Jaahas, kuinkas tätä viestiä aloittelisi. Olen 35 vuotias kaveri, 2 lasta, avoliitossa toisen lapsen äidin kanssa ja tosiaan alkoholi on aina maistunut turhan hyvin. Aloitin alkon käytön 14 vuotiaana, ja sieltä asti olen juonut enemmän kuin keskiverto ihminen. Hoidan alkoholilla tunnetiloja, iloa, surua ja kaikkea sieltä välistä.
Juomistani on aika paljon sanellut aina se kuinka paljon olosuhteiden pakosta voin juoda. Olosuhteilla tarkoitan entisiä parisuhteita ja työpaikkoja. Parhaimmillaan on ollut juomista joka on rajoittunu n. 1krt/vk tahtiin. Huonoimmillaan puhutaan kuukausien putkista. Tänä päivänä yhdenkin illan kunnolla juominen (20-30 olutta) aiheuttaa sen että seuraavana päivänä on otettava diapamia ja oltava levossa koko päivä. Tulee sydämenhakkaamista, hikoilua ja paniikkioireita. En tiedä ovatko nuo sydämenhakkaamis tuntemukset fyysisiä vai psyykkisiä.
Puhun tässä nyt vain lähivuosista jos saisin tämän viestin pysymään kasassa edes jollain tasolla. Epäonneakin on ollut matkassa mukana lähivuosina. 2004 vuonna äitini sairastui ruokatorven syöpään, ja 9kk kävin töissä, hoidin äitiä ja yritin hoitaa myös omaa perhettäni siinä samalla. Tällöin alkon käytöstä alkoi tulla päivittäistä, aina just niin paljon että jotenkuten pääsi töihin. Äidin kuolema on itselle vaikein elämässä tähän asti tapahtunut asia. Tästä päästäänkiin sitten vuoteen 2005 Joulukuuhun jolloin putosin työpaikalla katon läpi sementtiin n. 4 metrin matkan. Lopputulos: 4 selkänikamaa murtui ja olkapää leikattiin. Olen nyt vakuutusyhtiön uudelleenkoulutuksessa, ja valmistun muutaman viikon päästä. Poissa työelämästä olen siis ollut vuodesta 2005. Tämä töistä poisjäänti ei ainakaan vähentänyt alkon käyttöä. Lopullinen niitti tuli kun vuonna 2007 vaimoni petti minua, ja silloin sananmukaisesti “lähti viimesetkin”. Siitä meni sitten 2 vuotta sellaisessa sumussa ettei ole tosikaan. Paniikkikohtauksia, päivittäisiä itsemurha-ajatuksia, puheluita mielisairaaloihin yö toisensa jälkeen, syvää masennusta…ja tottakai sitä rakasta viinaa juuri niin paljon kuin sitä juomaan pystyi.
Ja sitten nykyhetkeen. Aloitin syömään Cipralex masennuslääkettä n. 3kk sitten. Samalla pakotin itseni olemaan selvinpäin niin kauan että huomaan onko sillä vaikutusta minuun. Ensin olin kuukauden juomatta ja pikkuhiljaa alkoi värejä palata maailmaan. Tämän jälkeen join, ja palasin välittömästi takaisin siihen pisteeseen että pystyn olemaan kokolailla 2 päivää juomatta ja sitten juon taas. Putkia en enää ole juonut ab puoleen vuoteen. Yleensä tosin juon illan ja seuraavan päivän. Sitten se on stoppi. Nyt tilanne on kuitenkin se että olen ollut kaksi kuukauden jaksoa täysin selvinpäin, ja lopettanut putkien juomisen. En usko pystyväni täydelliseen lopettamiseen, joten elättelen toiveita ns. kohtuukäytöstä edes jossain muodossa.
Anteeksi tämä sekainen aloitusviesti, en ole tottunut kirjoittamaan pitkiä viestiä. Kaikki neuvot ja kaikenlainen aiheeseen liittyvä keskustelu kiinnostaa!!!
