Yksinäisyys

Tuo linkkaamani esitys käsittelee opioidiongelmaa, joka riivaa Yhdysvaltoja. Kuitenkin ajattelin, että voisiko tuo sama eristäytymisen/yksinäisyyden mekaniikka toimia myös alkoholin kanssa. Aina välillä tälläkin palstalla kirjoitetaan yksinäisyydestä ja kuinka sekin ajaa juomaan. Itse muistan hyvin, että tietyssä vaiheessa tylsyys ja yksinäisyys olivat hyviä syitä tarttua pulloon.

Jos tuon esityksen oikein ymmärsin ihmisen aivot kaipaavat sosiaalisia kontakteja ja palkitsevat niistä hyvänolontunteilla. Jos nuo terveet sosiaaliset kontaktit jäävät pois voidaan hyvänolontunteita helposti hakea päihteistä.

Olisiko nuo sosiaaliset kontaktit yksi tekijä joka selittää esim AA ryhmien toimivuutta. Ainakin itselleni se yhteisöllisyys oli merkittävä tekijä. Ohjelma oli minulle täysin toissijainen vaikka kyllä sielläkin hyviä ajatuksia oli joita olin jo aiemminkin toteuttanut kuten päiväkirjan pitäminen ja menneisyyden läpikäynti.

ted.com/talks/rachel_wurzma … n#t-728212

Yksinäisyys on tosiaan osa päihdeproblematiikkaa, vieläpä aika monilla erilaisilla tavoilla. Yksinäisyys voi olla myös ulkopuolisuuden tunnetta, jota juomisen lopettanut tuntee alkoholia käyttävien tuttaviensa seurassa, vaikka tuttavat olisivat kohtuukäyttäjiä.

Jos päihteettömästä elämästä sitten tulee eristyvää ja “kuin jäiden polttelua”, niin onhan selvää ettei se raittius kanna kovin pitkälle. Jotkut viihtyvät yksin paremmin kuin toiset, mutta hekin tarvitsevat jotakin sisältöä elämään päihteenkäytön tilalle.
Päihteettömät ihmiskontaktit ja päihteettömät elämänsisällöt on siis aika tärkeitä. Oli ne ihmiskontaktit sitten vertaistukiryhmä, päihteettömät lähteiset ja ystävät tai harrastuskaverit tms.

Joku uusi elämänsisältö jota ei voi toteuttaa kännissä/muissa päihteissä, voi olla myös hyödyksi. Se voi olla uusi harrastus tai vaikka opiskelu. :bulb:

Elämän sisällöttömyys voi saada aikaan paniikkia. Johonkin olisi paettava.

Onhan toki muutakin sisältöä kuin ihmissuhteet ja vuorovaikutus, mutta niillä on suuri merkitys.

Toinen puoli asiaa on se, että m onesti vaikkapa avioeron jälkeen paniikissa ihminen ryntää mihin tahansa suhteeseen, kun yksinäisyyden, itsensä kanssa toimeen tulemisen opettelu pakottaisi taas menemään pois mukavuusalueeltaan.

Olen (muutaman kolhun jälkeen) joskus tullut siihen tulokseen että kerran kannatti ottaa aikalisä. Opetella tulemaan toimeen itseni kanssa, panikoimatta, ryntäämättä minnekään, olemaan etsimättä niitä “laastarisuhteita”.

Kun olin oppinut pärjäämään itseni kanssa, huomasinkin että jotenkin on helpompaa se muidenkin kanssa toimeen tuleminen. Ja seuravat ihmissuhteet eivät sitten enää olleetkaan mitään korvikkeita millekään tai pakonomaista elämän täytettä. Ne olivat ihan entisyydestä riippumatonta omaa itseään. Ja kokemukseni mukaan siihen kyllä kannatti pyrkiä. Vaikka, todellakin, oli siinä joksikin aikaa poistuttava omalta mukavuusalueelta.

Harva meistä edes kykenisi olemaan kokonaan ilman vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa, ihan käytännön syistä. Eikä se kai ole koskaan ihan tarkoituksenmukaista. Ei erakoituminen ehkä ole ratkaisu oikein mihinkään. Mutta, kun joskus yksinäisyys yllättää, niin kiire pois. Ei siinä hätää ole, sen voi todellakin otaa oppimis- ja kasvukokemuksena, ja onnistuessaan se antaa lujaa pohjaa tulevaisuuden ihmissuhteille.

En nyt kuunnellut tuota linkin juttua, mutta olen varmaan törmännyt samaan juttuun masennusta käsittelevän kirjan yhteydessä, josta tilasin äänikirjan, jota on kuuntelematta vielä kuutisen tuntia!?

Toisaalta, sanotaanko että myös “vääränlaiset” sosiaaliset kontaktit, johtavat myös etsimään hyvänolontunteita alkoholin kanssa omassa rauhassa yksinään, josta joutuu tietysti tähän oman rauhan etsimisen kierteeseen.

Nykyaikana olis teoriassa mahdollista tuo yksinäisyyden vähentyminen näiden viestimien välityksellä, mutta sen yhteydenpidon laadusta en voi sanoa sen kummempia, koska en käytä esimerkiksi facebookkia.

Mä olen aikanani kärsinyt suunnattomasti puhelimista sekä faxeista sun muista härveleistä, sekä töissä, että kotona kun kotona oli myös firma. Heti kun oli mahdollista hommasin salaisen numeron.

Vertaistukiryhmät ovat mielestäni erittäin tärkeitä nimenomaa päihdeongelmien ratkaisussa. Ajatellaan vaikka sitä raittiuden alkuaikaa kun monasti joutuu vetäytymään entisestä ystäväpiiristä hieman loitommalle ja joskus rakentamaan koko elämäntapansa uudestaan tai joissain tapauksessa vaihtamaan kokonaan maisemaa. - Ei todellakaan mikään helppo homma!

Niin tuota vasten kun tarkastelee AA-ryhmää, niin kyllähän se on ollut ensimmäinen mesta, jossa tuo on ymmärretty. Ja nimenomaa siten, että pysytellään erossa ulkopuolista instansseista.