Moi,
Tänään se on, toivottavasti loppuelämän ensimmäinen päivä. Miten olen tähän päätynyt? Vastaus on kyllästyminen ja huoli omasta terveydestä. Lyhyt kertomus omasta riippuvuustaustasta:
Viikonloppujuominen alkoi jo teininä, kuten monella kaltaisellani 90-luvulla nuoruutta viettäneellä teinillä. Alkoholilla on aina ollut tietty rooli elämässä ja se on myös vahvasti liittynyt omiin ystävyyssuhteisiin, kavereiden näkemiseen ja yhteisiin mökkiviikonloppuihin. Juominen ei koskaan ole ollut “aikuismaista” tai sivistynyttä. Aina kun juhlan paikka on ollut, on juominen viety päätyy asti ja aamulla on ollut krapula.
Juominen ei kuitenkaan nuorena koskaan “ hirttänyt” kiinni ja se painottui juuri em. tapaamisiin kavereiden kanssa. Historiaan liittyy myös useampi ajanjakso, jolloin en ole käyttänyt alkoholia ollenkaan. Pisin aika 2 vuotta. Myös työt ovat aina hoituneet ja alkon käytön takia en töistä ole vielä kertaakaan ollut pois.
Mitä sitten tapahtui ja mikä johti siihen, että nyt kirjoittelen täällä. Minulla on taustalla peliriippuvuustausta, jota olen viimeiset 8 vuotta hoitanut. Pelaaminen on nykyään taaksejäänyttä elämää, kiitos pitkien hoitojen, retkahtamisten, vertaistuen ja vapaaehtoistoiminnan. 3 vuotta puhdasta elämää takana ja toivottavasti siinäkin, koko loppuelämä.
Kaksi vuotta sitten kaikki näytti vielä hyvältä, oli parisuhde, terveys ja usko tulevaan. Sitten tuli ero. Eron jälkeen ajattelin, että en ratkea ryyppäämään, koska päihteettömyyttä oli jo muutama vuosi takana ja ajattelin, etten ole “niin heikko”, että pulloon tarttuisin.
No kuinkas kävikään. Korkki narahti auki. Ensin joka toinen viikonloppu, sitten joka viikko..Aikaa kului ja alkoholitoleranssi kasvoi. Sitten alkoa alkoi mennä viikollakin, kaljaa, sitten viiniä ja lopulta jos seuraava päivä oli etäpäivä, niin viinaa. Viime syksynä olin tilanteessa, että viikkoon mahtui yleensä 1-2 alkoholitonta päivää ja määrät kasvoi. Tajusin, että olen sairastunut alkoholismiin ja olen se alkoholiriippuvainen (peliriippuvuuden lisäksi), jollaiseksi en koskaan kuvitellut tulevani.
Päätin jo syksyllä, että tämän täytyy muuttua. Kävin syksyllä juttelemassa työterveydessä aiheesta ja sain antabuskuurin. Antabus toimikin hyvin, mutta nosti omat maksa-arvot vaarallisen korkeiksi, joten jouduin lopettamaan sen. Juominen jatkui, mutta ajatus lopettamisesta on koko ajan ollut takaraivossa.
Nyt joulukuun 2025 alussa päätin, että seuraavan vuoden olen juomatta ja yritän lopettaa kokonaan alkoholin käytön. Aion kirjoittaa tänne omia fiiliksiä matkasta, tunteista, sudenkuopista ja toivottavasti, onnistumisista.
Olen tehnyt lopettamiseen suunnitelman ja varannut aikoja työterveydestä päihdehoitajalle sekä labratesteihin nyt tammikuulle sekä menen ensi viikonloppuna elämäni ensimmäistä kertaa AA-kerhon verkkoistuntoon. Uskon, että samoilla keinoilla, jolla pelaaminen on saatu loppumaan, myös alkoholi jää historiaan. Vertaistuella on siinä iso merkitys.
Tsemppiä kaikille saman ongelman kanssa painiville.
