Vuosikatsauksen paikka

Me Lopettajat
21

Moi!

Tuttuja on sun ajatukset mullekin. Tuntuu kuin itse ois kirjoittanut niitä. Tuo juomisen kehittyminenkin hiipi samalla tavalla elämään. Omista ystäväperheistämme on ihan sama havaittavissa, monet tavalliset työssäkäyvät perheenäidit ja -isät vetävät nykyisin aika paljon viinaksia viikonloppuina ja viikollakin, duunareista akateemisiin. Onkohan elämä loppujen lopuksi kuitenkin nykyisin niin helppoa, että vapaa-aikaa jää melkein liikaa eikä sitä osaa oikealla tavalla käyttää. Jos siis vaikka 70-lukuun vertaa. Vaikka juotiinhan sitä silloinkin.

Mainitsit tuosta perjantailevottomuudesta. Mulle se perjantai oli ensimmäisillä viikoilla se vaikein päivä. Sitä turhautumisen, tylsyyden ja levottomuuden määrää! Halu oman elämän muuttumiseen (lasten takia!) oli kuitenkin juomahalua suurempi, joten jotenkin sain ne perjantaitkin selätettyä. Lauantaihin ei samaa fiilistä liittynyt, vaikka tapoihini olikin lauantaisin kuulunut tissutteleminen heti aamusta alkaen. Sunnuntaiaamuisin aloin aikaisemminkin aina siivoamaan (ahdistusta ja syyllisyyttä pois) ja sitä teen edelleenkin, sillä erotuksella että syyllisyys siivousta tahdita. Yhtä siistiä tulee kuitenkin :smiley: .

Hyviä asioita tulee koko ajan lisää, kun pysyt raittiina. Karkkia ja muutakin herkkua kuluu ehkä enemmän, mut hiljalleen joistakin sellaisista pikkuasioista rupee iloa löytymään. Ja tämä mahtavalla kahden kuukauden raittiuskokemuksella sanottu :smiley: . Parasta antia on mulle ollut 13-vuotiaan tyttäreni selvästi havaittava rentoutuminen. Yhden kerran asiasta hänen kanssa keskustelin ja sanoi huomanneensa, ettemme (minä ja hänen isänsä) enää juo ja että se tuntuu hänestä hyvältä. Tää onkin niin tärkeä juttu mulle, että ajatuskin juovuksissa sen edessä esiintymisestä tuntuu nyt mahdottomalta. Ja pienempi lapsi on vasta 8 v., joten hyviä raittiina pysymisen syitä asuu tässä talossa vielä pitkään :smiley: :smiley: :smiley:. Syyllisyyttä tunnen kyllä siitä, että olen niin paljon niiden edessä juonut. Tehtyä en saa kuitenkaan mitenkään tekemättömäksi, tulevaan voin vain vaikuttaa.

Omien tapojen muuttaminen on haastavaa, mut ei onneks mahdotonta! Aika auttaa tässä hommassa kivasti, kunhan vaan pitää korkin kiinni ja menee eteenpäin raitis päivä kerrallaan. Siitä tulee sitten se uusi elämäntapa. Ja vähänkö palkitseva sellainen.

Tällainen tilitys tuli mieleeni. Makeeta lauantai-illan jatkoa sulle :smiley: !

22

Kiitos ihanista viesteistä Jilla ja Kehä! :slight_smile: Joo, viikonloppu on tuntunut sekä mukavalta että pitkältä (siis hyvällä tavalla). Oudon rauhallinen ja tasapainoinen olotila normaaliin tunteiden vuoristorataan verrattuna! :smiley: Ja itse asiassa odotan huomista töihin menoakin ihan rauhallisin mielin, kun tiedän kerrankin aloittavani uuden viikon levänneenä ja akut ladattuina. Viime viikollakin taisin hämmästyttää työkaverini, kun loppuviikosta jo liityin aamukahvittelijoiden pirteään sakkiin, sen sijaan että olisin työpäivän ekat tunnit luimistellut hiljaa omissa oloissani… :laughing: No, eihän ne muut oikeesti huomaa mitään, mut ei se haittaa, minä huomaan!

