vuosi viinittä

Hei

Olen lueskellut tätä palstaa vuoden verran. Näköjään viime syksynä mietin päätöstä lopettaa viinin lipittäminen vuodeksi. Sitten kuitenkin vain vähensin…vähäksi aikaa. On se ihme, miten pikkuhiljaa hyvät päätökset sitten unohtuvat ja vanhat tavat palaavat.

Nyt syksyllä päätin, että riittää. Olin aivan raivona itselleni lomalla, kun joka päivä viideltä oli saatava iltapäiväolut ja sitten ainakin pari lasia viiniä ruoan kanssa. Ihan selvä päivä vaati kauheaa itsekuria. Puolet loman ihanuudesta meni siihen, kun tuskailin miksi olen niin riippuvainen alkoholista.

Nyt olen ollut kuusi viikkoa juomatta. Tämä on ollut yllättävän helppoa. Muutaman kerran tehnyt enemmän mieli, mutta asia korjaantunut suklaapatukalla. Olen niin suuresti nauttinut uudesta olotilastani, että sen voimalla tämä aika on mennyt.

Ongelmani, johon haen vertaistukea on se, että mieheni ei millään jaksa ymmärtää tätä lopetuspäätöstäni. Hän haluaisi edelleen viiniseuraa lauantai-iltoihin. Hän on ihan vihainen minulle, kun en enää juo hänen kanssaan. Hänen mielestään olen vain nipo, kun lopetin kokonaan. Hänen on vaikea ymmärtää, että vaikka en ole suurkuluttaja, niin alkoholi tuottaa minulle masennusta ja suurta ahdistusta.

On minulla itsekuria, mutta aikapaljon vaatii tässä vaiheessa, että viitsii selvin päin katsella kun toinen juo. Juhlatilanteita en koe ongelmaksi. Kivempi vaan kun aamulla muistaa kaiken. Mutta tämä “sivistynyt” lauantai-iltainen parisuhteen hoito viinin merkeissä, miten selvitä siitä tai mitä sen tilalle. Nyt vietämme lauantai-illat erillään. Minä lasten kanssa sohvalla karkkia mässyttäen ja videoita katsellen.

Olisi todella kiva kuulla kokemuksia muilta, oletteko painineet samanlaisten ongelmien kanssa.
Toiseksi olisi mukava kuulla missä vaiheessa alkaa tehdä tiukkaa, että osaisi varautua. Olen ajatellut, että sitten haen ammattiapua, kun en enää itse pärjää tai motivaatio alkaa heikentyä. V