Voinko olla onnellinen ilman viinaa?

Nyt minussa on herännyt jokin. Olen tajunnut että tämä mun alkoholinkäyttö ja varsinkin suhtautuminen alkoholiin on ongelmallista. Mutta voiko raittiina elää yhtä hyvää elämää kuin ennen on elänyt? Mä olen itse juonut ihan teinistä asti,kännissä olen itsevarmempi ja rohkeampi,kauniimpi.Mun sukulaisia on kuollut alkoholismiin. Viimeisen putken (4pv)jälkeen,kun oksensin hulluna,päätin että nyt tää on loppu,mä olen vasta 25.Siitä on nyt kohta viikko.
Töiden kannalta on sellanen tilanne että välillä niitä on ja välillä taas ei,on varmaan aika tavallinen tilanne monelle mun ikäiselle. Ja sitten kun on haaveilija niin mikäs sen kivempaa kuin vetäytyä himaan tai lähibaariin omine ajatuksineen ja vetästä muutama innostava/rentouttava tuopillinen. Mikään diskoihminen en ole,ennemminkin sellanen herkkä vetäytyjä. Ja kun tuntuu että alkoholinkäyttöä kohtaan ollaan tosi myönteisiä,on tosi ok mennä työpäivän jälkeen muutamalle ja bilettää viikonloput. Ja olishan se enemmän kuin kivaa jos vaan alkoholin liikakulutus ei tuhoaisi elimistöä,mieltä ja suhteita. Kaveritkin pyytelee “istumaan” vaikka minne.Mutta kun mä en lähde kotiin sen yhden,kahdenkaan jälkeen.Mieskin tykkää käydä ulkona paljon. Tuntuu orvolta laittaa se käymään yksin.Nyt kun huomenna on taas Uudenvuodenaatto niin haluisin pysyä juomatta. Tiedän et se on ihan oma päätös mutta…monesti tuntuu et oon ihan vainoharhanen et hei kaikki nuorethan nyt käy ulkona ja pitää kivaa. Silti testit kertoo jostain ihan muusta kuin kivasta.

Tervetuloa joukkoon. :smiley: Sitä en tiedä onko raitis elämä hyvää vai huonoa. Se on kovin elämänmakuista. Selvin päin pelot tuntuvat pelottavammilta ja ilot suuremmilta. Tai oikeammin pienetkin asiat tuntuvat joltain, kun oma tajunta ei ole alkoholin sumentamaa. Raitis elämä on seikkailu. Se ei ole vain taapertamista ympyrää umpihangessa. Jos sinulla vain rohkeutta riittäää kohdata jotain aivan uutta, tartu haasteeseen.

On tämä onnellista elämää! Vuosien kokemuksella. :wink:

:mrgreen: :laughing: No kyl se sitten on varmaan tosi yksinäinen, varsinkin juottolassa, vai se matkako siinä painaa, pääseekö se tuvallisesti kännäämään ja takaisin?

Jos et ole onnellinen viinan kanssa, niin eipä kai muita keinoja ole, kuin etsiä sitä onnea raitistumalla. Eihän se helppoa ole, kun “kaikki” muutkin juo ja näyttävät onnellisislta, mutta kuinka onnellisia sitten ovat, niin sitähän me emme osaa kuin kuvitella. Älä sinä kuitenkaan kuvittele raittiudesta mitään ikävää, vaan kyllä se on niin, että onnellisuuden odottaminen ei onnistu sillä, että kuvittelee sen tulevan vain juomalla.
Ole ihmeessä juomatta niissä porukoissa joissa viihdyt, niin saatat myös nähdä senkin, ettei ne juovuksissa olevat ole kovinkaan onnellisia koko aikaa, ehkä vain sen hetken, kun korkkaavat ja kokevat sen nousuhumalan, josta meille alkoholisteille tulee se risti jota odotamme aina ja pidempään kuin koskaan. Sitä nousuhumalaa minäkin hain, siis sitä tunnetta jolloin olen vapaa olla kuvitelmieni mies.

