Vaikkei olisi urheilusta saati jääkiekosta kiinnostunut, voi jokainen meistä nähdä omassa elämässään joskus voittoja ja tappioita. Joku joutuu tappiolle alkoholia vastaan, ja tunteekin sitten saavansa voiton. Joku toinen marssii voitosta voittoon ilman suuria tappioita, joku joutuu kokemaan useita raskaita tappioita eikä voittoja meinaa tulla lainkaan.
Suomen nuoret Leijonat osoittivat esimerkillään, mihin voi yltää kun uskoo omiin mahdollisuuksiin. Tappiotilanteista noustaan voittoon positiivisella asenteella, ja rakkaudella omaan tekemiseen, ja sointuvassa yhteistyössä muiden kanssa.
On helppo sanoa että “se on vain jääkiekkoa” eikä sitä voi verrata kenenkään arkipäiväiseen elämään, tai vetää yhtymäkohtia yhteiskunnan tilanteeseen. Vai voiko sittenkin, edes vertauskuvallisesti?
Suomi on viime aikoina ollut eripuran, riitelyn, pessimismin vallassa. Ilmapiiri on voinut tarttua yksilöihin, ja luoda hälläväli-asennetta, negatiivista uhriutumista, kyynisyyttä.
Tämä ilmapiiri tarvitsi nuorten sankareiden, Puljujärven, Ahon, Kapasen, Juolevin ja muiden iloisten veijareiden tuomaa raikasta tuulahdusta.
Tämän ketjun nimeksi piti alun perin tulla “Valtio-miehen 100 päivää ilman alkoholia”, sillä tipattomat kuukaudet (etenkin tammikuut) on jo niin nähty. On aika asettaa rima leikkimielisesti korkeammalle, vaikka pohjimmiltaan kyse ei olekaan pituus- tai korkeushypystä.
Jopa minä, penkkiurheilua äärimmäisen harvoin harrastavana, katselin eilisen ottelun.
Ei siinä ollut varaa periksiantamiseen, edes hetkellisesti. Mahtavaa pelaamista ja tosiaan, yhteistyötä!
On se niin.
Jos lujasti uskoo mahdollisuuksiinsa niin onhan niitä varmemmin kuin silloin jos lähtee liikkeelle luovuttajana.
Minä täällä mökissä nyt otan yhteen luonnonvoimien kanssa. Kaikin mahdollisin keinoin aion pitää kriittiset paikat sen verran sulana että putket säilyvät ehjinä ja tärkeimmät osat tätä vaatimatonta talotekniikkaani pysyy toimintakuntoisena.
Ja aion voittaa. Kaikilla tätä varten kokoon haalimillani työkaluilla, oveluudella. sitkeydellä ja eliminoimalla luovuttamisen mahdollisuudenkin pois valikoimasta.
Sähkö ja puiden polttaminen on jo käytössä ja nyt viritellään nestekaasulämmittimiä…
voihan sitä noinkin kiusata itseänsä jos on tarpeeksi jääräpäinen ja haluaa, että elämä on yhtä taistelua.
Minä olisin jo luovuttanut aiemmin tuossa samassa tilanteessa ja remontoinut tai sitten teettänyt remontin taloon jotta siinä voisi asua ilman jatkuvaa taistelua. Toinen vaihtoehto olisi, että olisin luopunut koko talosta ja muuttanut johonkin semmoseen asuntoon missä elämä ei olisi yhtä taistelua vaan, että elämässä olisi vähän nautintoakin.
Tokihan minä ymmärrän, että tuo MM:n kirjoitus oli jälleen täyttä vittuilua ja kiusaamista erään näkemyksen kirjoittajille täällä plinkissä. Voi vittu, että osaa olla lapsellinen “mies”.
Sisä- ja ulkolämpötilan ero on nyt sitten liki 50 astetta. Mökissä tarkenee oikein hyvin.
Seuraavaksi paistan lettuja, kun kerran hella on valmiiksi kuumana , mansikkahilloakin on, ja minua nyt sitten vaan sattuu haluttamaan letunpaisto just tänään.
Ehkäpä, niin, moni muu sekä pystyy että haluaa asua mukavammin. Minulla sitten taas, onhan se hiukan rahastakin kiinni, mutta kai myös siitä että kaikkein eniten tässä maailmassa nautin niistä pienistä onnistumisista ja pienistä voitoista. Ihan tämmöisitä , kuten tästä että olenpas saanut mökin siihen kuntoon että pärjään mukavasti näilläkin pakkasilla.