Päätös tulevasta elämästäsi on lopulta yksin sinun. Minulle kohtuukäytön unelma oli sitä, että olisin voinut juoda itseni koomaan asti ilman hölmöilyä, krapulaa ja masennustiloja. Kun se ei tietenkään ollut mahdollista, niin 24 vuoden opettelun jälkeen lopetin kokonaan.
En tiedä mikä on sinun tapasi ja tiesi. Tervetuloa mukaan pohtimaan, minunlaisiani “yksiviivaisesti ajattelevia” on muitakin, mutta älä meitä säikähdä, toivomme vain parastasi.
Ymmärrän kyllä täysin myös tuon yksiviivaisen ajattelukannan. Toisinaan ajattelen itsekin että riittäisikö se 20 vuoden opettelu. Ja juuri nuo alkoholin mukana tuomat sivuhaitat alkavat käydä voimille, “kaverit” joita ei selvänä tapaisi koskaan, jatkuvat ihmissuhdeongelmat yms. Se kokonaan lopettaminen vaan ajatuksen tasolla tuntuu karmealta. Vaikka niin se varmaankin kaikilla jossain vaiheessa tuntuu ja on tuntunut?
Kun aloitin tuon Juopon päiväkirjan, niin ajattelin siitä siirtyvän autenttisen kokemuksen ajatuksista mitä missäkin vaiheessa liikkuu. Aloitin sen kylläkin turhautuneena omaan itseeni, mutta yllättäen huomasin sen toimivan myös ajatusteni heijastajana ja kehittäjänä. Ei se juomattomuus lopulta niin kauhea asia olekkaan
Ei se varmasti loppupeleissä ole kauhea asia
Jos ihan faktaa puhutaan, niin paras olo mikä itsellä on ollut viimeiseen 20 vuoteen on jostain ihme syystä noina kahtena kuukautena jotka olin ottamatta pisaraakaan. Mitä kautta kannattais sun mielestä lähteä hakemaan apuja, jos meinaa kokonaan jättää sen pois. Itsellä ainakin on toi aivokemia varmaan aika häiriintynyttä ens alkuun ja tunnetilat yms. vaihtelee kokoajan. Joku AA tuntuu ajatuksena kurjalta, vaikkei oikeasti varmaan sitä olekaan. A-klinikasta olen kyllä kuullut vaan positiivista. Kai sitä apua hakee voi vaikkei oksentele eikä kädet tärise. Ongelmaa aineen kanssa jokatapauksessa on ollut jo vuosia.
Minulla on jo sen verran aikaa etten muista. Toki harjoittelin monta lopetusta,
Ehdotan, että teet itsellesi listan, mitä menetät ja mitä saavutat molemmissa tapauksissa, lopetan tai jatkan,
Kyselit tuolla lopettajien puolella AA;sta. Minulla on hyvät kokemukset. Mukavaa ja leppoisaa porukkaa,
Näyttää kuitenkin siltä, että aika monet kokeilevat kaikki muut tavat ja laitokset ennen sinne päätymistä, Eivätkä kaikki päädy koskaan muuta kuin ennenaikaiseen hautaan, Minultakin pari ystävää menehtynyt viinaan. On myös niitä, jotka raitistuvat omin voimin.
Tapoja on monia. Ensimmäinen tärkeä asia on olla ilman viinaa, keinolla millä hyvänsä. Minäkään en ollut alkuun AA:sta kauhean kiinnostunut. Erään USA:n matkani aikana sain sieltä kuitenkin sellaista apua, että olen sen jälkeen säännöllisesti käynyt siellä.
Jos haluat koittaa ensin alkuun itse, niin kokeile vaikka ulkoilua. Pitkä kävelylenkit, pysähtyminen kuuntelemaan luonnon hiljaisuutta ja ulkoilun tuoma levon tarve tuovat alkuun vähän untakin. Tosin ainakin itselläni meni neljä viikkoa ennenkuin pääsin sellaiseen unirytmiin kiinni, ettei se enää muistuttanut krapulaa. Normaali rytmi vei hieman kauemmin.
Mutta voin sydämestäni vakuuttaa sinulle; lopettaminen on kannattanut.