Otsikkoon vastaisin “on se mahdollista”. Humalatila vain jäljittelee kemiallisesti hyvää oloa, se ei ole aito tunne. Kännissä en ollut missään nimessä onnellinen, olinpahan vain hetkellisesti piilossa itseltäni ja elämältäni. Ja kun tuon piiloleikin myötä elämänhallintani meni ja aloin olla koko ajan onnettomampi ja masentuneempi, tuli eteen sekin päivä että piti alkaa miettiä, miten muuten elämällä siihen henkilökohtaiseen onneen voisi päästä käsiksi. Mahdollisuus parempaan tuli vasta sen myötä, kun ensiksi siivosin juomisen pois elämästäni ja aloin sitten haluta selvää elämäntapaa, ilman sen kummempia odotuksia. Nyt kaksi vuotta myöhemmin koko elämänasenteeni ja ajattelutapani ovat jo varsin erilaiset kuin juovana aikana, mutta valmiiksi ei tämäkään ihminen tule koskaan - onneksi :slight_smile:.

–kh

Hei rölli,

Hienoa, että olet alkanut ajattelemaan alkoholinkäyttöäsi. Kyllä, elämä voi olla onnellista ilman alkoholia. Tosin se on myös ikäviä, tylsiä päiviä, itkuja ja väsymystäkin. Sellaista kun elämä on. Mutta ehdottomasti parempaa raittiina.
Alkoholista luopuminen oli minulle mahdotonta niin kauan kuin ajattelin sitä koko loppuelämän kannalta. Nyt olen saanut olla raittiina pian kahdeksan vuotta, päivä kerrallaan.
Toivottavasti pystyt olemaan lähtemättä tänään juhlimaan, tahdonvoimalla en itse millään olisi voinut olla ottamatta tilanteessasi. Jospa pysyisit tämän illan vaikka netissä tukisivuilla? Huomenna mieli olisi kirkas ja olo tyytyväinen.
Jatka pohtimista, se kannattaa… :unamused:

Huh-huh, tuota onnellisuusasiaa itsekin mietin parasta aikaa. Oon viettänyt pitkiäkin raittiuskausia ja ollut tyytyväinen itseeni. Sitten kaikki romahtaa, ja alkaa pitkä putki. Tuo 4 pv ei tunnu missään, laskeskelin just’, että vähintään 100 pv katkeamatonta ottoa on nyt takana, ja päiväannokset järjettömän isoja. Vähintään litra tiukkaa tavaraa ja muutama kalska päälle.

Jotenkin, kun on raittiuskausi menossa, elämä tuntuu paremmin elämältä. Tosin nyansseja ehkä vähemmän: niitä huippu- ja laskuelämyksiä. Mutta ihan selvästi masennukset tms. haihtuu parin viikon päästä (serotoniinijuttuja?). Siihen pyrin taas, ja yritän pysytellä kuosissa. Voimia.

No mä lipsuin…Kävin päivällä treenaamassa ja illaks olin puhunut meneväni kaverin ja sen lapsen kanssa olemaan(siis mä en ikinä ottas lasten seurassa) mutta sitten.Peruin koko jutun(onneksi ystävä ei lupaa ikinä lapselleen mun näkemistä ennen kuin oon tyyliin oven takana,sen verran mua tuntee).Huomenna tai lähitulevaisuudes en haluis sille lapselle tuottaa pettymystä.
No,mä olin taas eniten humalassa.Sammuin kaverin sohvalle.Join…no,liikaa annoksia.Miksen onnistu???20 annosta varmaan meni tänään.Mies sanoi että en mä sua tosta voi irti auttaa mut haluan et pääset.
Mä haluisin tukea ja oikeasti irti viinasta.Sanoiko Kari Peitsamo joskus että tänään olen ilman,loppuelämää en lupaa…Help me.

