Minulla on ollut jo kuuden vuoden ajan myrskyinen on-off suhde itseäni muutamaa vuotta vanhempaan mieheen. Mies on jo kertaalleen eronnut, suhteesta on kaksi lasta. Meillä on vuosikausia toivottu ja yritetty pieni poika, lisäksi olen kokenut kaksi todella rankkaa keskenmenoa, joista ensimmäinen oli myös fyysisesti henkeäuhkaava.
Koko suhteemme ajan mies on pettänyt minua lukemattomia kertoja. Hän ei ole koskaan pyytänyt käytöstään anteeksi, on vain syyttänyt minua, töitäni, käytöstäni, ihan mitä tahansa. Minä olen syyllistynyt ja pyytänyt anteeksi. Raskausaikana sama meno jatkui. Palasimme synnytyslaitokselta, mies oli kotona 10 minuuttia ja lähti reissuilleen. Hoidin lapsen lähes täysin yksin, miehellä oli muita kiireitä. Minä uskoin aina sanoneeni pahasti, tehneeni pahasti, loukanneeni häntä. Halusin uskoa ja toivoa parempaan. Viimein kuitenkin pyysin häntä muuttamaan pois kotoa, koska en kestänyt perhe-elämää, johon kuului satunnaisesti kerran viikossa isä, muuten ei. Hän muutti pois, eli omaa elämäänsä sekoillen naisten kanssa sekä taloudellisesti, mutta minun elämääni hän kontrolloi edelleen eikä halua, että koskaan tulen saamaan uutta miestä tai jos lapsia haluan, ne saa saada alkuun vain hän.
Taloudellisesti hän aiheutti ainoastaan kuluja, velkaa hän on minulle tuhansia euroja eikä lapsen elatusmaksuja ole maksanut senttiäkään. Jos puhun ulosottoon laittamisesta, hän uhkaa irtisanoutua töistään ja jäädä työttömäksi, jolloin ei hänen elämässään olisi kuin alamäkeä. Hän sanoo, että silloin olisin tuhonnut hänen elämänsä lopullisesti.
Hän on ilmeisti käyttänyt alkoholiakin reippaasti. Isäni on sekakäyttäjä, joten en halunnut uskoakaan mieheni olevan sellaisen. Yhdessä emme ole vuosiin voineet käyttää alkoholia, koska humala tekee hänestä pelottavan ja uhkaavan. Kuulin hänen ystäviltään kuitenkin, että hän on lähes aina humalassa, jollei sitten töissä ole.
Muutama viikko sitten hän tuli yöllä humalassa riehumaan ja hajotti paikkoja. Jouduin soittamaan poliisin. Hän pakeni ja otti äkkilähdön ulkomaille. Palasi viikon päästä ja sai töistä varoituksen. Syytti minua kaikesta, ei pyytänyt anteeksi, halusi vain tietää, ketä miehiä olin hänen poissaollessaan tavannut, miksi ja miten. Vaati minulta anteeksipyyntöä siihen, että sekoitan hänen elämänsä.
Olen yrittänyt hakea apua, mutta olen myös tiedostanut, että minä annan hänelle kaiken anteeksi, autan ja yritän tsempata eteenpäin. Minä kärsin ja olen niin väsynyt, etten jaksa syödäkään. Hän sanoo haluavansa vain minut, mutta samanaikaisesti surffii netissä nimimerkillä Mr Kanki sekä rehvastelee kännipanoillaan, jotka hän aina vain selittää kostona minulle kaikista mahdollisista toimistani. Kukaan ei ole hänestä kiinnostunut, kukaan ei auta häntä, minä koen hänet “vastuualueekseni” enkä pysty jättämään häntä yksin vajoamaan yhä syvemmälle. Hänen vanhempansa syyttävät minua poikansa tuhoamisesta, hänen veljensä haluaa pyyhkiä kätensä pikkuveljen sekoilusta. Kaverit ovat vain ryyppykavereita tai muuten vain “hyvänpäivänystäviä”.
Mitä ihmettä voisin tehdä??Järjellä ajatellen pitäisi vain riuhtaista itsensä tästä irti, mutta en osaa enkä jaksa. Hän on kertonut minulle useiden vuosien ajan, että olen paska akka, en kelpaa kenellekään eikä minulla ole oikeuttakaan etsiä muuta. Minä haluaisin auttaa häntä, antaa anteeksi, tsempata eteenpäin, nähdä hänet onnellisena…
Kiitos, jos jaksoit lukea tänne saakka!