Kai siinä koukussa on vaan jo niin syvällä, ettei sitä lopettamista jotenkin pysty ajattelemaan ainakaan siten, etten juo enää koskaan. Tiedän tosin myös sen että kun on joitain viikkoja selvinpäin, niin ajattelutapa muuttuu ja silloin pystyy ajattelemaan asiaa neutraalisti kun pahin koukku helpottaa.
Ton listan tekeminen saattaisi olla ihan hyvä idea. Miinuspuolisille asioille joutunee varaamaan hieman enemmän paperia kuin plussille
Jostain syystä se AA taitaa tiettyyn pisteeseen saakka hirvittää kaikkia. Itsellä on kanssa 5 vuoden aikana 3 kaveria kuollut, 2 alkoholi myrkytykseen ja 1 alkosta seuranneeseen itsemurhaan. Ja kyllä noi omatkin masennusjaksot (joita viina aiheuttaa) ovat ihan vakavasti otettavia. Olo on paikoitellen juuri sellainen “millään ei ole paskankaan väliä” tyylinen. Selvinpäin asioilla kuitenkin oikeasti on merkitystä.
Ei varmasti kannata ajatella niin, ettei juo enää koskaan. Se on alkoholistin aivoille aivan liian kamala ajatus käsiteltäväksi. Siksi kannattaa ajatella alussa ja myöhemminkin, etten juo tänään. Tarvittaessa sen voi jakaa vieläkin pienempiin palasiin. Sama sitten aina seuraavana päivänä. Tämä ajattelutapa on helppo ja hyödyllinen myös muun elämän suunnittelussa, joka tietenkin muuttuu, kun suuri osa ajasta on käytetty viinan juomiseen ja siitä toipumiseen.
Vähentämishommat ovat alkoholistille yhtä tyhjän kanssa. Ei heroinistikaan vähennä heroiinia. Alkoholismi etenee ja iän kertyessä sen vaikutukset kroppaan muuttuvat koko ajan vaikeammiksi kestää. Ja mitä kiksejä parista lasista saisikaan, kun on tottunut tempaisemaan kunnon kännin
Nyt ensimmäinen tavoite olisi taas olla 1 kuukausi (minimissään) ottamatta tippaakaan. Tänään toinen vesiselvä päivä, kaikki muuten ok, paitsi maha on aika romuna. Otin nyt illalla 5mg Diapam, jos rauhoittaisi tuota mahaa hieman ja kenties unikin hieman rauhallisempaa. Yleensä kun olen näitä “pidempiä” aikoja juomatta, aika nopeasti mielenkiinto juomiseen alkaa poistua. Ensimmäinen 5pv on paha. Olen ollut sellaisessa kolmen päivän kierteessä, jolla tarkoitan sitä että viimeistään kolmantena päivänä juon. Vaikken joisi kuin sinä yhtenä iltana, niin se on kaikkein pahin päivä. Syy? Viekkarit pahimmillaan? Silloin kun sitten on se 5 pv mennyt, jäävät myös kaikki Diapamit ja muut pois. Sekin on jotenkin mielipuolista että krapuloita ja viinan jälkioireita on korjattava bentsoilla. Tosin tämä varmaan on aika tuttua usealle paljon alkoa käyttäneelle. Nyt vaan koitetaan vahvana mennä eteenpäin nää pahimmat päivät.
Näinhän se asia juuri on. Oma suurin ongelmani on varmaankin ollut se pieni murtumiskynnys, jonka jälkeen juon. Onko muilla kokemuksia tämän “kynnyksen” kehittämisestä sellaiseksi ettei ratkea niin helposti?
Samaa mieltä tässäkin. En ole oikeastaan koskaan juonut mitään muutamaa kaljaa. Varmaan juuri siitä syystä että se alkaa enemmän ärsyttämään kun se on pakko jättää siihen. Itselläni on kyllä takaraivossa se alkon kokonaan lopetus, mutta en uskalla ajatella sitä vielä sellaisena. Tuntuu jotenkin helpommalta asettaa ensimmäiseksi rajaksi esim. kuukausi. Tosin siinäkin on se riski että alkaa laskea päiviä koska se kuukausi on mennyt
Minä luulen, että AA:ssa hirvittää lähinnä nimenomaan sen lopettamispäätöksen lopullisuus. Sitoutuminen AA:han tarkoittaa sitoutumista lopettamiseen ja tämä on iso kynnys. Ei ne ihmiset AA:.sa, ei se ohjelma, eikä mikään itse AA:ssa ole syynä korkeaan kynnykseen.
