Hei feleppo!
Et ole ainoa, joka on ruvennut juomaan yksinäisyyden voittamiseksi. Niin minäkin. Olen kuitenkin saanut paljon kavereita ja ystäviäkin AA-ryhmistä, kun olen soitellut ja tavannut aa-tovereita palaverien ulkopuolella. Yksinäisyydestä pääsemiseen on keinona esimerkiksi pyytää puhelinnumero tai mennä paltsun jälkeen juttelemaan kahvilaan tai vaikka kämpille, mutta siihen ei tule sekoittaa seksipyrkimyksiä. Kesällä on myös aa-laisilla sauna- ja rantapaikkoja vuokrattuna. Katso Tiedotuksista osoitteet.
Toivotan sulle raittiita kesäpäiviä!
Hei feleppo!
Yksinäisyys ja ahdistus ovat olleet minunkin parhaat kaverini. Tai ainakin ainoat.
Lempibiisini on tuure kilpeläisen “ystävänpäivä”. Ajoittain mietin, miksi hyväksyn sen, että olen yksin? Perusluonteeltani olen kuitenkin sosiaalinen ja ihmisläheisessä työssä, taustalla kuitenkin syvä ujous, jota ei kunnioitettu ollessani lapsi.
Nyt tsemppaan päivästä toiseen itseäni kohtaamaan ihmisiä. Viime vuosina tämä ihmisten kohtaaminen muualla kuin töissä on vähentynyt ja huomaankin käyttäytyväni kuin erakko.
Ihminen tarvisee ihmistä. Ollakseen ihminen ihmiselle. Ollakseen itse ihminen.
Lähdehän siekii liikkeelle! 
Mie yritän. Josko onnistuis, kun kannustais samassa veneessä keikkuvia. Erakko vaan on myös usein kehittänyt erakkoutensa niin pitkälle, että se näyttäytyy itsekkyytenä toisille. Joskus peilistä katsookin itsekäs erakko, joka ei jaksa olla muuta kuin itsekäs erakko. Ja vähitellen asiat muuttavat muotoaan, tilanne kääntyykin herraksi. Ulospääsy on vaikeaa.
Alkoholistina olen itse luonut itse itselleni vankilan. Nyt tavoite on ulos vankilasta. Aidosti ihmisten pariin, ilman alkoholia. Ihan omana itsenäni. Ja sekös vasta pelottaa 
tsemppiä feleppo yst.groovis
Tervetuloa!
Näyttää, että kärsit sosiaalistentilanteiden pelosta. Kannattaa hakea lääkäriltä ja vissiin kai a-klinikaltakin voi saada apua tohon… (En tiedä, mutta olen kuullut???)
Se on niin ärsyttävää kun silleen välillä täysin lukossa. Ei saa töitä oikeen kun pelottaa, ei pysty oikeen puhumaan mikä vaivaa lääkärissä, lähestyy naisia… Huomasin, että viina auttaa ja ei helvetti… Mä jouduin hoitamaan itselleni hyvin kipeitä asioita parisen vuotta sitten, niin kun en kyennyt puhumaan niin litra olutta naamaan ja toimistoon - joskus enemmän. Sen jälkeen lähti useimmiten käsistä. 
No niitä miehiä ja naisia vilisee deittisivustoilla. Profiilia sinne ja jo vain… 
Sitä kautta löysin heilin. Siinä kun tarpeeksi kirjoittelee niin saa toisen luonteesta jonninlaisen kuvan… Ei tarvii ujostella tai mykistyä… 
Nykyisen puolison kun tapasin ekan kerran, niin olin täysin lukossa. Pintti Karjalaa piti ottaa kun ensimmäisen kerran näin hänet. Se mahdollisti treffipaikalle pääsemisen. Sepä haihtui aika nopeasti ja olin kuin puupökkelö sen jälkeen sen daamin edessä. Olin kertonut aiemmin hänen kanssaan kirjoitellessaan, että kärsin sosiaalistentilanteidenpelosta. Pelkäsin sitä, että pitääkö hän musta livenä yhtä paljon kuin netissä. Kerroin hänelle tavattaessa, että mua pelottaa… Hän sai musta jossain vaiheessa jään sulamaan… Antoi pusun 
- mieti, että sitten vasta tajusin, että livenäkin hän pitää musta…
Kun se jää sulaa itsestäni, niin kykenen keskustelemaan ilman poppaskonsteja… Mutta se ei aina sula, mutta puolison kohdalla niin on käynyt…
Lääkäristä saa apua. Hyviä lääkkeitä kanssa. Luontaistuotteissa AntiStress-kapselit auttoi joskus(kalliin puoleisia muistaakseni), kun opiskelin joskus ja piti mennä puhumaan sosiaalisten tilanteiden pelostani…
Nykyään käytän mahdottomilta ja ahdistavilta tuntuvissa tilanteissa kevyitä rauhoittavia lääkkeitä…
…
Joskus mua baarissa lähestyi mykkä latinomies… Näppäili kännykällä kirjaimia mulle discon hämyssä ja näytti tekstin. Annoin yhden tanssin… Joku Antonio Kirjoittaminen ei vaadi puhumista, on paljon helpompaa… Nettideittailua tarkoitan lähinnä kirjoittelulla ja ystävän löytämisellä. Oon mä joillekin psykiatrian tyypeille iskenyt paperin kouraan kun en ole kyennyt sanomaan ääneen vaikeista asioista…
Se voisikin toimia kun näyttää jollekin typykälle tai äijälle tarkkaan harkitun viestin paperilla tai kännykällä… En oo kokeillut…
Se ujous on ihmisessä hyvin hieno ominaisuus. Ujot tai puhutaan introvertistä tyypistä en muista termiä. Sellaiseen luonteeseen kuin tuo ujous esiintyy seuraavanlaisia luonteenpiirteitä: yleensä herkkyys, empaattisuus ja paljon hyviä juttuja - en kaikkea muista… Joku kirja ujoudesta yms. se oli - en muista nimeä. Joku psykiatrian alan kirja kun oon itse avokki, niin pitää yrittää korjailla itseä.
Mulla toi sosiaalisten tilanteiden pelko johtuu kun mietin liian pitkään asioita, miten toinen reagoi jos sanon noin. Pitäis vaan yrittää silleen tehdä itsestä silleen “pelle” ja sanoa jotain.
Oon kysynyt joskus psykologilta mahtaakohan joku nainen suuttua jos häntä sanotaan kauniiksi. Hän taisi vastata, että “höh, varmaan ilahtuisi.”