Kehä kirjoitit siitä kuinka yleistä runsas juominen on monissa tuttavaperheissäsikin, taustoista riippumatta. Samaa voisin sanoa minäkin. Ollaan siis ylpeitä, että me ollaan ainakin herätty tähän asiaan ja yritetään tehdä sille jotain. Lapset ovat hyvä motivaation lähde, ovat he sitten minkä ikäisiä tahansa. Vaikka omat lapset alkavat olla jo isompia, niin yhtälailla haluan olla aidommin ja enemmän läsnä heidän touhuissaan. En halua että heillä on turhaan huoli minusta, vaan minun pitäisi olla se joka kantaa huolta heistä. Ja toivon myös saavani nauttia mahdollisista lapsenlapsista joskus sitten aikanaan selvin päin, niin että minut voi luottaa heitä hoitamaan. Kauhukuvissani taas olisin joku alkoholista dementoitunut säälittävä “kännimummeli”, joka ei älynnyt lopettaa ajoissa, vaan tuhosi itse elämänsä… hui!

No, tuosta edellisestä synkästä ajatuksesta huolimatta, tosi valoisalla mielellä täällä ollaan ja nyt sitten vaan samalla asenteella uuteen viikkoon! Tällaisia mietteitä tänään päivänä 8… :smiley:

23

Mukavaa lukea hyvän mielen kuulumisia! :slight_smile:

Minä olen puolestani parhaillaan töissä, mutta kohta lähden täältä hipsimään ulos raikkaaseen ulkoilmaan ja kotiin, ja odotan puolestani maanantaita joka on minulle ihan vapaata vapaata. :slight_smile: Päätoimisen opiskelijan elämä etäjaksolla on hulppean keveää, kun töissäkään ei saa käydä liikaa ettei mene opintotuet mutta kuitenkin sopivasti. Ja mieluisaa keikkatyötä on tarjolla koko ajan tutulla työnantajalla, tuttujen ihmisten parissa.

Levottomat perjantaifiilikset tuttuja kans, mutta loppuivat yllättäen sillon kun siirtyi vuorotyöhön. Viikonpäivät menettivät ikäänkuin erillisen merkityksensä, paitsi että sunnuntaina tulee tuplapalkka. :smiley:

Mutta tuosta herkuttelusta alkoholin korvikkeenahan mun piti taas sanoa, että on ihan tuttua hommaa. Suklaanarkomania on sitä luokkaa, että saan suklaapatukoista toisinaan kovempia kiksejä kuin ikinä päihteistä. Retkahduksesta seuraa ahmiminen, siitä paha olo jota siirtää eteenpäin ahmimalla lisää suklaata. Sitten seuraa laskuvaihe, paha olo, kuin krapula.

Ja sitten taas paluu ruotuun, pariksi päiväksi entistä askeettisempaan karppaukseen, jossa sallittuja ovat vain rasva ja proteiini, ilman hiilihydraatin hiventäkään. :mrgreen:

Mutta hyvillä mielin mennään!

Syystuulet, minusta on kiva että sinäkin olet tullut tälle foorumille. : )

24

Ja minusta on kiva, että kirjoitit mun ketjuuni, Ketostix! Thänks! Mutta, mutta…

… ootko nyt ihan varma että puhut nimenomaan suklaasta?! :open_mouth: :laughing:

Eikun jookun, tollaistahan se just on! Koukussa ollaan… Eilenkin meni vielä riisisuklaata ja jätskiä melkoiset määrät, mahtoikohan jopa suurkulutuksen raja ylittyä? Mutta nyt yritän taas tosissani vähennellä näin uuden viikon alkajaisiksi! :smiley:

25

^ Joo puhun puhun, mutta en mä nyt sentään parin päivän välein retkahtele. :smiley: Korkeintaan parin viikon välein, onneks.
Sen retkahduksen ja suklaa-orgioitten jälkeen vaan kurinalaisuus on entistäkin piukempi ja askeettisempi parin päivän ajan. Liha tottelee kuria! : )

Huh, muistelin just kun pari viikkoa sitten ahmin suklaata julkisella paikalla; patukka toisensä jälkeen: Fazerinaa, Geishaa, jooo riisisuklaata !!! ja sitä ihanan perverssin makuista salmiakki-suklaata!
Himokohtaus oli iskenyt yht äkkiä työpäivän jälkeen; keskellä Kampin kauppakeskusta.

