Pitkästä aikaa ajattelin tännekin päivittää kuulumisia. Sillointällöin olen täällä käynyt lueskelemassa, mutta kirjoittaminen on jäänyt. Kai sitä alkaa olemaan muut asiat kuin alkoholi päällimmäisenä mielessä.
Mutta asiaan. Muutaman päivän päästä oli tarkoitus kirjoittaa vuoden kestäneestä raittiudesta. Tammikuussa kahdeksan kuukauden kohdalla retkahdin kuitenkin juomaan yhtenä iltana. Ei ollut hauskaa, eihän se juomistapa ollut entisestä mihinkään muuttunut eli lapasestahan tuo lähti. Onneksi jäi vain yhteen iltaan, ja sen jälkeen jatkettu juomattomalla linjalla. Kai se vaan alkoholismi yrittää nostaa päätään, jos sille mahdollisuuden antaa.
No, vuosi tai neljä kuukautta, liekö tulla väliä. Joka tapauksessa elämäni on tehnyt monella tapaa täyskäännöksen vaikka ulkoisesti asiat eivät olekaan niin näkyvästi muuttuneet. Ei enää juomisen aiheuttamaa häpeää, huonoa oloa, rahan menoa eikä muutakaan töissäkäyvän 35+ alkoholistimiehen ongelmia. Vain koska löysin oman pohjani vuosi sitten.
Ei tämä vuosi pelkästään helppoa ole ollut, kuten tuo tammikuinen retkkahdus osoittaa. Vieläkin jotkut tunnetilat aiheuttavat lievää alkoholin kaipausta. Menevät kuitenkin ohi, kun niiden antaa mennä. Muutenkin kun olen hyvä jättämään asioita myöhemmäksi, olen myös nuo alkoholi-impulssit onneksi pystynyt siirtämään eteenpäin. Eipä sitä vielä kertaakaan ole enää seuraavana päivänä miei tehnyt.
Eteenpäin on tarkoitus jatkaa alkoholittomalla linjalla. Päivä kerrallaan. Tarkoitus olisi täällä käydä kuikuilemassa, vaikka kirjoitettavaa tuntuu välillä vähänlaisesti olevan.
Hyvää kevättä ja raittiutta kanssakirjoittajille toivoen
Retkahdusten kautta moni menee eteenpäin, joten ei tuosta kannattane stressiä ottaa.
Tunnetilat, juu. Ne on alkoholistin kompastuskivi. Ittelläni kans vieläkin oikein tiukassa tilanteessa tunne-elämä leikkaa kiinni ja ajatus mömmöistä läikähtää mielessä. Sellaista se on. Kuntoutuvan alkkiksen elämää.
Tulee tavallaan helpottunut tunne monin tavoin siitä, kun lukee näitä onnistujien kommentteja. Ja kuten Alkohollari kirjoittikin, niin piruako niitä yksittäisiä repsahduksia liikaa erittelemään; jos on mokaillut kännissä ammatikseen ja asiakseen esim. 30 vuotta (kuten minä) ja sitten sen yhden kerran vuoden sisään (kuten Jokke) niin mitäs sitten… kun ei ota tavaksi vaan opiksi.
Sairauskertomuksia ja riippuvuussuhteita alkoholiin on varmaan monensorttisia, mutta hieman pelottaa se raittiusaate, jossa yksi tai kaksikin mokaa pilaisi pitkän raittiuden. “Itse perkele tulee ja kaikki on mennyttä loppuiäksi, kun sinä syntinen retkahdit nyt taas. Kaikki tähän mennessä saavuttamasi on nyt mitätöity ja syöksypä nyt koskeen” -ajattelu on mielestäni sitä, joka edesauttaa pelkoja raittiutta kohtaan. Repsahtamiset ovat toki pahasta, mutta monin verroin hirveämpää on ajatella, että se oli nyt tässä tämä projekti, kun tuli taas sorruttua juomaan.
Omista pitkistä raittiuksista retkahtaneena, en enää suhtaudu niihin kevyesti, enkä vähätellen. Ensimmäisellä retkahduskerralla kehitys jatkuvaan tissutteluun vei useamman vuoden. - Kaikki alkoi ulkomaan matkoista, sitten kotimaan matkoista, sitten juhlista, sitten juhlia keksittiin kissanristiäisistä lähtien jne. Tämä kehitys tapahtui pitkän ajan kuluessa ja kaikki alkoi tuosta yhdestä kerrasta. Viinapiru on mestari selittelemään juttuja pään sisässä!
“Omista pitkistä raittiuksista retkahtaneena, en enää suhtaudu niihin kevyesti, enkä vähätellen…”
Jos tuo oli tarkoitettu minulle niin painotettakoon vielä, että retkahdus on minunkin mielestä paskempi juttu, mutta jos sellainen on päässyt tapahtumaan ei tilannetta helpota pätkääkään luovuttaminen, että tämä nyt oli tässä ja ryhdympä joutessani loppuelämäksi juomaan, kun tämä alkottomien päivien putki katkesi ja joudun aloittamaan nk. alusta. En ollut ketään kannustamassa silloin tällöin retkahduksiin jos sitä tarkoitit.