Ihan itse tekemällä, korjailem,alla, varautumalla näihin talviolosuhteisiin… eihän tämä sellaista voittamista ole, kuin ketjun aloituksessa tarkoitettiin, enhän ole edes mitenkään kiklpaillut kenenkään kanssa. Mutta, silti, kun huomaan että ei minun tarvitse pitää itseäni ihan avuttomana luovuttajana niin saanen siitä tuntemuksestani nautiskella?
Juu, lapsellinen mieshän minä, kuten Prossa varmasti tarkoin punnittuihin perusteisiinsa nojaten olemukseni määrittelee. Mutta, olen siihenkin asiaan ihan tyytyväinen. Onhan tämä, asumisen ja pätkittäisen työntekoni ja eri puolilla haahuileva harrastustoimintani osittain sellaista leikkimielistä, uusia näkökulmia etsivää lapsenomaista maailman tutkimista ilman mitään pakon tuntua.
Mutta, lieneekö tuostakaan kenellekään vahinkoa? Kun en tällä muita, omilla tavoillaan eläviä kai häiritse… naapurienkin kanssa olen oikein hyvissä väleissä ja pitemmälle ei tämä näykään, eikä kuulu, jos satunkin vaikka valvomaan silloin kun muut haluavat nukkua tai rikon muiden kunnioittamaa sapattirauhaa puita pilkkomalla tai kuljeskelemalla kamerani kanssa lähiseudun metsiköitä… Mutta, katsotaan nyt, saatanhan minä tästä joskus aikuistuakin, mitä se sitten sisällään pitääkään, semmoinen.
Oikein mukavaa loppiaispäivää Prossallekin, hymyile nyt sinäkin pikkuisen. Ei tämä maailma aina niin paha ole.
Jääkiekkoakin on muuten paljon siistimpää seurata selvinpäin, kuin humalassa! Tämä tuli eilen todistettua, kun tuntee koko sen tunteiden vuoristoradan. Eihän sitä humalassa semmoisesta mitään tiennyt, kun se alkoholi turrutti kaikki tunteet.
Mielestäni juuri tämä on sitä voittajan puhetta ja jokaisella hahmolla on näemmä oma tyylinsä rullata eteenpäin. En minä sitä pysty käsittämään, että tälläisillä keleillä annetaan pikkuisenkaan siimaa Pakkasukolle, mutta näemmä perustelut vaikuttavat olevan pätevät. Ylöspäin!
Kyllä, samaa mieltä. Huimaa seurattavaa nimenomaan selvänä, välillä niin jännää että tuskin uskalsi katsoa. Mutta ei sitten toisaalta voinut olla katsomattakaan. Ihanan kauheaa, kauhean ihanaa.
Nyt kyllä ihmettelin tuota Prossan viestiä tässä ketjussa, vaikka usein Prossa kirjoittaa ihan asiaa. Jonkinlaiset “kamenevit” ikään kuin olisi käynyt.
En nimittäin pahalla tahdollakaan näe nyt Metsänreunan kirjoituksessa mitään vittuilua mihinkään suuntaan, vaikka puolueettoman erotuomarin silmin viestejä lukisin.
Jatketaan tästä, ja toivoakseni hyvällä fiiliksellä kaikki.
Johan teki taas Puljujärvi ja kumppanit tempauksen. Niinkuin ei alle 20-vuotaiden maailmanmestaruus olisi riittänyt, niin pitipä viime yönä Suomen aikaa napata sitten kultaa myöskin alle 18-vuotiaiden kekkereissä Ameriikassa.
Finaalissa nöyrtyi tällä kertaa Ruotsi jouhevasti 6 - 1, ja Pulju tehtaili kypärätempun.
Tässähän ihan mielenkiinnolla odottelee, mitä isojen miesten kisoissa tapahtuu toukokuussa, ja montako jo tänä vuonna jonkun kultamitalin napannutta nuorukaista mahtuu mukaan isojen porukkaan Moskovan ja Pietarin karkeloihin.
Aasinsiltoja foorumin aiheeseen: usko omiin mahdollisuuksiin ja joukkuehenki, luottamus muiden tukeen, usko yhteiseen päämäärään, optimismi. Terve periksiantamattomuus. Elämänilo ja rakkaus siihen mikä itselle on tärkeää,
Me voimme saavuttaa tavoitteita, jopa unelmiamme.
Iloista ja selkeää mieltä, kirkasta keliä, niin vappuna kuin vapun jälkeenkin!