Joku ukkeli tuijotti mun suklaansyömistä. Onneksi olen nykysin melko normaalipainonen ja olin jopa ihan nätisti laittautunut, niiin en saanut onneksi mitään itsetunnon-luhistumiskohtausta tyyliin “yhyyy taas mä ruma läski ahmin suklaata”. :smiley: :angry:

26

Monet ovat kirjoitelleet täällä, että viime aikoina on menty hieman alakuloisissa tunnelmissa. Eiköhän se ole aika yleistä tässä maassa tähän aikaan vuodesta, siis ihan kaikilla?

Mulla taas on ollut jo monta päivää poikkeuksellisen hyvät fiilikset, johtuen varmaan juomatauon onnistuneesta alusta. Mutta kyllä ne hyvätkin päivät saattaa juotattaa yhtä lailla kuin huonotkin.

Maanantaina sain yllättäin erittäin iloisia uutisia mieltä painaneen raha-asian selviämisestä parhain päin. Normaalisti olisin siinä tilanteessa kyllä mitään miettimättä hipsaissut suoraan viinipullon hakuun ja maljoja kilistelemään, totta kai! Ainahan on hyvä syy juoda, mutta varsinkin iloon ja suruun! :wink: Harmi vaan, että kun tota kaavaa toistaa tarpeeksi monta vuotta, niin ne ilon aiheet alkavat pikku hiljaa käydä vähiin… Sen jälkeen monet sitten juovatkin enää vain unohtaakseen kaiken, pärjätäkseen taas edes seuraavaan päivään saakka…

No, se maanantai päättyi kuitenkin ihan kivasti iltalenkin kautta saunaan. Mulle saunominen toimii muuten erittäin hyvänä pikarentoutuksena, varsinkin tähän aikaan vuodesta. Sen jälkeen nukunkin paremmin. Mietiskielin vaan silloin, että mulla on näköjään sekä huono että valikoiva muisti. Että oikeesti edes sen hetkisen verran mietin juomisen mahdollisuutta siinä keskellä maanantaita, kun lähes tasan viikkoa aiemmin olin vuorotellen hikoillut ja palellut ihan jostain muusta syystä… :frowning: Vaikka jokainen selvä päivä on hieno saavutus, niin toisaalta tää 1½ viikkoa on toipumisessa tosi, tosi lyhyt aika. Mutta jostainhan se pitää aloittaa ja nyt heräilen tyytyväisenä päivään 11! :smiley:

27

Hienoa Syystuulet, upeaa!

28

Jess, hienoa! :smiley:

Minullakin kyllä tosi hyvät fiilikset vuodenajasta huolimatta (tai ehkä juuri sen ansiosta), koska olen ihan henkeen ja vereen syys-ihminen! <3 Syksyn romanttinen melankolia on nyt dramaattisimmillaan, ja siihen voi lisätä lämmintä valoa vaikkapa kynttilöillä.

Depis iskee vasta sitten talveen kyllästyessä joskus tammi-helmikuussa, jos on iskeäkseen. Ei se välttämättä iske. Viime talvena kyllä iski aika rajusti, kun palasin Intiasta helmikuun puolivälissä, ja kotimaassa odotti paukkupakkaset ja hanget korkeat nietokset.

Ulkona meinaa paistaa aurinko! : ) Jatketaan!

29

Kiva lukee sun hyvistä fiiliksistä. Jostain pitää jokaisen aina aloittaa ja jokaisesta raittiista päivästä pitää ja saa iloita ja olla ylpeä, oli sitä ollut juomatta viikon tai vaikka vuoden. Ne ekat viikot oli ainkin mulle tähän astisista vaikeimpia, koska ero entiseen oli niin suuri. Äkillinen omien tapojen muuttaminen vaatii paljon.

