Kun halua lopettaa niin sitten lopettaa. Kaikki pelit poikki, ei lottoa ei kenoa ei mitään. Ei mitään rahapelejä, ei lomalottoa, ei arpaa juhlaan, tai eurojackpottia ahdistukseen. Nada, njet, none. Se on loppu. Ei pelejä, vetoja tai arpaa, vaikka naapurin vittumainen Erkki voittaisi miljoonapotin. Ei vaikka pelikiima olisi järkyttävä. Ei myöskään silloin kun olet 30 vuotta ollut vapaa peleistä ja päätät vähän kokeilla josko tulisi mukava pieni voitto. “Se oli sitä nuoruuden hölmöyttä. Kai mä nyt toimitusjohtaja voin ny vähä kokeilla kepillä jäätä”…lopputulosta en tiedä. En ole jumala.
Samoin ei pidä käyttää termiä lakko koska lakko on väliaikainen. Mikä ihmeen lakko? Joko lopettaa tai sitten ei lopeta.
Vähentäminen on itsensä kusettamista ja lisäksi ihan kamalaa. Miksi kiduttaa itseään loppuelämän sillä että sallii itselleen 5 riviä kenoa per päivä kun addikti pään sisällä kärvistelee että saispa pelata enemmän, saispa mennä lähikapakkaan ja vetää lärvit ja satasia jokeripokeriin. Joku päivä sitten palaa takaisin samaan paskaan, rupee lipsumaan ja sitten taas mennään. Ei toimi jos oikeasti on riippuvainen.
Se on helvetin vaikeeta lopettaa, tiedän itse joitakin kymmeniä tuhansia pelanneena, mutta elämäni paras päätös siinä missä raitistuminenkin. Saatanan vaikeeta ja se sattuu kun toteaa että pelini oli tässä. Ei enää koskaan, ikinä, never ever elämäni aikana. Ei mahdollisuutta jättipottiin jolla velat maksaa.
Ei se hetkessä muutu iloksi…eikä lopetus tarkoita että ongelmasi ratkeavat. Elämä edelleen voi tuntua kamalalta. Velkaa edelleen voi olla vitusti. Häpeä siitä kuka minä olen, mihin pelaaminen on johtanut. Kaikki kaatuu niskaan, asunnot ja veneet pelattu ja perhe- ja ihmissuhdeasiat aivan sekaisin. Siitä sitten pitäisi lähteä asioita järjestämään.
Mutta pelaaminen ei auta. Ei auta kuten ollaan todettu kukin. Ongelmaa on helppo paeta kultajaskan ääreen. Ongelman kohtaaminen ei sen sijaan ole mukavaa. Kuten mainitsin, raha ei ratkaise peliongelmaa, eikä pelaamattomuuskaan todennäköisesti rahaongelmia. Vaikka voittaisi 49.7 miljoonaa euroa euro jackpotissa kunkku ja kinkku kertoimin tuplattuna ja triplattuna se ei paranna sairautta. Onko joku eri mieltä?
Riippuvaisuus on vakava ongelma. Se tuhoaa ihmisen, hänen arvonsa ja moraalinsa ja toiveensa. Siitä eroon rimpuilu on kuitenkin mahdollista. En rupea tässä nyt kertomaan kuinka miten ja missä koska te kaikki todennäköisesti tiedätte ne asiat. Ja myös sen että pelaamattomuus on prosessi jossa voi tulla retkahduksia, mutta ne pitää käsitellä ja jatkaa siitä sitten peleistä vapaalla tiellä.
En ole jumala, kansanedustaja, lääkäri tai profeetta. En vittuile vaan kerron mielipiteeni. En tiedä totuutta, mutta jotain tiedän -kuten meistä jokainen. Peliriippuvuus on krooninen sairaus joka vaatii jatkuvaa hoitoa. Vaikka olisi ollut 20 vuotta pelaamatta voi sama helvetti jatkua ja mitä siitä sitten seuraa.
Jokaisen pelurin oma tilanne on yksilöllinen, jokainen meistä yksilö ja ainutlaatuinen. En tiedä asiasta kuin oman historiani kannalta, siksi en enempää nyt rupea hommaa avaamaan. Mutta täältä löytyy paljon huipputyyppejä ja hienoja sankaritekoja joista saada vahvistusta omalle päätökselleen.
Jos olet mällännyt autosi ja voi helvetti ku vituttaa ja se on paskana, niin se on edelleen paskana vaikka pelasit juuri tonnin kasinolla. Tätä kannattaa pohtia.
Tsemppiä kaikille!