Tukea saat monestakin paikasta, mutta juovassa ympäristössä ilman tukea juomisen lopettaminen on kaikkein vaikeinta. Miehesi tuki asiassa on hieno juttu, mutta hänenkin pitää ymmärtää että et saa juoda lainkaan. Vaimoni juo joskus lasin tai pari, mutta se ei enää häiritse minua, lähinnä se on yhdentekevää. Mutta alussa tietenkin kaikki on vaikeaa ja luulee että jää jostain paitsi, vaikka se onkin vain addiktiota aiheuttava myrkky :smiley:

Ohjeita on aina helppo antaa kuitenkin ja teen sen. Ota vain tämä päivä tavoitteeksi äläkä ajattele seuraavien päivien mahdollisia juomisia lainkaan. Peitsamon sanoissa on vinha perä. Mietiskele tänään suhdettasi elämääsi ja alkoholiin. Elämä ilman alkoholia on oppimista elämään. Ei meistä kukaan lapsena viinaa juonut ja silti elämä oli oikein mukavaa (ainakin toivottavasti). Ja miksei se olisi sitä vielä aikuisenakin?

25 vuotta ei ole paljon, mutta siitä on yllättävän lyhyt matka sisuskalunsa, ulkonäkönsä ja aivonsa pilanneeseen rappioalkoholistiin. Alkoholismi on etenevä sairaus, mutta onneksi hoito on helppo ja mukava. Hae ihmeessä tukea täälläkin mainituista paikoista ja pyydä miestäsikin tukemaan sinua. Elä ja anna elää: älä anna miehesi juomisen häiritä sinua, se ei ole sinulta pois. Ei ole kyse siitä että sinä et saa juoda vaan lopulta siitä että sinun ei tarvitse juoda. Juomattomuus on iloinen asia :slight_smile:

Hyvää ja raitista tätä päivää ja mukavaa uutta vuotta!

Rölli hyvä, vaikuttaisi ihan siltä että et ole ihan varma haluatko kuitenkaan lopettaa alkoholinkäytön kokonaan, yritätkö lopettaa vaiko vähentää.

Sitten vasta kun tavoite on oikeesti selvillä, voi keskustella miten siihen pääsee. :slight_smile:

Hyvää alkanutta vuotta kuitenkin, ja ihanaa että sulla on hyvä mies.

Olenhan mä koittanut koko juovan ajan(siis siitä 14v:stä) vähentää mutta kun se ei mulla ole ikinä onnistunut.Eli jos juodaan niin sitten juodaan kunnolla.On vaan tosiasioiden hyväksymistä tajuta etten tod.näk.ole vähentäjä vaan lopettaja.Että olen alkoholisti.Kiitos tuesta.Ja hyvää alkanutta vuotta 2011!Nyt olisi mahdollisuus elää eri tavalla.

Se on totta, että eri tavalla on pikku pakkokin elää, kun se juova elämä on helposti täynnä asioita jotka vievät uudestaan juomaan. Itselläni oli työpaikkakin sellainen jossa juominen oli sääntö ei poikkeus. Mitä sitten tulee kaikkeen muuhun, niin yksikään elämänosa-alue ei ollut säästynyt unelmista juoda. Harrastukset-juomista. Kotityöt-juomista. Ystävät-juomista. Kaverit-juomista. Unelmat-juomista. Perhe- juomista. Käytin kaikkia ja kaikkea juomisen mahdollistamiseen ja kaikki oli muututtava ja en yhtään epäile, etteikö näin voisi olla myös sinullakin, kun tarinaasi on lukenut.

On todellakin hyvä huomata, että alkoholistin on helpompi lopettaa, kuin vähentää. Lopettamiseen liittyy aivan olennaisesti se, ettei käytä alkoholia. Sekin vaihtoehto nimittäin on olemassa, ettei alkoholisti lopetakaaan, vaan jatkaa juomista. Surullisen monelle käy näin. Minullakin lopettamisen aloittaminen kesti useita vuosia. Lopulta olin kuitenkin riittävän paljon viinan edessä nöyrtynyt, että olin halukas itselleni apua etsimään, löytämään ja ottamaan vastaan.