Lopettamisen lopullisuus on sitten oma kysymyksensä, joka minuakin pelotti aluksi kovasti - nimenomaan niin, että onnistunko lopettamaan kokonaan ja kerralla. Muistan oikein hyvin ajatuksen, etten voi kenellekään onnistumista luvata - enkä voi vieläkään. Halu lopettaa riittää. Nykyään olen päässyt kiinni päivä kerrallaan ajatukseen. Olen raittiina tämän päivän. Huomenna voin löytää itseni juomasta. En sitä tänään suunnittele, mutta jos niin käy, niin sitten niin tapahtuu. Minun huoleni ovat kuitenkin tässä päivässä ja huomisen huolista saa murehtia vaikka hevonen - sillähän on tunnetusti iso pää.
Melko tuttua ajatusmaailmaa minullekin. Tee asia itsellesi helpommaksi ja ole juomatta tänään. Funtsi samalla miksi tänään tekisi mieli juoda ja millaiset ovat fiiliksesi tänään Samalla oppii tuntemaan paremmin suhtautumistaan alkoholiin. Kuukausi tai muut “keinotekoiset” rajat johtavat vain entistä kovempaan juomiseen ja pettymykseen. Olet varmasti ennenkin huomannut asian.
Pohdi ihmeessä myös AA:ta tai muita apua tarjoavia tahoja. Alkoholismi ei ole häpeällistä ja yritysjohtajatkin ovat löytäneet apua niistä. Ihan vain ajatuksena
Sinulla on selkeästi oikea, asiaan vakavasti suhtautuvan miehen asenne. Tästä on hyvä jatkaa.
Ensi alkuun, kiitos vastauksista ja tsempistä Novamob ja kaikki muut kirjoittajat.
Tänään ajattelin juuri tuota olen päivän kerrallaan juomatta, ja pakko sanoa että helpompaa se niin on. Ainoa mikä tässä tavassa jotenkin puistattaa itseäni on se etten haluaisi joka ikinen pv miettiä ja hokea itselleni etten juo tänään. Tosin kyllähän se aika helpottaa. Kai? Huomasin myös jälleen kerran että suurin minua juomiseen ruokkiva seikka lienee musiikki. Jos kuuntelen esim autoa ajaessa jotain loistobiisiä, aivoni yhdistävät heti siihen dokaamisen. Ärsyttävää koska musiikki on aina ollut itselle tärkeää. Tämäkin asia varmasti muuttunee ajan kanssa. Sellasta normi masennusta ja ärtymystä on ilmassa, tänään siis kolmas vesiselvä päivä, vaikkei pahoja putkia takana olekaan. Viinan jälkitila Diapam annos enää 2,5mg, eli kokolailla nollissa mennään sielläkin. Tosin parempi sitäkin täsmälääkkeenä on tarvittaessa ottaa kuin alkaa juomaan.
Totta on että nuo keinotekoiset rajat periaatteessa pakottavat juomaan kun ne umpeutuvat. Miksiköhän hemmetissä sellaisia sitten tekee, itsensä kusettamista ilmeisesti sekin. Tai sitten vaan sitä yritystä vähentää, lopettaa ja saada asiaat reilaan. Tarvii tällä kertaa yrittää hukata tuo raja kun pahin tuska edes vähän helpottaa. Vaikka vaikeita vaiheita varmasti on jatkuvasti.