Syy minunkin fiilisten laskemiseen selvisi, kun migreenikohtaus iski tänään. Mulla on klassinen migreeni, joka vaivaa onneks vain harvoin nykyisin ja siksi en osannutkaan yhdistää äkillistä mielialan laskua tulossa olevaan kohtaukseen. Nyt sit pari päivää menee tän kanssa ja sitten on odotettavissa taas normaalia oloa.

Mukavaa alkavaa marraskuuta ja tsemppiä!

30

Jaahas. Kokeilin sitten eilen “kohtuukäyttöä”, eikä kyllä edelleenkään toimi mun tapauksessani… :frowning: :frowning: :frowning:

No, oikeastaan en edes kuvitellutkaan toimivan, kunhan nyt vain jollain verukkeella annoin itselleni luvan juoda. En vaan kestänyt ajatusta ihanasta juhla-ateriasta ilman paria viinilasillista… Varsinkin kun muille saman pöydän ääressä istuneille se juoma maistui myös (lapset eivät onneksi olleet kotona eilen).

Kieltämättä oli ihan hauskaa sen muutaman tunnin ajan, minkä ateriasta nautimme. Se pyhäpäivän raukean joutilas olotila nostatti vielä omalta osaltaan tunnelmaa…

Mutta kun se ei koskaan jää siihen muutamaan, vaan loppujen lopuksi sitä taas tissutteli mietoja juomia lopun illan, kunnes menin nukkumaan. Siinä vaiheessa hilpeä nousuhumala oli muuttunut tasaiseksi sameudeksi, mielenkiintoiset keskustelut lakanneet ja ainoa tunne oli enää väsymys.

Olen totta kai pettynyt itseeni. Juhlapäiviä tulee aina uusia, ne ovat vain yksi tekosyy lisää juomiselle… Joten oman ajattelun tässä on pakko muuttua!! En ymmärrä miksi aina sorrun, vaikka noiden raittiiden viikkojen perusteella jo tiedän, kuinka lyhyt se alkoholin tuoma ilo on ja kuinka paljon paremmalta & tasapainoisemmalta KAIKKI tuntuu raittiina.

Onneksi tänään ei kuitenkaan (ilmeisesti tauosta johtuen) ole pahemmin ollut krapulaa (saatika vielä ikävämpiä oireita) ja olen pystynyt viettämään melko normaalin sunnuntain ulkoillen, ruokaa laittaen ja muita kotitöitä tehden. Ei ole myöskään minkään valtakunnan himoa jatkaa juomista.

Minulle se onneksi toimii jo melkoisena “pelotteena” aina sunnuntaisin, että tiedän kuinka juominen pilaisi maanantain työpäivän totaalisesti. Niitä kamalia maananataitakin on tullut aikoinaan koettua melkoinen määrä, enkä enää kestäisi niitä (varsinkaan henkisesti)…

Olen taas tänään lueskellut palstan kirjoituksia, niistä saa aina ihanasti lisäpuhtia, kun itsella on voimat vähissä. Sitruunapippurin ketju on ihan mahtava, kiva kun jaksat vielä välillä päivitellä mietteitäsi sinne. :slight_smile:
Ja nyt ei sitten muuta kuin jatketaan eteenpäin, toivottavasti taas vähän viisastuneena…

31

Heippa.
Olen ollut tilanteessasi lukuisia kertoja. Tiedän siis tunteesi; vaikka krapulaa ei olekaan, olo on hyvin pettynyt.
Minun kohdallani antabus on ollut ainoa keino selvitä noista impulsiivisuuden hetkistä. Mieleni heittelehtii välillä juomisen kanssa kunnolla, en voi luottaa ollenkaan itseeni, korostan sanaa TOISTAISEKSI. Siispä annan antabuksen huolehtia siitä, mihin en itse kykene.
-Aina olen kuitenkin ollut tyytyväinen hetken mieliteon jälkeen etten ole voinut juoda!! (käänteisesti yritän ajatella, eikä minun tarvitsekaan!)
Jollekin se voi olla joku muu keino, AA esim., ja toki itsekin käyn A-klinikalla… terapiassa myös, joten täysin antabuksen varassa en ole.
Raittiin ajan kuluessa mieliteotkin pienenevät näköjään… kaiken tämän varmaan tiedätkin. En nyt vaan muuten osaa tsempata, yritän kuitenkin!
Paljon pohdintaa, ja itsensä tuntemisen opettelua… ainakin minulla edelleen.
Teikkis

32

Voi kiitos, Teikäläinen! Ihanasti kirjoitettu, pelastit päiväni! :slight_smile: Toivottavasti voin jonain toisena päivänä itse tehdä saman jollekin muulle, eli pistää hyvän kiertämään!