Päätös oli saattanut muhia jo jonkin aikaa, mutta se kypsyi aika nopeasti. Kävelin tuttuni kanssa koiranulkoilutuslenkin asiaa pohtien ja vaihtoehtoja punniten, ja se oli siinä. Aluksi tosin taukona mutta jollakin tavalla lopullisenakin päätöksenä heti alusta lähtien. Ehkä siksi on ollutkin vähän vaikeeta välillä, oli niin äkkityssäys. Mutta onnellisuus - voi sitä pikkuhiljaa näemmä tuntea jonkin sortin onneakin…

Kadehdittavaa tahdonvoimaa. Myös minä mietin lopettamista vuosia. Aina 1. tammikuuta alkoi uusi elämä, jonka olin ryssinyt viimeistään maaliskuuhun mennessä.

Fräulein O, ei minun kohdallani ollut tahdonvoimaa varsinaisesti, vaan olin kertakaikkiaan tullut juomisen tien päähän, siellä oli kyltti: Tie päättyy. Edessä oli vain juomisen lopetus tai kuolema.

Moi

Samaistuin tekstiisi…varsinkin tuohon “Mikään diskoihminen en ole,ennemminkin sellanen herkkä vetäytyjä.”

Samaa tuli harrastettua vuosia, kotona ja lähibaareissa. Minun tarinani voi lukasta täältä Me lopettajat “Seuraa päihteettömälle” viestistä. (jos kiinnostaa)…

Nyt siis selvinpäin katsellut tätä elämää, mutta en ole onnellinen. Kai mulla on mennyt usko tähän elämään ja ihmisiin. Tällä palstalla tosin on “oikeita” ja elämää nähneitä mukavia ihmisiä.
Sen voin sanoa että terveys ja hyvinvointihan on tietysti hyvä, mutta elämänlaadusta ei voi puhua.
Seurustelukumppania etsin, mutta yleensä kaatuu siihen kun en halua lapsia tai kun selvennän sitä sitten tutustuessa siten että en halua tieten tahtoen “lahjoittaa” näitä alko-geenejä kenellekään ja oma elämäni on aina ollut tätä nuorallatanssimista, mistä syystä on vaikea kuvitellakaan huolehtivansa lapsesta.

Yksin tässä kylmässä maailmassa siis mennään luultavasti hautaan saakka.

Se muhiminen kesti mulla melkein ihmisiän, mutta sitten kun lopulta tein asian eteen jotain sille muhimisille tuli tarkoitus. Kaikki ne ongelmat joita olin vetänyt perässäni ja vain koettanut olla hyväksymättä niitä, olla näkemättä tai siirtää muiden syyksi, saivatkin uuden merkityksen. Ne kaikki kertoivat minulle, ettei ole enää muita vaihtoehtoja, kuin lopettaa juominen. Sitähän se muhiminen on varmaan kaikilla.

Nyt tänäänkin on saanut kiittää raittiutta monestakin eri syystä. Missä on se taakka mitä ennen veti perässään? Eilinen maistuu hyvältä vielä tänäänkin ja niin ei ole aina ollut. Missä on ne syylliset minun ongelmiini? Ei ole syyllisiä, kuten ei oikein ongelmiakaan. Missä on se jatkuva hermostuneisuus jota koki ennen? Missä on se katkeruus, kauna ja ne pelot joista kärsin? Ei niitä ole, kuten ei ole valheitakaan joista nuo pääasiassa johtui.

Voisinko kokea viinan avulla jotain mitä tänään koen? En varmastikaan.

No eipä ole minusta kuulunut hetkeen…syy,olin juomassa. Meni jo paremmin ja uskoin et joo,nyt se loppuu. Lähdin töiden jälkeen yhdelle tuossa päivänä eräänä. Kolme päiväähän siinä “yhdessä” menikin.
Mies sanoi nyt että hän lähtee suhteestamme jollei elämä normalisoidu. Mä juon kuin sieni. Kun lopetin ja tulin tänne keskustelemaan oli hetken tosi tehokas olo.
Miten alkoholista pääsee? Mul ois vielä elämää elettävänä.