En oo ehkä ihan aktiivisesti palannut valttiin niinkuin tiikeri tuossa uumoili, mutta syö, nuku säästä -rahapelipodcast jaksosta tuli mieleen, että pitääpä käydä tänne kertomassa kuulumisia.
Olen ollut pelaamatta liki 3 vuotta.
Ulosotto loppui tämän vuoden tammikuussa ja ihmeellistä on se, että saan säästöön ja sijoituksiin rahaa laitettua n. 1200e kuussa.
Ennen pelasin ne rahat ja paljon yli sen. Joka kuukausi. Ja hävisin kaiken. Pelaamattomuus mahdollisti mulle ensin velkojen nopeutetun maksun ja nyt säästämisen.
Ulosotto opetti mulle rahan arvoa ja budjetointi opetti mulle sen, että pelaamiseen ei oikeasti liikene yhtään rahaa.
Terapiaan olen joka kk “tuhlannut” 120e, mutta se oikeasti on avannut mulle pelaamisen juurisyitä pitkälle varhaislapsuuteen saakka. Nykyään käsittelen siellä jo aivan muita asioita.
Olen myös oppinut sietämään negatiivisia tunteita ilman, että mun tarvitsee paeta niitä pelimaailmaan taikka lukemiseen, neulomiseen, juoksemiseen tai mihinkään.
Negatiivisia tunteita ja huonoja päiviä on jokaisella meistä. Joskus kokonaisia paskoja pitkiäkin jaksoja. Mut ei se tarklita että niitä pitäisi paeta. Ettei niitä saisi olla. Ne on, ja ne saa olla. Niistä puhuminen auttaa mua itseä.
Toivon kaikille kovasti tsemppiä. Joskus mua hämmentää muistella niitä omia peliajan fiiliksiä ja surettaa se suo missä rämmein pitkän aikaa.
Toivon kovasti, ettei pelipiru enää koskaan tule vierailulle.