Aiemmin tänään tunsin kyllä itseni aika tyhmäksi, kun ensin tulen mukaan Lopettajiin ja sitten jo parin viikon kuluttua kirjoitankin juoneeni taas… :frowning:

Mutta en oikein usko pääseväni näiden asioiden kanssa eteenpäin muuten kuin olemalla mahdollisimman rehellinen sekä itselleni että muille.

Sanasi saivat minut myös ensimmäisen kerran harkitsemaan Antabusta. Olen luonteeltani melko impsulviinen henkilö, joten tuollainen “tukikeppi” voisi tehdä minulle hyvää, etten enää ainakaan intoutuisi juomaan vain hetken mielijohteesta.

Kiitos vielä kerran, Teikäläinen! :slight_smile: Nyt jo paremmilla fiiliksillä kohti uutta viikkoa…

33

Kiitos itsellesi.

Rehellisyys itselle on ainoa tie! Monessakin asiassa.
Antabus on toki oikesti vaan tukikeppi… muu ajatustyö tulee sitten mahdolliseksi kun se rimpuilu/ahdistuneisuus juomisesta jää taaemmas.
Minä en ole edes varmaankaan sellainen ihminen jolle antabusta ensimmäiseksi ehdotettaisiin, juon kohtalaisen harvoin, en putkia, osaan jopa joskus juoda sen mitä olen suunnitellutkin… olen ns. normaalin alkoholinkulutuksen rajoissa todellakin.
Mutta.
Kun en halua juoda, ja kuitenkin sitä teen. Se on sietämätöntä. Ja retkahdettuani saattaa tapahtua kaikenlaista ikävää, saatan todella olla holtiton. Ja kun juon, parin päivän päästä tekee jo taas mieli, juonkin jo kohta usein. Aivosolut herätelty, niin niiden himojen alasajaminen on todellakin työlästä!

Itse jouduin vuoden kokeilemaan miten antabusta kohdallani käytän, ja nyt olen päätynyt tuohon jokapäiväiseen lääkkeeseen aamuisin. Minulle ei tule mitään sivuvaikutuksia, paitsi se ettei tee edes mieli viinaa…joka on ihanaa, kuten totesin! Joillekin kai voi tulla, enkä tiedä mitä ne sitten on.

Mutta jokaisella kai on se oma tie kuljettavanaan…

Minäkin tulin kiitoksistasi oikein iloiseksi!

Teikkis

34

Harmi syystuulet, että pääsi käymään noin. Nyt tarkkana vaan, että ei tulisi tavaksi. Varmaan tiedätkin miten helposti se käy ja kokemukseni mukaan se käy vielä helpommin jos on sen kerran onnistunut juomaan siinä mielessä kohtuudella, ettei aiheuttanut itselleen pahempaa oloa, eikä ilta päätynyt katastrofiin. Hyvin pian saattaa luulla että kyllähän minä tämän hallitsen. Minä en ainakaan hallitse, mutta sekin on täytynyt elämässä aina silti kokeilla.