Ajattelin poiketa siellä A klinikalla juttelemassa, vaikkei tilanteeni ole nyt aivan pulikamaa, niin täytyy muistaa että sitä se kuitenkin on todella usein ollut ja pitkä matka sinne ei ole. Ainoa mikä sen oikeastaan on estänyt, on pahat fyysiset ja psyykkiset krapula / jälkitilaoireet. Eivätköhän ne siellä ymmärrä miten olen lääkkeitä syönyt, koska en kyllä kenenkään toivomuksista ala mitään bemtsoja rouskuttelemaan enempää kuin itse koen
Yksi asia on vielä jota aina näissä tilanteissa mietin paljon. Olen jo vuosia ollut aina juomisen jälkeen n. 2-3 päivää tupakoimatta. Sitten kokolailla samaan aikaan olen alkanut polttamaan ja juomaan. Nyt kuitenkin tuntuu jotenkin liian kovalta palalta alkaa sotkemaan tupakkalakkoa tähän yhtälöön. Tämä toisaalta ärsyttää kanssa suunnattomasti, koska tupakasta olen halunnut eroon kauemmin kuin juomisesta. Joskus ollutkin pisimmillään n. 6kk polttamatta. Hyvä saavutus kun ajattelee että 20 vuoteen on 2 yli viikon juomatonta jaksoa. Molemmat jaksot siis nyt 4 kuukauden sisään.
Toivottavasti ei tullut taas kauhean vaikeasti luettavaa ja ymmärrettävää.
Asiallista meininkiä siellä A-klinikka on hyvä paikka käydä keskustelemassa ja sitä kautta on mahdollista myös selvittää muita apua tarjoavia tahoja.
Musiikki onkin mielenkiintoinen asia. Minä dokasin aina musiikkia kuunnellen ja kun lopetin juomisen (tein sen muuten minnesota-hoidossa), pelkäsin etten enää ikinä voi kuunnella sitä. Siihenkin on sitten aika auttanut, ja nyt ostan enemmän levyjä kuin ikinä. Lisäksi käsitykseni ja mielenkiintoni erilaisia musiikkigenrejä kohtaan on aivan eri tasolla. Alussa on hyvä välttää niitä kappaleita, joita yleensä kännissä tykkäsi kuunnella, luulen minä.
En itse tupakoi, mutta hoidossani kehotettiin unohtamaan tupakoinnin lopettaminen juomisen lopettamisen yhteydessä. Liika on liikaa. Viina tuhoaa kuitenkin oman ja muiden elämän, ja se tupakka voi odottaa parempia päiviä. Niitä tulee kyllä. Rauhoittavat lääkkeet on tärkeämpi lopettaa, jos ei niitä välttämättä tarvitse (muuhun kuin alkoholin vierotusoireiden hoitoon). Alkoholistille eivät rauhoittavat tms. sovi.
Toivotan hyvää alkua raittiiseen elämään (jos haluat sitä). Saattaa tuntua tässä vaiheessa uskomattomalta, mutta mies ei tarvitse viinaa. Ajan kuluessa se muodostuu tarpeettomaksi ja elämä taas elämisen arvoiseksi. Jos kirjoittelet tänne, minä ainakin luen mielelläni näin hyviä ajatuksia. Hyvää viikonloppua!
Hetken tuumin tuota äskeistä kirjoitustani, ja pakko lisätä siihen heti.
Kyllähän se suurin syy itselläni juomiseen varmaankin on asiat joita ei ole kyennyt kohtaamaan / käsittelemään. Niiden asioiden käsittelyyn olisi pakko saada apua. Samoista asioista varmasti osittain (+viina) johtuu myös tuo masennus johon minulla nyt on kokolailla toimiva lääkitys, kunhan en joisi. Se on sellainen oravanpyörä jossa asioita pakenee viinaan, “saadakseen” ne pahempina takaisin. Hukkuvathan ne sinne sekaan, mutta mikä on sitten sen hinta. Kaiken muun pilalle meneminen…
Ei se helppoa ole, ainakaan ennen viisasten kiven löytämistä. Ensimmäiset pari viikkoa juomatta ovat tietysti hieman raskaita johtuen jo fyysisistäkin vaikutuksista. Vaikeimmat hetket tulevat kuitenkin sitten, kun on taas kunnossa ja alkaa miettiä että eihän tässä mitään ongelmaa olekaan. Siksi päivä kerrallaan on hyvä mennä ja pohtia tuntemuksiaan aluksi päivittäin. Takaan että itsetutkiskelu (=asioiden pohtiminen) tuottaa hedelmää myöhemmin.
