämän jälkeen uskoisin asioiden olleen paremmin ainakin jonkin aikaa.
Valmistuttuaan koulusta ystäväni muutti takaisin kotipaikkakunnalle ja pääsi töihin. Tässä kohtaa vuodet sotkeutuvat omassa muistissani jonkin verran. Aina väliajoin olin huolissani käyttääkö ystäväni edelleen päihteitä vaiko ei. Asia oli ylipäänsä sellainen mistä hän ei tahtonut koskaan puhua ja loukkaantui aina kovasti jos asiasta kyselin.
Joskus myöhemmin ystäväni sai potkut muutamastakin työpaikasta. Tässä kohtaa myös tapaamiset hänen kanssa oli jo pitkään ollut hankalia. Aina hänellä oli jokin tekosyy miksemme voineet tavata. Sitten hän alkoi seurustella. Sain suht pian tietää hänen seurustelukumppaniltaan, että aineita menee. Hän ei osannut tai halunnut kertoa mitä. Ystävälläni on myös viimeaikoina ollut paljon somaattisia terveysongelmia ja päivystyksessä hän taitaa olla vakioasiakas.
Alan olla omien ajatusteni kanssa vain melko solmussa. En ole koskaan keskustellut näistä asioista ystäväni kanssa naamatusten. Tai noh, kerran silloin joskus kun tämä eka kerta paljastui. Tuntuu kuin ystäväni olisi jokin lahjapaketti. Päällä on paperi, enkä näe paketin sisään. Mutta tiedän kyllä paketin ulkomuodosta melko varmaksi mitä se pitää sisällään. Mutta en voi olla 100 varma kaikesta kuitenkaan.
Alan olla väsynyt.