Antabus on hyvä, auttaa juuri siihen jos yksi kaksi saa päähänsä että nytpäs minä otan vähän. Itse olen huomannut että pystyn olemaan juomatta paremmin jos viinaa tekee ihan todella mieli. Se ajatus alkaa jo ajoissa yleensä ja kerkeän varautuun siihen ja vetään jollain sisulla läpi. Mutta sitten, jos päivä on mennyt hyvin ja aivan puskista odottamatta tulee se fiilis et kai nyt yhden tai kaksi voi, niin sitten ollaan vaarassa :exclamation: se ei ole minulla se voimakkain “nyt viinaa tänne ja äkkiä olo” vaan nimenomaan sellainen ajatus, että kai ruuan tms kanssa voisi ihan vähän. Siinä on hirveän helppoa vaan tarttua pulloon, järki ei pelaa yhtään kun ei ole varautunut. Antabus on siitä kiva, että sorryyyyyy ei voikaan hörppästä :sunglasses: ja kuten täälläkin viisaasti usein leiskautetaan, niin ikinä ei ole aamulla harmittanut se, jos ei olekaan juonut! Näin se on. Antabus on nimenomaan mielestäni loistava äkillisiin mielihaluihin, niihin missä järki on kyllä häipynyt jonnekin tästä päästä ja vissiin koko valtiosta :unamused:

Mutta nyt on tärkeintä että jatkat aiemmin hyväksi havaitulla tiellä ja jatkat ajatusten kirjoittelua. Tartut siihen raittiuteen mitä sinulla oli, mutta muista silti tämä juomakertakin äläkä pyyhi villaisella. Minulle sano joku kivasti, että ei minulta kukaan vie niitä päiviä/viikkoja mitkä ennen repsahdusta olin juomatta, ne pysyy siellä. Näin on sinullakin. Nyt vaan eteenpäin niinkuin mummeli hangessa. Hieman kannattaa oman kokemukseni perusteella rypeä siinä mitä kävi, mutta ei niin paljoa että alkaa tuntuun siltä että ei enää kuuluisi tänne ja että peli olis menetetty. Itsellenihän kävi niin, kun myös suht aikaisessa vaiheessa menin ja join. Ja joinpa jonkinlaiseen ahdinkoon seuraavanakin viikonloppuna, että sillain… Sen kokemuksen perusteella nimenomaan kehotan nappaan siitä raittiuden kelkasta nyt heti uusiksi kiinni, älä jää viinan kyytiin! Raittiuskelkan perään vaan juoksujalkaa ja loikkaat vauhdilla kyytiin, tsemppiä ja kiva kun olet täällä edelleen! :slight_smile: kaikki eivät palaa.

35

Voimia! Jatka yrittämistä, eihän tämä helppoa ole, eikä pidä ollakkaan, onhan vastassa melkoiset voimat. Tunsin itsekin totaalista ulkopuolisuutta ihmiskunnasta, kun kävin perjantaina kaupassa, kun näytti lähes kaikilla olevan alkon pussseja ja kaljalaatikoita ostoksina. Vaikeaa on olla ottamatta, syitä olisi; juhlia ja suruja.

36

Niin ja sehän on täälläkin huomattu kuinka moni luulee näkevänsä, että KAIKKI muut juo. Sitten sitä meistä jokainen vuorollaan huomaa yhtäkkiä, että eihän se itseasiassa menekään niin. Minäkin olen havahtunut että kyllähän tuossa moni juo juu, mutta itseasiassa enemmistö tutuistakin viettää ihan viinattomia viikonloppuja, eikä moni ota edes ruualla punkkua. Eikä saunassa kaljaa, eivätkä edes mieti sellaisia. Niitä ihmisiä on paljon, samoin kuin niitä on suurinosa joilla on viikonloput täynnä elämää ja se elämä ei ole viinan juonti. Sitä vaan juodessa ajautuu helposti juoviin porukoihin ja luulee, että kaikki on samanlaisia. Sama kun viinahimoisena kaupassa näkee niiden ostoskärryt joilla on juomaa kyydissä ja ulkona näkee vain niitä, jotka kulkee pullo kourassa ja facebookissa huomaa vaan ne baarikeskustelut. Mutta oikeasti jos alkaa katsoon, niin loppuviimein nuo on kuitenkin vähemmistöä :smiley:

37

Niinhän se on, tämä kertoo omasta juomahimosta enemmän kuin muista!