Mutta vielä syystä juomiseen. Alkoholisti kehittää aina jonkun syyn juomiseen (esim. hyvä fiilis, huono fiilis, tasainen fiilis). Tein aluksi itselleni selväksi että sellaista syytä ei ole, minkä takia joisin, koska juominen tappaa minut. Ehkä se asioiden käsittelemättömyyskään ei saa olla syy juomiseen, mutta kuten sanot, niiden käsittely on ehdottomasti avain toipumiseen. Suurimmalla osalla suurkuluttajista masennus johtuu viinasta. Lopetin mielialalääkkeiden syömisen, kun lopetin juomisen, koska en enää tarvinnut lääkkeitä juomisen henkisten vaurioiden korjaamiseen.
Nykyisin ajattelen alkoholismiani postiivisena asiana. Ilman sairauttani en olisi ikinä miettinyt yhtä paljon elämääni ja tunteitani…ja elänyt loppuelämäni samassa sumussa kuin moni ns. taviksista tekee. Päivä kerrallaan eläminen tekee jokaisesta päivästä erityislaatuisen ja siihen kiinnittää paljon huomiota. Tänään olisi tarkoitus lähteä etsimään uutta pukua. En pidä vaatekaupoista, mutta oikeastaan uuden puvun saaminen on ihan kiva juttu. Tai oli miten oli, tarvitsen sellaisen
Erinomainen kirjoitus Novamob:lta- Aivaan samoin olen kokenut masennuksesta toipumisen. Alkoholihan sen pääasiassa aiheutti ja aina pahensi asioita.
Samaa mieltä olen myös tuosta itsetutkiskelun tärkeydestä ja että ns tavikset eivät useinkaan sitä tee. Sehän kuuluu myös AA.N ohjelmaan mutta aivan mainiosti sen voi itsenäisesti tehdä.
Olen huomannut, että itse asiassa hyvin harva tietää kunnolla, mitä elämältään haluaa ja vielä harvemmalla on suunnitelma, miten sen aikoo saada. Suunnitelmahan tarkoittaa että se on kirjoitettu ja aikataulutettu, muutenhan on kyse vain haavekuvista.
Itselläni oli viime vuosituhannen puolella lista asioista, joita halusin tehdä ja niistä totetui 95% huomattavasti nopeammin kuin olin kuvitellut. Ne olivat ihan kunnon, juttuja mm maailmanympärimatka, uuden tutkinnon suorittaminen ym.
Tein myös uuden listan,mutta tuhosin vuosia ja mahdollisuuksia alkoholin kanssa, jolla yritin parannella pettymyksiän ja masennuksiani. Hölmöä hommaa. Nyt minulla on uusi lista.
Itseensä tutustumisessa minua on auttanut myös kait AA:lta lainattu luettelo, jossa olen luetellut asioita, joista olen kiitollinen ja toisaalta asioita, joita häpeän ja jotka olisivat saaneet olla tekemättä.
Niinkin yksinkertainen asia kuin näitten ikävien asioiden paperille pistäminen (oikeastaan tietokoneelle) on helpottanut huomattavasti. Jos ikävyydet vain pyörii sekaisenana päässä, niin ne rasittaa jatkuvasti. Siksi olen myös kokenut päiväkirjan kirjoittamisen erittäin hyödyllisenä. Lisäksi on ollut mukava havaita, että niitä kiitollisuus juttuja on todella paljon.
No niin. Näin niitä asioita sitten taas hoidetaan. Yksi perheriita ja 4 pv juomista kaksin käsin. Ei helvetti. Nyt sitten yritetään kärvistellä ettei enää tarttuisi pulloon kiinni. Olo on aika saatanan masentunut ja pettynyt.
Samalla oppii tuntemaan paremmin suhtautumistaan alkoholiin. Kuukausi tai muut “keinotekoiset” rajat johtavat vain entistä kovempaan juomiseen ja pettymykseen. Olet varmasti ennenkin huomannut asian.
A-klinikka on hyvä paikka käydä keskustelemassa ja sitä kautta on mahdollista myös selvittää muita apua tarjoavia tahoja.