38

Syystuulet, ketjusi otsikkohan on ‘Periksi ei anneta’. Takapakkia tuli tällä kertaa, mutta siitä voi ottaa opiksi, miten seuraavalla kerralla voisi varautua tilanteeseen. Edeltävissä viesteissä on hyviä ohjeita, antabus on hyvä keino impulsiivisten mielitekojen ohittamiseen, mutta kannattaa myös pohtia sitä, missä tilanteissa äkillinen mielihalu iskee ja miten voi varautua etukäteen. Itse olen hahmotellut mielessäni tilanteita, joissa ennen juomishalu on ‘iskenyt kuin salama kirkkaalta taivaalta’ Olen pohtinut, mistä osaan etukäteen tunnistaa tilanteen ja kuivaharjoitellut itsekseni miten kannattaa reagoida/vastata. Ja mieliteko saattaa olla hyvin voimakas, mutta se menee ohi.

39

Kiitos Jilla & KM47 ihanista tsemppiviesteistä! Jillan pitkää viestiä olen lukenut läpi jo monta kertaa. Siinä oli niin paljon hyviä ajatuksia, ettei ihan kertalukemalta edes mennyt kaikki jakeluun! :smiley:

Juu, tarkkana täytyy olla, ettei mun raitistelu ala mennä jojoiluksi… Sitä se on vähän kyllä ollutkin koko syksyn. Ensin 1-2 viikkoa juomatta, sitten repsahdusta päivän pari ja taas takaisin lähtöruutuun. Sen verran on tuota kuviota tullut jo toistettua, että tiedän kyllä hyvin ettei minusta ole kohtuukäyttäjäksi. Vaikka ehkä kerta tai kaksi saattaa mennä tyylikkäästi kohtuudella, niin ennen pitkää määrät kuitenkin taas kasvavat ja palaan samaan melko lailla holtittomaan juomiseen, josta yritän rimpuilla irti.

Kiitoksia myös Jilla, kun kirjoittelit kokemuksiasi Antabuksesta. Kypsyttelen asiaa mielessäni.

Nyt aion yrittää parhaani mukaan tarttua takaisin kiinni raittiuteen. Tänne kirjoittelun lisäksi pidän myös henkilökohtaisempaa päiväkirjaa. Sen pitäminen auttaa minua muistamaan paremmin kaiken tapahtuneen ja pitämään myös epäonnistumiset mielessä, silloin kun taas tuntuu että menee jo “liian hyvin”. Yritän siis ottaa opikseni tapahtuneesta, mutta jatkaa silti sitkeästi eteenpäin. Tänään en juo ja se on jo hyvä alku.

Olen muuten minäkin monta kertaa näitä kirjoituksia lukiessani miettinyt, että mitäköhän mahtaa kuulua kaikille niille ihmisille, jotka kirjoittivat tänne innoissaan yleensä noin kahden viikon ajan ja sitten vaan katoavat jonnekin? Monet eivät palaa lainkaan, jotkut palaavat vain kertoakseen retkahtaneensa ja katoavat sitten lopullisesti. Minä en halua luovuttaa niin helpolla, vaan päinvastoin, sisuuntua entistä parempaan yritykseen.

40

Kiitos vielä sinullekin, Kynsilaukka! :slight_smile: Luin viestisi vasta sen jälkeen, kun olin saanut väkerrettyä oman tekstini (tuossa yllä ^).

Yritän nyt valmistautua paremmin niihin tilanteisiin joissa juomahimo iskee, ja opetella myös pääsemään niistä yli. Tuo kuvailemasi “kuivaharjoittelu” kuulostaa hyvältä idealta. Aion kokeilla sitä.

Olen jo tämän kuluneen syksyn aikana huomannut, kuinka tärkeää on käydä raitistumiseen liittyvää ajatusprosessia läpi. Pelkkä juomisen lopettaminen ei riitä.

Ennen tätä syksyä olin elänyt monta vuotta ilman muutamaa päivää pidempiä juomataukoja, enkä ollut koskaa kauheasti edes miettinyt juomistani. En usko että olisin nytkään pystynyt pitämään edes parin viikon taukoja, ilman sitä ajatustyötä mitä olen loppukesästä alkaen tehnyt. Ihan ratkaisevana apuna minulla on ollut tämä plinkki, täältä luetut kokemukset ja ajatukset. Täällä aion siis pysytellä jatkossakin. Onnellista ja raitista alkavaa uutta viikkoa teille kaikille kanssakulkijoille! :slight_smile: